Huomenna viemme Cavalierimme lopetettavaksi. Koira on tosi huonossa kunnossa, yskii, ei juuri jaksa liikkua, hengittäminen vaikeaa ja keuhkoissa rohisee, sydänvika.... Ikääkin jo yli 10 vuotta.. Taitaa tulla suru puseroon. Ikävä on jo nyt hirvea. Olisi nyt lähtenyt edes luonnollisesti.
Rakas koiramme lähtee muille maille
Peki
12827
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voimia, sinä täytyy olla rohkea. Tuo rakkautta suurinta, päästä kaveri menemään, kun näkee, että on paha olla.
Vaikeaa on, mutta koiran etu on tärkein...
Jaksamista sinulle...
surullista kun vanha ystävä tulee tiensä päähän.
Ajattele kuitenkin niin se asia että onneksi on keinot millä vapauttaa rakas lemmikki kärsimyksistä,se on se viimeinen palvelus koiralle.
Teet palveluksen koirallesi, vaikka se vaikeaa on.. :(
14 vuotinen ystävämme pääsi pois viikko sitten. ratkaisu oli vaikea, mutta uskon nyt sen olleen oikea, voimia sinulle.
Surullisinta tässä kaikessa on juuri se että suurin palvelus koiralle on suurin suru koko perheelle. Tiedän, että olemme tehneet oikean päätöksen, koira ei saa kärsiä...mutta kaikessa julmuudessaan eläimen lopettaminen on kauheaa.. en vielä tiedä haluaisinko edes olla paikalla. Toisaalta ensisijaisen tärkeää on se, että kaverimme tuntee olonsa turvalliseksi viime metreille saakka, nukahtaa tuttuun syliin. Kiitos kaikille myötätunnosta.
Tottakai menet mukaan ja saatat ystäväsi viimeiselle matkalle. Itse olen kaksi kaveria lähettänyt pilven reunalle. Toinen kuoli luonnollisen kuoleman syliini ja toista silitin kun oli saanut piikin. Koeta kestää, ei se ikinä unohdu mutta aika parantaa.
otan osaa suruusi:( se on kyllä kamala hetki kun joutuu luopumaan omasta rakkaastaan eläimestään. meijän saku rouva nukkui ikuiseen uneen minun avomieheni syliin pääsiäisenä! oli kyllä raskasta kattottavaa kun mies hautasi itkien oman rakkaan haukkunsa. mutta päivä kerrallaan vain elellään eteenpäin.
Topi lähetettiin taivaaseen tänään. On ollut kauhea päivä koko perheelle. Kaiken tämän epätoivosuuden keskellä päällimmäinen tunne on kuitenkin se, että koiramme pääsi kärsimyksistään kauniilla, rauhallisella ja kivuttomalla tavalla. Kaikki kiitokset toimenpiteen suorittaneelle eläinlääkärille, ammattitaitoinen nuori nainen, kyynel silmäkulmassa todisti osakseen myös hänen välittämistä, Topi ei ollut vain koira muiden joukossa. Viimeisenä tekonaan sydämen jo lopetettua toimintansa koiramme vinkkasi silmää refleksinomaisesti...se oli vähän niinkuin viimeinen tervehdys. Elämä jatkuu.
niisk:`( otan osaa suruunne. osaan kuvitella hyvin suuren menetyksenne ja sen suuren surun mikä elämäänne on tullut. Elämä jatkuu, mutta samanlaista koiraa ei tule ikinä olemaankaan:( tulee aina paha, itkuinen olo kun joku kuolee, tai joudutaan lopettamaan. Ei tarvi edes sattua omalle kohdalle. Minun yksi koiristani viedään lopetettavaksi myös tällä tai ensi viikolla:( En tajua asiaa vielä vaikka asiaa olenkin kerinnyt sulattelemaan ja miettimään pitkään koska tiedän hänen aikansa olevan muutenki vähissä. kipeä koira, vaikka suhteellisen nuori vielä:`( uskon myös enemmän luonnolliseen kuolemaan, mutta jos ei niin aina käy, niin on pakko auttaa, eikä koira ansaitse kärsiä. tiedän sen ilmeen koiralla kun vien hänet viimeiselle matkalleen *toivottavasti tiedät mitä teet*... ja rauhallinen katse...
Koin saman reilu kuukausi sitten. Eilen sain koirani tuhkat kotiin. Kyllä se on surullista joutua luopumaan, ei sille mitään voi. Nyt talossani vipeltää jo uusi vintiö, sekin nimeltään Topi :) Voimia sinulle.
Tiedän miltä sinusta tuntuu ja olen ajatuksin mukana surusssasi,itse jouduin luopumaan vajaat 2kk sitten omasta rakkaasta karvakuonosta ja vieläkin on tosi kova ikävä koiruutta,koti on niin tyhjä..Voimia sinulle.
Topilla on nyt hyvä olla! Meillä oli sama tilanne viikko sitten, kun jouduimme viemään eläinlääkärille 13 v. rakkaan Roope -koiran. Sydämeen jäi iso aukko, mutta tärkeintä on, ettei koira joutunut enää kärsimään. Suru on kova ja rakkaat muistot vain jää.