Meillä lapsettomuutta takana kohta kolme vuotta ja odotetaan aikaa tutkimuksiin. Tutkimuksiin pääsyä ollaan odotettu kohta tasan vuosi ja kuukausi.
Tämä viiminen vuosi on ollut tosi ylä- ja alamäkeä. Välillä olen yrittänyt olla asiaa ajattelematta ja yrittänyt kuitenkin olla toiveikas, mutta taas välillä mieli menee matalaksi. Kuten esim. tänään...
Olemmen kumpikin kolmekymppisiä ja tuo ikäjuttukaan kun ei ymmärrettävästi asiaa helpota, eikä varsinkaan ystävien raskaudet ja uudet vauvat, muiden kyselyistä nyt puhumattakaan...
Olen aina pahimpina hetkinä yrittänyt tältä palstalta hakea "tukea ja ymmärrystä", mutta en siis ymmärrettävästikään/valitettavasti pysy jutuissanne perässä, koska meille ei tutkimuksia ole tehty ja näin ollen emme ole asiassa eteenpäin päässeet millään tavalla. En ymmärrä mitään tutkimuksista ja hoitokeinoista. Minusta ne valitettavasti kuulostavat vain mielettömän monimutkaisilta ja aikaa vieviltä. En ymmärrä mitään nuista termeistä mitä käytätte jne.
Itse olen jo niin turhautunut ja surullinen, että en edes jaksa lukea enkä perehtyä niihin. Ehkä eniten juuri pelkään, että myös meillä on sama prosessi edessä... Ja mihinkään ei ole kuitenkaan luottamista.
Pelkään sitä päivää kuin kuolemaa, että saamme tutkimuksien tulokseksi negatiivisen vastauksen. Minulle on ollut aina itsestään selvää että lapsia hankitaan. Nyt se ei ole enää yhtään itsestään selvää, että niitä edes tulee.
Olen aina sanonutkin että ei lapsia tehdä vaan niitä saadaan....
Tämä viiminen vuosi on ollut tosi ylä- ja alamäkeä. Välillä olen yrittänyt olla asiaa ajattelematta ja yrittänyt kuitenkin olla toiveikas, mutta taas välillä mieli menee matalaksi. Kuten esim. tänään...
Olemmen kumpikin kolmekymppisiä ja tuo ikäjuttukaan kun ei ymmärrettävästi asiaa helpota, eikä varsinkaan ystävien raskaudet ja uudet vauvat, muiden kyselyistä nyt puhumattakaan...
Olen aina pahimpina hetkinä yrittänyt tältä palstalta hakea "tukea ja ymmärrystä", mutta en siis ymmärrettävästikään/valitettavasti pysy jutuissanne perässä, koska meille ei tutkimuksia ole tehty ja näin ollen emme ole asiassa eteenpäin päässeet millään tavalla. En ymmärrä mitään tutkimuksista ja hoitokeinoista. Minusta ne valitettavasti kuulostavat vain mielettömän monimutkaisilta ja aikaa vieviltä. En ymmärrä mitään nuista termeistä mitä käytätte jne.
Itse olen jo niin turhautunut ja surullinen, että en edes jaksa lukea enkä perehtyä niihin. Ehkä eniten juuri pelkään, että myös meillä on sama prosessi edessä... Ja mihinkään ei ole kuitenkaan luottamista.
Pelkään sitä päivää kuin kuolemaa, että saamme tutkimuksien tulokseksi negatiivisen vastauksen. Minulle on ollut aina itsestään selvää että lapsia hankitaan. Nyt se ei ole enää yhtään itsestään selvää, että niitä edes tulee.
Olen aina sanonutkin että ei lapsia tehdä vaan niitä saadaan....
Vastaukset 3
Vanhimmat
että olette niin kauan joutuneet odottelemaan. Oletteko jo käyneet ihan perus-tutkimuksissa? Kun meille ei lasta alkanut kuulumaan (vuosi yritystä, takana yksi kohdunulkoinen raskaus) menin yksityiselle lääkäriasemalle erikoislääkärin vastaanotolle. Homma aloitettiin keskustelulla toiveista ja minulta otettiin PaPa, katsottiin ultraäänellä munasarjat ja kohtu, sekä tehtiin normaali sisätutkimus. Pelkäsin että minulla on PCO, eli monirakkulaiset munasarjat (näkyy uä:ssä tavallaan "helminauhana" munasarjan sisällä) tai endometrioosi (pesäkkeitä jotka voidaan polttaa, näkyvät myöskin uä:ssä), onneksi kaikki oli täysin kunnossa, kohdun limakalvo näytti normaalilta.
Lääkäri näki myös vast ikään tapahtuneen ovulaation ja sen että molemmat munasarjat ovat "aktiivisia". Itselläni jouduttiin viime syksynä poistamaan oikea munatorvi kohdunulkoisen raskauden yhteydessä, joten raskaaksi tuleminen mun kohdalla on himan vaikeampaa. Mutta terveelläkin pariskunnalla on vain 20 %:n mahdollisuus/kierto tulla raskaaksi
Lääkärini ehdotti ikäni takia että yrittäisimme vielä pari kuukautta, sen jälkeen aloitan Clomifenin joka vahvistaa ovulaatiota, sain jo reseptinkin. Tosin lääkäri vitsaili että saattaa se (resepti) siellä pöytälaatikossakin auttaa =)
Jos Clomifen ei auta, minun täytyy mennä tutkimukseen jossa tutkitaan onko vasen munatorvi auki. Toivottavasti meitä tärppää sitä ennen. Jos se on auki, niin sitten tutkitaan mieheni simpat jne...
Ehdotankin että menet ensin yksityiselle naistentautien ja synnytysten erikoislääkärille/lapsettomuus-lääkärille ja hän tekee lähetteen yleiselle puolelle. Itse kävin nopeuttaakseni asioita ensin yksityisellä, sitten jos tarvitsee, lääkärini lupasi lähetteen yleiselle puolelle tarkempiin tutkimuksiin. Missään nimessä ei kannata kaikkia hoitoja yksityiselle tehdä. Olen kuullut että väestöklinikka on hyvä ja suht kohtuu-hintainen paikka. Teidän kannattaa sopia kuinka pitkälle olette valmiita menemään ja kertoa se myös lääkärille.
Me sovimme ettemme mene koeputkihedelmöitykseen, vaan adoptoimme jos ei Clomifen/muut lääkkeet auta. Lykkyä tykö ja voimia!
Opettelua tämä on itse kullekkin. Uusia asioita joista ei ole ikinä kuullutkaan tulee vastaan harva se päivä, mutta siitä ne hiljalleen rupeavat aukeamaan.
Mielestäni meidän kohdalla alkututkimukset eivät ole olleet monimutkaisia. Tällä tarkoitan sitä että lääkäri kyselee ja tutkii ja itse olen ollut lähinnä passiivisena ja vain ihmetellen katsellut mitä tuleman pitää. Lääkäri kyllä selvittää asioita ja netistä löytyy myös paljon tietoa ihan "alkeista" lähtien.
On vain jokaisen kohdalla itse mietittävä onko valmis lähtemään tähän prosessiin mukaan, koska helppoa ei varmasti tule olemaan.
Ja vaikka negatiivisia vastauksia voi tulla vastaan, se ei siltikään tarkoita ettettekö voisi saada lapsia. Meillä on molemmissa jonkun verran vikaa, mutta lääketieteen avulla pystytään jo tekemään paljon.
Jos sinusta tuntuu siltä että jaksaisit kuitenkin vaikka uteliaisuudesta katsella netistä tietoja asiasta, niin laitan tähän muutaman linkin, joista on ollut itselleni hyötyä:
http://www15.brinkster.com/lapsettomat/
tämän sivun yläreunasta löydät tietoa lapsettomuudesta sekä lapsettomuushoitojen hintoja.
http://metku.net/~pesu/sanasto.html
ja noilta mainioilta sivuilta selviää näilläkin sivuilla käytetyt lyhenteet
Ja lopuksi tsemppiä ja jaksamista! bdbdbdbd :)
Kiitos teille rohkaisevista sanoista ja avusta. En osaa muuta sanoa. Paljon haleja kummallekkin! ps. asun ruotsissa enkä tiedä miten ruotsin ja suomen asiat eroavat näissä jutuissa.