Kummalliset ja toistuvat unet

Kun olin lapsi, joskus 80 vuotta sitten, niin näin usein samoja
unia ja totuin niihin niin, että jo unessa ajattelin, että tämä on
vaan unta ja kohta herään kun se "nytkähdys" tulee.

Saatoin nähdä unta, että pakenin jotakin paksussa lumihangessa.
Yritin juosta henkeni edestä, mutta en saanut jalkojani liikkumaan
paksussa lumessa. Lopulta sitten heräsin aivan hikisenä.

Toinen toistuva uni oli, että olin kiivennyt katolle ja kun rupesin
kiipeämään alas, niin tikapuut kaatuivat ja minä odotin maahan
iskua kauhuissani. Maahaniskussa nytkähdin sängyssä ja olin
helpottunut kun se olikin vaan unta. - Tähänkin unee totuin lo-
pulta ja ajattelin, että tämä on vaan unta, kohta herään alastulossa.

Kaikista kaunein ja upein uni oli se, että ponnistin vaan itseäni
maasta, levitin käteni ja lähdin lentämään syntymäkotiani kohti
kirkonkylän keskustasta, josta oli matkaa n. 5 km kylällemme.
Lentomatka oli hieno, mutta se katkesi aina kun lensin ns. Leskisen
mäen yläpuolella. Siinä alkoi lentovoima loppua ja kohta osuivat
paljaat jalkani maantien soraan ja heräsin. Tämä uni ei ole toistunut
vuosikymmeniin, ei nuo tikkailta putoamiset tai lumihangessa "urri-
misetkaan". Tuon lentounen olisin toivonut jatkuvan niin, että olisin
saanut tehdä laskun syntymäkodin pihamaalle.

Mutta tämä uniketju tuli mieleen, kun viime yönä näin sellaisen
hurjan unen, että näyttää kuin vauhti vaan lisääntyisi 90 lähestyessä.
Viime yönä olin eksyksissä, eli "olin pihalla" maisemissa joissa olen
ennenkin ollut ja miettinyt mikä tie olisi lyhin tie kotiin. - Viime
yönä oli se tavallinen eksymispakka vaihtunut toisenlaiseen kuvaan,
jonka olin tunnistavinani. Mutta koska olin jalan liikkeellä, niin pyysin
erästä punaisen Micran omistajaa viemään minut lähemmäksi keskus-
taa. Nainen lupasi kuskata minut perille asti. Hänen lapsensa nukkui
takapenkillä. Tulimme ulko-ovelle, jossa luulin asuvani.
Nainen ajoi ovesta sisälle ja rappusia ylöspäin kaikki kerrokset, käänsi
auton ylätasanteella, tyttärensä heräsi ja kysyi äidiltänsä: - Missä me
ollaan? En ehtinyt kuulla vastausta, kun heräsin.

Olikohan tämä uni siitä toiveunesta, että voin vielä matkustaa minne
tahansa, kunhan saan "ovelta ovelle"-kuljetuksen.

/MdK