Onko kokemuksia, milloin on lapsilla liikaa ikäeroa? Poika täyttää nyt 4v, toista ei kuulu eikä näy, on 2v yritetty. Mies sanoi yli 5 vuoden ikäero liikaa, ei kannata enää, kun ei ole leikkikaveriksi...
Paljonko lapsilla ikäeroa?
Tässäkö tämä?
221481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mun mielestä koskaan ei ole liikaa ikäeroa.. eikä koskaan ole myöhäistä yrittää toista lasta. Paitsi jos on itse liian vanha sellaiseen.Saahan se isoveli sitten hoitaa pikkuista!!! :)))
Ei koskaan?? Miheni pikkuveli on 9 vuotta nuorempi, heillä ei ole yhtään mitään yhteistä eikä keskenään mitään sanottavaa.
Ystäväni siskoilla on ikäeroa 14 vuotta, heillä sama juttu. Kaikki tuntevat tilanteen vain ja ainoastaan kiusalliseksi, pitäisi näytellä "välittävää" perheenjäsentä, tosiasiassa kumpikaan näistä nahemmista ei tunne nuorempia. Sukupolvien välinen kuilu.
Me olemme päättäneet, että 4 vuotta on maksimi. Muutoin vanhemmast tulee väkisin jonkinlainen "lapsenlikka" nuoremmalle.
Mun isosisko on minua 10 vuotta vanhempi. Ollaan nykyisin parhaat ystävät. Ei tarvitse mitään näytellä, vaan oikeasti ollaan kuin pata ja kattila! Pienempänä hän jaksoi (ja myös tykkäsi, ei pakotettu!) aina kanssani askarrella, piirrellä, kammata hienoja kampauksia, viedä pelaamaan pesistä, lenkille jnejne.
Kai se vähän on vanhempien kasvatuksestakin kiinni millaiset välit on sisaruksilla? Ainakin siis lapsena kun saman katon alla asutaan.
Minulla on sisaruksiin ikäeroa 11 ja 16 vuotta.
Olin tosi kateellinen kavereilleni joilla oli sisaruksia, kunnes sitten sain pikkuveljen.
Hoidin veljeäni todella paljon, sekä omasta halustani, että pakotettuna. Olemme aina olleet hyvin läheisiä ja arvostamme toisiamme. Sisar syntyi 5 vuotta myöhemmin. Hänen kanssaan en ollut kovin läheinen ennenkuin n. 3 vuotta sitten olemme alkaneet tulla läheisemmiksi, siis silloin kun olin jo 30... En myöskään kovin paljon hoitanut häntä, sillä juoksin jo itse poikien perässä..
Myöskään sisar ja veli eivät ole kovin läheisiä ja 5 vuoden ikäerolla lähinnä tappelivat.
meillä on vanhin 9v, seuraavana kaksoset 7v heillä leikit sujuu hienosti, ovat niin lähekkäin. Neljäs on 2v, isommat hoitaa kovasti, ja jotkut leikitkin sujuu ihan hienosti. Nuorin on 6kk ja luulen, että 2v ja 6kk leikkii sitten taas ihan samoja leikkejä, niinkuin 9v ja 2x7v.
Kyllähän se niin on, että pienillä ikäeroilla löytyy samantyylisiä leikkejä. Meillä 9v leikittää hienosti legoleikkejä 2v kanssa, mutta ei hamahelmihässäkät oikein suju.
Sisarukset ovat kuitenkin aina suuri rikkaus lapselle, olipa ikäero sitten suuri tai pieni, ovat kuitenkin samaa verta ja lihaa :) Kannustan teitä siis ehdottomasti hankkimaan/yrittämään toista lasta, vaikka ikäero tulisi isoksi. Rakkaita he toisilleen ovat kuitenkin, vaikka joskus tappelevatkin kovasti :) Sitten kun tekin olette jo vanhoja ja lapset aikuisia on heistä kuitenkin tukea toisilleen auttaessaan teitä ym.
seitsemän vuoden välein tilaus;) Aina, kun on vanhempi mennyt kouluun on ollut vauva vaunuissa saattelemassa äidin kanssa koulutielle. Nyt en tiedä sitten enää siitä neljännestä...
Mielestäni minulla ja pikkusiskollani on liikaa ikäeroa, kuusi vuotta. Isosiskollani ja hänellä on kymmenen vuotta väliä. Ei oikein olla voitu leikkiä pienimmän kanssa samoja leikkejä. Hoitaahan sitä tietysti voi, mutta minua lähinnä ärsytti, kun vanhemmat aina halusi meidät isommat lapsenvahdiksi. Ja sitten kun tuli kavereita meille siskoille, niin tietenkään pienintä ei voinut ottaa mukaan, mistä tämä kuopus tietysti loukkaantui.
Sitten kun on noin iso ikäero, niin helposti käy niin, et perheen iltatähti lellitään piloille. Siinä sitten kun on sisarukset eriarvoisessa asemassa, niin syntyy kateutta, joka voi kestää jopa loppuelämän
neljäkin vuotta on liikaa.
Minulla itselläni on pikkusisko ja ikäeroa on yksi vuosi. Ja silti minä olen muka aina ollut etusijalla joka paikassa... Omien kanssa voi katsoa, ettei eriarvoisuutta synny. Ja on niitä kavereita olemassa, ettei tarvitse sisarusten kanssa leikkiä.
Päinvastoin olen kokenut, että äitinä jaksaa paremmin, kun ei ole laumaa pikkuisia kotona. Samoin fysiikka itsellä ehtii palautua kunnolla, kun ei ole joka toinen vuosi paksuna.
No eihän sillä lapsen saannilla ole mitään merkitystä sisaruksen ikään!!!!
jos tosiaan lapsia vielä haluu.
Se on totta, että leikkikaveria ei enään saa, mutta
ei se mielestäni estä, että ei enään
"kannata lapsia tehdä!
minulla vanhin tyttö 17v ja nuorin 4v.
Leikkikavereita on sitten saanut muualta, siskon
ja kavereitten lapsista ja tarhasta ym...
minun mielestä miehen periaate että"ei kannata enää"
alkaa mietityttää, miksi niitä lapsia halutaan,
sisaren leikkikaveriksi vai muuten vaan perheenlisäystä!!!!!
Hei haloo, miettikää nyt vähän ja kyllähän ne
lapset nopeasti kasvaa ja tulee myös aikuisiksi
joskus!
Eikö sekin olisi mukavaa, kun vanhempi on jo esim.
koulussa, teillä olisi vielä muitakin lapsia
siellä kotona leikkimässä ja kyllä ne lapset osaa
myös yksin leikkiä, kun siihen ikään tulee!
Vanhin on 9.v toiseksi vanhin 6.v syksyllä seitsemän ja menee kouluun. nuorin 3.v.
Sitähän ei käy kieltäminen, että parempi mitä vähempi. Mutta....se ei saa olla kriteeri lasta hankittaessa, että nyt ei enää kun tulisi liikaa ikäeroa. Kuten olette kohdallanne huomanneet, niin se asia kun ei ole omassa hallinnassa. Kasaatte itsellenne vain turhia paineita, kun aika kuluu. Kyllä se yli viisi vuotiaskin nauttii vauvasta ja kun vauva kasvaa, niin hän saa iloa seuraamalla vanhempaa, rikkaus kaikki. Aina siitä toisesta on turvaa kun on olemassa, vaikka ikäeroa olisikin.
Tässä eräs ystäväni suri pientä sukuaan, sanoi että kun olisi edes sisaruksia ettei yksin jää kun vanhemmista aika jättää. Eli kannattaa ajatella sinne vuosienkin päähän. Meillä oli aikomus jättää siihen ainokaiseen (synnytyspelon johdosta), mutta ajattelimme että jos sitten kuitenkin on seuraakin ja onhan se mukava vanhana, kun on lapsia käymässä. Ja nyt on ihanaa kun on ne pari taaperoa jaloissa hihkumassa.
miehenilläni ja hänen veljien ikäerot on aika isot.Vanhin ja keskimmäisen ikäerot on 8 vuotta ja sitten nuoriin noin 5 vuotta.nuorimmat leikkivät paljon yhdessä.paitsi vanhin ei hirveesti leikkinyt,nuorimmat kasvoi ja vanhin aloi tulemaan jo teini ikään.Mun mielestäni ei ole mitään väliä iänerosta.Minäkin sain pikkusiskon 5 vuotiaana.Meillä on ollut aina hauskaa ja leikittiin paljon.Nyt aikuisena tulemme todella hyvin toimeen yhä.Se on teijän päätös,älä luovuta vaan yrittäkää ja keskustelkaa! ;)
Itselläni ja isoveljelläni on ikäeroa 10 vuotta ja olen aina ollut hyvin läheinen hänen kanssaan. Pikkuveljeni kanssa minulla on ikäeroa vajaa kolme vuotta, eikä minulla vielä aikuisenakaan tunnu olevan hänen kanssaan mitään yhteistä. Myös veljeni tulevat keskenään erinomaisen hyvin toimeen (ikäeroa siis lähes 13 vuotta)
Kahdella ensimmäisellä lapsellani on ikäeroa reilu vuosi ja he ovat ylimmät ystävykset, mutta kyllä meidän kuopuskin (ikäeroa keskimmäisen kanssa 5 vuotta) viihtyy erittäin hyvin heidän seurassaan ja päinvastoin.
minulla ja siskollani on 15 vuotta ikäeroa :) tietenkin tämä nyt on ihan eri asia ja tilanne kuin teillä, mutta koitan vain sanoa, että en usko, että 5 vuoden ikäeroa on mitenkään paha. ehkä lapsille ei siinä vaiheessa olisi toisiaan lekkikaveriksi, mutta uskon, että vanhempi tykkäisi hoivata nuorempaa ja vanhempana ei ikäerolla olisi nin suurta merkitystä :) pikkusiskoani rakastan ihan yli kaiken ja nautin kovasti hänen hoivaamisesta (sisko nyt 3v) ja sain vihdoinkin 3 vuotta sitten sen sisaruksen jota oli aina toivonut! :)
-eerika
Vanhin 15 v., keskimmäinen 7 v. ja nuorin 8 kk.
Vanhemmista sisaruksista on apua pienimmän kanssa ja ovat läheisiä toisilleen isoista ikäeroista huolimatta.
Ei lapsia "hankita" isommille sisaruksille leikkikaveriksi, aika erikoinen perustelu.
Ikäero on, mitä luoja suo. Lähinnä kannattaisi ajatella, että kun on tottunut nukkumaan yönsä, niin haluaako sitä rytmittömyyttä uudelleen. Miehesi ei ilmeisesti halua? Jossain vaiheessa vanhempien ikäkin tulee vastaan, yli 4-kymppisenä en enää haluaisi lasta, viisvitosena murkkuikäisen kanssa; ei kiitos.
Meillä tyttö nyt 13 v, ja vauvaa yritetty 3 vuotta. Tuloksena 2 ulkopuolista ja 2 keskenmenoa. Kaikki 3 odotamme edelleen, josko tärppäisi:)
Minulla sekä miehelläni on kolme poikaa, jotka ovat tällä hetkellä 9v., 7v. ja 5v. Olemme mieheni kanssa puhuneet kuopuksemme syntymästä lähtien, että vielä jonain päivänä tulemme aivan varmasti hankkimaan "iltatähden". Olimmehan kuitenkin todella nuoria poikien syntyessä. Itse olin 19v. esikoisen saadessani. Ei ole meinaa mikään hirveä mahdottomuus, että voisimme mieheni kanssa saada vielä lisää lapsia, koska me pidämme kumpikin lapsista todella paljon. Koskaan ei saa sanoa: "ei koskaan".
Ainakin tuossa vaiheessa jatkaisin kyllä vielä yrittämistä, enkä missään vaiheessakaan tulisi antamaan periksi:)Eikä se ikäero kuitenkaan ole, niin kamala asia. Vaikka moni sitä kauhisteleekin. Itsekin olen lähtöisin kuusi lapsisesta perheestä, jossa vanhin oli nuorimman syntyessä 12-vuotta. Siitä huolimatta olemme aina pitäneet paljon yhteyttä toisiimme ja olleet toistemme kanssa. Eikä ketään ole missään vaiheessakaan syrjitty. Tuokin on tietysti todella paljon siitäkin kiinni, että miten vanhemmat oikeastaan suhtautuvat lastensa ikäeroihin. Itse tosin aikoinaan päätin esikoistani odottaessa, että tulisin haluamaan kaikki lapset samaan putkeen, jotta heistä olisi sitten toisilleen seuraa. Harmi vain, kun aina tämä ei kuitenkaan ole ihan mahdollista, eikä kaikki tule raskaaksi silloin, kun itse tulisi haluamaan. Tsemppiä teille kaikesta huolimatta!
iät 11v 6v 5v 1v2kk ja viides tulossa helmikuussa 06
tyttö on 3v 4kk poika vanhempi
Minä olen perheemme nuorimmainen, nyt 16-vuotias tyttö. Minulla on 9 ja 12 vuotta vanhemmat isosiskot, eikä ikäerostamme ole ollut haittaa, päinvastoin! Olen saanut kysellä "vanhemmilta ja viisaammilta" (heidän olematta liian vanhoja) ihan mitä olen ikinä halunnutkaan tietää ja meidän siskosten välit ovat erinomaiset.
Joops eli poika täyttää kohta 11vuotta ja vasta nyt alkaa tuntua siltä että olisi ajankohtaista harkita sisarusta/sisaruksia hänelle.
(Itte olen parhaassa "lastensaamisiässä"vm.78)
Ikäero tulee olemaan kyllä huiman suuri mutta eiköhän niitä jotain yhteisiä juttuja sitten kuitenkin löydy jossain elämänvaiheessa.=)
Esikoisesta en aio tehdä mitään "lapsenvahtia" mahd sisarukselle kyllä se on mun tehtävä hoitaa ja antaa toisen sitten "murkkuilla" rauhassa jos niikseen tulee..
joten eikun vaan yrittämään ja koskaan ei ole liian myöhäistä.