Kumpi saa enemmän arvostusta, mies vai naislaulajakitaristi?

Anonyymi-ap

Palstalla joku väittää, että naiset eivät saa taitojensa perusteella arvostusta. Minä en näe asiaa näin: pikemminkin ongelma on siinä, että nainen, joka on ensinnäkin hyvännäköinen ja lisäksi löytyy monia taitoja, aiheuttaa pikemminkin tämän ongelman, kuinka moni mies on sellaisen naisen arvoinen. Ehdinhän jo puhua näistä riittämättömyyden tunteista. En missään tapauksessa siis väitä, ettenkö esimerkiksi tuotakin australialaista naiskitaristia arvostaisi. Mulle ei vaan olisi helppoa esimerkiksi soittaa samassa bändissä, koska olisin väistämättä "huonommassa" asemassa.
https://www.youtube.com/shorts/j3IWeFxBCSY

Todellavaikeeta

90

629

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi00001

      Ei taas tätä. Onneksi tekoäly tulee ja tekoäly tappaa, kukaan ei enää kuuntele edes Abbaa

      • Anonyymi00002

        Tekoäly on jatkuvaa nollasummapeliä.

        Todellavaikeeta

    • Anonyymi00003
      • Anonyymi00004

        Joo eikös tuo Joan Jettikin soittanut kitaraa laulun lisäksi. Vetikö koskaan vaativia sooloja

        Todellavaikeeta

      • Anonyymi00010
        Anonyymi00004 kirjoitti:

        Joo eikös tuo Joan Jettikin soittanut kitaraa laulun lisäksi. Vetikö koskaan vaativia sooloja

        Todellavaikeeta

        Bändikaveri Runawaysistä eli Lita Ford on kyllä ansioituneempi kitaristina, mitä Joan. Joan on taas musiikin teossa, solistina ja punk-henkisyydessään arvostettu.

    • Anonyymi00005

      Sä olet kyllä aika huolella pihalla maailmasta ja ihmisistä siinä.

      Mitä on tapahtunut, että sellaisen mielikuvitusmaailman olet itselle luonut?

      • Anonyymi00007

        En ymmärrä. Sinä siis väität, että ongelmia ei ole ja että naiset saavat täsmälleen yhtä helposti arvostusta taitojensa perusteella?

        Todellavaikeeta

      • Anonyymi00021
        Anonyymi00007 kirjoitti:

        En ymmärrä. Sinä siis väität, että ongelmia ei ole ja että naiset saavat täsmälleen yhtä helposti arvostusta taitojensa perusteella?

        Todellavaikeeta

        Erja Lyytinen saa arvostusta sen takia, että on nainen. Ei niinkään sen takia, että olisi jotenkin speciaali kitaristi. Ja on kaiken lisäksi heikko laulajana.

        Mutta itse kitaroinnista sen verran, että se on makuasia. Toiset tykkää nopeista sormista ja teknisestä osaamisesta, toiset jostain muusta. En oikein usko, että kukaan suurta tai pienempää arvostusta saava kitaristi soittimeensa on arvostuksen takia tarttunut. Kyllä niitä soittimia alkaa moni hieno muusikko soittamaan ihan muusta syystä.

      • Anonyymi00022
        Anonyymi00021 kirjoitti:

        Erja Lyytinen saa arvostusta sen takia, että on nainen. Ei niinkään sen takia, että olisi jotenkin speciaali kitaristi. Ja on kaiken lisäksi heikko laulajana.

        Mutta itse kitaroinnista sen verran, että se on makuasia. Toiset tykkää nopeista sormista ja teknisestä osaamisesta, toiset jostain muusta. En oikein usko, että kukaan suurta tai pienempää arvostusta saava kitaristi soittimeensa on arvostuksen takia tarttunut. Kyllä niitä soittimia alkaa moni hieno muusikko soittamaan ihan muusta syystä.

        Mun mielestä monella naiskitaristilla on hiukan tunteettoman steriili soittotekniikka, varsinkin Lyytisellä, jonka soittotyylistä, enkä soundista niin pidä. Kai se on joku pikkutarkkuus mm. taimin suhteen. Tuo aloituksen aussi on kyllä poikkeus; erinomainen tatsi ja yleissoundi.

      • Anonyymi00031
        Anonyymi00021 kirjoitti:

        Erja Lyytinen saa arvostusta sen takia, että on nainen. Ei niinkään sen takia, että olisi jotenkin speciaali kitaristi. Ja on kaiken lisäksi heikko laulajana.

        Mutta itse kitaroinnista sen verran, että se on makuasia. Toiset tykkää nopeista sormista ja teknisestä osaamisesta, toiset jostain muusta. En oikein usko, että kukaan suurta tai pienempää arvostusta saava kitaristi soittimeensa on arvostuksen takia tarttunut. Kyllä niitä soittimia alkaa moni hieno muusikko soittamaan ihan muusta syystä.

        Erja Lyytisen sliden soittoon ei moni mies pysty

      • Anonyymi00032
        Anonyymi00031 kirjoitti:

        Erja Lyytisen sliden soittoon ei moni mies pysty

        Kitaran soitto, tai musiikki yleensä, ei ole mikään kilpajuoksu. Pystyy, ei pysty. Ei pysty, pystyy. Se on vähemmän oleellista. Kuka tahansa pystyy siihen, jos jaksaa vaan treenata ahkerasti. Youtubekin on täynnä monenlaista opetsuvideota. Kyse on siis tosiaan siitä, että kuin paljon jaksaa treenata oppiakseen vaikkapa sen slide-kitaran soiton.

        Mutta sitten on täysin eri asia se, että miltä sen kitaran saa kuulostamaan. Mitä sanottavaa niillä kitaran äänillä on? Löytyykö se ns. oma soundi ja tyyli, minkä tunnistaa ensimmäisistä nuoteista. Nämä on taas asioita, joita ei voi treenata. Nämä on jokaisessa valmiina ja niitä voi jalostaa.

        Itse nähnyt Erja Lyytisen 2 tai 3 kertaa livenä. En ole varma kerroista, kun ei keikoista mitään kerrottavaa jälkipolville jäänyt. Yhden kerran taas muistan siitä syystä, että oli jonkinlainen ilmaiskeikka tai jotain sen tapaista Hietsun torilla joskus vuosia sitten. En jaksanut kuunnella loppuun asti Lyytisen keikkaa. Lähin siinä puolessa välissä pois. Mutta ei Erja Lyytinen siellä minun arvostusta kaivannutkaan. Kyllä hänelle sinne ihan riittävästi kuuntelijoita ja arvostajia jäi.

      • Anonyymi00036
        Anonyymi00021 kirjoitti:

        Erja Lyytinen saa arvostusta sen takia, että on nainen. Ei niinkään sen takia, että olisi jotenkin speciaali kitaristi. Ja on kaiken lisäksi heikko laulajana.

        Mutta itse kitaroinnista sen verran, että se on makuasia. Toiset tykkää nopeista sormista ja teknisestä osaamisesta, toiset jostain muusta. En oikein usko, että kukaan suurta tai pienempää arvostusta saava kitaristi soittimeensa on arvostuksen takia tarttunut. Kyllä niitä soittimia alkaa moni hieno muusikko soittamaan ihan muusta syystä.

        Totta, näissä tullaan myös makuasioihin. Ei tämä siitä huolimatta sitäkään poista, etteikö vaivaakin joutuisi näkemään varsinkin, jos haluaa vedellä teknisesti monipuolisia ja monimutkaisia sooloja.

        Sitä toki saattaa soittimeen joskus nuorena syystä tai toisesta tarttua, mutta ei tätäkään voida poiskaan sulkea, etteikö arvostus olisi myös tavoitteena. Ennemmin tai myöhemmin alkaa enemmän tai vähemmän myös v**uttaa, jos sitä arvostusta ei tule.

        Todellavaikeeta

      • Anonyymi00037
        Anonyymi00032 kirjoitti:

        Kitaran soitto, tai musiikki yleensä, ei ole mikään kilpajuoksu. Pystyy, ei pysty. Ei pysty, pystyy. Se on vähemmän oleellista. Kuka tahansa pystyy siihen, jos jaksaa vaan treenata ahkerasti. Youtubekin on täynnä monenlaista opetsuvideota. Kyse on siis tosiaan siitä, että kuin paljon jaksaa treenata oppiakseen vaikkapa sen slide-kitaran soiton.

        Mutta sitten on täysin eri asia se, että miltä sen kitaran saa kuulostamaan. Mitä sanottavaa niillä kitaran äänillä on? Löytyykö se ns. oma soundi ja tyyli, minkä tunnistaa ensimmäisistä nuoteista. Nämä on taas asioita, joita ei voi treenata. Nämä on jokaisessa valmiina ja niitä voi jalostaa.

        Itse nähnyt Erja Lyytisen 2 tai 3 kertaa livenä. En ole varma kerroista, kun ei keikoista mitään kerrottavaa jälkipolville jäänyt. Yhden kerran taas muistan siitä syystä, että oli jonkinlainen ilmaiskeikka tai jotain sen tapaista Hietsun torilla joskus vuosia sitten. En jaksanut kuunnella loppuun asti Lyytisen keikkaa. Lähin siinä puolessa välissä pois. Mutta ei Erja Lyytinen siellä minun arvostusta kaivannutkaan. Kyllä hänelle sinne ihan riittävästi kuuntelijoita ja arvostajia jäi.

        Hyvin sanottu tuo, että tämä käsite "kilpajuoksu" musiikissa ei ole niin yksinkertaista. Toki tätä "kilpajuoksuakin" siitä voidaan löytää, mutta sitten on paljon muutakin.

        Jokatapauksessa minä, jos soittaisin jonkun kovan tason naiskitaristin bändissä tuntisin siitä huolimatta kateutta, koska minun taidotkaan nyt ei varmasti ole mitkään kummoiset. Lisäksi julkkiksena pääsee mukaan erilaisiin haastatteluihin.

        Esimerkiksi tämä venäläinen laulaja soittaa myös joissakin kappaleissa kitaraa, mutta mä en ole nähnyt koskaan vetävän sooloja. Eikä tietenkään tarvitsekaan. Hänellä on hänen tyylinsä ja keskittyy enimmäkseen laulamiseen.
        https://www.youtube.com/shorts/iUl1PqMm4OA

        Vaikka ei vetäisi ainuttakaan vaativaa sooloa, en mä siitä huolimatta väittäisi, että mulla olisi helppoa olla samassa bändissä, kun itse olisin "tuntematon" ja hän "tunnettu", johon "kaikki" ensisijassa kiinnittää huomiota ja tosiaan, kun pääsee vielä lukuisiin haastatteluihin, jossa pääsee tuomaan esille myös ajatuksia.
        https://youtu.be/DoVoCi9vzxo?t=120

        Muuten kyllä hyviä kappaleita tuolla Julija Savitsevalla.
        https://www.youtube.com/watch?v=dJCzP8j2RfY

        https://www.youtube.com/watch?v=h54cU946mI0

        Todellavaikeeta

      • Anonyymi00041
        Anonyymi00021 kirjoitti:

        Erja Lyytinen saa arvostusta sen takia, että on nainen. Ei niinkään sen takia, että olisi jotenkin speciaali kitaristi. Ja on kaiken lisäksi heikko laulajana.

        Mutta itse kitaroinnista sen verran, että se on makuasia. Toiset tykkää nopeista sormista ja teknisestä osaamisesta, toiset jostain muusta. En oikein usko, että kukaan suurta tai pienempää arvostusta saava kitaristi soittimeensa on arvostuksen takia tarttunut. Kyllä niitä soittimia alkaa moni hieno muusikko soittamaan ihan muusta syystä.

        Kaikkein arvostetuimmilla kitaristeilla on yleensä hyvin tunnistettava soundi ja heidän soitossaan on jotain massasta poikkeavaa. Pääasiassa massojen suosikit ovat suosituista bändeistä, eli kokonaisuus ja biisimateriaali ratkaisee. Nopeita tilulilu-kepittäjiä syntyy varsinkin somen ja internetin myötä, kuin sieniä sateella, mutta soittajat ja musiikki alkaa olemaan samasta syystä hyvin geneeristä kauraa.
        Kitaramusiikissa pitäisi pyrkiä menemään hieman takapakkia enemmän yksinkertaisempiin riffipohjaisiin biiseihin. Monesti tärkein nuotti biisissä on se, jota ei soiteta. Liika tasapaksuisuus on musikaalisuuden kannalta huono asia.

      • Anonyymi00044
        Anonyymi00022 kirjoitti:

        Mun mielestä monella naiskitaristilla on hiukan tunteettoman steriili soittotekniikka, varsinkin Lyytisellä, jonka soittotyylistä, enkä soundista niin pidä. Kai se on joku pikkutarkkuus mm. taimin suhteen. Tuo aloituksen aussi on kyllä poikkeus; erinomainen tatsi ja yleissoundi.

        Tuo australialainen kitaristi on siis tuttu jo ennen tätä aloitusta?
        https://www.youtube.com/watch?v=SI9VFERKLdU&list=RDSI9VFERKLdU&start_radio=1

        Todellavaikeeta

      • Anonyymi00047
      • Anonyymi00048
        Anonyymi00037 kirjoitti:

        Hyvin sanottu tuo, että tämä käsite "kilpajuoksu" musiikissa ei ole niin yksinkertaista. Toki tätä "kilpajuoksuakin" siitä voidaan löytää, mutta sitten on paljon muutakin.

        Jokatapauksessa minä, jos soittaisin jonkun kovan tason naiskitaristin bändissä tuntisin siitä huolimatta kateutta, koska minun taidotkaan nyt ei varmasti ole mitkään kummoiset. Lisäksi julkkiksena pääsee mukaan erilaisiin haastatteluihin.

        Esimerkiksi tämä venäläinen laulaja soittaa myös joissakin kappaleissa kitaraa, mutta mä en ole nähnyt koskaan vetävän sooloja. Eikä tietenkään tarvitsekaan. Hänellä on hänen tyylinsä ja keskittyy enimmäkseen laulamiseen.
        https://www.youtube.com/shorts/iUl1PqMm4OA

        Vaikka ei vetäisi ainuttakaan vaativaa sooloa, en mä siitä huolimatta väittäisi, että mulla olisi helppoa olla samassa bändissä, kun itse olisin "tuntematon" ja hän "tunnettu", johon "kaikki" ensisijassa kiinnittää huomiota ja tosiaan, kun pääsee vielä lukuisiin haastatteluihin, jossa pääsee tuomaan esille myös ajatuksia.
        https://youtu.be/DoVoCi9vzxo?t=120

        Muuten kyllä hyviä kappaleita tuolla Julija Savitsevalla.
        https://www.youtube.com/watch?v=dJCzP8j2RfY

        https://www.youtube.com/watch?v=h54cU946mI0

        Todellavaikeeta

        Tuossa on esimerkki nykyajan geneerisestä tasapaksusta kitaran soittamisesta(metallimusiikissa), josta mainitsin aiemmin. Itse en ikipäivänä halua kitaraa soittaa noin. Eli tasaista sointumattoa monesti jopa läpi biisin, mutta ymmärrän hyvin ko. tapauksessa, kun kyseessä on toissijainen komppikitaristi. Vaikea uskoa, että vakiokitaristi käyttäisi Capoa sähkökitaran kanssa, kuten tuo nainen.

      • Anonyymi00059
        Anonyymi00048 kirjoitti:

        Tuossa on esimerkki nykyajan geneerisestä tasapaksusta kitaran soittamisesta(metallimusiikissa), josta mainitsin aiemmin. Itse en ikipäivänä halua kitaraa soittaa noin. Eli tasaista sointumattoa monesti jopa läpi biisin, mutta ymmärrän hyvin ko. tapauksessa, kun kyseessä on toissijainen komppikitaristi. Vaikea uskoa, että vakiokitaristi käyttäisi Capoa sähkökitaran kanssa, kuten tuo nainen.

        Tuo Julija Savitseva soittaa myös rumpuja.
        https://www.youtube.com/watch?v=TB6480Lv9do

        Kitarasoolojen soitto on kuitenkin vähän vaativampaa.

        Todellavaikeeta

      • Anonyymi00061
        Anonyymi00059 kirjoitti:

        Tuo Julija Savitseva soittaa myös rumpuja.
        https://www.youtube.com/watch?v=TB6480Lv9do

        Kitarasoolojen soitto on kuitenkin vähän vaativampaa.

        Todellavaikeeta

        Tuossa vielä toinen videon pätkä Julija Savitsevan kitaran soitosta.
        https://www.youtube.com/watch?v=bKnfuR5wpgQ

        Tuossa videolla soolopuolen hoitaa mies.

        Ei tämä kuitenkaan sitä poista, että tunnettu naislaulaja saattaa siitä huolimatta olla monessa asiassa "paremmassa" asemassa.

        Todellavaikeeta

      • Anonyymi00082
        Anonyymi00041 kirjoitti:

        Kaikkein arvostetuimmilla kitaristeilla on yleensä hyvin tunnistettava soundi ja heidän soitossaan on jotain massasta poikkeavaa. Pääasiassa massojen suosikit ovat suosituista bändeistä, eli kokonaisuus ja biisimateriaali ratkaisee. Nopeita tilulilu-kepittäjiä syntyy varsinkin somen ja internetin myötä, kuin sieniä sateella, mutta soittajat ja musiikki alkaa olemaan samasta syystä hyvin geneeristä kauraa.
        Kitaramusiikissa pitäisi pyrkiä menemään hieman takapakkia enemmän yksinkertaisempiin riffipohjaisiin biiseihin. Monesti tärkein nuotti biisissä on se, jota ei soiteta. Liika tasapaksuisuus on musikaalisuuden kannalta huono asia.

        Väittäisin, että netin ja somen aikakaudella muusikoilla on myös muissakin asioissa paineita erottua jollakin tavalla.

        Todellavaikeeta

      • Anonyymi00087
        Anonyymi00031 kirjoitti:

        Erja Lyytisen sliden soittoon ei moni mies pysty

        Tässä on yksi esimerkki minun mielestäni erittäin aliarvostetusta kitaristista. Jacob Binzer ja bändi on D-A-D. Maailmaan mahtuu monenlaista tiluttelijaa yms. mutta harvempi saa kitaran kuulostamaan yhtä hienolta kuin Jacob Binzer. Se ei ole pelkkää teknistä bullshittiä pentatonisen skaalan ympärillä, vaan oikeasti tarinan kerrontaa. Erja Lyytinen on häneen verrattuna hissimusiikkia.

        https://youtu.be/jv_tbyqqy3E?si=tPHgSxyOqHaW7Atu

    • Anonyymi00006

      Älä jaksa jauhaa.

      - Sheena

      • Anonyymi00008

        Lueppas vaan tuon aikaisemman keskustelun kommentti.

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/19248548/mita-ajatuksia-herattaa-kun-metallibandissa-on-naislaulaja#comment-139916960

        "Sinä sittn ilmeossti tykkäisit kuolaajista. Yllätykseksesi voin kertoa sinulle, että valtaosa naisista taas ei pidä lainkaan ja kuolaajat ovat julkisuuden varjopuoli, varsinkin heille, joiden julkisuus on vaikkapa laulutaitojen avulla hankittua."

        Sinun kommentti.
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/19248548/mita-ajatuksia-herattaa-kun-metallibandissa-on-naislaulaja#comment-139922117

        "Paitsi, ettei naisella ei ole mitään etumatkaa. Moni mieshän nimenomaan "yrittää", usein hyvin kyseenalaisin keinoin. "

        Koko sinun kommentti on täynnä miesten syyllistämistä.

        Sinunkin olisi hyvä lukea ulkonäöstä tämä.
        https://www.kauppalehti.fi/uutiset/a/aa32fb92-c593-44cb-9a5f-925081643bfe

        "Sosiologian professori Outi Sarpila on tutkinut sitä, miten yksilön ulkonäkö vaikuttaa työelämässä. Palkkausta pidetään puhtaasti rationaalisena tekona, mutta sitä se ei ole, professori sanoo."

        "Nyt se on tutkitusti totta: hyvännäköiset ihmiset hyötyvät ulkonäöstään saamalla työstään parempaa palkkaa ja ylennyksiä. Lisäksi konventionaalisesti silmää miellyttävällä ulkonäöllä siunattuja pidetään myös mukavina ja älykkäinä."

        "Sarpilan mukaan ulkonäkö on pääomaa, resurssikimppu, johon pätee sama ajatus vaihdannallisuudesta kuin riihikuivaan. Ja kuten resurssit aina, ulkonäkökin jakautuu epätasaisesti yksilöiden välillä. Arvon sille antavat nimenomaan muut ihmiset."

        Sinä se olet toistuvasti suuttunut, kun keskustelen ulkonäöstä. Siinä sulle tosiaan vähän tutkimusta.

        Tuossa vielä tärkeää luettavaa ulkonäöstä:

        ”Se kasaa hyvää miehille, joilla on jo kaikkea – korkea koulutus, hyvä työpaikka ja rahaa. Kun ulkonäkö jakaa miehiä kasteihin ja statusryhmiin, voi syntyä osattomuutta miesten keskuudessa. Sen ääriesimerkkinä on nähty incel-ilmiö, jossa nuoret miehet oikeuttavat jopa naisvihaa.”

        Todellavaikeeta

      • Anonyymi00076
        Anonyymi00008 kirjoitti:

        Lueppas vaan tuon aikaisemman keskustelun kommentti.

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/19248548/mita-ajatuksia-herattaa-kun-metallibandissa-on-naislaulaja#comment-139916960

        "Sinä sittn ilmeossti tykkäisit kuolaajista. Yllätykseksesi voin kertoa sinulle, että valtaosa naisista taas ei pidä lainkaan ja kuolaajat ovat julkisuuden varjopuoli, varsinkin heille, joiden julkisuus on vaikkapa laulutaitojen avulla hankittua."

        Sinun kommentti.
        https://keskustelu.suomi24.fi/t/19248548/mita-ajatuksia-herattaa-kun-metallibandissa-on-naislaulaja#comment-139922117

        "Paitsi, ettei naisella ei ole mitään etumatkaa. Moni mieshän nimenomaan "yrittää", usein hyvin kyseenalaisin keinoin. "

        Koko sinun kommentti on täynnä miesten syyllistämistä.

        Sinunkin olisi hyvä lukea ulkonäöstä tämä.
        https://www.kauppalehti.fi/uutiset/a/aa32fb92-c593-44cb-9a5f-925081643bfe

        "Sosiologian professori Outi Sarpila on tutkinut sitä, miten yksilön ulkonäkö vaikuttaa työelämässä. Palkkausta pidetään puhtaasti rationaalisena tekona, mutta sitä se ei ole, professori sanoo."

        "Nyt se on tutkitusti totta: hyvännäköiset ihmiset hyötyvät ulkonäöstään saamalla työstään parempaa palkkaa ja ylennyksiä. Lisäksi konventionaalisesti silmää miellyttävällä ulkonäöllä siunattuja pidetään myös mukavina ja älykkäinä."

        "Sarpilan mukaan ulkonäkö on pääomaa, resurssikimppu, johon pätee sama ajatus vaihdannallisuudesta kuin riihikuivaan. Ja kuten resurssit aina, ulkonäkökin jakautuu epätasaisesti yksilöiden välillä. Arvon sille antavat nimenomaan muut ihmiset."

        Sinä se olet toistuvasti suuttunut, kun keskustelen ulkonäöstä. Siinä sulle tosiaan vähän tutkimusta.

        Tuossa vielä tärkeää luettavaa ulkonäöstä:

        ”Se kasaa hyvää miehille, joilla on jo kaikkea – korkea koulutus, hyvä työpaikka ja rahaa. Kun ulkonäkö jakaa miehiä kasteihin ja statusryhmiin, voi syntyä osattomuutta miesten keskuudessa. Sen ääriesimerkkinä on nähty incel-ilmiö, jossa nuoret miehet oikeuttavat jopa naisvihaa.”

        Todellavaikeeta

        "Paitsi, ettei naisella ei ole mitään etumatkaa. Moni mieshän nimenomaan "yrittää", usein hyvin kyseenalaisin keinoin. "

        "Koko sinun kommentti on täynnä miesten syyllistämistä."

        Kyse ei ole syyllistämisestä, vaan se on pelkkä tosiasia. Voisit joskus edes yrittää katsella asioita realistisesti, poistua omasta haitallisesta laatikkomallistasi hetkeksi - ja elää.

        - Sheena

    • Anonyymi00009

      Kai se nainen on ja itsellä jos olis naisen kanssa samassa bändissä niin haluais sen kanssa seksiä ja olisin naisen vietävissä

      • Anonyymi00013

        Hyvä! Nyt tuli realismia. Ei todellakaan ole helppoa tehdä työtä hyvännäköisen ja osaavan naisen kanssa. Toisaalta sitä kiinnostuu ja toisaalta tuntee itsensä myös hyvinkin arvottomaksi, koska nainen ei kiinnostu ja toisaalta miettii, mikä minussa on vikana, eikö taidot ole riittäviä, jos naisella on taitoja ja ulkonäköä "enemmän kuin tarpeeksi". Ja tosiaan jos ulkonäöltäänkin on itse yli 30 v veltostunut ja kaljuuntuva mies.

        Todellavaikeeta

      • Anonyymi00015
        Anonyymi00013 kirjoitti:

        Hyvä! Nyt tuli realismia. Ei todellakaan ole helppoa tehdä työtä hyvännäköisen ja osaavan naisen kanssa. Toisaalta sitä kiinnostuu ja toisaalta tuntee itsensä myös hyvinkin arvottomaksi, koska nainen ei kiinnostu ja toisaalta miettii, mikä minussa on vikana, eikö taidot ole riittäviä, jos naisella on taitoja ja ulkonäköä "enemmän kuin tarpeeksi". Ja tosiaan jos ulkonäöltäänkin on itse yli 30 v veltostunut ja kaljuuntuva mies.

        Todellavaikeeta

        On teillä ja itsetunto-ongelmat. Olen työskennellyt osaavien ja kauniiden naisten kanssa miesten töissä. No problem. Vaan mukavampaa, kun on kauneutta ympärillä.

      • Anonyymi00016
        Anonyymi00015 kirjoitti:

        On teillä ja itsetunto-ongelmat. Olen työskennellyt osaavien ja kauniiden naisten kanssa miesten töissä. No problem. Vaan mukavampaa, kun on kauneutta ympärillä.

        Helppoahan se on, jos on "geenilottovoittaja". ei tarvitse esimerkiksi baarissa nähdä kohtuuttomasti vaivaa, kun saa hyvännäköisen naisen kiinnostumaan Jos taas olet miehenä huipulla, on todennäköistä, että "naiskuolaajia" on "enemmän kuin tarpeeksi", jolloin siitä sitten valitset kiinnostavimman.

        Todennäköisesti ole taidoiltasikin naisia parempi.

        Todellavaikeeta

      • Anonyymi00024
        Anonyymi00016 kirjoitti:

        Helppoahan se on, jos on "geenilottovoittaja". ei tarvitse esimerkiksi baarissa nähdä kohtuuttomasti vaivaa, kun saa hyvännäköisen naisen kiinnostumaan Jos taas olet miehenä huipulla, on todennäköistä, että "naiskuolaajia" on "enemmän kuin tarpeeksi", jolloin siitä sitten valitset kiinnostavimman.

        Todennäköisesti ole taidoiltasikin naisia parempi.

        Todellavaikeeta

        En mä mikään Casanova ole. Töistä oli kyse, eikä sinne mennä romansseja harrastelemaan. Voisin soittaa naisten kanssa bändeissäkin, aivan sama minkä näköinen, ei se minua saa huonommaksi itseäni tuntemaan, päinvastoin.

      • Anonyymi00038
        Anonyymi00024 kirjoitti:

        En mä mikään Casanova ole. Töistä oli kyse, eikä sinne mennä romansseja harrastelemaan. Voisin soittaa naisten kanssa bändeissäkin, aivan sama minkä näköinen, ei se minua saa huonommaksi itseäni tuntemaan, päinvastoin.

        Työpaikkaromanssit on kieltämättä kompleksinen kysymys. Mulle on jokatapauksessa aina ollut vaikea olla naisten kanssa opiskelemassa ja myös työssä varsinkin, jos pidän viehättävinä.

        Sulla ei siis herää kateus, vaikka soittaisit bändissä jonkun hyvännäköisen naisen kanssa, joka on sinua "tunnetumpi" ja itse olisit lähes "tuntematon", jolloin "kaikki" kiinnittää luonnollisesti huomiota enemmän naiseen kuin sinuun.

        Todellavaikeeta

      • Anonyymi00039
        Anonyymi00038 kirjoitti:

        Työpaikkaromanssit on kieltämättä kompleksinen kysymys. Mulle on jokatapauksessa aina ollut vaikea olla naisten kanssa opiskelemassa ja myös työssä varsinkin, jos pidän viehättävinä.

        Sulla ei siis herää kateus, vaikka soittaisit bändissä jonkun hyvännäköisen naisen kanssa, joka on sinua "tunnetumpi" ja itse olisit lähes "tuntematon", jolloin "kaikki" kiinnittää luonnollisesti huomiota enemmän naiseen kuin sinuun.

        Todellavaikeeta

        Sehän olisi vain kunnia-asia olla samassa bändissä, vaikka nyt sitten jonkun Kate Bushin kanssa. Eri juttu onkin, että kohtaavatko vaatimukset ja annetut suoritukset.

      • Anonyymi00086
        Anonyymi00039 kirjoitti:

        Sehän olisi vain kunnia-asia olla samassa bändissä, vaikka nyt sitten jonkun Kate Bushin kanssa. Eri juttu onkin, että kohtaavatko vaatimukset ja annetut suoritukset.

        Sulle on siis ollut aina tuntematon tämä miesten alemmuuskompleksi, jos nainen on "liian osaava"? Eikö esimerkiksi peruskoulussa koskaan häirinnyt, jos joku tyttö oli esimerkiksi urheilussa "liian hyvä"?

        Todellavaikeeta

    • Anonyymi00011

      Aikaisemmassa keskustelun aloituksessa yhdessä kommentissa nimimerkki Sheena kirjoitti näin:

      "Paitsi, ettei naisella ei ole mitään etumatkaa. Moni mieshän nimenomaan "yrittää", usein hyvin kyseenalaisin keinoin. "

      Mikä lopulta on "kyseenalainen keino"?

      "Sitten mies saattaa ihmetellä miksi nainen "tyrmää". Tyrmäys tulee vääjäämättä, jos kohde on täysin väärin perustein valittu (kuten ulkonäkö) ja pyyntö tai mitä tahansa esitetään väärällä tavalla ja "umpimähkään" -eli ei tiedetä toisesta mitään, eikä olla puhuttu mitään, ei tunnusteltu toisen fiiliksiä. Eikä olla yhtään tilanteen tasalla, ei sen toisen osapuolen osalta, muttei tunnisteta omaakaan tilannetta."

      Tämä se ulkonäön hinta onkin: toisilla on "kaikkea liikaa" ja toisilla "kaikkea liian vähän".

      Ehdinhän jo vähän avata tuota ulkonäön problematiikkaa aikaisemmassa kommentissa myös tässä keskustelussa. Nimimerkki Sheenaa tuntuu ottavan päähän tämä, kun minä murehdin tätä ulkonäön problematiikkaa. Siinähän on tutkimuskin, että ei ulkonäköä voida sivuuttaa, koska se tuo etuja elämään myös miehille.

      Todellavaikeeta

      • Anonyymi00012
    • Anonyymi00014

      Käydään vielä läpi tuota aikaisempaa keskustelun aloitusta ja siinä yhtä kommenttia. Siinä joku "anonyymi" kirjoiti näin:

      "Sinä sittn ilmeossti tykkäisit kuolaajista. "

      Minä vastaan näin, että kyllä ilman muuta uskon, että elämä olisi onnellisempaa, jos miljoonat kiinnostavat naiset kuolaisivat mun perään.

      "Yllätykseksesi voin kertoa sinulle, että valtaosa naisista taas ei pidä lainkaan ja kuolaajat ovat julkisuuden varjopuoli, varsinkin heille, joiden julkisuus on vaikkapa laulutaitojen avulla hankittua."

      Hyvin ymmärrettävää naiselta, joka on itse ollut ainakin alle 30 vuotiaana hoikka ja hyvännäköinen ja joutunut kokemaan kuinka näitä "mieskuolaajia" on "liikaa". Hän ei ymmärrä sitä, että osalla alle 30 v miehistä ei ole AINUTTAKAAN "naiskuolaajaa". Toki muutama voi olla, mutta ei ainuttakaan kiinnostavaa.

      "Miehet saavat arvostusta taitojensa perusteella, naisen taitoa taas ei juurikaan arvosteta, vaikka hän olisi kuinka hyvä tahansa."

      Onko tosiaan näin, sitähän mä tässä yritänkin pohtia.

      Jokatapauksessa miehet joutuvat tekemään näiden taitojen eteen aivan järjettömän paljon työtä päästäkseen "huipulle", jotta saisivat juuri näitä "naiskuolaajia" ja sitten voi vain valita sen kiinnostavimman.

      Tuossa tuon "anonyymin" kommentti.
      https://keskustelu.suomi24.fi/t/19248548/mita-ajatuksia-herattaa-kun-metallibandissa-on-naislaulaja#comment-139916960

      Todellavaikeeta

      • Anonyymi00017

        Heh, taitaa se ratkaiseva taito puuttua tuosta yhtälöstä: miten kuolatuksi tuleminen muutetaan ihmissuhteeksi.

        Kuolatuksi tuleminen on erittäin huono lähtökohta ihmissuhteelle. Jos sinua joskus olisi kuolattu, tietäisit sen.

        🦄

      • Anonyymi00025
        Anonyymi00017 kirjoitti:

        Heh, taitaa se ratkaiseva taito puuttua tuosta yhtälöstä: miten kuolatuksi tuleminen muutetaan ihmissuhteeksi.

        Kuolatuksi tuleminen on erittäin huono lähtökohta ihmissuhteelle. Jos sinua joskus olisi kuolattu, tietäisit sen.

        🦄

        Alkaa mennä jo kotieläinlinjalle. Ehkä Todellavaikeen kannattaisi hankkia Bokseri.

    • Anonyymi00018

      Olet onneksi nyt päässyt yli hypergamiaväitteistäsi. Siis että naiset olisivat hypergamisia. Hyvä juttu! Valheelle ei kannata näkemyksiään perustaa.

      🦄

      • Anonyymi00023

        Jostain kumman syystä esimerkiksi tuo australialainen naiskitaristi vaan koukuttaa, kun on lisäksi vielä todella hyvännäköinen. Kyllähän tämä on myönnettävä, että muutakin tarvitaan: ei riitä, että nainen on pelkästään hyvännäköinen, vaan kyllä ne jalat menevät alta, jos naisella on ulkonäön lisäksi myös taitoja, kuten nyt tuon naiskitaristin tapauksessa soitto ja laulutaito. Lisäksi haastatteluissakin esiintyy itsevarmasti.
        https://www.youtube.com/watch?v=MkaBFMBgpjU

        Ongelma vaan, että sitäkin suuremmalla syyllä, jos nainen on hyvännäköinen ja lisäksi monia taitoja, saattaa nämä riittämättömyyden tunteet olla sitäkin suurempia varsinkin jos itse soittaisi samassa bändissä.

        Todellavaikeeta

      • Anonyymi00029
        Anonyymi00023 kirjoitti:

        Jostain kumman syystä esimerkiksi tuo australialainen naiskitaristi vaan koukuttaa, kun on lisäksi vielä todella hyvännäköinen. Kyllähän tämä on myönnettävä, että muutakin tarvitaan: ei riitä, että nainen on pelkästään hyvännäköinen, vaan kyllä ne jalat menevät alta, jos naisella on ulkonäön lisäksi myös taitoja, kuten nyt tuon naiskitaristin tapauksessa soitto ja laulutaito. Lisäksi haastatteluissakin esiintyy itsevarmasti.
        https://www.youtube.com/watch?v=MkaBFMBgpjU

        Ongelma vaan, että sitäkin suuremmalla syyllä, jos nainen on hyvännäköinen ja lisäksi monia taitoja, saattaa nämä riittämättömyyden tunteet olla sitäkin suurempia varsinkin jos itse soittaisi samassa bändissä.

        Todellavaikeeta

        Niin, mutta siinä ei ongelmana ole enää naisen väitetty hypergamia. 👍

        🦄

      • Anonyymi00033
        Anonyymi00029 kirjoitti:

        Niin, mutta siinä ei ongelmana ole enää naisen väitetty hypergamia. 👍

        🦄

        Asia ei tietenkään ole niin mustavalkoinen, mitä ehkä jotkut palstalla saattavat väittää. Ei tämä siitä huolimatta mitään todista, etteikö naisetkin olisi vaativia.

        Todellavaikeeta

      • Anonyymi00034
        Anonyymi00033 kirjoitti:

        Asia ei tietenkään ole niin mustavalkoinen, mitä ehkä jotkut palstalla saattavat väittää. Ei tämä siitä huolimatta mitään todista, etteikö naisetkin olisi vaativia.

        Todellavaikeeta

        Tärkeintähän on perustella väitteensä jollain muulla kuin omilla (tai Laasasen) mielikuvilla.

        🦄

    • Anonyymi00019

      Mies saa ehdottomasti enemmän arvostusta. Eipä juuri löydy naiskitaristeja, joita suuresti arvostettaisiin. Miehiä taas löytyy pilvin pimein. Jos taitava naiskitaristi on ruma,niin hän on vain ruma, taidoistaan huolimatta. Jos hän on hyvännäköinen, niin hän on vain hyvännäköinen ja päässyt liian helpolla, vaikka olisi nähnyt suunnattomasti vaivaa soittotaitonsa eteen. Näin se vain tässä maailmassa menee, että miehen taitoa arvostetaan, noin isossa mittakaavassa.

      • Anonyymi00026

        Pyh. Naiskitaristeja on vain suhteessa vähemmän, mutta kaiken aikaa lisääntyy.
        Jennifer Batten sai aikoinaan Michael Jacksonin kelkassa paljon näkyvyyttä, mutta ihan soittotaitojensa takia se sessiomuusikon uraa on tehnyt.
        Klassisella puolella on arvostettuja naiskitaristeja, kuten Ana Vidovic.

      • Anonyymi00040
        Anonyymi00026 kirjoitti:

        Pyh. Naiskitaristeja on vain suhteessa vähemmän, mutta kaiken aikaa lisääntyy.
        Jennifer Batten sai aikoinaan Michael Jacksonin kelkassa paljon näkyvyyttä, mutta ihan soittotaitojensa takia se sessiomuusikon uraa on tehnyt.
        Klassisella puolella on arvostettuja naiskitaristeja, kuten Ana Vidovic.

        Ja kuitenkaan kkaan ei ole koskaan kuullut noistakaan mainitsemistasi, ellei satu olemaan juuri se kuplan sisällä, jossa heitä "arvostetaan".

      • Anonyymi00042
        Anonyymi00040 kirjoitti:

        Ja kuitenkaan kkaan ei ole koskaan kuullut noistakaan mainitsemistasi, ellei satu olemaan juuri se kuplan sisällä, jossa heitä "arvostetaan".

        Massat on massoja ja kyllä Michael Jacksonia aikoinaan fanittaneet tiesivät Jennifer Battenin, ei ehkä kaikki nimeltä, mutta muuten kyllä.

      • Anonyymi00043
        Anonyymi00042 kirjoitti:

        Massat on massoja ja kyllä Michael Jacksonia aikoinaan fanittaneet tiesivät Jennifer Battenin, ei ehkä kaikki nimeltä, mutta muuten kyllä.

        Lisäyksenä:
        Eihän räppiä ja muuta konemusiikkia kuuntelevat nykynuoret(eikä vanhemmatkaat) muutenkaan tiedä vanhoja kitarakuuluisuuksia; ihan sama, mikä genre.

      • Anonyymi00083

        "Jos taitava naiskitaristi on ruma,niin hän on vain ruma, taidoistaan huolimatta. Jos hän on hyvännäköinen, niin hän on vain hyvännäköinen ja päässyt liian helpolla, vaikka olisi nähnyt suunnattomasti vaivaa soittotaitonsa eteen. "

        Mä ymmärrän kyllä tuon pointin. Minunkin on rehellisesti myönnettävä, että valitsen "ulkonäön perusteella", mitä musiikkia kuuntelen, jos esittäjä on nainen. Hyvät uutiset kuitenkin, että ulkonäkö ei ole kuitenkaan kaikki.

        Siinäpä se juuri onkin se "täydellisyys", kun esimerkiksi tuo australialainen naiskitaristi, jonka otin tuohon aloitukseen, on tietysti hyvännäköinen, mutta osaa lisäksi soittaa hyvin kitaraa. Nämä kaksi asiaa aiheutti myös sen, että minua kiinnostaa esimerkiksi kuunnella hänen haastatteluja, millaisia ajatuksia tuo niissä esille.

        Jos mietitään pariutumisen kontekstia, periaatteessa tuokin voi olla naisen keino "pokata" miehiä olemalla hyvännäköinen ja lisäksi osata hyvin soittaa kitaraa.

        Tämä "arvostus", kun on niin moniselitteistä.

        Todellavaikeeta

    • Anonyymi00020

      Mielestäni kitaristit voisivat hommata itselleen jonkun oikean työn.

      🦄

      • Anonyymi00027

        Niin ja rautojen kolistelijoille voisi joku kertoa, että nostoapuvälineet on keksitty, eikä oikeissa töissä saa enää nostaa lihasvoimin juurikaan mitään.

      • Anonyymi00030
        Anonyymi00027 kirjoitti:

        Niin ja rautojen kolistelijoille voisi joku kertoa, että nostoapuvälineet on keksitty, eikä oikeissa töissä saa enää nostaa lihasvoimin juurikaan mitään.

        En minä nyt sentään työkseni rautaa nosta.

        🦄

    • Anonyymi00028

      En arvosta naiskitaristeja, eikä heitå ole edes kovin paljon. Arvostan enemmän pitkää uraa ja tuotantoa. Ja hienoja kirarasooloja, jotka nostavat jalat irti maasta. Olisin halunnut kyllä oppia soittamaan kitaraa.

      • Anonyymi00050

        Mikä sitten estää oppimasta soittamaan kitaraa?

        Halu on jo puolivoittoa, aloittaminen on kaikkein vaikein asia, näin sanotaan Zen ja moottoripyöränkorjaus kirjassakin.

        https://www.youtube.com/watch?v=fVWv3JDsL_w&t=10s

        Soittaminen on vielä terveellistäkin, varsinkin kun tulee vanhemmaksi, ja alkaa aivot surkastua, harjoittele estää aivoja surkastumasta.

        Sähkökitara on aikuisten lelu, sitä soitellessa palaa jälleen lapseksi, ja pysyy nuorekkaanakin.

      • Anonyymi00052
        Anonyymi00050 kirjoitti:

        Mikä sitten estää oppimasta soittamaan kitaraa?

        Halu on jo puolivoittoa, aloittaminen on kaikkein vaikein asia, näin sanotaan Zen ja moottoripyöränkorjaus kirjassakin.

        https://www.youtube.com/watch?v=fVWv3JDsL_w&t=10s

        Soittaminen on vielä terveellistäkin, varsinkin kun tulee vanhemmaksi, ja alkaa aivot surkastua, harjoittele estää aivoja surkastumasta.

        Sähkökitara on aikuisten lelu, sitä soitellessa palaa jälleen lapseksi, ja pysyy nuorekkaanakin.

        "Mikä sitten estää oppimasta soittamaan kitaraa?"

        Hmmm. Sanoisin, että se karsea ääni, mikä kitaroista lähtee... 🤭

        🦄

      • Anonyymi00054
        Anonyymi00052 kirjoitti:

        "Mikä sitten estää oppimasta soittamaan kitaraa?"

        Hmmm. Sanoisin, että se karsea ääni, mikä kitaroista lähtee... 🤭

        🦄

        Tarkoitat varmaan yliohjattua, eli särökitaraa? Akustiset soi huonoissakin käsissä siedettävästi, toosin akustiikka on tässä avainasemassa. Kovapintaisissa kaikuluolissa kitarn rämpytys repii vain hermoja.

      • Anonyymi00055
        Anonyymi00052 kirjoitti:

        "Mikä sitten estää oppimasta soittamaan kitaraa?"

        Hmmm. Sanoisin, että se karsea ääni, mikä kitaroista lähtee... 🤭

        🦄

        Et taida olla sama henkilö, joka halusi oppia soittamaan, sinä et selvästikään halua, viesti ei siis ollut sinulle tarkoitettu.

        Sähkökitarastakin saa luultavasti tuhat eri ääntä, ainakin satoja erilaisia soundeja on olemassa, mitä niistä äänistä oikein tarkoitit, vai onko kaikki kitaran äänet yhtä karseita?

      • Anonyymi00056
        Anonyymi00055 kirjoitti:

        Et taida olla sama henkilö, joka halusi oppia soittamaan, sinä et selvästikään halua, viesti ei siis ollut sinulle tarkoitettu.

        Sähkökitarastakin saa luultavasti tuhat eri ääntä, ainakin satoja erilaisia soundeja on olemassa, mitä niistä äänistä oikein tarkoitit, vai onko kaikki kitaran äänet yhtä karseita?

        Juu, ihan kaikki. 🤭 Valitettavasti!

        🦄

      • Anonyymi00060
        Anonyymi00056 kirjoitti:

        Juu, ihan kaikki. 🤭 Valitettavasti!

        🦄

        Entä jos samplää punttisalin ääniä: Raudan kolinaa, kilinää, ähkimistä, röhkimistä, kiljumista, kumimaton vikinää ja laitteiston kahinaa. Ja sitten kitarasyntetisaattorin avulla soittaisi erikoista melodiaa ja rytmiä näillä punttisaliäänillä; olisiko em. musiikki milläänlailla viehättävää?

      • Anonyymi00062
        Anonyymi00056 kirjoitti:

        Juu, ihan kaikki. 🤭 Valitettavasti!

        🦄

        Olet sitten kuullut kaikki mahdolliset soundit, eikä mieleistäsi niistä ole löytänyt.

        Et sitten pysty varmaan kuuntelemaan ollenkaan sähkökitaramusiikkia, eli suurin osa musiikista on sinulle sitten kidutusta?

        Aika erikoista, jotkut kaltaisesi pystyy kuuntelemaan rautalankamusiikkia, se sähkökitarasoundi kuulostaa ihan siedettävältä.

        Makuasioista ei voi kiistellä, tai voihan, ihan kaikesta voi kiistellä.

      • Anonyymi00067
        Anonyymi00060 kirjoitti:

        Entä jos samplää punttisalin ääniä: Raudan kolinaa, kilinää, ähkimistä, röhkimistä, kiljumista, kumimaton vikinää ja laitteiston kahinaa. Ja sitten kitarasyntetisaattorin avulla soittaisi erikoista melodiaa ja rytmiä näillä punttisaliäänillä; olisiko em. musiikki milläänlailla viehättävää?

        Ei olisi. Valitettavasti.

        🦄

      • Anonyymi00068
        Anonyymi00062 kirjoitti:

        Olet sitten kuullut kaikki mahdolliset soundit, eikä mieleistäsi niistä ole löytänyt.

        Et sitten pysty varmaan kuuntelemaan ollenkaan sähkökitaramusiikkia, eli suurin osa musiikista on sinulle sitten kidutusta?

        Aika erikoista, jotkut kaltaisesi pystyy kuuntelemaan rautalankamusiikkia, se sähkökitarasoundi kuulostaa ihan siedettävältä.

        Makuasioista ei voi kiistellä, tai voihan, ihan kaikesta voi kiistellä.

        Suosikkini on jousisoitinmusiikki.

        🦄

      • Anonyymi00075
        Anonyymi00068 kirjoitti:

        Suosikkini on jousisoitinmusiikki.

        🦄

        Kielisoitin, kun kielisoitin siitä pojot👍 Viulu on hieno soitin; sopii heavystä humppaan.

      • Anonyymi00084
        Anonyymi00050 kirjoitti:

        Mikä sitten estää oppimasta soittamaan kitaraa?

        Halu on jo puolivoittoa, aloittaminen on kaikkein vaikein asia, näin sanotaan Zen ja moottoripyöränkorjaus kirjassakin.

        https://www.youtube.com/watch?v=fVWv3JDsL_w&t=10s

        Soittaminen on vielä terveellistäkin, varsinkin kun tulee vanhemmaksi, ja alkaa aivot surkastua, harjoittele estää aivoja surkastumasta.

        Sähkökitara on aikuisten lelu, sitä soitellessa palaa jälleen lapseksi, ja pysyy nuorekkaanakin.

        Soittamiseen vaan kyllästyy lopulta aikanaan, kun sillä ei lopulta saa mitään arvostusta. Tyhjää saa tekemättäkin.

        Todellavaikeeta

    • Anonyymi00035

      Katkeroituneet mieskitaristit löytää tiensä tänne. Mutta ei teitä täälläkään arvosteta, opetelkaa soittamaan.

      • Anonyymi00045

        Erittäin hyvin sanottu.

        Todellavaikeeta

      • Anonyymi00049

        Parempi olla huono, kuin täysin osaamaton, harjoitus tekee mestarin.

        Ja opetelkaa edes kirjoittamaan oikein.

    • Anonyymi00046

      Monet klassisen musiikin parhaat soittajat ovat naisia, kuten klassisen kitarankin soittajat.

      https://www.youtube.com/watch?v=inBKFMB-yPg&list=RDinBKFMB-yPg&start_radio=1

      Rock, ja blues koetaan enemmänkin miesten juttuna, sähkökitara on niissä oleellinen tekijä, vaikka alun perin sitä pidettiin lähinnä säestysinstrumenttina, ei niinkään sooloinstrumenttina, ajateltiin, että sitä juurikaan sooloihin tarvita, mutta kuinkas sitten kävikään?

      Onhan se rokkaaminen hikistä touhua, ja hieman epänaisellista.

      Moni ei varmaan tiedä sitä, että Paganinin pääsoitin oli kitara, ei viulu, kuten usein virheellisesti luullaan.

      Skeneä kasarista saakka seuranneena, ja itsekin soittamisen tuolloin aloittaneena näkee miten asiat ovat muuttuneet. Nykyään taidetaan sanoa, että kaikki kitaristit kuulostavat melko samalta, soundit, ennen kitaristin tunnisti heti soundistaan, sanotaan, että soittajat ovat jo liiankin teknisiä, samaa sanottiin jo Van Halenistakin, hänen soittonsa oli enemmänkin sirkusta, kuin soittamista.

      On näitä opisto-oppineita, ja sitten on itseoppineita, ennen oltiin enemmän itseoppineita, asiat tehtiin hieman omalla tavalla, välillä vaikka teknisesti huolimattomasti, joku Hendrix soitti paljonkin ns. vääriä nuotteja, mutta ei se menoa haitannut, nykysoittajat harvoin soittavat enää vääriä nuotteja. Siitä se oma tunnistettava tyyli varmaan syntyykin, kun ollaan itseoppineita.

      En ole jaksanut enää juurikaan innostua nykysoittajista, en itse edes viitsi opetella soittamaan mitään uusia juttuja, olen jämähtänyt lopullisesti 80-kuvun loppuun, ja 90-luvun alkuun, ja olen onnellinen niissä sfääreissä, silloin oli jo vaikka Steve Vai, ja Paul Gilbert, jotka edustavat minulle sitä parasta osaamista, se taso on jo riittävän korkea. Jotkut sanovat vielä, että tunne on kuollut nuorilla nykysoittajilla, teknisen taidon kustannuksella.

      Eipä niitä naiskitaristeja silloin oikein vielä ollut, en kuunnellut yhtäkään bändiä, jossa olisi soittanut nainen, Lita Fordin ja Ozzyn duetto taisi olla ainoa biisi, jossa oli naissoittaja, oli toki Girlschool, ja Joan Jett, mutta eivät oikein napanneet.

      Japanissa on nykyisin näitä hurjan taitavia naissoittajia, babymetal, vai mikä se olikaan? Mutta sehän on vaan jotain teatteria enemmänkin.

      • Anonyymi00051

        Mulle ei Vai koskaan niin uponnut, olin musiikillisesti enemmän opettajansa Joe Satrianin kanssa samalla aaltopituudella, johon taasen tutustuin Kirk Hammetin ja Metallican kautta.
        Litaa kuuntelin hieman(ja hyvin vähän) jo ennen tuota Ozzyn kanssa vedettyä duettoa.
        Onhan sillä pari hyvää soft-rockbiisiä, kuten Kiss Me Deadly ja Shot of Poison.
        Tuo linkkisi Asturias Anan soittamana on hiukan sitä huipputeknistä osaamista, joka kaipaisi enemmän tunnetta, joka varmaan tulee iän mukana.
        Itse pidän enemmän John Williamsin orgaanisemmasta tulkinnasta, tosin osasyy on tilan akustiikassa ja äänityksessä.

        https://www.youtube.com/watch?v=GY5y4Rp3tU8&list=RDGY5y4Rp3tU8&start_radio=1

      • Anonyymi00053
        Anonyymi00051 kirjoitti:

        Mulle ei Vai koskaan niin uponnut, olin musiikillisesti enemmän opettajansa Joe Satrianin kanssa samalla aaltopituudella, johon taasen tutustuin Kirk Hammetin ja Metallican kautta.
        Litaa kuuntelin hieman(ja hyvin vähän) jo ennen tuota Ozzyn kanssa vedettyä duettoa.
        Onhan sillä pari hyvää soft-rockbiisiä, kuten Kiss Me Deadly ja Shot of Poison.
        Tuo linkkisi Asturias Anan soittamana on hiukan sitä huipputeknistä osaamista, joka kaipaisi enemmän tunnetta, joka varmaan tulee iän mukana.
        Itse pidän enemmän John Williamsin orgaanisemmasta tulkinnasta, tosin osasyy on tilan akustiikassa ja äänityksessä.

        https://www.youtube.com/watch?v=GY5y4Rp3tU8&list=RDGY5y4Rp3tU8&start_radio=1

        Joo, mainitsin vain Vain yhtenä vaikuttajana, esimerkkinä teknisestä taituruudesta, joka itselleni on riittävä tasoista. Kitaristeja on tietenkin valtaisa joukko, soittajana sitä tietenkin halusi jo kasarilla tutustua mahdollisimman moneen soittajaan, kaikista eri musatyyleistäkin. Voisin listata heti 50 muutakin soittajaa, mutta jääkööt mainitsematta.

        Nykyään on joku sellainenkin, joka soitti kitaraa näppäillen aivan uskomattoman nopeasti, ja täsmällisesti, aivan kreisin taitava kaveri, en muista nyt nimeä.

        Satrianista puheen ollen, Joehan kieltäytyi soittamasta Van Halenin tribuutissa, koska ei osaa soittaa Eddien tyylillä, myönsi sen suoraan, Dweezil Zappa osaa muuten soittaa hyvin Van Halenia, hänkin oli jo silloin kasarilla pinnalla.

        Klassinen kitara on ihan eri juttu, soundihan on aina sama, kun ei ole vahvistinta antamassa eri soundeja, joten olen hieman eri mieltä tuosta tunnepuolesta, mielestäni klassisen soittajilla on tunnepuoli ihan kunnossa. Nainen on luonnostaankin miestä tunteellisempi, joten olen vähän eri mieltä kanssasi, toki varmaan iän myötä se tunnekin kehittyy, mutta maallikon on ainakin aika vaikeaa erottaa tunnetta teknisyydestä, kun on klassinen instrumentti kyseessä.

      • Anonyymi00057
        Anonyymi00051 kirjoitti:

        Mulle ei Vai koskaan niin uponnut, olin musiikillisesti enemmän opettajansa Joe Satrianin kanssa samalla aaltopituudella, johon taasen tutustuin Kirk Hammetin ja Metallican kautta.
        Litaa kuuntelin hieman(ja hyvin vähän) jo ennen tuota Ozzyn kanssa vedettyä duettoa.
        Onhan sillä pari hyvää soft-rockbiisiä, kuten Kiss Me Deadly ja Shot of Poison.
        Tuo linkkisi Asturias Anan soittamana on hiukan sitä huipputeknistä osaamista, joka kaipaisi enemmän tunnetta, joka varmaan tulee iän mukana.
        Itse pidän enemmän John Williamsin orgaanisemmasta tulkinnasta, tosin osasyy on tilan akustiikassa ja äänityksessä.

        https://www.youtube.com/watch?v=GY5y4Rp3tU8&list=RDGY5y4Rp3tU8&start_radio=1

        Tunnepuoli tulee näkyviin siinä, miten soittaja eläytyy soittaessaan, sen näkee naamasta, mutta ei sitä, kun lakkaa saamasta juttua kuitenkaan.

        Sitä voi itsekin kokeilla, jos soittaa, alkaa eläytymään, niin soitto muuttuu heti, yleensä sitä ei vaan jaksa koko ajan eläytyäkään, alkaa laiskottaa, ja naama palautuu peruslukemille.

        Paul Gilpertillä on aina hyvää eläytymistä,

        https://www.youtube.com/watch?v=5JWpHx2uVYc&list=RD5JWpHx2uVYc&start_radio=1

        Tuossa on aika hyvä uusi video, mistä näkee miten Paulilla on aina hauskaa soittaessaan, kaveri on positiivisuuden malliesimerkki, blues vaatiikin paljon eläytymistä, tai muuten siitä ei tule oikein yhtään mitään. Steve Morsellakin on tuossa ajoittain vaikeaa soittaa bluessooloa yhdessä Paulin kanssa.

      • Anonyymi00058
        Anonyymi00053 kirjoitti:

        Joo, mainitsin vain Vain yhtenä vaikuttajana, esimerkkinä teknisestä taituruudesta, joka itselleni on riittävä tasoista. Kitaristeja on tietenkin valtaisa joukko, soittajana sitä tietenkin halusi jo kasarilla tutustua mahdollisimman moneen soittajaan, kaikista eri musatyyleistäkin. Voisin listata heti 50 muutakin soittajaa, mutta jääkööt mainitsematta.

        Nykyään on joku sellainenkin, joka soitti kitaraa näppäillen aivan uskomattoman nopeasti, ja täsmällisesti, aivan kreisin taitava kaveri, en muista nyt nimeä.

        Satrianista puheen ollen, Joehan kieltäytyi soittamasta Van Halenin tribuutissa, koska ei osaa soittaa Eddien tyylillä, myönsi sen suoraan, Dweezil Zappa osaa muuten soittaa hyvin Van Halenia, hänkin oli jo silloin kasarilla pinnalla.

        Klassinen kitara on ihan eri juttu, soundihan on aina sama, kun ei ole vahvistinta antamassa eri soundeja, joten olen hieman eri mieltä tuosta tunnepuolesta, mielestäni klassisen soittajilla on tunnepuoli ihan kunnossa. Nainen on luonnostaankin miestä tunteellisempi, joten olen vähän eri mieltä kanssasi, toki varmaan iän myötä se tunnekin kehittyy, mutta maallikon on ainakin aika vaikeaa erottaa tunnetta teknisyydestä, kun on klassinen instrumentti kyseessä.

        Noissa Asturias- tulkinnoissa on paljonkin eroja. Tuo ei ollut näköjään se Anan mekaanisin veto, jossa soittaa liian nopealla temmolla hieman tasapaksusti, eli kehitystä tullut.
        Jotkuthan pitävät jopa legendaarisen Segovian vanhoilla päivillään soittamaa versioita Anan tulkintoja parempana, mutta siitä olen itse toista mieltä; ikä alkaa olla jo motorinen rasite. Tosin Analla on kylmempi soundi(osittain äänitystekniikasta johtuva, osittain kitarasta ja tatsista)
        Ja mitä maallikkouteen ja kyvyttömyyteen erottaa tunnetta teknisyydestä, niin…
        Kyllä minä erotan suuriakin vivahteita ja eroja noissa. Tärkeimmät asiathan ovat tietenkin hienovaraiset temmonmuutokset, dynaamisuus ja soundi.
        Olen soittanut itsekin Asturiasta klasarikitaralla. En ole klassisen soittaja, mutta innostuin aikoinaan niin paljon tuosta, että yritin sitä opetella kohtuu hyvällä menestyksellä.

      • Anonyymi00063
        Anonyymi00058 kirjoitti:

        Noissa Asturias- tulkinnoissa on paljonkin eroja. Tuo ei ollut näköjään se Anan mekaanisin veto, jossa soittaa liian nopealla temmolla hieman tasapaksusti, eli kehitystä tullut.
        Jotkuthan pitävät jopa legendaarisen Segovian vanhoilla päivillään soittamaa versioita Anan tulkintoja parempana, mutta siitä olen itse toista mieltä; ikä alkaa olla jo motorinen rasite. Tosin Analla on kylmempi soundi(osittain äänitystekniikasta johtuva, osittain kitarasta ja tatsista)
        Ja mitä maallikkouteen ja kyvyttömyyteen erottaa tunnetta teknisyydestä, niin…
        Kyllä minä erotan suuriakin vivahteita ja eroja noissa. Tärkeimmät asiathan ovat tietenkin hienovaraiset temmonmuutokset, dynaamisuus ja soundi.
        Olen soittanut itsekin Asturiasta klasarikitaralla. En ole klassisen soittaja, mutta innostuin aikoinaan niin paljon tuosta, että yritin sitä opetella kohtuu hyvällä menestyksellä.

        Itselläni on halpis klassinen kitara, jota joskus tulee räplättyä, en ole perehtynyt asiaan niin paljon, että huomaisin mitään isompaa epäkohtaa näiden maailman kuuluisimpien soitossa.

        Kyllähän sitä on helpompi soittaa, kuin sähkökitaraa, leveämpi otelauta, ja kieletkin ovat kevyemmät soittaa,, kun eivät ole metalliset, vai miten se menee. Kieliä ei venytetä sormet verillä, sun muuta.

        Vanhenemisessa on tietenkin se ongelma, että sormet eivät enää toimi kunnolla, aika onnekas saa olla, jos sormet pysyy vielä yli kuuskymppisenä vetreinä. Eikä aivotkaan enää ole tuoreimmillaan, muisti pätkii, sun muuta. Ehkä klassisen soittajatkin ovat parhaimmillaan joskus viisikymppisenä, taitoa, ja tunnetta on sopivassa suhteessa.

        Rush lähtee muuten kiertueelle tänä vuonna, nuori saksalainen nainen soittaa rumpuja, Lifesonin sormetkaan eivät enää ole nuoruuden iskussa, saa nähdä miten soitto sujuu, Alex on ainoa bändin jäsen, joka on käynyt soittotunneilla, hän kävi vuoden verran klassisen kitaran soittotunneilla joskus 1970-luvun alussa.

        https://www.youtube.com/watch?v=k9KGbPio56U

        Tuosta näkee, että Alexillakin alkaa olla ongelmia soitossaan, on sanonut itsekin, että sormet eivät ole toimineet vuosiin oikein kunnolla, saa nähdä miten soitto kulkee, pitkä keikkailettomuus näkyy ainakin tuossa videossa, kädet tärisee, ja soitto menee aivan pieleen, kurja juttu.

      • Anonyymi00064
        Anonyymi00058 kirjoitti:

        Noissa Asturias- tulkinnoissa on paljonkin eroja. Tuo ei ollut näköjään se Anan mekaanisin veto, jossa soittaa liian nopealla temmolla hieman tasapaksusti, eli kehitystä tullut.
        Jotkuthan pitävät jopa legendaarisen Segovian vanhoilla päivillään soittamaa versioita Anan tulkintoja parempana, mutta siitä olen itse toista mieltä; ikä alkaa olla jo motorinen rasite. Tosin Analla on kylmempi soundi(osittain äänitystekniikasta johtuva, osittain kitarasta ja tatsista)
        Ja mitä maallikkouteen ja kyvyttömyyteen erottaa tunnetta teknisyydestä, niin…
        Kyllä minä erotan suuriakin vivahteita ja eroja noissa. Tärkeimmät asiathan ovat tietenkin hienovaraiset temmonmuutokset, dynaamisuus ja soundi.
        Olen soittanut itsekin Asturiasta klasarikitaralla. En ole klassisen soittaja, mutta innostuin aikoinaan niin paljon tuosta, että yritin sitä opetella kohtuu hyvällä menestyksellä.

        https://www.youtube.com/watch?v=rASUoqbHhqY

        Tämä Matteo on se kaveri, joka soittaa näppäillen aika hurjan taitavasti.

      • Anonyymi00066
        Anonyymi00063 kirjoitti:

        Itselläni on halpis klassinen kitara, jota joskus tulee räplättyä, en ole perehtynyt asiaan niin paljon, että huomaisin mitään isompaa epäkohtaa näiden maailman kuuluisimpien soitossa.

        Kyllähän sitä on helpompi soittaa, kuin sähkökitaraa, leveämpi otelauta, ja kieletkin ovat kevyemmät soittaa,, kun eivät ole metalliset, vai miten se menee. Kieliä ei venytetä sormet verillä, sun muuta.

        Vanhenemisessa on tietenkin se ongelma, että sormet eivät enää toimi kunnolla, aika onnekas saa olla, jos sormet pysyy vielä yli kuuskymppisenä vetreinä. Eikä aivotkaan enää ole tuoreimmillaan, muisti pätkii, sun muuta. Ehkä klassisen soittajatkin ovat parhaimmillaan joskus viisikymppisenä, taitoa, ja tunnetta on sopivassa suhteessa.

        Rush lähtee muuten kiertueelle tänä vuonna, nuori saksalainen nainen soittaa rumpuja, Lifesonin sormetkaan eivät enää ole nuoruuden iskussa, saa nähdä miten soitto sujuu, Alex on ainoa bändin jäsen, joka on käynyt soittotunneilla, hän kävi vuoden verran klassisen kitaran soittotunneilla joskus 1970-luvun alussa.

        https://www.youtube.com/watch?v=k9KGbPio56U

        Tuosta näkee, että Alexillakin alkaa olla ongelmia soitossaan, on sanonut itsekin, että sormet eivät ole toimineet vuosiin oikein kunnolla, saa nähdä miten soitto kulkee, pitkä keikkailettomuus näkyy ainakin tuossa videossa, kädet tärisee, ja soitto menee aivan pieleen, kurja juttu.

        Ellen väärin muista, niin Lifesonilla on joku sairaus, joka haittaa soittoa. Olisiko reuma tms. niveliin vaikuttava.
        On tullut joskus Rushia kuunneltua ja aika yllätys, että soittavat vielä ilman Peartia.

      • Anonyymi00069
        Anonyymi00066 kirjoitti:

        Ellen väärin muista, niin Lifesonilla on joku sairaus, joka haittaa soittoa. Olisiko reuma tms. niveliin vaikuttava.
        On tullut joskus Rushia kuunneltua ja aika yllätys, että soittavat vielä ilman Peartia.

        Tuskin se voi kovinkaan vakavaa olla, jos vielä lähtee soittamaan parin tunnin keikkaa, mutta jotain ongelmaa sillä sormissaan on ollut vissiin jo ainakin 10 vuotta, ainakin tuon edellä olevan videon perusteella ongelmia on, saattoi olla jännitystäkin, kun ei ole keikkaillut enää aikoihin. Olemus on tosin jo kumara, muistaakseni Alex on 72-vuotias, joten ikä alkaa jo painaa selkääkin kumaraan.

        Kukaan ei varmaan enää uskonut Rushin palaavan lavalle, eivät edes Geddy, ja Alex, mutta näin siinä näyttää käyvän.

        Ovat kyllä jammailleet keskenään, että on edes jotain soittohommia, Alex on vitsaillut, että kuulostavat aivan huonolta tribuutti-bändiltä, mutta kun vähän yrittää lisää, niin jo keskenkertaiselta sellaiselta, että miksi pitikään mennä tekemään niin vaikeita biisejä silloin joskus aikoinaan.

      • Anonyymi00070
        Anonyymi00064 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=rASUoqbHhqY

        Tämä Matteo on se kaveri, joka soittaa näppäillen aika hurjan taitavasti.

        Huikea kaveri. Sähkiksellä tremolotekniikka vaatii paljon pikkutarkempaa näppäilyä, kuin klassisella, kun tilaa on vähän.
        Yksi klassisen ja tuonkin haittapuolia on kynsihuolto. Tosissaan soittavan on aivan turha tehdä käsillään mitään raavan miehen töitä, kun yksikin kolo, tai halkeama pilaa soiton.

      • Anonyymi00071
        Anonyymi00063 kirjoitti:

        Itselläni on halpis klassinen kitara, jota joskus tulee räplättyä, en ole perehtynyt asiaan niin paljon, että huomaisin mitään isompaa epäkohtaa näiden maailman kuuluisimpien soitossa.

        Kyllähän sitä on helpompi soittaa, kuin sähkökitaraa, leveämpi otelauta, ja kieletkin ovat kevyemmät soittaa,, kun eivät ole metalliset, vai miten se menee. Kieliä ei venytetä sormet verillä, sun muuta.

        Vanhenemisessa on tietenkin se ongelma, että sormet eivät enää toimi kunnolla, aika onnekas saa olla, jos sormet pysyy vielä yli kuuskymppisenä vetreinä. Eikä aivotkaan enää ole tuoreimmillaan, muisti pätkii, sun muuta. Ehkä klassisen soittajatkin ovat parhaimmillaan joskus viisikymppisenä, taitoa, ja tunnetta on sopivassa suhteessa.

        Rush lähtee muuten kiertueelle tänä vuonna, nuori saksalainen nainen soittaa rumpuja, Lifesonin sormetkaan eivät enää ole nuoruuden iskussa, saa nähdä miten soitto sujuu, Alex on ainoa bändin jäsen, joka on käynyt soittotunneilla, hän kävi vuoden verran klassisen kitaran soittotunneilla joskus 1970-luvun alussa.

        https://www.youtube.com/watch?v=k9KGbPio56U

        Tuosta näkee, että Alexillakin alkaa olla ongelmia soitossaan, on sanonut itsekin, että sormet eivät ole toimineet vuosiin oikein kunnolla, saa nähdä miten soitto kulkee, pitkä keikkailettomuus näkyy ainakin tuossa videossa, kädet tärisee, ja soitto menee aivan pieleen, kurja juttu.

        Tuo soolohan meni aivan perseelleen, mutta syykin lukee kommenteissa: Ylä E- kieli löystyi viritystapista (vire oli aivan päin peetä). Soundcheckissä oli soittanut virheettömästi.

      • Anonyymi00073
        Anonyymi00070 kirjoitti:

        Huikea kaveri. Sähkiksellä tremolotekniikka vaatii paljon pikkutarkempaa näppäilyä, kuin klassisella, kun tilaa on vähän.
        Yksi klassisen ja tuonkin haittapuolia on kynsihuolto. Tosissaan soittavan on aivan turha tehdä käsillään mitään raavan miehen töitä, kun yksikin kolo, tai halkeama pilaa soiton.

        Aivan, joskus mietin, että nämä ovat oikeasti jotain robotteja, ei ihminen kykene tuollaiseen motoriikkaan millään.

        Joskus olin paikassa, jossa ei ollut päivisin paljon mitään tekemistä, ja siellä oli sellainen pienempi klassinen kitara, ja olihan sitä helpompi soittaa, kuin sähkistä, soundi oli tasaisempi, eikä soittaminen vaatinut ponnistelua samalla tavalla. En kuitenkaan ole ajatellut lähteä soittamaan sellaisella tosi tarkoituksella. Ainoa biisi jota olen joskus opetellut soittamaan sillä on se kuuluisa, tuntemattoman säveltäjän Spanish Romance, on aina hyvä opetella joku sellainen lyhyt kappale klassisella kitarallakin, että tulee näppäilyäkin harjoiteltua.

        Randy Rhoadsin piti muuten lopettaa sähkökitaran soittaminen, ja siirtyä soittamaan klassista kitaraa, oli siis ilmeisesti eroamassa Ozzyn bändistä, mutta ehti kuolla siinä karmeassa lento-onnettomuudessa, joka taisi olla vielä tahallinen teko, lentäjä oli päättänyt tappaa itsensä, ja Randyn. Näin olen jostain kuullut, onhan se tavallaan ihan uskottavaa, Randylla ei ehkä ollut enää mielenkiintoa sähkistä, eikä rock-musiikkia kohtaan, oli tehnyt jo kaiken mahdollisen niiden kanssa, musiikillisesti eteenpäin siirtyminen on aivan loogista tuossa vaiheessa. Randylla oli sellainenkin tapa, että kiertueella katsoi lehdestä jonkun kitaransoitonopettajan ilmoituksen, ja varasi tältä ajan. Oli siinä kitaransoitonopettaja varmaan ihmeissään, kun ovelle tulikin itse Rhoads pyytämään opetusta itselleen, Randy halusi kokoajan oppia uutta, mistä tuokin tapa kertoo. Eikä varmaan monet soitonopettajat olleet kuulleet hänestä, jos eivät olleet rokista kovinkaan kiinnostuneita.