Pentuni on nyt 10 viikkoa ja tuntuu siltä, että ei kiinnostu kiitoksistani. En viitsi alkaa ihan täysin opettaa koiraani ns. namukoiraksi, joka ei tee mitään jos ei namia tipu, vaan tarkoitus olisi, että pelkkä hirmuinen kehuminen tai leikki riittäisi silloin tällöin. Aluksi minä vain kehuinkin ja leikin, mutta pikku hiljaa rupesin antamaan myös nameja varsinkin uuden asian opettelussa.
Teenkö väärin jos en aina anna namia koiralle, kun kuitenkin se joskus on niitä tottunut saamaan? Itse asiassa pelkään, että välinpitämättömyys kiitoksiani ja kehujani kohtaa johtuu juuri siitä, että pentu odotti hyvästä teostaan namia. Millä tavalla omat pentunne reagoivat kehuihinne ja voisitteko antaa jotain vinkkejä millä tavalla saisin pennun pitämään kehujani palkkiona? Kehun yleensä iloisella, innostuneella ja hieman tavallista korkeammalla äänellä ja saatan vähän rapsutellakin. Tuo pentu ei vain kamalasti ainakaan vielä perusta noista hyvittelyistä. Kertokaapa siis, olenko tehnyt jotain väärin :)
Teenkö väärin jos en aina anna namia koiralle, kun kuitenkin se joskus on niitä tottunut saamaan? Itse asiassa pelkään, että välinpitämättömyys kiitoksiani ja kehujani kohtaa johtuu juuri siitä, että pentu odotti hyvästä teostaan namia. Millä tavalla omat pentunne reagoivat kehuihinne ja voisitteko antaa jotain vinkkejä millä tavalla saisin pennun pitämään kehujani palkkiona? Kehun yleensä iloisella, innostuneella ja hieman tavallista korkeammalla äänellä ja saatan vähän rapsutellakin. Tuo pentu ei vain kamalasti ainakaan vielä perusta noista hyvittelyistä. Kertokaapa siis, olenko tehnyt jotain väärin :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
kannattaa käyttää vain yhtä koulutusmenetelmää. koira etenkin pentu menee siitä sekaisin .valitse leikki tai nami
ensiksikin niin pieni vielä ettei oo oikein jyvällä siitä miksi pitäis jotain käskyjä noudattaa ja toiseksi ei vielä edes niitä käskyjä tajua.
Aiemmissa keskusteluissa on ollut juttua siitä miten voi ensin ne jutut opettaa namien avulla ja sen jälkeen antaa vain toisinaan sen namipalkkion.
Kun ei koira tiedä onko tulossa henkistä hyvää vai namia niin se ahneuttaan tottelee kun on asian oppinut.
Minä annan perustottelevaisuudesta sen kehun ja erikoistempuista namin kun koira on ensin ne perusjutut vain oppinut.
Itsekin ajattelin, että saattaa toki olla niin vauvakin vielä, ettei ymmärrä kehujen päälle, kun huomaan, ettei häntäkään heilu jne. Esimerkiksi luokse tulossa opetin ensin niin, että kun tuli luokse kehuin kurjasti ja aina silloin tällöin annoin namin ja kehuin, mutten läheskään joka kerta. Pennun on pakko tulla, koska ei tiedä milloin jää mistäkin paitsi.
Toisekseen, jos käytän silittelyä ja rapsuttelua palkkiona, niin sitäkin pitäisi kai muulloin välttää, siis ettei sitä arkipäiväistettäisi (eli koiraa ei rapsuteltaisi koko ajan) niin, että koira on jo siihen tottunut, eikä koe sitä minkäänlaisen palkkion vaan luontaisetuna. En nyt väitä etteikö koiraa saisi pitää hyvänä ja hyvitellä, mutta vanhempieni koira on kyllä pistetty pilalle siinä, ettei se ei ainakaan silittelyä palkkiona pidä, sillä se saa sitä tekemättä mitään... vaikka kaiket päivät :)
Ettei pennulla ole vielä tarpeeksi ollut sitä varsinaista leimautumisaikaa sinuun takanansa.
En nyt oikein ymmärrä, minkä takia sen pennun pitäisi oppia mitään ilman kunnon palkkiota.
Aivan samahan se nyt on millä sen palkkaa pääasia että se sitä palkkaa todella arvostaa.
Ei se myöhemmin enää "muista" miksi tottelee kun sille tulee jo siitä käskystä se "hyvä mieli" vaikka et sille enää sitä namia olisikaan varannut.
Tämä koskee sitten jo aikuista koiraa, eli periaatteessa, et voi vaatia koiralta mitään, ennenkuin olet asian sille opettanut.
Niin, luultavasti aikaakin on vielä niin vähän kulunut, että on yhdestä sun toisesta asiasta vielä hämillään. Mietin vain, että eikö leikki ole pennulle kunnon palkkio? Toisaalta oikeassa olet siinä, että oikeastaan pentuhan sen päättää, mitä palkkiota pitäisi käyttää eli siis mitä pentu arvostaa.
Oletko siis sitä mieltä, että voisin koulutta aluksi vaikka niillä nameilla ja sitten pikku hiljaa vain harventaa niiden käyttöä? Kuitenkin aina namin yhteydessäkin kehun pentua. Tällä hetkellä on menossa sisäsiisteyden opettelu ja olen aina kehunut kun tarpeet tulevat ulos. Tuntuu vain, ettei kehu riitä ja koira ei ikinä opi sisäsiistiksi, kun en osaa olla tarpeeksi kannustava (vaikka en minä mitään panikoi vielä, sillä tiedän että pentu voi olla jo 6 kk ennen kuin oppii sisäsiistiksi). Mutta kuten sanottu, 10 viikkoinen on melko pieni vielä.
Hyvin olet asiat sisäistänyt, älä nyt hätäile suotta.
Hyvää ohjaaja koira suhdetta vaan harjoittelet ja silloin voit myöhemmin jo sitä palkitakin sitten sillä "laumavietilläkin" eli pelkillä kehuilla ja taputuksilla.
Eihän pentu noin nuorena ole ollut uudessa kodissaankaan kuin vasta pari viikkoa.
Pyytäisin pentua tulemaan luokse aivan lyhyeltä matkalta ja kun se on aikeissa tulla luo niin jo kehuisin sitä rohkaisevasti.
Aivan aluksi sitä voi ja kannattaa houkutella makupalallakin ja heti kun se on luonasi niin sen tulee saada se palkkansa ja samalla pentua voi silittää siitä suupielistä ja rapsuttaa korvallisilta.
Näitäkään harjoituksia ei sitten alituiseen vaan harjoitus pitää säilyttää lyhyenä ja harjoituksen tulee loppua onnistuneesti niin, että se pentu tuntee onnistuneensa ja opeta samalla vapaa-käsky eli vapautat pennun siitä luotasi omiin puuhiinsa.
Näin makupala lopulta liittyy pennun mielestä tehtävän loppuunsuorittamiseen ja se toivon mukaan yhdistää palkan ja silitykset ja sen mukavan olon joka sillä on juuri sinun luonasi.
Pyri tekemään niin helppoja harjoituksia, että pentu varmasti aina ne selvittää eikä mene koskaan epävarmaksi.
Säästä myös ne kiitossanat juuri siihen koulutustilanteeseen äläkä "kuluta" niitä puhki muulloin pentua silitellessäsi.
kun koira ei tunnu innostuvan mistään kehuista. Ei nameista eikä taputuksista. Tekee pyydetyt (huom ei käsketyt) tehtävät laiskasti ja vailla mitään mielenkiintoa. Kyse ei edes ole mistään vaativista jutuista vaan ihan tavallisista istu, maahan, tänne. Koira kyllä tottelee, mutta sillä on koko ajan ilme, onks tää ny ihan välttämätöntä. Se menee kyllä maate ihan kohtalaisesti, mutta sen jälkeen se tuumaa "kun mä kerran maate menin, niin en kyllä aio tästä heti ylös nousta". Täydellinen motivaation puute. Ei auta makkara, ei kehut ja kaikkein vähiten lelut.
Koiran kanssa ei ole ollut mitään ongelmia eli kyse ei ole sellaisesta, tuntuu vaan hassulta kun aiemmat koirat ovat olleet innoissaan kun tehdään jotain kivaa (temppuja). Tää vaan kattelee että "tee itte". Onko se kerta kaikkiaan vaan niin tyhmä?? Mut ei oikein osu sekään koska se tuntuu ymmärtävän puheen vaikket suoria käskyjä annakaan ja tottelee.
Koiran rodulla saattaa tietysti olla vaikutusta. Aiemmat koirani ovat olleet beaglenarttuja ja tää uusi on collieuros.
Koiran ainoa "vika" on kipuherkkyys ja tästä aiheutuva näykkiminen. Se ei kestä yhtään pienintäkään kipua, koiraa ei ole koskaan satutettu, mutta pari kertaa on sattunut niin että koiraan on sattunut sen omien tekojen (äkkikäännös, jalat ei pysyny tahdissa mukana) takia, ja silloin se on näykännyt lähintä ihmistä mikä on sattunut olemaan vierellä. Mutta noita tilanteita osaa väistää.
Olisi kiva saada vinkkejä miten motivoida koiraa, jota normaalit palkkiot ei kiinnosta.
"Paketti", just oisin ehdottanut pientä pakotetta oikeaan aikaan, mutta tuo kipuherkkyys taitaa sulkea senkin pois.
Tai sitten se on itse oppinut ulvahtelamalla saamaan sinut lopettamaan pienenkin pakottamisen.
Nyrkkisääntönä sanoisin, että laiskaa koiraa (aikuista joka osaa jo muttei viitsi) voidaan kyllä pakottaa/vaatia tekemään asiat eikä sille anneta muita vaihtoehtoja.
Heti pakotteen oikea-aikaisen antamisen jälkeen koiran pyrkiessä tekemään halutusti sitä tulee jo kannustaen kehaista.
Positiivinen asia tuossa koirassasi on, että se nyt opettaa ohjaajaansa enemmän kuin sata "helposti" koulutettavissa olevaa.
Tekisin kuitenkin niin, etten pahemmin pyytelis vaan juuri käskyttäisin tekemään vaaditun asian naama peruslukemilla ja katsoisin miten se reagoi kun en ollenkaan itse "ottaisi siihen kontaktia" vaan yrittäisin saada koiran tekemään niin eli yrittämään saada sinuun kontaktin, tässä toimisi palkkana sitten se sinun hyväksyntäsi.
Kun harjoittelet vaikka ryhmäliikkeitä niin jätäkin sen maahan (liinassa) annat liinan pään jollekin kavereista ja kävelet koirasta hyvän matkaa edemmäs, seuraa vaikka peilistä mitä se sitten tekee (eli olet koko ajan selin siihen etkä anna sille itse sitä katsekontaktia), tarkoitus olisi saada se haluamaan sinun luoksesi, se ei kuitenkaan saa nousta ennenkuin olet sen sivulla ja annat sille käskyn (sivulle ei istukäskyä) tällöin palkkana toimisi se, että ohjaaja tulee sen luo ja "vapauttaa" sen ikävästä paikallaoloharjoituksesta.
En silti mitään järkkypitkää harjotusta suosittele vaan toistoja ja ennenkaikkea onnistuneita toistoja.
Jos se siitä huolimatta on tyynenrauhallinen eikä nouse ensimmäisellä käskyllä niin nostat sen pannasta nopeasti sivullesi.
Tällöin et kehu vaan jätätkin sen uudestaan siihen paikallaoloon uudella maahankäskyllä.
Noustessaan sivullesi ylös oikeaoppisesti kehaiset vaan rauhallisesti ja sipaiset poskesta.
Tarkotus on noin "kovan" (oletan näin olevan) luonteisen uroksen kanssa päästävän tilanteeseen, että sinä et enää houkuttele tai lahjo sitä millään palkkioilla tekemään mitään vaan sen nyt vaan on oman etunsa kannalta järkevintä tehdä mitä käsketkin ja vähän vikkelään.
Eli nythän se miellyttää itseään tekemällä laiskasti ja tietää sen tehoavan ja sillä se saa junnaavaksi muodostuvan harjotuksen pikimmiten loppumaan.
Eikö vain olekin niin, että jos ja kun se on joskus tehnyt "hyvää työtä" niin olet innostunut oikein treenaamaan ja koiran motivaatio opn päässyt putoamaan?
Tällasia me ihmiset ollaan:D
Leluista jos puhutaan niin oletko koskaan heitellyt sille frisbeetä?
Vanhimmalla nartullani oli samaa ongelmaa noin kolmen vanhana ja sille oli todella "kova sana" kun heitin sille frisbeen tai oikeammin se oli sellanen orthexin pakasterasian kansi joka mahtui taskuun.
Laitoin kannen oikeanpuoleiseen taskuun ja rapistelin siihen kanteen seurauttaessa ja aina kun koira hakeutui oikeaan paikkaan se kansi aivan yllättäin läks lentoon ja koira sai vapaasti sitä pyydystää.
Tottiksesta ei saisi muodostua tylsää missään vaiheessa, ettei koira muista joka kerta kentälle mennessään, että "voi ei taas niitä piitkiä junnaavia liikesarjoja" ja ala "väistää" ja yrittää siten saada se tekeminen loppumaan.
Tietenkään teitä näkemättä en voi olla varma, edes että ymmärsinkö oikein kysymyksesi, mutta muut vastailkoot lisää.
Ei se sinun koira mikään toivoton ole sentään, ohjaajalla vain vähän "suoni otsassa". :D
Itse asiassa tämä minunkin pentuni on myös collie (narttu) ja olenpahan jostain lukenut, että collie on siinä mielessä ovela koira, että jos se huomaa jossain vaiheessa pääsevänsä helpolla niin ihan varmasti se sitä yrittää. Eli laiska collie on luultavasti sellainen, joka on kerran tai pari päässyt aidasta yli siitä kohden mistä se on matalin. Ovela rotu myös siinä mielessä, että saattaa viilata linssiin eli tehdä jotain aivan muusta syystä kuin osaisi aluksi odottaa. Pitäisi vain olla taitava lukemaan koiraa, ettei opettaisi sitä huonoille tavoille huomaamattaan.
Tässä kun katselee tuota omaa pentuani, tuleepahan väistämättä mieleen, että mikähän siitäkin tulee isona. Joku luokse tulokin tuntuu joskus vaikealta (siis saattaa tulla metrin päähän, mutta tietenkin vaadin, että voin koskettaa), mutta toisaalta pentu on nuori ja sivulla http://www.saywuf.com/luonne.html sanotaankin, ettei collien sydäntä voi ostaa makupaloilla vaan sen rakkaus on ansaittava.
Haluaisin todellakin sellaisen koiran joka innostuu yhdessä tekemistämme asioista eikä heittäydy laiskaksi. Voi kun sitä osaisikin koiransa kouluttaa aina oikein.
Ei toi meidän poika tosiaan ole kova yksilö, jos sille sanoo yhtään mitään loukkaavaa, alkaa heti murjottaa ja menee loukkaantuneena pois. Kipuasiasta sen verran että koira ei ulahda ollenkaan sattuessa, vaan näykkää suoraan, umpimähkään vaikka ei olisi ihmistäkään näykittävänä lähellä.
Miehelläni on onneksi enemmän kokemusta colliesta, itselläni kyseessä on ensimmäinen. Aiemmat ovat olleet kovapäisiä beagleja ja he ovat olleet paljon helpompia kouluttaa. Tälle collielle ei ole vielä kamalasti opetettu ja hankalaa tuntuu olevan. Koira on 1v. Hän osaa kyllä istua, mennä maahan jne. mutta kun ei huvita... esimerkkinä hyvä: pyydät siltä tassua, palkitset hk-n sinisellä, se tekee sen nätisti. Pyydät uudelleen, se kattoo sua alta kulmain, kysyen, oletko tosissas, just äskenhän mä sen tein... eikä tassu nouse tai sit nousee tosi laiskasti. Koiran oikein kuulee kiroilevan...
Onneksi tuolla ei tunnu noita huonoja tapoja olevankaan. Olen huomannut että collie tekee useimmiten asioita joita tahdot, mutta sen pitää saada tehdä ne omasta tahdostaan tai pyytäen, ei käskien. Hankala rotu...
Luoksetulo oli alkuun kamalaa, koira tuli metrin päähän, kun ojensit kättä kosketukseen, se häipyi kauemmas. Jätin koko opetuksen kolmeksi kuukaudeksi. Nyt koira tulee aina luokse, nätisti ja ripeästi, opettamatta. Kun vaan muistan pitää äänensävyn pyytävänä, ei käskevänä.
Kyl mää vaan sanon, että ei ois kannattanu collieta ottaa... :) ollaan mietitty jo valmiiksi uutta pentua, kunhan toi vähän tosta vielä kasvaa :)
Niin ja sitten kannattaa muistaa , että JOS käyttää ruokaa palkkana ( esim makupaloja tai / ja loppupalkkana ruoka - annosta ) , niin koiran PITÄÄ olla nälkäinen . Eli harjoitukset ajoitetaan ( tai normaali ruokinta ) niin , että on kunnon väli .
Sen lisäksi kannattaa muistaa , että ei ne perusmakupalat ( esim. makkara ) kaikkia kiinnosta , vaan joku erikoinenkin juttu voi olla se sytyttävä . Eli kannattaa etsiä vaan sopivaa...
Myös niitä palkkausnannoja EI kannata antaa muuten kuin treenatessa ym. tärkeissä tilanteissa .
Ja tietty sekin auttaa , jos koira ei saa mitään ylimääräisiä syötäviä , kuin vaan palkatessa .
Joskus noi palkkausasiat on aika hauskoja , ei ne mee aina ihan kaavojen mukaan , vaan kannattaa käyttää mielikuvitusta .
Meillä oli aikoinaan molossimamma , jota ei saanut millään haukkumaan käskystä . Rotu ei nyt muutenkaan ole kovinkaan haukkuherkkä . No " vahtihaukusta " olisin sen sanut, mutta en halua sitä käyttää , varsinkaan kyseisellä rodulla .
Kokeiltiin kaikki perinteiset ja vähemmän perinteiset kikat . Mut ei ...
Sit kerran istuin sen kanssa pihalla ja nyppisin voikukkia irti . Yksi kukkanen pompahti päin koiran pläsiä ja koira pomppas ja sano vuh . Toisen tein tahallani , taas vuh ja samalla kehuin . Siitä se haukkuminen lähti ...
Arvatkaapa vaan oliko hauskaa , kun seuraavissa hakutreeneissä annoin maalimiehelle ( isolle äijänköriläälle ) puskan voikukkia ja käskin nipata kuonolle , kun koira tulee piilolle :o) ...Ja hyvin toimi :o)
Että tämmönen tapaus taas vuosien varrelta ...
Collieitakin on moneen lähtöön, eikä varmasti ole jokaisen ihmisen koira. Tuntuu, että kun koirakirjoja kahlaa, niin pitäisi aina jotenkin erityisesti mainita, että collien kanssa kannattaa sitten toimia näin :D Minä yritän saada tuon jotenkin innostumaan tuosta koulutuksesta ja yhdessä harrastamisesta. Tuntuu siltä, ettei se vielä tiedäkään mitä kaikkea kivaa voi tehdä.
Itsellänikään ei ole oikeastaan minkäänlaista kokemusta kyseisestä rodusta ennestään, mutta toisaalta en ensikoiraksi uskaltanut ottaa mitään belgianpaimenkoiraakaan saati sitten sakemannia tai hovawartia. Tuo meinkin pentu on vähän semmonen tuhahtelija, että saattaa joskus suuttua, mutta ei vielä toistaiseksi ole komentaessa sitä tehnyt. Olen kuullut myös collieista, jotka nuhtelun jälkeen ovat alkaneet ihan nilkuttaa.
Toivon vain, että saisin innostuksen säilymään tuolla koiralla, että se edes joskus yrittäisi miellyttää minua. Mutta kai tässä pitää vielä ratkaista, kuka on pomo.