Annan ajatukseni harhailla,
luoksesi sen päästän
Kannan sydämeni käsissäni,
lasken sen viereesi
Aaveena kuljen, etkä huomaa,
rakkauden tuulta, sen suomaa,
onnea, iloa, läheisyyttä
Olemuksesi hohkaa kuumaa,
olosi hiostavaa
Kosken otsaasi, puhallan tuulen,
viilentävän
Kosket hiuksiasi,
annat tuuleeni ne hulmuamaan
Lasket kätesi, rinnallesi,
tunnet sykkeen sydämesi
Nousee katseesi, silmäsi suljet
Hetken huomasin kuitenkin,
hymysi pienen, vienon
Painan sen mieleeni,
ajoiksi ikuisiksi
Lähden pois, jätin sydämeni sulle
aatokseni takaisin tuon
Ilman sydäntäni,
olen nyt järki-ihminen...
luoksesi sen päästän
Kannan sydämeni käsissäni,
lasken sen viereesi
Aaveena kuljen, etkä huomaa,
rakkauden tuulta, sen suomaa,
onnea, iloa, läheisyyttä
Olemuksesi hohkaa kuumaa,
olosi hiostavaa
Kosken otsaasi, puhallan tuulen,
viilentävän
Kosket hiuksiasi,
annat tuuleeni ne hulmuamaan
Lasket kätesi, rinnallesi,
tunnet sykkeen sydämesi
Nousee katseesi, silmäsi suljet
Hetken huomasin kuitenkin,
hymysi pienen, vienon
Painan sen mieleeni,
ajoiksi ikuisiksi
Lähden pois, jätin sydämeni sulle
aatokseni takaisin tuon
Ilman sydäntäni,
olen nyt järki-ihminen...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kutitellen hyväilee tuules,
sen henkäys ihollani vilvoittaa,
tai ehkei sittenkään...
vaan lämpö, hellyys, läheisyys,
kuumettani nostattaa
Salaa mielessäin aanailen,
tästä raukean polttavasta tunteesta,
parantua, toipua en saa ma en,
en milloinkaan
Totta on jo tovin ollut se,
mitä saata en ilmoille kuuluttaa
Puhtainta rakkauden täyttymystä,
pyytetöntä iloa,
hymysuin tunnen silloin,
kun huokuu sisimpäsi onnesta
Toiveissain syömmeis säkeet syvimmät,
tehty on tunteista näistä samoista
Ne omaani suljen hiljaa, varoen,
pelolta niitä suojelen
Kertoa kait rohkenen, tehnyt olen lupauksen
Jos eloni tän maisen, saanen jakaa kanssas sun,
luovun kaikesta, kaikesta turhasta,
mikä myrkyttäen ravitsee mieltäni,
turruttaa tunteitani
Sinulle antaisin sieluni, luottaisin ruumiini
Sillä täydempi on ihmisen olla,
ilman järkeään, kuin sydäntään
– ja luonas on syömmein viimein levollinen –
Tunnen piston sielussani,
olet tehnyt reiän kuoreeni
Luulin sen olevan vahva,
mutta rakkautesi,
piti kuortani pilkkanaan
Tunnet sieluni,
tunnet rakkauteni,
etkä pelasta mua,
kun hukun hymyysi
Rakkautesi soljuu sisälläni,
vie voimat järjeltäni
Enkä sitä estää yritäkään,
antaudun tunteilleni
Lupaat sielusi, lupaat ruumiisi,
helppoahan se, kun omani jo omistat
Vastaan otan antisi,
peitän ne sydämeeni
enkä koskaan, milloinkaan,
luovu rakkaudestasi
Jos pistollani himon ja lemmen, sua satutin,
kipua tahatonta heikkouden, sulle järjestin,
sen saanko suudelmilla suolaisilla, herkillä,
nyt vuorostani rakastaa, helliä?
Jos hymylläni ilon ja onnen, sinut hukutin,
tuskaa kärventävää tunteiden, suotta aiheutin,
sinut saanko rakkauteni mereen upottaa,
aalloissani keinuttaa, sisimpääsi sukeltaa?
Jos tunteillani aidon rakkauden, järkes taannutin,
piinaa sietämätöntä epävarmuuden, mielees synnytin,
annatko vahvuuteesi lujittua, laavaasi sulautua,
sielullesi lupautua, aisteillesi antautua?
***
nämä olivat kaksi ensimmäistä julkaisemaani runoa, viimein uskalsin kun oikein rohkaistuin =) kiitos innoituksesta kuuluu sinulle.. ja siitä että kirjoitit jostain sellaisesta mikä sai ajatukseni vapaasti vaeltelemaan. jatka samaan malliin, pidän todella paljon muistakin runoistasi
todella otettu, kiitos ja kumarrus! :)
Sinulla on nyt se tilanne, missä olin jonkun aikaa sitten... Eli julkisen nöyryytyksen syvä huoli... ;)
Hienoa tekstiä osaat kirjoittaa, yritän saada taas jotain omaakin aikaiseksi, nyt vaan pikkuisen kiireitä...
odotellen.. jatkossa piiloudun vähemmän salaperäisen nimimerkin taakse =)
-April Fools-
pitää alkaa jotain kehittämään... :)
Täällähän näitä nimimerkkejä piisaa, hyvin valittu.