Minulla on muutamia ystäviä, mutta ovat sellaisia, että heitä en nää jos en itse soita heille ja kysy, että voinko tulla käymään. Heitä ei vain ilmeisesti kiinnosta ottaa yhteyttä. Isosikoni ja pikkusiskoni ovat aina omanneet kavereita, jotka pitävät yhteyksiä molemmin puolin. Ja siskoni käyttäytyvät minua kohtaa aivan kuin kaverini. Soittavat jos tarvitsevat apua. Tässä odotellessani esikoistanikin puolituttujakin kiinnostaa odotusaikani enemmän kuin siskojani. Joten eipä taida tarvita murehtia polttareista.
Eipä tarvitse murehtia
morsian-05
5855
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
siis periaatteessa mä oon samassa jamassa. mutta mul ei oo kamuja joille soittaisin, kun nekin harvat kamut tässä häviää. en mä haluu aina olla se joka pitää yhteyttä. noh on mul yks kamu jonka oon nähnyt tässä 1kerran koko kesänä. niin ja voisinpa sanoo et ainut kamuni on äitini ja siskoni. :D et ei mullakaan varmaan mittää polttareita sitten oo tulossa, kun niiden aika olis.
Eipä se varmaan ole helppoa, jos ei ole kavereita. Mutta enpä usko, että tuollaisesta tilanteesta voi ketään muuta syyttää kuin itseään. Jos jää neljän seinän sisälle istumaan, niin ei kai sitä ystävät jaksa kauaa katella...
Kannattaisi varmaan koettaa olla sosiaalisempi ja lähteä ulos ihmisiä tapaamaan ennenkuin täysin erakoidut. Itseään niskasta kiinni vaan, ruikuttaminen on turhaa.
Kirjoitin tuolla juuri, että minulla ei ole kuin 4 ystävää. Polttarit siis kenties pidetään, mutta pienet. On sentään edes heidät, josta olen iloinen. Ns. kavereita ei ole. Itse olen ollut ystävieni polttareissa (joissa oli muitakin heidän kavereitaan ja ystäviä joita en tunne kovin hyvin).
Tätä juuri tarkoitin mitä mieltä sinäkin olet... minua nolottaa. Koska minun syytänihän se on, että ei ole kavereita (ja olenko jopa säälittävä...). Ja tuntuu, että minussa on jokin vika ja se on epänormaalia jne. En vain voi väkisinkään kenenkään kaveriksi ryhtyä. Jos esim. yhteyden pito on ollut tai muuttuu yksipuoliseksi tai jonkun kanssa ei vaan muututa kavereiksi ollaan vaan tuttuja.
Yksi lapsuuden ystävä kuoli vuosia sitten(no se ei ole kenenkään syytä). Yhden kanssa meni välit solmuun, kasvoimme erilleen. Ja en ole kovin hyvä siis ystävystymään. Ehkä olen tylsä tyyppi... Ja koulussa minua kiusattiin joten niiltä ajoiltakaan ei jäänyt oikein ystäviä. Ja ehkä olen vähän ujo ja arka sen takia.
Toivottavasti pidän nämä ystäväni. Vaikka en näe heitä niin usein kuin ennen kun ovat naimisissa ja lapsia tulossa. Ja tuntuu, että he viettävät aikalailla aikaa kotona miestensä kanssa ja töissä on kiire jne.. Mutta eiköhän meidän välit säily.
Minulla muuten oli vuosia sitten aika, että ei ollut kuin yksi ystävä tai kaveri. Ja hän oli juuri sellainen, että otti yhteyttä kun muilla kavereilla oli jotain muuta menoa tms.
Että sinänsä olen tyytyväinen, että nyt en ole niin yksin...
Ja kuten tuolla toisessa kirjoituksessa totesin: Toisaalta ei se määrä vaan laatu.
Toivottavasti nämä kaksi muutakin kirjoittajaa löytävät vielä hyviä ystäviä.
mulla on paljon kavereita...sellasia tuttuja oikeastaan...niiden kanssa voi käydä vaikka kahvilla yms. Mutta oikeat ystävät puuttuvat... jo kolmet synttärit peräkkäin olen istunut yksin kotona koska kaikilla on ollut parempaa tekemistä... kaikilla kavereillani on minua läheisempiä ystäviä joiden kanssa he viettävät enemmän aikaa... Nyt olen menossa naimisiin kesällä mutta minulla ei ole sellaisia ystäviä joita voisin häihini kutsua... luonnollisesti myös polttarit jäävät kokematta koska kukas niitä minulle järjestäisi... olen kyllä onnellinen mieheni kanssa mutta kyllä mielestäni 19 vuotiaana olisi kiva jos olisi hyviä ystäviä joiden kanssa viettää laatuaikaa... sitten myöhemmin kun on lapsia ja työkiireitä niin silloin ei ehkä tuntuisi niin pahalta...