Minulla on esikoispoika 7kk. Rakastan häntä valtavasti, mutta alan olla jo niin neuvoton ja näännyksissä että pelkään hänenkin huomaavan pahan oloni. Olisi edes vaan yksi ongelma, muttakun on useampia. Ei ole ketään keneltä kysyä, paitsi ehkä neuvolasta, mutten kehtaa. Asuinpaikkakunnallamme ei asu ainuttakaan tuttavaa tai sukulaista.
Pirteänä poika on kyllä suloinen kuin unelma, hymyilee ja nauraa todella paljon, ja koko ajan leikkii ja touhuaa: hän ryömii paikasta toiseen kovaa vauhtia ja nousee tukea ottaen seisaalleen. Mutta tosissaan ihan joka hetki pitää olla uutta nähtävää ja tehtävää, poika ei siis ole hetken hetkeä paikallaan tai rauhassa!!! Ja kun yritän puhua hänelle tai ottaa katsekontaktia, poika katsoo vaan ohi, kaikkialle muualle paitsi minuun, eikä malta keskittyä. Oppaissa puhutaan äidin ja lapsen välisistä lempeistä hetkistä. Miten sellaisia voi olla kun lapsi hyörii kuin väkkärä! Jos otan pojan syliin, hän rimpuilee heti kaikin voimin pois, ja jos en heti päästä, alkaa itkeä.
Olen tosi hiljainen ihminen, ja ihan huomaamatta on päivän aikana hetkiä etten juttele pojalle, vaikkakin olemme lähekkäin. Saatan touhuta jotain kotihommia ja välillä aina vilkaisen missä poika on, ja sanon hänelle jotain ja hymyilen. Mutta tästäkin poden pahaa oloa. Tuntuu että pitäisi väkisin vääntää asiaa ja höpöttää ja leikittää koko ajan suuna päänä, tai pojasta tulee kyvytön ihmiskontakteihin eikä hän opi puhumaan.
Sitten syöminen! Tuolla touhuamisella luulisi tulevan jo nälkäkin, vaan ei. Jokainen ruokahetki on pelkkää huutoa ja tappelua. Poika istuu vääntelehtien syöttötuolissa, ja ruokaa tarjottaessa puristaa suun tiukaksi viivaksi ja työntää lusikkaa kaksin käsin pois. Korvikemaitoa kyllä menisi tuttipullosta vaikka kuinka ja paljon, mutta siitäkin pitää tapella! Vaikka olisi oikeasti kova maitojano! Minun pitää väkisin työntää tuttipullo suuhun pojan tapellessa vastaan , mutta kun hän tajuaa saavansa maitoa, hän alkaa juoda ahnaasti. Kerran meni 310ml kerralla! Käsittääkseni pitäsi enemmän syödä sosetta ja maitoa "palanpainikkeeksi", mutta ei meillä onnistu.
Kun on mennyt parikin päivää pelkillä onnettomilla pikku suupaloilla ja lähinnä maitoa juoden, olen välillä epätoivossani "sitonut" pojan käsistä ja päästä kiinni pitäen, ja työntänyt lusikallisen kerrallaan suuhun heti jos hän on hetkeksi suunsa avannut, niin, ei syödäkseen vaan itkeäkseen!!! Sydämeni on aivan murskana kun joudun syöttämään noin kamalalla tavalla: itkulla ja väkipakolla! Ruokahetkenhän pitäisi olla miellyttävä ja mukava yhteinen hetki!
Ja vielä nukuttaminenkin. Samaa huutoa ja tappelua. Joudun pitämään kaksin käsin kiinni parkuvasta pojasta, joka yrittää viimeisilläkin voimillaan nousta seisomaan pinnasängyn laitaa vasten, kunnes hän lopulta nääntyy vastaan tappelemiseen ja nukahtaa, kyyneliinsä...
Ja itken minäkin.
Itken sitä, että haluaisin osoittaa pojalle paljon rakkautta ja läheisyyttä ja hellyyttä, ja viettää yhteisiä ihania hetkiä, mutta hänen villi vauhkoutensa pakottaa minut käyttämään edellämainittuja otteita, kun en muutakaan huolissani keksi! Muuten poika ei söisi mitään eikä nukkuisi koskaan - sekin on kyllä testattu!
Auttakaa joku kiltti kokeneempi äiti!!!! Olen surusta soikeana, tämä kaikki tuntuu niin rankalta, enkä keksi mitä tekisin jotta voisimme sekä minä että poika paremmin!
Tunnen itseni huonoimmaksi äidiksi koko maailmassa.
Pirteänä poika on kyllä suloinen kuin unelma, hymyilee ja nauraa todella paljon, ja koko ajan leikkii ja touhuaa: hän ryömii paikasta toiseen kovaa vauhtia ja nousee tukea ottaen seisaalleen. Mutta tosissaan ihan joka hetki pitää olla uutta nähtävää ja tehtävää, poika ei siis ole hetken hetkeä paikallaan tai rauhassa!!! Ja kun yritän puhua hänelle tai ottaa katsekontaktia, poika katsoo vaan ohi, kaikkialle muualle paitsi minuun, eikä malta keskittyä. Oppaissa puhutaan äidin ja lapsen välisistä lempeistä hetkistä. Miten sellaisia voi olla kun lapsi hyörii kuin väkkärä! Jos otan pojan syliin, hän rimpuilee heti kaikin voimin pois, ja jos en heti päästä, alkaa itkeä.
Olen tosi hiljainen ihminen, ja ihan huomaamatta on päivän aikana hetkiä etten juttele pojalle, vaikkakin olemme lähekkäin. Saatan touhuta jotain kotihommia ja välillä aina vilkaisen missä poika on, ja sanon hänelle jotain ja hymyilen. Mutta tästäkin poden pahaa oloa. Tuntuu että pitäisi väkisin vääntää asiaa ja höpöttää ja leikittää koko ajan suuna päänä, tai pojasta tulee kyvytön ihmiskontakteihin eikä hän opi puhumaan.
Sitten syöminen! Tuolla touhuamisella luulisi tulevan jo nälkäkin, vaan ei. Jokainen ruokahetki on pelkkää huutoa ja tappelua. Poika istuu vääntelehtien syöttötuolissa, ja ruokaa tarjottaessa puristaa suun tiukaksi viivaksi ja työntää lusikkaa kaksin käsin pois. Korvikemaitoa kyllä menisi tuttipullosta vaikka kuinka ja paljon, mutta siitäkin pitää tapella! Vaikka olisi oikeasti kova maitojano! Minun pitää väkisin työntää tuttipullo suuhun pojan tapellessa vastaan , mutta kun hän tajuaa saavansa maitoa, hän alkaa juoda ahnaasti. Kerran meni 310ml kerralla! Käsittääkseni pitäsi enemmän syödä sosetta ja maitoa "palanpainikkeeksi", mutta ei meillä onnistu.
Kun on mennyt parikin päivää pelkillä onnettomilla pikku suupaloilla ja lähinnä maitoa juoden, olen välillä epätoivossani "sitonut" pojan käsistä ja päästä kiinni pitäen, ja työntänyt lusikallisen kerrallaan suuhun heti jos hän on hetkeksi suunsa avannut, niin, ei syödäkseen vaan itkeäkseen!!! Sydämeni on aivan murskana kun joudun syöttämään noin kamalalla tavalla: itkulla ja väkipakolla! Ruokahetkenhän pitäisi olla miellyttävä ja mukava yhteinen hetki!
Ja vielä nukuttaminenkin. Samaa huutoa ja tappelua. Joudun pitämään kaksin käsin kiinni parkuvasta pojasta, joka yrittää viimeisilläkin voimillaan nousta seisomaan pinnasängyn laitaa vasten, kunnes hän lopulta nääntyy vastaan tappelemiseen ja nukahtaa, kyyneliinsä...
Ja itken minäkin.
Itken sitä, että haluaisin osoittaa pojalle paljon rakkautta ja läheisyyttä ja hellyyttä, ja viettää yhteisiä ihania hetkiä, mutta hänen villi vauhkoutensa pakottaa minut käyttämään edellämainittuja otteita, kun en muutakaan huolissani keksi! Muuten poika ei söisi mitään eikä nukkuisi koskaan - sekin on kyllä testattu!
Auttakaa joku kiltti kokeneempi äiti!!!! Olen surusta soikeana, tämä kaikki tuntuu niin rankalta, enkä keksi mitä tekisin jotta voisimme sekä minä että poika paremmin!
Tunnen itseni huonoimmaksi äidiksi koko maailmassa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ne ihmiset on ihan sitä varten että voit kysyä mitä kannattaisi tehdä. Rohkaise mielesi ja soita sinne. Tee se ennen kuin itse väsyt kokonaan.
On hyvä jos lapsi osaa leikkiä myös itsekseen, joten tee kotihommiasi ihan hyvällä mielellä.
Minäkin kehotan käymään neuvolassa ja pyytämään myös ajan heti seuraavalle viikolle edistymisen seuraamiseksi - muuten saatat taas jättäytyä omillesi. Yksin et enää jaksa - sen näkee lukea viestistäsi. Isästäkään ei ilmeisesti ole apua. Pahan olosi on poikasi huomannut jo viikkoja sitten - ehkä hän tämän takia yrittää pitää etäisyyttä; olet arvaamaton käytökseltäsi.
Eli hae neuvolasta apua! Et ole ainoa joka on neuvoton esikoisen kanssa. Neuvolassa käy paljon toivonsa menettäneitä - sitä varten ne ihmiset on sinne palkattu. Ei neuvolan oikea toimenkuva ole vain painon ja pituuden seuranta. Sitäpaitsi olet vielä kaukana niistä ongelmatapauksista, jotka käyttävät huumeita ja alkoholia, jättävät lapsen heitteille ja lähtevät kapakkaan. Saatat neuvolassa huomata, että ei tilanteesi niin toivoton olekaan.
Kasvatusoppaista ei löydy ratkaisua todellisiin ongelmiin. Niiden ohjeet perustuvat laajempiin teorioihin ja nämä teoriat olisi tunnettava, jotta yksittäisistä tilanneohjeista olisi apua.
Tärkeintä on uni. Jos poika on yliväsynyt, hän ei enää saa unta eikä osaa rauhoittua kun pää on niin pyörällä. Nukkuessa myös aivot lepäävät ja purkavat stressiä - myös lapsella. Jo stressi ei pääse tasoittumaan, ovat kaikki päivät yhtä unihornaista riuhtomista.
Toiseksi, sinäkin tarvitset paljon enemmän unta jotta jaksat.
Nukuttaminen
- Laitathan pojan nukkumaan aina samoihin aikoihin samojen rutiinien saattelemana (esimerkiksi: syöttö, vaipanvaihto, nukkumatti-höpötykset)?
- Luethan iltasadun kun olet nostanut pojan sänkyyn (vaikka kuinka parkuisikin vastaan). Se tulee jatkossa olemaan merkki pojallesi siitä, että nyt alkaa yöaika. (Pari sivua kirjaa riittää, jos poika ei jaksa kuunnella)
- Jos poika huutaa ja möykkää tämän jälkeen sängyssä ja nousee laitaa vasten, niin haittaako se? Anna nousta ja huutaa. Sano hyvää yötä ja lähde pois. Ja koska huuto jatkuu, käy välillä (kymmenen minuutin välein) sanomassa uudelleen hyvää yötä. Mutta älä tappele poikaasi vastaan, älä koske, äläkä nosta pois tai laita makuulle - anna huutaa ja "hyppiä". Pinnasänky on turvallinen paikka mesota. Muutaman päivän päästä tilanne voi muuttua koska hän tietää ettei pääse pois ennen aamua.
- Älä koskaan herättele aamulla poikaasi, vaan anna herätä omia aikojaan. Näin varmistat, että hän saa tarpeeksi unta. Jos herää "liian" aikaisin, anna peuhata sängyssä omia aikojaan ellei huuda sinua luoksensa. Meillä nukutaan klo 21-07.
- Päivällä poikaa ei kannata koskaan laittaa sänkyyn. Sänky kannattaa pyhittää yöunelle.
- Kun nukkuu päiväunia, anna aina nukkua niin kauan että herää itse (silmät ovat auki). Älä herättele kesken unien.
Syöttö
- säännölliset ruoka-ajat voisivat olla hyvä lääke; sovi itsesi kanssa kellonajat jolloin annat ruokaa. (esim. aamulla kun poika on herännyt, klo 11, 14, 17 ja iltasyöttö klo 20) Pikkuhiljaa vatsalaukku alkaa seurata näitä aikoja.
- Kuumina kesäpäivinä pöperöt maistuvat ainakin meidän esikoiselle huonommin kuin viileinä päivinä.
- Jos maitoa menee lähes takuuvarmasti, jätä suurimmat maitotarjoilut iltasyöttöä varten. Voit pyhittää illan viimeisen aterian maidolle (aterian, jonka tarjoilet juuri ennen nukkumaan menoa). Kunnon iltasyöttö on tärkeä osa pitkiä yöunia.
- Jos ruokaa ei mene, niin ruokaa ei mene. Nosta tällöin lapsi alas syöttötuolista ja yritä esim. vartin/puolentunnin päästä uudelleen, jos näyttää nälkäiseltä. En ole kuullut, että yksikään huonosti syövä lapsi olisi kuollut nälkään. Ruoka maistuu kun on riittävän kova nälkä. Seuraa ruoan kulumista pienessä vihossa ja laske päivän päätteeksi yhteen koko päivän saldo.
Meidän esikoisella syöntimäärät vaihtelevat lähes nollasta melkoisiin annoksiin päiväsaikaan, mutta koko päivän saldo on aina suunnilleen sama.
- Ruoalla ei koskaan leikitä, eikä sitä päristellä ympäriinsä. Ruoalla leikkiminen tarkoittaa sitä, että nyt ei enää maistu. Poika alas syöttötuolista ja syöttämistä jatketaan vartin/puolentunnin päästä jos on tarvis. Mutta jos ei näytä kaipaavan ruokaa, niin sitten syöttö vasta seuraavalla aterialla.
- älä koskaan pakota syömään - siihen ei ole tarvetta
- anna tarpeeksi nestettä - jos pissaa ei päivän aikana tule pitää mennä lääkäriin
Mutta tärkeintä on, että menet saman tien neuvolaan.
...Vähän samalta, kuin ystävättäreni poika vauva-iässä. Sittemmin diagnosoitiin autismi.
Neuvolan lisäksi etsi tietoa myös netistä, esimerkiksi autismi- ja aspergerliiton sivuilta...
Ja koita itse löytää jostain voimia, äidin väsymys ei ainakaan paranna perheenne tilannetta...
Älä pakota lasta syömään. Minulla on poika joka on 8kk ikäinen ja syöttäminen on joka kerta sekä minulle että lapselle inhottava hetki.Ensimmäisen lusikan kun saan niin sitten voi alkaa sujumaan.itkien minäkin olen syöttänyt poikaa kun pieni kokoinen ja neuvolassa koko ajan tarkaillaan painoa..Aivan ala käyrillä.Pitkän aikaa oli syömättä vaikka tiesin että nälkä oli.Joskus pelkäsään tissi kelpasi ja joskus ei sekään.Parhaani yritin mutta sen päätin että pakottamaan en rupea, koska siitä syömisestä voi tulla lapselle pelkoa jos sitä pakotetaan ettei se siten ainakaan syö. Nyt jo vähän paremmin ruoka menee mutta ei vieläkään kunnolla. osa syy on ollut siihen että pojalleni puhkesi hampaita.. Nyt poika on 8kk ja erittäin valikoiden syö ruokaa..
Tiedän että siinä on äidin hermot koetuksella.itse kuulen jatkuvasti neuvolassa että yritä saada syötettyä.Lääkärillä kävin ja hän totesi että vaikka poika on pieni kokoinen niin TÄYSIN TERVE!
Nyt painoa on vasta n.6.8kg ja pituutta 68cm.
Anna pelkästään sitten sitä korviketta niin kauan kun tarvis.Neste kerran on aina tärkeämpää.
tuli aivan itku kurkkuun kun luin miten joudut syöttämään mutta tuo on niin tuttu tunne mutta itse en halunnut pakottaa. Siitä pakottamista tulee vain paha olo sekä äidille että lapselle.
Koitappa erinlaisille lusikoilla syöttää. silikonilusikoilla, muovilusikoilla ja vaikka millä.
Kanna vaikka kaikki lelut ja huomaamattomasti yrität syöttää, näytä jotain vaikka mielenkiintoisen näköistä ruokaa jos vaikka edes se suu aukeaisi ja sitten sivusta sujautat lusikan.
En todellakaan halua leikkiä viisasta äitiä mutta pystyn tietämään tunteen mikä sinulle on.
koita vain jaksaa ja mainitse asiasta neuvolassa. ei se lopun ikää kestä, kyllä lapsemme vielä joskus oppii tajuamaan että ruoka on hyvää..:)
Koita jaksaa ja muista että meitä on varmasti monia jotka taistelee samasta asiasta. Mutta vielä haluan sanoa että älä pidä kiinni ja pakota.. anna
sitä mitä se syö..Se ruoan monipuolisuus ei nyt varmaan tässä vaiheessa ole niin tarkeää. Tarkeintä on se että jotain menee..
Voimia sinulle!
Joidenkin lasten hampiden teko on vaan niin lujassa..
ja ei koskaan hetkeäkään paikoillaan ei meilläkään mitään hempeitä jutustelu hetkiä ole resuamista ja kisuamista ja syöminen on tappelua koska haluaa tehdä muuta kuin syödä!vähennät maitoa anna janoon vettä huom!oikeaan janoon.ota ruoka hetkeen leluja mukaan meillä syödää leikkien poika keskittyy leikkiin mä ruoan ujuttamiseen heiluvan lapsen suuhun.siten se onnistuu ainaki meillä huomio vain muualle ja kuormaa sisään.lapsella ei tietenkään ole nälkä jos hän saa paljon maitoa.nukkuminen meillä samanlaista rutiinit samana ja ole päättäväinen,kun tiedät tekeväsi oikein et lannistu ja tunne huonoa omaatuntoa.ja kyllä hän oppii puhumaan älä murehdi kyllä se tulee luonnostaan ja ei ole hyvä jos lapsensa opettaa siihen et koko ajan äiti höpöttää teki hän sit mitä tahansa.jaksamista vain kyllä aika rauhoittaa =)
Hei!
Meillä kanssa tosi vilkas poika 7kk, koko ajan menossa. Yritän pussailla leikin varjolla, ja halia kun heräilee ym. koska silloin vastaanottavaisempi.Jos kerkiän perässä...Kyll' lapsi itse hakee sit' hellyytt' jos lis'' kaipaa. Ja ovathan p'ivitt'iset hoitorutiinitkin jo hellyytt' ja laheisyytt' sin'ns'.
Ja höpö höpö se mitään autismia ole, on itseasiassa tutkittu että yleistä älykkäämmät lapset tarvitsevat jatkuvasti paljon virikkeitä!
Yritin minäkin tehdä kaikki hienoimpien kasvatusoppien mukaan, alan ammattilainen kun olen, mutta siitä ottaa vaan turhia paineita.
Keskustele neuvolassa asiasta niin saat sen pois vaivaamasta itse'si.
Olet ainoa ja paras äiti lapsellesi, muista se!
on 9kk ikäiset kaksoset. Poika on rauhallinen ja "helpompi", neiti taas viuhtoo suuna päänä menemään aamusta iltaan.
Meilläkin on ollut niitä jaksoja kun ruoka ei tee kauppaansa, ei maito eikä mikään. En kuitenkaa pakottanut lapsia syömään ja syömättömyyskausi meni itsekseen ohi. Varsinkin nyt helteillä ei aina ruoka maistu. Muista, että lapsi kyllä sitten syö, kun on nälkä. Kunhan tarjoat säännöllisesti ruokaa, niin lapsi syö sitten kun on sen aika.
Nukkumaan meno on meilläkin joskus yhtä huutoa. En nosta lapsia syliin, mutta annan lapsen nousta istualleen ja laitan hänet hetken kuluttua uudelleen makuulleen(en kuitenkaan pakota lasta makaamaan)..tätä saattaa joinain päivinä joutua tekemään kymmeniä kertoja, mutta koskaan en ole luovuttanut ja nostanut lasta pois sängystään. Istun aina vieressä, juttelen, laulelen, silittelen, taputtelen, hyssyttelen jne.Selvästi on kehitysvaiheita jolloin on niin uusi taito mielessä, etti malta nukkuakkaan..
Vaikka lapsille onkin hyvä jutella, laulella, lukea jne. niin ei se tarkoita, että pitäisi olla koko ajan äänessä...kyllä voit olla ihan hiljaakin välillä. Itsestäkin tuntui alkuun hassulle jutella kun tuntui että puhuu seinille, mutta sitten otin tavaksi kertoa mitä seuraavaksi tapahtuu...nyt aletaan tekemään ruokaa...ekaksi laitetaan perunat kiehumaan..nyt vaihdetaa vaippaa...jne.Kirjoja kannattaa lukea jo ihan pienestä lähtien...kaikki lapset eivät jaksa kuunnella ja sitten on myös niitä ajanjaksoja jolloin ei kirjat kiinnosta.
Iltarutiinit auttavat lasta rauhoittumaan nukkumaan menoon. Iltapala, -pesut (lapset nauttivat"hampaiden"harjauksesta), oma rakas unilelu, iltasadut ja laulut...voit koittaa saada poikaasi rauhoittumaan ensin syliisi ja sitten sänkyyn. Luette vaikka kirjan sylissä ja sitten jatkatte silittelyä yms.sängyssä.
Voimia vauvan hoitoon ja mielestäni voit aivan hyvin kysyä neuvoa neuvolasta ja kertoa terveydenhoitajalle huolistasi..sitä vartenhan ne on. Pääasia, että jollekkin puhut asiasta. Tsemppiä.