Maajoukkueen tulevaisuus

Erittäin mielenkiintoisia ajatuksia. Tuolla taktiikalla pelattaessa saattaisi kuitenkin tulla ongelmia laitapelaajien loukkaannuttua. Nuoret laiturimme kun ovat enemmänkin hyökkääviä kuin puolustavia pelaajia.

Nure maajoukkueeseen ;)

Hjelm ei onneksi ole seuraava päävalmentaja. Mihin perustat hänen parhaimmat näyttönsä kotimaisista valmentajistamme eurokentillä? Zicon aika tulee vielä, mutta vielä se ei koita.

Jääskeläinen ei ole mielestäni tarpeeksi hyvä, mutta sillä ei kuitenkaan ole kannaltamme kuolettavaa merkitystä. Onnistumisemme, tai vastaavasti epäonnistumisemme ei kaadu maalivahtipeliimme. Luonnollisesti sen on oltava huippuluokkaa, jos mielimme pärjätä.

Kolme topparia rinnakkain ei ole mielestäni ideaalein vaihtoehto puolustukseemme. Näkisin selkeän liberokokeilunkin mieluummin taktiikassamme. Laitapuolustajien on mallissasi pakko tukea kapeaa hyökkäystämme ja huippumaita vastaan tulee varmasti noutaja pallonriistotilanteissa.

Luovan keskikenttäpelaamisen näen lähitulevaisuudessa rakentuvan Eremenkon, Väyrysen ja Tainion ympärille. Sitten onkin pitkä väli, eikä vieläkään tule ketään.

Forssel on ehdoton ykköshyökkääjämme. Maalinteko on onnistunut parhaiten silloin, kun Litmanen ja Forssel ovat molemmat olleet kunnossa. Miklu ei luo paikkoja, vaan päättää ne.

Lopuksi kerron hyvin yksinkertaisen tosiasian. Päävalmentajan vaihto ei tule ratkaisevasti vaikuttamaan kenttäpeliimme. Muurisella on taatusti jokainen taktiikkakuvio hallussa. Pelaajarinkimme ja ennenkaikkea sen syvyys on yksinkertaisesti vaan liian heikko, jotta eri kuvioita voisi menestyneesti kokeilla.

Vielä on liian aikaista spekuloida Roma Ereemnkon ja Hetemajin paikkaa maajoukkueessa. Pojat on vielä niin nuoria että vielä on pelivuosia paljon edessä ennen kuin maajoukkueeseen kelpaa.

Hyvä systeemi:

4-4-2 toimii aina. Laitoihin tarvitaan erittäin hyökkäävät laiturit ja keskikentällä puolustavat pelaajat.

Maalissa Jääskeläinen, joka ei vielä ole kuitenkaan ihan vakuuttanut.

Puolustuksessa Hyypiä, Pasanen, Tihinen ja jo lähitulevaisuudessa Heikki Aho olisi hyvä valinta.

Keskikenttä on vaikein valinta, kun siihen on niin paljon vaihtoehtoja, mutta hyvä että on vaihtomiehiä ja tulee kilpailua pelipaikoista ja se näkyy suorituksessa toivottavasti positiivisena. Kuitenkin parhaat vaihtoehdot keskelle ovat Tainio ja Eremenko Jr.
Litmanen on koko ajan puolikuntoisena tai loukkaantuneena. Ei Litistä ole enään maajoukkueeseen muuta kuin valmennuksen apuun ja ehkä tulevaisuudessa jopa päävalmennukseen.

Hyviä hyökkääviä laitureita on meillä vähän, mutta Väyrynen sopii hyvin toiseen laitaan ja sitten toinen jää kysymysmerkiksi...mutta se voisi olla Kolkka tai Nurmela...

Hyökkääjissä taas Forssell on selvä ykkösvalinta. Muita voisi olla Paulus Roiha, Shefki Kuqi, Juho Mäkelä ja ehkä Litti jopa voisi vielä kärkeen sopia!!!

Mutta todellakin tulevaisuus on näissä:
Tainio, Väyrynen, Eremenko Jr., Forssell

Tuskin Palloliitossa ollaan niin lapsellisia, että langettaisiin kotimaisiin vaihtoehtoihin. Euro-Keken ottelut ulkomaalaisia joukkueita vastaan ovat hirveätä katseltavaa (mm. tappio FC Gomelille). Ari "Zico" Hjelm taas on jo hävinnyt jokaisen ottelun etukäteen. Hän antoi mm. käsittämättömiä omia pelaajia vähätteleviä kommentteja ennen Lazio-TamU -peliä.

Pelkästään jo suomalaisien valmentajaehdokkaiden parantumaton asennevamma tekee sen, että on - ensimmäistä kertaa - syytä ottaa valmentajan valinta vakavasti. Suomella ei ole enää varaa hävitä otteluita etukäteen tai nöyristellä käsittämättömällä tavalla jokaista vähänkin parempaa jalkapallomaata vastaan pelatessa. Suomalaisilla on ylipäänsä mieletön vastaan kitisemisen asenne. Mihinkään ei uskota ennen kuin nähdään ja mitään ei pidetä minään. Esim. osa suomalaisista piti Kreikan EM-kultaa onnenkantamoisena! Unbelievable.. Jos Kreikka voitti kultaa "säkällä", niin varmasti Ranskakin voitti MM- ja EM-kultaa vain sen vuoksi, että olivat onnekkaita koska nythän Ranskalla menee jo selvästi huonommin.

Jos joku on niin yksinkertainen, ettei usko Suomen juuri koskaan päihittävän Saksaa (!) tai Brasiliaa jalkapallossa, niin on asenteessa jo jotain pahasti vialla. Mites se 2-2 tasapeli Saksaa vastaan muutamia vuosia sitten? Alussa Saksaa vietiin oikein kunnolla, oltiin 2-0 johdossa ja lähellä oli 3-0. Saksa sai kavennettua pelin aika kyseenalaisesta rangaistuspotkusta ja tasoitusmaali tuli hieman yllättäen Carsten Janckerin hienosta kaukolaukauksesta. Kuka väittää, ettei voitto ollut lähellä? Kyllä Suomi pystyy Brasilian päihittämään jos asenne on kohdallaan, mikä edellyttää sitä, ettei kukaan Antti "Vekkuli" Muurisen tapainen moraalin tuhoaja ole valmentajan penkillä torpedoimassa Suomen mahdollisuuksia antamalla kommentteja siitä, kuinka peli ollaan jo hävitty ennen kuin se on edes ehtinyt alkaa. Muistatteko Mursun oudot kommentit siitä, kuinka "Lopussa saatiin kulma" ja "Ennen peliä en edes uskonut tasapeliin"? Näilläkö lausunnoilla valetaan uskoa pelaajiin?

Ne, jotka eivät usko Suomen pystyvän voittamaan suuria jalkapallomaita eivät enää voi perustella väitteitään. Suomen futiksen lähihistoriasta on todisteita siitä, että toisinaan Suomi venyy suht hyviin tuloksiin. Niistä esimerkkeinä Turkki-Suomi 1-3 (kukahan oli 2002 MM-pronssimitalisti?) Suomi-Englanti 0-0, jo edellä mainittu Suomi-Saksa 2-2, Portugali-Suomi 1-4 (kukahan voitti hopeaa 2004?), Suomi-Belgia muistaakseni niin ikään 4-1 ja Suomi-Kreikka 5-1 (ja kukahan se voitti kultaa 2004?). Jos asenne on väärä, niin kuin Mursun valmentajakauden loppuaikoina, niin tiedetään kyllä miten käy (esim. käsittämätön 0-4 -tappio Hollannille).

Muutenkin on eriskummallista, että Suomessa pelaajien ja valmentajan on oltava keskenään "kavereita". Mitä muutakaan syytä löydätte kömpelön Mika Nurmelan peluuttamiselle maajoukkueessa kuin hänen ja "Vekkuli-Mursun" välisen ystävyyden? Sitä paitsi on aika uskomatonta kuinka Vekkuli lähti eräässä hiljattain järjestetyssä "nettihaastattelussa" puolustamaan kavereitaan mm. valehtelemalla siitä, ettei nuori lupaus Miikka Multaharju olisi saanut seurassaan ollenkaan peliaikaa. Vastatessaan sitä vastoin siihen, kuinka hänen kaverinsa eivät olleet saaneet peliaikaa, alkoi Mursu manata lähinnä siitä, kuinka valitettavaa tämä oli. Tokihan huomaatte eron? Eli se, kun Kolkka ei Crystal Palacessa saanut peliaikaa oli Mursun mielestä harmillista kun taas se, ettei Multaharju mukamas päässyt pelaamaan johtui liiasta kokemattomuudesta.

Mitä siihen tulee, että Vekkuli olisi saanut nostettua Suomen FIFA-rankingissa korkealle, niin sanonpa vain hiukan kärjistäen ja ehkä joidenkin mielestä vähän lapsellisestikin, että kyseessä on Palloliiton lanseeraama eteenpäinmenon illuusiotaktiikka. Tämä on kuitenkin valitettavan totta. Lajia juurikaan seuraamattomilta saattaa jäädä huomaamatta se, miten Suomi FIFA:n rangkingissa nousee. Esim. FutisForumilta imuroitavan "Mursu lähtee Arabiaan" -kappaleen lyriikat kertovat tästä osuvasti. Eli siis eteenpäin menon illuusio mahdollistetaan näin: joukkue lähetetään kaiken maailman pilipaliturnauksiin eripuolille Arabiaa ja lähelle tiettyjä lomakohteita esim. Kyprokselle. Näissä turnauksissa pelataan taidoiltaan selvästi Suomea huonompia joukkueita vastaan, esimerkkeinä Bahrain, Oman, Jemen sekä Saudi-Arabia. Juurikin se, että vastassa olevat joukkueet voitetaan helposti tekee sen, että Suomi nousee FIFA-rankingissa. Suomen rankingia nostavat varsinkin voitot Saudi-Arabian kaltaisista joukkueista, jotka ovat saavuttaneet korkean sijansa rankingissa pelaamalla karsintamaanosansa helppoja maita vastaan. MM-kisoissa muuten huomasimme, miten saudeille kävi Saksaa vastaan, 8-0.

Nämä etelän lämpimät miniturnauspaikat käyvät Palloliiton miehille myös ihanteellisina lomakohteina, joissa saa hankkia itselleen kunnon rusketuksen ja mukamas scoutata pelaajia. On jo jonkin aikaa ollut tiedossa, että Palloliiton henkilökunta on lennättänyt sukulaisiaan näihin kohteisiin ja tuskinpa heidän perimmäinen syy lähteä edellä mainituille lomakohteille on jalkapallo. Sitä paitsi eivät nämä talvella pidettävien etelän miniturnausten paikat ole Palloliiton henkilökunnalle ja heidän sukulaisilleen ainoita lomanviettopaikkoja. Taannoiseen Azerbaidzan-Suomi -karsintapeliin Palloliitto tiedettävästi lennätti liiton rahoilla sukulaisiaan maan pääkaupunkiin Bakuun. Lomamatkahan se oli oikeasti noille sukulaisille.

Eli varmaan osaatte päätellä sen verran, että Suomen jalkapallon kehnohko tila on paitsi pelaajien ja valmentajien, niin myös päättävän tahon eli Palloliiton syytä.