Valtio ja sen hoivakoneisto ovat kovasti huolissaan nuorten miesten syrjäytymisestä, ja samalla unohdetaan, että vanhempikin voi olla syrjäytynyt. Kun olet 60+ ja avioeron ja työttömyyden takia pudonnut tyhjän päälle, sinulla on riski jäädä sivuun yhteiskunnasta. Ja se riski toteutuu monella.
Moni jumittuu yksin kotiinsa. Kaverisuhteet loppuivat kun eron myötä perhetuttavat jäivät ex-vaimon kaveripiiriin ja kun irtisanottiin töistä, jäivät pois työkaveritkin.
Ainoa valopilkku on, kun pääset kaksi kertaa viikossa sosiaaliseen kontaktiin ihmisten kanssa leipäjonossa tai moikkaat naapuria postilaatikolla. Kävelykyvyn heikkenemisen takia ei viitsi kulkea missään työttömien tai eläkeläisten harrastepiireissäkään.
Moni jumittuu yksin kotiinsa. Kaverisuhteet loppuivat kun eron myötä perhetuttavat jäivät ex-vaimon kaveripiiriin ja kun irtisanottiin töistä, jäivät pois työkaveritkin.
Ainoa valopilkku on, kun pääset kaksi kertaa viikossa sosiaaliseen kontaktiin ihmisten kanssa leipäjonossa tai moikkaat naapuria postilaatikolla. Kävelykyvyn heikkenemisen takia ei viitsi kulkea missään työttömien tai eläkeläisten harrastepiireissäkään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuo väitteesi, että "samalla unohdetaan, että vanhempikin voi olla syrjäytynyt" ei pidä paikkaansa, vai mihin perustat väitteesi?
Varsinkin viime aikoina on puhuttu paljon vanhusten yksinäisyydesta ja ns. tietosyrjäytymisestä eli he eivät osaa käyttää tietotekniikkaa niin kuin nykyinen asioiden hoito vaatisi.
Puhuttu. On puhuttu. Mitä on tehty?
Ketään ei voi pakottaa mihinkään. Mutta kommentti oli siihen, että unohdettaisiin että vanhempikin voi olla syrjäytynyt
Mitä mielestäsi pitäisi sitten tehdä? Oletatko, että muut tekevät asiat toisten puolesta
Meillä päin on vaikka sun mitä eläkeläisten toimintaa. Ja itsekin voi tehdä jotain sosiaalisen elämänsä suhteen. Ottaa yhteyttä ja osallistua
Okein hyvä aloitus ! Ei kukaan välitä syrjäytyneistä iäkkäimmistä.
Yksinäisyys tappaa.
Iäkkämpänä ei ole ole helppo tutustua - jos ei nuorenakaan.
Iäkkäämmille ei ole paikkoja.
Ei kaikki halua johonkin eläkeläisten ryhmiin tai seurakunnan tilaisuuksiin.
Niitä aina ehdotetaan.
Jos ei ole rahaa mahdollisuudet on aika nolla mihinkään sosiaaliseen
elämään.
No, minä olen aktiivinen marttailija ja se ei todellakaan ole perinteinen eläkeläisten ryhmä. Puolisoni toimii monessa mukana, on metsästysyhdistyksessä, jääkiekkokuvioissa jne.
On kait noita mahdollisuuksia vaikka kuinka paljon mutta se, myöntääkö näitä, se onkin toinen juttu.
Pubeissa tapaa ihmisiä ja saa jutella, niissä voi juoda kahviakin tai limua,
mutta eivät kaikki koe pubejakaan omiksi paikoikseen.
Eli mistä niitä kavereita löytyy ikänntyneemmille ?
Aloittaja kertoo leipäjonoista. Leipäjonossa käyvällä on tuskin
ylimääräistä rahaa bussilippuun. Minne menet tutustumaan
ihmisiin ?
Niinpä ! Ei ole rahaa metsästysseuroihiin ja jääkiekkoon :D