Kokemuksia Thaimaan terveyden huollosta... tai sen puutteesta.

Ennen leikkausta kädestä otettiin myös MRI-kuvat. Tämä oli myös yksi elämäni traumaattisista kokemuksia. Suomessa olen käynyt MRI:ssä aiemmin paristikin ilman mitään ongelmia. Suomessa käsi olisi magneettikuvattu todennäköisesti niin, että potilas olisi maannut selällään ja käsivarsi on ojennettuna pään yläpuolelle suoraksi, jolloin tilan ahtautta ei ole eikä putkeen tarvitse itse kokonaan edes mennä. Thaimaassa MRI-laverin keskelle laitettiin käsikehikko, johon käsi kiinni. Minut väkisin oikealle kyljelleen sen viereen. Juuri ja juuri saatiin minut mahtumaan putkeen, jossa jouduin olla tunnin verran. Suomessa tämäkin olisi ollut paljon ripeämpää. Pikkuhiljaa tutkimuksen aikana aloin kärsiä valtavan kovista kivuista lonkissani ja puutua muutenkin, kun liikkumaan ei päässyt lainkaan. Hammasta purren sain oltua loppuun asti, ja itkun kanssa tulin lopulta pois sieltä.
Lisäksi leikkauksen aikana, joka tehtiin yleisanestesiassa, äänihuulilleni tehtiin intubaatiosaa vakavaa väkivaltaa. Herättyä en pystynyt käytännössä puhumaan lainkaan 1-2 päivään. Tästä toki varoitettiin etukäteen, mutta ajattelin että kyse on tavanomaisesta intubaatiosta. Minut on aiemminkin Suomessa kahteen kertaan nukutettu ja intuboitu, ja kummallakaan kerralla mitään tällaista ei tapahtunut - kurkku ei kipeytynyt eikä ääni käheytynyt tai kadonnut lainkaan. Harrastan musiikkia ja laulamista, ja tämä vaikutti erittäin merkittävästi lauluääneeni. Nyt tosin toivun myös pitkittyneen flunssan jälkeisestä yskästä (sekin tuli hotellin ilmastoinnista Thaimaassa, kuumeinen flunssa), enkä voi siis tietää, missä määrin äänihuulten vaurio jäi pysyväksi.
Tänään menen toistamiseen suomalaisen käsikirurgin pakeille ja voin vain toivoa ja rukoilla, että pääsen pian uuteen leikkaukseen, jossa se turhaan tehty jännelenkki poistetaan ja oikea toipuminen pääsisi vihdoinkin pikkuhiljaa alkamaan.
Lisäksi pari päivää ennen kotiin lähtöä, jouduin mopotaksionnettomuuteen. Olin nousemassa mopotaksin kyytiin, jota ajoi varsin pieni ja hintelä kuljettaja. Hän ei saanut sitä pidettyä pystyssä, ja koko prätkä kaatui tässä vaiheessa oikealle kyljelleen (ei ole tapahtunut aiemmin).
Tunsin heti todella kovaa kipua polven seudulla ja säären yläosassa. Pääsin jotenkuten kävelemään, mutta hotellille paluumatkalla satamassa veneeseen astuessa tunsin heti todella ikävän muljahduksen polven seudulla ja tiesin heti, ettei kaikki ole kunnossa. No ei kun sairaalaan taas.
Polvesta ja säärestä otettiin tavalliset rtg-kuvat, joista todettiin vain, että ei murtumia.
Kysyin itse, voisiko ristiside olla poikki? Sekä yleislääkäri että ortopedi kävivät minua katsomassa, ja minulle suurin piirtein naurettiin, että ei voi olla. Polvi olisi turpeampi, ja sitä ja tätä ja tuota. Polvesta ei mitään nivelsiteitä, kierukoita eikä ristisiteitä EDES TUTKITTU yksinkertaisimmillakaan testeillä, kuten Lachmann tai mitään muutakaan. Polveen hädin tuskin koskettiin. Minulle ei tarjottu kyynärsauvoja tms., passitettiin vain kotiin.
No kuukausi vammasta, polvi edelleen tiettyjen liikkeiden yhteydessä muljuu ja lonksuu yms. ja on ihan selvästi jotenkin poikkeava, kuten oli jo heti alussa vamman jälkeenkin. Menin jälleen Terveystaloon (matkatapaturmien yhteydessä hoitoon pääsee ja ohjataan suoraan yksityiselle). Ortopedi kopaisi polvea, teki pari kolme yksinkertaista testiä joihin meni yhteensä noin puoli minuuttia aikaa, ja totesi, että ACL (eturistiside) lienee poikki. Katsottiin MRI, josta todettiin sama asia. Polvi leikataan ensi keskiviikkona.

Jatkuu....

Terveystalon ortopedi totesi myös käsivammaan liittyen, että heille on ennenkin tullut vastaan potilaita, joille on Thaimaassa tehty aivan kummallisia (=vääriä, vahingollisia) toimenpiteitä. Minä en ole ensimmäinen, enkä valitettavasti varmaankaan myöskään viimeinen, joka näistä on joutunut ja joutuu kärsimään.
Tämä kaikki lysti Pattayan Bangkok Hospitalissa maksoi lisäksi vakuutusyhtiölle viisinumeroisen summan euroissa. En saanut minkäänlaista apua, päinvastoin minulle tehtiin vain lisää haittaa ja minua vammautettiin lisää, ja näitä alkuperäisiä ja niiden päälle thaimaalaisessa ”parhaimmassa” sairaalassa aiheutettuja vammoja nyt täällä Suomessa parhaansa mukaan hoidetaan ja paikkaillaan, todennäköisesti vielä pitkään. Tämänkin lystin maksaa vakuutusyhtiö eli viime kädessä kollektiivisesti sen maksavat asiakkaat.
Terveydenhoidon taso Thaimaassa - jopa esim. juuri tuossa Pattayan Bangkok Hospitalissa, jota mainostetaan ”tasokkaana”, ”edistyneenä” ja ”länsimaisena”, on täysin ala-arvoista ja luokatonta, eikä vertaudu millään tasolla vähimmässäkään määrin suomalaisen terveydenhuollon tasoon. ÄLKÄÄ LEIKKIKÖ TERVEYDELLÄNNE thaimaalaisissa sairaaloissa, niissä ”parhaimmissakaan” tai kalleimmissa. Vaikka maksaisit koko omaisuutesi, et saa lähimainkaan sen tasoista hoitoa kuin Suomessa. ”Hoitotoimenpiteet” ovat vääränlaisia ja tehottomia, ja niillä aiheutetaan asiakkaalle vain lisää haittaa ja vammoja. Lisäksi tästä maksetaan (tai maksatetaan vakuutusyhtiötä) erittäin kalliisti, Suomen hinnat ellei enemmän, ja vakuutusmaksuissahan me suomalaiset vakuutusasiakkaat nekin maksetaan sitten lopulta. Jos saat Thaimaassa vähänkään vakavaman vamman, KESKEYTÄ MATKASI JA TULE SUOMEEN HOITOON. Vaikka olisit ollut Thaimaassa vasta pari päivää. Aina voit mennä myöhemmin uudestaan. Terveytesi on paljon arvokkaampi. Lääketieteellisen hoidon, tutkimusten, leikkausten yms. taso, sekä käsitys ja ymmärrys niistä Thaimaan ”parhaimmillakaan” ”spesialisteilla” EI OLE sitä tasoa mitä Suomessa, vaan HYVIN, HYVIN kaukana siitä.
Kadun sydämeni pohjasta sitä, etten vain hakenut sairaalasta lastaa käteen ensiavuksi ja tämän jälkeen keskeyttänyt matkaani saman tien ja tullut Suomeen hoitoon. Käteni olisi nyt todennäköisesti jo aivan kunnossa, äänihuuliani ei olisi vahingoitettu, eikä polven ristisidevammaakaan olisi syntynyt ja ja jos se olisi syntynyt Suomessa, se olisi sentään todennäköisesti diagnosoitu oikein tai polvi olisi edes tutkittu kunnolla.
Sairaalassa oltiin kyllä ystävällisiä ja empaattisia, mutta se ei riitä, kun sairaudet ja vammat pitäisi myöskin hoitaa oikein ja asianmukaisesti ja samalla vammauttamatta potilasta lisää.
Tykkään kyllä Thaimaasta maana, olen käynyt siellä n. 15-20 kertaa ja saatan mennä jatkossakin. Totuus on kuitenkin se, että Thaimaa on 100% kehitysmaa, se ei pääse missään asioissa länsimaisen yhteiskunnan tasolle, ja kaikkein viimeiseksi terveydenhuollon osalta.

Tekstit lainattu luvalla Annika Leinon kirjoituksista...

Jos käsi oli ennen leikkausta ehjä ja toimintakykyinen, niin miksi ihmeessä menit leikkaukseen?
Ja jos Suomessa olisit saanut melkein ilmaista parempaa hoitoa, niin olisit tullut maitojunalla kotiin. Niinhän täällä on tehneet muutkin.
Tumputuksessako se sormi särkyi?

Pasanen kokoaa mahdollisia hoitovirheitä toisten kirjoituksista, joiden todenperästä ei ole mitään takeita ja lisää vielä niihin itse keksityt lääkärin kommentit päälle, kuten ennenkin.
Minä voisin kertoa lähipiiristä vuoden sisällä Suomessa noin viidestä hoitovirheestä, joista kahdessa oli hengenlähtö lähellä. En jaksa niistä alkaa kertomaan vaan tyydyn toteamaan että Suomessa on vuosittain noin 9000 raportoitua hoitovirhettä joista keskimäärin 1200 johtaa kuolemaan.

Bangkok hospital ei todellakaan ole paras ja kallein sairaala, pelkkä yleissairaala ja paljon parempiakin löytyy.

Posson on aivan turha koettaa esiintyä Thaimaan terveydenhuollon asiantuntijana, sillä vakuutuksensa ja rahansa on riittänyt vain halvimpiin päivystyskäynteihin ja Posson oletus on ollut että siellä niiden kuuluu sitten samalla päivystysmaksulla tehdä kaikki tutkimukset ja kartoittaa sairaudet ja vaivat samaan hikeen ja hoitaa mies kuntoon ja antaa vielä taksiseteli kotimatkalle.

Kun aletaan puhua sydän-ja verisuonitaudeista, infarktiriskeistä, muistisairauksista, Parkinsonin taudista tai muista vakavista sairauksista ja riskeistä, niin silloin köyhän on aika lähteä kotisuomeen, sillä perussairas ei saa kunnon vakuutusta ja halpaa hoitoa ei ole olemassakaan Thaimaassa. Kun oman vähävaraisuuden ja perussairauksien vuoksi ei ole varaa hoidattaa itseään Thaimaassa, niin se ei ole Thaimaan vika, vaan vähävaraisuuden ja perussairauksien vika. Tunnen useita kavereita jotka ovat ylistäneet maasta taivaaseen, jopa yllättävät sydänoperaatiotkin.