Pitovoitelun epäonnistuminen Teserossa

Ei voitelijat ole epäonnistuneet. Hiihtäjän on valinneet itselleen väärät sukset. Kun halutaan liukkautta, otetaan pito liiana vähän. Tai jos halutaan varmaa pitoa, liukkaus kärsii.

Tämän loistava systeemii, aina voi selitellä, että ei luistanut tai lipsui. Syy onkin muissa, kun kuntoa ei ole tarpeeksi.

Päinvastoin, nykyisten hiihtotoivojemme uusi kommentointityyli haastatteluissa on muilta osin ihan vakuuttava, paitsi että eivät Seppo ja Kimmo tavanneet käyttää tuollaisia hölmöjä muovilaseja silmien peittona vastaillessaan toimittajalle katsellessaan taivaille.

Toki vastapuolikin on aina huomioitava. Porttila-Nousiainen-kaksikko tavoittaa parhaimmillaan kombona taas jo jotain aivan uudenlaista tunnelmanlatistuksen tasoa perinteisten kulttuurilajien suurtapahtumassa - tälläkö mennään koko kisat läpi? Samalla haastattelualueässä Laura A:kin puhuu jo niin montaa kieltä ja keskustelua yhtä aikaa, että junnu-urheilijat joutuvat jonottamaan haastatteluunsa viitoitusten ohjaamina. On toisaalta hyvää aikaakin miettiä, mitä vastailla kysymyksiin kisasta.

Ei oikein vakuuta. Kokemattomammat urheilijat vakuuttavat nyt silkkaa konstailemattomuuttaan enemmän. Ja eniten vakuuttaa loistava voitelupäällikön haastattelun tehnyt uusi salamareportteri, joka on kuin virkistävä tuulahdus utooppisen ajan tutkivista ajankohtaisohjelmista (MOT Karpo). Voisi välillä kysyä johonkin kilpailujen ratkaisukohtiinkin jotain, niin eivät koko hiihtokilpailut vallan lässähtäisi ykkösankkurikaksikon jaapastuksiin.

Jatketaan tästä kuitenkin eteenpäin päivä kerrallaan katsellen, mitä kisat tuovat, kunnes ovat ohi.

Kostunut pito alkaa lipsua. Siksi purkki oli virheratkaisu, pelkkä nestepito toimi paremmin.

Ei ole olemassa mitään mysteerisuksea, pelkkää markkinapuhetta, jonka koukun iltakakat ovat nielleet. Sen tietää norskitkin.

Kun Iivo voittaa 50 km mysteerillä, niin kyllä muuttuu ääni kelloissa.

Sohjohiihdossa on hyviä vaihtoehtoja voittelussa kovin vähän.

Väärät sukset oli valittu - josko edes oli mistä valita. TV:ssä kehuttiin nopeaa keliä, jota se ei sitten ollu.

Suomen porukka tuntuu harjoittelevan kalustoa kaikkialla muualla kuin olosuhteissa joissa pitäis harjoitella.

Kyllä ne Suomessa voidella osaa, mutta virheitä sattuu useammin kuin esim turskilla ja saksalaisilla. Vahva veikkaus että kalustoa on liian vähän ja se on väärin valittu. Siinä ei sitten väärää suksea voiteilla pelasteta.

Silmillepantavaa turskilla oli että jonossa vetivät - vinkkivinkki.

Pitämättömällä suksella tekemätön paikka.

Granåsenissa torskit eivät testanneet testausalueella määrättynä testiaikana, vaan eri paikassa kisaa vastaavana aikana vastaavissa olosuhteissa.

Se näkyy lopputuloksissa.

Kun Iivo nousi keulaan, nousussa puski 14 hiihtäjää ohi.

Lehdille annettu lausunto, että pito ok vain luisto huono, ei pidä paikkaansa. Niissä ei ollut minkäänlaista pitoa nousuissa, luisto huono mutta silläkin pärjää muutaman kilometrin.

Katsokaas kisa uudelleen.

Suksisopimuksissa on klausuuli, että suksia ei saa haukkua. Sopimusrikkomuksesta voi seurata sopimuksen purkautuminen ja sopimussakko.

Siinämielessä näitä asioita ei kannattaisi kysyä urheilijoilta itseltään.

Sen minkä silmä ja terve järki kertoo, siihen on luotettava. Jopa asiantuntijoiden kädet on sidottu.

Näkihän sen sokeareettakin, että Iivo yritti rimpuilla käsillä roikkuen kärjen perässä ja ilme tuskasta vääntyneenä.

On syntiä hiihtää pitämättömällä suksella. Pitää pysähtyä voitelemaan pitoalue uudelleen. Vaikka jäisi viisiminuuttia.

Toivottavasti rasvarit ottavat opikseen sprinttiä varten. Jasmit ja Johanna ovat kipakoita akkoja, pistävät kunnon turpakäräjät pystyyn, jos yrittävät kostuneilla pidoilla heitä hiihdättää.

Nyt voinee purkittaa tai hopealiisteriä.

Jasmi Joensuu jäi selkeästi suksella, pidotkin olivat vettyneet. Olisi kannattanut, NÄIN JÄLKIVIISAANA, ottaa toinen pari välierään.

Ei auttanut Orpokaan.

Tänään ei ollut Jasmien päivä. Tänäänkään.

Toivottavasti vallaajien tiimi ottaa palautteen vakavasti. Jokin siellä nyt mättää.

Ihme kommentteja nämä vettyneet sukset nykyaikana. Kertoo kuinka surkeita nuo fluorittomat voiteet on kun ei ees yhtä sprinttivetoa kestä.

Kalustosta on turha puhua jos ei oo kalustobudjettia. Rimpuilu muutamilla hyvillä suksilla sohjossa jää rimpuiluksi.

Se mössö, missä jo tänään hiihdettiin, vaatii pitopohjaa.

50 km kisassa kannattaa lähteä liisteriparilla ja vaihtaa pitopohjalle lopussa.