onko täällä samanlaisia kuin minä eli vertaistukea ja keskustelua herätellä

Kerronpa nyt tällaista että ihan perusvakaata on ainaki tällä hetkellä mutta välillä vaikeuksia.

Onko ADHD-oireilusta kyse en osaa sanoa mutta keskittymisongelmia on ja sitä että unohtelee asioita että jos on esim kolme asiaa jotka pitää tehdä niin lähes aina tai aina yksi asia unohtuu eli nää liittyy kotitöihini.

Välillä vaikeuksia keskittyä tekeen asioita että karkaan jonnekin muualle tekeen jotain muuta hommaa.

Toisaalta pystyn keskittymään paikallaan katsomaan jotain mutten aina.

Taipumusta epäsosiaalisuuteenkin että en tapaile ihmisiä että mökittynyt mutten ole 100% mökittynyt koska mulla on oma auto ja käyn asioimassa kaupungilla ja näen ihmisiä mikä tärkiää ettei kokonaan mökity että on sosiaalisia kontakteja toki mutten niinku tapaile ketään ihmisiä.

Syy miksen tapaile, en vieläkään 43-vuotiaana ole päässyt täysin perille omasta itseni persoonasta enkä oikeastaan haluakaan tietää kaikkea. Me ihmiset voimme olla monimutkaisia olentoja.

Minä en esim pysty toimimaan ryhmätoimintoissa että mun psykologi ehdotti ryhmätoimintaa mutta oli pakko heti kieltää.

Mul oli nuorempana elämässäni 15 vuoden pituinen terapia johon sisältyi terapeutin kanssa keskusteluhetket , ryhmäterapiaa ja liikuntamuotoista terapiaa. En käyttänyt kuin sitä keskusteluterapiaa ja yhden kerran liikuntaterapiassa kävin mut sielläkin ollaan ryhmässä niin ei mun juttu. Mä panin merkille että monet terapeutit hieman kyseenalaisti mun näkemystäni asiasta tai ei se ole mikään näkemys vaan ongelma mutta panin merkille että ne yritti aika väkisin mua pakottaa jopa ryhmätoimintaan. Koin pakottavana niiden jankuttamiset kun ne aina otti sen asian esille. No minä kuitenkaan en kokonaan tyrmännyt heidän ideoita vaan kävin noin 15 kertaa ryhmätoiminassa jossa tavattiin toisia sairaita ryhmäpaikassa mutta se oli minulle ihan hirveää kokemusta koska menin mykäksi ja mulle iski mykkänä olon seuraukesta vakava masennus ja ahdistustila kehoon. En siis puhunut siellä mitään ja kärsin siitä valtaisan paljon.

Nyt uusi psykologini ehdottaa taas ryhmätoimintaa mutta kun olin pitäny 10 vuoden paussin terapiasta niin tää uusi terapeutti ei tunne mua vielä tarpeeks hyvin niin on tässä hänelle paljon kertomista omasta itsestäni. Oon sanonu myös terapeutille etten tunne aina itseäni täysin 100% hyvin.


Olen eläkkeellä (pääkopan heikkouksien takia myönnettiin eläkepaperit) ja eläkkeellä oon auttanut isääni hänen työjutuissa. On mulla vaihtoehtoja suunnitelma B ja C jos tää nykyinen isän duuni loppuu että keskutellut vaihtoehdoista. Psykologi suositteli mulle sitä että autan isääni hänen työjutuissa koska se tekee minulle pääkopalleni vain hyvää. Siinä näkee esim ihmidsiä. näen myös usein muitakin lähimmäisiäni kuten äitiäni ja veljeäni ja hänen lapsia.

Kaupassa asioidessani näen siellä myös ihmisiä. En mä mee puhuun kellekään mutta jos joku tulee jutteleen niin en suinkaan juokse pakoon vaikka joskus tulee mulle ajatus "lähdenkö pois vai kierränkö jonkun nurkan takaa ettei huomaa mua" mutta yleensä nuo ajatukset ei vie minua 100-0.


Arki sujuu siten että kotona ollaan paljon. Lenkkeily on yksi harrastukseni ja kirjoittelen netissä musa-arvosteluja (all music.com sivusto) jossa sanallisia arvioita ja pisteytän levyjä. Toinen paikka jossa myös käyttäjänä arvioimassa levyjä niin siellä pääosin pisteytän levyjä etten tee sanallisia arvioita.

On se ihan hyvä että on edes jotain pientä sisältöä tässä elämässä.

Tuntuu että minussa on ehkä kaikki mielensairaudet että tuntuu että oon jotenkin erityisherkkä ja autistinen ja ADHD ja vaikka mitä, mutta pääasia on se että perustilani on usein vakaa.

Mitä ajatuksia herättää ja onko täällä samanlaisessa elämäntilantteessa muita olevia?

Mulla on myös koulukiusaamistaustaa eli mua kiusattihin kaikissa kouluissa = olin jokapäiväkiusattu.


Juha