Tämä tarkoitettu heille joilla on ollut pitkä parisuhde, siis enemmän kuin 20 v. minulla vielä pidempi. Olkoon se sitten mennyt tai voimassaoleva, kysyn onko kaikki tekemisesi olleet kumppanisi tiedossa. Ja oletko sinä saanut suhteen päätyttyä tietää sellaista mitä et ole tiennyt suhteen aikana. Siis onko ollut vuosien salaisuuksia, joiden kanssa olet elänyt.
Tämä tuli esille kun mietin liittoani jälkeen päin. Loppujutuissa tajusin että miehellä oli ollut ainakin kaksi pitkään jatkunutta salaisuutta, enkä tarkoita vieraita naisia. Että hän on elänyt toimien valehdellen tai pimittäen koko ajan. Onkohan se raskasta niin elää vai kokeeko sen oikeutetuksi? Peräti nauttiikohan siitä? Että kylläpä minä olen nokkela. Hänen, joka noin on elänyt pitäisi tietää. Minä en tiedä olleen yhtään luurankoa kaapissani, yksi oli jokin aikaa mutta repäisin sen ulos, ei kestänyt kantti. Nyt ajattelen että se oli turhaa, tuli turhaa vänkäämistä, mutta silloin en vielä toisen salaisuuksia tiennyt. En tosin pystyisi elämään salattua elämää. Ei kuitenkaan ole katkeruutta. Nyt ei enää vaikuta mihinkään.
Mielipiteitä, mieluummin itse koettuja.
Tämä tuli esille kun mietin liittoani jälkeen päin. Loppujutuissa tajusin että miehellä oli ollut ainakin kaksi pitkään jatkunutta salaisuutta, enkä tarkoita vieraita naisia. Että hän on elänyt toimien valehdellen tai pimittäen koko ajan. Onkohan se raskasta niin elää vai kokeeko sen oikeutetuksi? Peräti nauttiikohan siitä? Että kylläpä minä olen nokkela. Hänen, joka noin on elänyt pitäisi tietää. Minä en tiedä olleen yhtään luurankoa kaapissani, yksi oli jokin aikaa mutta repäisin sen ulos, ei kestänyt kantti. Nyt ajattelen että se oli turhaa, tuli turhaa vänkäämistä, mutta silloin en vielä toisen salaisuuksia tiennyt. En tosin pystyisi elämään salattua elämää. Ei kuitenkaan ole katkeruutta. Nyt ei enää vaikuta mihinkään.
Mielipiteitä, mieluummin itse koettuja.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Neljännesvuosisadan olin aviossa. Ns. mieheni oli sadunkertoja. Asia, joka selvisi minulle n. puolentoista vuoden aviossa olon jälkeen ja sain varmuuden aavistuksilleni. Sen jälkeen en enää välittänyt. Ajattelin, että pyöriköön nyt tossa, mutta eroan, kun jäisimme kaksin. Niin erosin, enkä ole eron jälkeen missään tekemisissä ollut.
Oli siis kuitenkin sellainen etten voinut hyväksyä, niin yleensä. Aika pitkään kestit, jos tarkoitat että lasten poismuuttoon asti.
Minä olisin yrittänyt ensin selvittää jos olisin tiennyt, mutta luulen että minkäs seepra raidoilleen, tuskin olisi onnistunut.
Tuskin olisin ns. ydinperheenä kestänytkään, mutta kun porukkaa oli enemmän, niin tyyppi meni siinä sivussa.
Ei sadunkertojan juttuja kukaan selvitä. Sadunkertoja on vaan sadunkertoja.
Hyvät kertojat on suosittuja.
Nimenomaan! Oli useampikin nainen minulle kateellinen niin hyvästä puolisosta. En yhtään tiennyt, mitä ympäristöönsä satuja kertoili.
Yksi, jolle asia selvisi sanoi minulle, että miksi en kertonut hänelle, minkälainen tyyppi oikeasti on. Sanoin hänelle, että olisiko uskonut. Hän vastasi, ettei olisi. Niin uskottavasti satuja kertoi.
Tylsää elämää ei kestä, siksi ei osata edes erota aina.
Erotaan, kun on eron aika.
Tiedossa on tapauksia et hakkaajamiestäkään ei ole jätetty...
Sillehän ei sitten mitään voi.
Aloittaja vois kertoa ensin omistaan, jooko.
En voi eikä se ole tarkoitus että tietäisin mikä mikä asia kenelläkin on kyseessä mutta kertoa voi joka tahtoo. Lähinnä mietin sitä että jos itse on tuo salaaja niin miltä se tuntuu, iloitseeko siitä vai mikä se tunne on. Vaikka harvapa sitä itsestä kertoo.
Toisaalta se joka on sen kokenut, miltä se tuntuu ja missä vaiheessa selvisi. Minulle selvisi vasta kuoleman jälkeen. Toiselle jo liiton alkuaikoina.
Lisäksi se että miten sen ottaa, pakkaako ja muuttaa, yrittääkö selvittää vai jättääkö sikseen ja sietää. Aloittaja
Okei, et kerro enkä minäkään viitti.
Hyvä!
Mitään salattua ei ole myöhemmin löytynyt, kaikki selvitettiin jo ensimmäisen kuukauden aikana. Jopa vanhempien talletukset ja kodin arvot keskustelimme. Parisuhdetta on kestänyt sen verran että kaikki lapset ovat jo yli viiskyt-vuotiaita.
Hienoa sinulla ja puolisollasi! Näin sen juuri pitäisi mennä. aloittaja
Kuten meilläkin. Lapsia ja heidän ikiään myöten. Ainoa ero on siinä, että parin vuoden seurustelun aikana, ilman teemakeskusteluja, ilmenivät sittemmin arkielämässä eteen tulevat asiat.
Poikamiesajan Ruotsin vuosiani en selvitellyt seikkaperäisemmin eikä vaimoni kysellytkään.
Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki on aina ollut yhteistä mutta senkin tapahtumien suhteen olen pitänyt vaimoni ajan tasalla.
Huono tv-sarja.
Lähdin liitosta sen kestettyä vajaa 15 vuotta kun sain tietää miehen sivusuhteesta.Toki oli muitakin juttuja ilmennyt ja joitakin vuosia aiemmin mitä en hyväksynyt, mutta hölmönä ajattelin silloin että tilanne vielä korjaantuisi.
Patenttibastaus nais-oletetuille: Jätä se sika!
Ja saat nauttia yksinäisyydestä lopun ikääsi.
Ei yksinäisyydestä tarvii nauttia, aina löytyy joku jos haluaa. Itse en ole halunnut vaikka niitä on ihan tyrkylläkin edelleen silloin tällöin. Enkä todellakaan ole yksinäinen vaikka yksin elänkin, ne kun ei ole sama asia.
36 vuotta olin aviossa kunnes vaimoni kuoli. Tietenkään aivan kaikkea toisen tekemistä ei voi tietää, puolin eikä toisin, mutta mitään suhteen kannalta vakavaa salaamista ei ole ollut.
Voisin kyllä kuvitella, että jos jotain tarkoittamaasi vakavampaa salaamista olisi, niin raskaaksihan se kävisi, ei kai siitä nyt ainakaan nauttia voisi.