Helvetti on olemassa

Billin vaimo Annette:
”Kello oli yöllä noin 23 yli 3, kun heräsin. Muistan sen, koska katsoin digitaalista kelloamme, ja
huomasin, ettei Bill ollutkaan vieressäni, ja kuulin huutoa olohuoneesta. Lähdin sinne eteistä pitkin.
Löysin mieheni sellaisessa tilassa, etten ollut koskaan ennen nähnyt häntä sellaisena. Kun Billin oppii
tuntemaan, tietää, että hän on luonteeltaan hyvin tasainen ja tyyni, kuin viilipytty. Hän ei ole sen
tyyppinen, että kiihtyisi tai joutuisi tunnekuohun valtaan mistään, ellei Jumala sitä aiheuta joskus.
Joka tapauksessa näin hänet siinä syvästi järkyttyneenä, kirjaimellisesti traumaattisessa tilassa,
pitelemässä päätään molemmin käsin, huutaen ja kiljuen. Hän oli olohuoneen lattialla
sikiöasennossa. En tiennyt, mitä tehdä. Luulin, että hän oli saanut sydänkohtauksen. Aloin rukoilla, ja
hän huusi: “Rukoile, että Herra ottaa sen pois mielestäni! Herra vei minut helvettiin. Aivan kuin
ruumiini olisi kuolemaisillaan. En kestä tätä! Ryhdyin taas rukoilemaan hänen puolestaan, ja noin
kymmenen, kahdenkymmenen minuutin päästä hän alkoi rauhoittua. Hän oli kirjaimellisesti
traumaattisessa tilassa, sellaisessa kuin ne, jotka ovat olleet Vietnamin sodassa ja kokevat sitä
uudelleen tai ne, jotka ovat joutuneet kamalaan auto-onnettomuuteen ja elävät sitä uudelleen. Ei se
ollut vain sellaista, kun joku on nähnyt painajaisen ja herää siitä. Tästä halusin todistaa teille.”
2
Bill Wiese:
”Olen niin siunattu; minulla on hyvä vaimo. Olen todella kiitollinen Jumalalle. Olen ollut naimisissa
neljä vuotta ja tuntenut Annetten kuusi vuotta, ja täytyy sanoa, että nämä ovat olleet elämäni
parhaimmat kuusi vuotta, joten ylistys Jumalalle.
Helvetti-kokemukseni jälkeen halusin saada selville, oliko Raamatussa ketään, joka on kokenut
samaa. Aloin siis tutkia asiaa. Kuuntelen usein Chuck Missleriä, tunnettua raamatunopettajaa, joka
on varsin oppinut mies, ja hän on sanonut, että Joona oli kokenut helvetin. Joona 2:3:ssa sanotaan,
että: ”Tuonelan kohdussa minä huusin apua.” Ja Joona 2:7:ssä sanotaan: “maan salvat sulkeutuivat
minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta”. Näin ollen Raamatussa
oli ainakin joku, joka koki helvetin: Joona.
Koska kasvoin Calvary Chapelin alkuaikoina, olin oppinut, että kaikki hengelliset kokemukset, jotka
ihminen käy läpi, pitäisi jo löytyä Jumalan sanasta. Tiesin, että jos kokemani oli totta, se olisi jo
Raamatussa. Aloin siis tutkia, ja löysin yli 400 sanankohtaa, jotka kuvaavat kaikkea näkemääni,
kuulemaani, tuntemaani, kaikenlaista helvettiin liittyvää. Se mitä koin, on jo kuvattu Raamatussa,
joten kaikki, mitä kerron teille, löytyy jo sieltä. Samalla kun kerron todistustani, annan viittauksia
joihinkin näistä sanankohdista. En voi siteerata kaikkia 400:aa, mutta joitain niistä. Sain myös
selville, että noin neljällätoista muullakin ihmisellä on kokemus jostakin osasta helvettiä. Useimmat
näistä olivat kuolemanrajakokemuksia: ihmiset olivat olleet kuolemassa sairaalassa, ja heidät oli
palautettu takaisin elämään.
No, nyt nopeasti asiaan. Vaimoni ja minä olimme sunnuntai-illan rukouskokouksessa, johon aina
osallistumme pastoreidemme kanssa. Palasimme kotiin aivan tavalliseen tapaan illalla ja menimme
nukkumaan. Noin kolmen aikaan yöllä minut vietiin helvettiin. En tiennyt, kuinka jouduin sinne, ennen
kuin palasin. Silloin Herra selitti sen. Minut vain jätettiin vankityrmään, joka oli aivan kuin tavallinen
tyrmä, voit kuvitella. Siinä oli jykevät, rosoiset kiviseinät ja ovessa kalterit. En tiennyt vielä, missä olin.
Tiesin vain, että siellä oli erittäin kuuma, hirvittävän kuuma. Oli niin kuuma, etten voinut uskoa olevani
vielä hengissä. Tuntui, että minun olisi pitänyt tuhoutua sellaisessa kuumuudessa, mutta olin yhä
hengissä. Huoneessa oli hetken aikaa valoisaa, ja uskon sen johtuneen Herran läsnäolosta, jotta
näkisin ympärilleni paremmin, mutta sitten, noin minuutin päästä, tuli pimeää.
Jesaja 24:22 sanoo: ”Heidät kootaan sidottuina vankikuoppaan ja suljetaan vankeuteen”
.
Sananlaskut 7:27 kertoo: ”Hänen majastaan käyvät tuonelan tiet, jotka vievät alas kuoleman
kammioihin”
. ”Kammiot” tarkoittavat huoneita. Näin ollen osassa helvettiä on vankityrmiä, huoneita,
tulisia kuoppia ja suuria alueita tulta, mutta minä olin silloin siis vain tyrmässä.
Myös Joona 2:6 sanoo
"maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti..."
Ja Job 17:16: “Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa...
"
Joten jälleen kaikki, mitä näin, oli Raamatussa. Kivistä puhutaan Jesajan kirjassa 14:19.
Olin vankityrmässä, ja siellä oli kanssani myös neljä olentoa. Silloin en tiennyt niiden olevan
demoneita, koska jouduin sinne pelastumattomana henkilönä. Jumala otti pois mielestäni, että olin kristitty.

En ymmärtänyt miksi, mutta Hän selitti minulle paluumatkalla. En tajunnut olentojen olevan
demoneita. Ne olivat valtavia, 3,5 – 4 m pitkiä. Yksi demoni näkyy videolla. Videolla todistavista
henkilöistä yksi näki saman demonin kuin minä, joten voit katsoa, miltä se todella näyttää. Siitä on
erittäin hyvä kuva videolla siinä kohdassa, missä miestä ollaan kiskomassa helvettiin. Se on Kenneth
Haginin todistuksessa.
Olento oli kauttaaltaan suomuinen. Sillä oli jättimäiset leuat ja valtavat hampaat, ulos pistävät kynnet
ja silmät syvällä kuopissaan. Oliot olivat suunnattoman suuria. Toinen näytti aivan erilaiselta. Sillä oli
veitsenteräviä eviä yltympäri, yksi pitkä käsi ja epäsuhtaiset jalat. Kaikki oli epämuodostunutta ja
vänkyrää ja epäsuhtaista, epäsymmetristä: yksi käsi pitkä ja toinen lyhyt. Ne olivat oudon näköisiä
otuksia, kamalan, kamalan näköisiä olioita.
Ne rienasivat Jumalaa. Ne kirosivat Jumalaa koko ajan. Ihmettelin: ”Miksi ne kiroavat Jumalaa? Miksi
ne vihaavat Jumalaa niin paljon?” Sitten ne käänsivät huomionsa minuun ja tunsin, että samalla
tavoin kuin ne vihasivat Jumalaa, ne vihasivat myös minua, ja ajattelin taas: ”Miksi ne vihaavat
minua? En ole tehnyt niille mitään.” Ne vihasivat minua sellaisella vihalla, jota en ole koskaan kokenut
maan päällä. Se oli paljon enemmän, kuin miten ihminen kykenee vihaamaan. Ne vihasivat minua
kertakaikkisesti, ja tiesin, että ne oli määrätty kiduttamaan minua.
Kerron joistakin sellaisista siellä olleista asioista, joista en tiedä, miten saatoin olla perillä niistä.
Helvetissä aistit ovat herkemmät, olet tietoisempi asioista, kuin mitä fyysiset ruumiimme tietävät. Olin
tietoinen etäisyyksistä, ajasta jne. paljon suuremmassa määrin kuin täällä. Tiesin, että nämä oliot oli
määrätty minua varten, kiduttamaan minua ikuisesti tässä paikassa.
Makasin tyrmän lattialla eikä minulla ollut lainkaan voimia kehossani. Ihmettelin: “Miksi pystyn tuskin
edes liikahtamaan, mikä minua vaivaa?” Tiedostin, että voimani olivat tipotiessään ja makasin siellä
vain avuttomana. Demoni kahmaisi minut ylös ja paiskasi seinään niin kuin juomalasin. Se vain
nappasi minut niin kuin lasin. Niin kevyt olin, tai se oli niin voimakas. Se paiskasi minut seinään, ja
joka ainoa luu kehossani murtui. Tunsin kivun! Lojuin taas vain lattialla, huutaen armoa, mutta näillä
olioilla ei ole yhtään armoa, ei tippaakaan.
Demoni kaappasi minut ylös, ja toinen raastoi veitsenterävillä kynsillään lihani irti. Se repi lihani irti,
eikä välittänyt hitusen vertaa tästä kehosta, jonka Jumala oli niin ihmeellisesti valmistanut. Se vihasi
minua niin hillittömästi. Ihmettelin: “Miksi olen elossa, miksi elän tällaista? En käsitä, miksi en ole jo
kuollut.” Lihani roikkui suikaleina. Verta ei näkynyt, vain roikkuvaa lihaa, koska elämä on veressä eikä
helvetissä ole elämää. Eikä helvetissä ole liioin vettä.
Jesaja 14: 9-10 sanoo:
Tuonela tuolla alhaalla liikkuu sinun tähtesi, ottaaksensa sinut vastaan, kun tulet. Se herättää
haamut sinun tähtesi, kaikki maan johtomiehet, nostattaa valtaistuimiltansa kaikki kansojen
kuninkaat. Kaikki he lausuvat ja sanovat sinulle: 'Myös sinä olet riutunut niin kuin mekin, olet
tullut meidän kaltaiseksemme.'
4
Psalmi 88:4
Minut luetaan hautaan [englanninkielisessä käännöksessä ’the pit’
, tuonela, helvetti, hornan
kuilu] menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.
Tiedämme, että paholaisella on voimia. Markuksen evankeliumissa 5:1-4 kerrotaan demonin vallassa
olevasta miehestä, joka juoksee hautaluolista:
He tulivat toiselle puolen järveä Gerasan alueelle. Heti kun Jeesus nousi veneestä, häntä
vastaan tuli hautaluolista mies, jossa oli saastainen henki. Mies asusti haudoissa, eikä kukaan
pystynyt enää köyttämään eikä kahlehtimaan häntä. Monet kerrat hänet oli kahlittu sekä
käsistä että jaloista, mutta hän oli särkenyt kahleet ja katkonut köydet, eikä kukaan kyennyt
hillitsemään häntä.
Miestä ei kyetty sitomaan, hän oli pirstonut kahleet. Kuitenkin hän oli vain ihminen, jolla oli riivaajan
voimia. Uskoakseni vankityrmässä minua kiduttaneilla demoneilla oli noin tuhat kertaa enemmän
voimia kuin ihmisellä. Joten vaikka omat luonnolliset voimani olisivat olleet tallella, en siltikään olisi
pystynyt torjumaan demoneita. Olin siis täysin niiden armoilla, ja armoahan niillä ei ole. Helvetissä
elämästäsi määräävät demonit

Demonien ja helvetin löyhkä oli hirvittävä. En pysty edes kuvailemaan sitä. Siellä lemusi palava liha ja
rikki. Demonit löyhkäsivät kuin avoviemäri, ällöttävä mätä liha, pilaantuneet munat, hapantunut maito
ja mitä vielä voitkin kuvitella. Laita nämä yhteen, kerro tuhannella ja tuo nenäsi alle. Sitä siellä on
hengitettävä. Löyhkä oli niin myrkyllistä, että se tappaisi, jos sitä pitäisi vetää sisään maanpäälliseen
kehoomme. Ihmettelin: ”Miten voin olla elossa tässä löyhkässä, se on niin kammottava?” Kuitenkaan
siellä ei kuolla, sitä on vain kärsittävä.
Demonien pilkka, se että ne häpäisivät Jumalaa, mainitaan Hesekielissä 22:26. ”…minä tulen
häväistyksi heidän keskellänsä.”
”Sen papit tekevät väkivaltaa minun lailleni ja häpäisevät sitä, mikä on minulle pyhitetty, eivät
tee erotusta pyhän ja epäpyhän välillä, eivät tee tiettäväksi, mikä on saastaista, mikä puhdasta,
ja sulkevat silmänsä minun sapateiltani, niin että minä tulen häväistyksi heidän keskellänsä.”
Häpäiseminen, halventava karkea kielenkäyttö ja rienaukset – näitä helvetissä joutuu kokemaan.
Siihen, miten demonit kiduttivat minua, viitataan 5 Moos. 32:22-24:ssä:
”Sillä minun vihani tuli on syttynyt, ja se leimuaa tuonelan syvyyksiin saakka; se kuluttaa maan
kasvuinensa ja polttaa vuorten perustukset. Minä kasaan onnettomuuksia heidän päällensä,
kaikki nuoleni minä heihin ammun. He nääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon, kulkutautien
5
poltteeseen; minä lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaat ja tomussa matelevaisten
myrkyn.”
Joten petojen hampaat ovat siellä vastassasi.
2 Sam. 22:6 sanoo:
Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.
Miika 3:2 on mielenkiintoinen kohta, jossa filistealaiset, jotka vihaavat israelilaisia, sanovat:
…teidän, jotka vihaatte hyvää ja rakastatte pahaa, jotka raastatte ihmisten nahan heidän
päältänsä ja lihan irti heidän luistansa…
Näin he tekivät juutalaisille. Se tapahtui luonnollisessa maailmassa, mutta mistä he saivat idean
siihen? Se tulee helvetistä. Demonit toimivat niin. Entä armo? Armo on vain Taivaassa. Armo tulee
Jumalalta, eikä paholainen tiedä mistään armosta, hän on täysin sitä vastaan. Psalmi 36:6 sanoo:
Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti.
Vuorenvarmasti helvetissä ei ole armoa. Psalmi 74:20 sanoo:
Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.
Se on julma, viheliäinen, kammottava paikka, jota on kärsittävä. Kaikkea tätä on vain kärsittävä.
Jumala on tehnyt ihmisestä luomakunnan korkeimman olennon, ja demonit ovat alimpia luotuja. Me
ihmiset ahkeroimme päästäksemme elämässä eteenpäin, kehitämme itseämme, opiskelemme.
Kuitenkin helvetissä demonit määräävät elämästäsi. Näiden olioiden älykkyysosamäärä on nolla. Ne
ovat totaalisen tietämättömiä otuksia. Niiden tiedossa on vain, kuinka vihata Jumalaa ja sinua ja
kuinka kiduttaa. Ne määräävät elämästäsi, etkä voi sille yhtään mitään.
Raamatussa on kohtia nöyryytyksestä, jota helvetissä joutuu kärsimään. ”Tuo olio määrää
elämästäni, enkä voi estää sitä.” Jes. 5:13-15:
Sentähden minun kansani siirretään maastansa äkkiarvaamatta, sen ylhäiset kärsivät nälkää,
ja sen remuava joukko nääntyy janoon. Sentähden tuonela levittää kitansa ammolleen, avaa
suunsa suunnattomaksi; ja sinne menee sen loisto, sen remuava ja pauhaava joukko, kaikki
6
sen ilonpitäjät. Silloin ihminen masentuu ja mies painuu maahan, maahan painuvat ylpeitten
silmät…
Jes. 57:9-16
Sinä kuljit kuninkaan tykö öljyinesi, runsaine voiteinesi; sinä lähetit sanansaattajasi kauas,
laskeuduit alas tuonelaan asti. Sinä väsyit matkasi pituudesta, et kuitenkaan sanonut: "Turha
vaiva!" Sinä sait elpynyttä voimaa, sentähden et heikoksi käynyt. Ketä sinä arkailit ja pelkäsit,
koska vilpistelit etkä minua muistanut, et minusta välittänyt? Eikö niin: minä olen ollut vaiti aina
ikiajoista asti, ja niin et sinä minua pelkää? Mutta minä ilmoitan, mitä on sinun vanhurskautesi
ja sinun tekosi; ne eivät sinua auta. Kun sinä huudat, auttakoon sinua jumaliesi joukko! Mutta
tuuli vie ne kaikki, henkäys ottaa ne pois. Mutta joka minuun turvaa, se perii maan ja ottaa
omaksensa minun pyhän vuoreni. Hän sanoo: Tehkää, tehkää tie, tasoittakaa tie, poistakaa
kompastuskivet minun kansani tieltä. Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on
iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä,
joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen
sydämet eläviksi. Sillä en minä iankaiken riitele enkä vihastu ainiaaksi; muutoin henki nääntyisi
minun kasvojeni edessä, ne sielut, jotka minä tehnyt olen.
Hesekiel 32:24
Siellä on Eelam, ja koko hänen meluisa joukkonsa on hänen hautansa ympärillä; kaikki tyynni
surmattuja, miekkaan kaatuneita, jotka ympärileikkaamattomina astuivat alas maan syvyyksiin,
nuo, jotka levittivät kauhuansa elävien maassa, mutta saavat kantaa häpeänsä
hautaanvaipuneitten [engl. käänn. tuonelaan menevien] parissa.

Se vain jatkuu ja jatkuu. Oli karmivaa, että elämästäsi määräävät nämä oliot, jotka eivät tunne
tippaakaan armoa.
(Pimeys ja kirkuna helvetissä)
Makasin siis vankityrmässä, ja tuli pilkkopimeää, aivan sysipimeää. Tarkoitan pimeyttä, jollaista en
ole koskaan ennen kokenut. Ja olen sentään ollut syvissä luolissa, tosi syvissä rautakaivoksissa
Arizonassa. Helvetissä vallitsi pimeys, jota et voi edes kuvitella. Onnistuin ryömimään ulos. Kykenin
vaivoin ryömimään, ja oliot ilmeisesti sallivat sen. Muistin, missä tyrmän ovi oli, joten ryömin sitä kohti
tietäni tunnustellen, ja pääsin tyrmän ulkopuolelle. Katsoin johonkin suuntaan: pilkkopimeää. Kuulin
vain kirkunaa. Miljardit ihmiset kirkuivat siellä. Tiesin, että ihmisiä oli miljardeittain. Ja ääni oli
korviahuumaava. Jos olet joskus kuullut jonkun kirkuvan, tiedät – se on ärsyttävää. Jos kuulet
miljardien ihmisten kirkuvan, et voi kuvitellakaan, miten se vaikuttaa mieleesi. Sitä ei yksinkertaisesti
kestä. Pitelet korviasi, koska se on niin äänekästä ja tunkee läpi. Eikä kiljuntaa pääse pakoon.
Lisäksi pelko, joka sinut valtaa, on uskomaton. Kaikkialla vallitsee pelko. Siellä ei ole Jumalan
läsnäoloa, joten on kärsittävä pelkoa ja kidutusta ja pimeyttä. Siellä ei näe mitään. Et edes näe, mitä
on edessäsi. Raamatussa kerrotaan tästä pimeydestä Psalmissa 88:7.
7
Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan [engl. käänn. tuonelaan], pimeyteen, syviin
kuiluihin.
Ilm. 16:10
Ja viides enkeli vuodatti maljansa pedon valtaistuimelle, ja sen valtakunta pimeni; ja he
pureskelivat kielensä rikki tuskissansa.
Juud. 1:13
…rajuja meren aaltoja, jotka vaahtoavat omia häpeitään, harhailevia tähtiä, joille pimeyden
synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu.
Ja siellä vallitsee sellainen pimeys, johon voi koskea käsin, niin kuin 2 Moos. 10:21 kertoo:
Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi taivasta kohti, niin Egyptin maahan tulee
sellainen pimeys, että siihen voi käsin tarttua."
(Pelko helvetissä)
Minun on kerrottava teille, miten silmitöntä olikaan pelko, jota koin siellä. Se ottaa valtaansa. Olet
ehkä joskus katsonut jotain kauhuelokuvaa ja tuntenut, kuinka pelko iskee kurkkuusi. Jos kerrot
vähintäänkin tuhannella sen ja pidät sitä yllä – sellainen olo siellä on koko ajan! Ja minä satun
tietämään jotakin pelosta. Nuoruudessa minulla oli tapana harrastaa lainelautailua. Ollessani hyvin
nuori lautailimme kerran Cocoa Beachilla Floridassa, kun haiparvi ui ympärilleni. Yli 2,5-metrinen
tiikerihai tuli ja haukkasi lainelautani keskeltä kahtia. Se sieppasi minua jalasta kiinni ja veti alas.
Jalkani oli siis sen jättihain kidassa. En ollut kristitty silloin, vaan se tapahtui ennen kuin olin edes
pelastunut. Yhtäkkiä hai päästi minusta irti. Tiedän, että Jumala avasi sen kidan. Mutta muutaman
hetken ajan… pelko, joka sinut valtaa, se on kerta kaikkiaan musertava. Jos olet nähnyt elokuvan
Tappajahai, sen aiheuttama pelko ei ole MITÄÄN verrattuna siihen, että todella elät ja koet niitä
tapahtumia. Pelko oli kaameaa. Vieressäni oleva kaveri oli vain noin puolen metrin päässä, ja hai
repäisi hänen jalkansa kokonaan irti! Hänet vedettiin rantaan, ja verta oli joka paikassa. Hän kirkui,
eikä hänellä ollut jalkaa. Olen siis kokenut pelkoa, mutta se pelko ei ollut mitään, ei kerta kaikkiaan
yhtikäs mitään verrattuna pelkoon, jota tunsin helvetissä. Niitä ei voi edes verrata. Luulen, että haiden
hyökkäyksessä tuntemani pelko oli kuitenkin yksi suurimmista peloista, mitä maan päällä voi kokea.
Esimerkiksi siis tällaisia joutuu kärsimään helvetissä. Jesajassa 24:17 sanotaan:
Kauhu ja kuoppa ja paula on edessäsi, sinä maan asukas. Joka pakenee kauhun ääntä, se
putoaa kuoppaan, ja joka kuopasta nousee, se puuttuu paulaan. Sillä korkeuden akkunat
aukenevat ja maan perustukset järkkyvät.. [’kuoppa’ on engl. käännöksessä the pit,
tuonela]

Amerikkalaisen Nightline-uutisohjelman toimittaja Ted Koppel teki puolitoista vuotta sitten jutun, jossa
hän vieraili joissakin yhdysvaltalaisissa vankiloissa, yöpyen niissä. Hän hämmästyi, kuinka meluisaa
niissä oli: hän ei pystynyt nukkumaan, koska kaikki kirkuivat minkä kurkusta lähti. Hän sanoi TV:ssä
olleensa järkyttynyt siitä, että ihmiset vain kirkuivat ja ulvoivat läpi yön. Joten jopa maanpäällisissä
vankiloissa ihmiset kirkuvat – kuinka paljon enemmän sitten helvetissä.
Job 18:14 kertoo siitä, miten jumalattomalle käy:
Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen
kuninkaan tykö.
Paholainen tosiaankin on kauhujen kuningas.
(Helvetin kolkkous)
Olin nyt tyrmän ulkopuolella ja katsoin johonkin suuntaan. Näin tulenlieskoja noin 16 km päässä siitä,
missä olin. Tiesin niiden olevan 16 km päässä. Noin viisi kilometriä leveästä tulisesta pätsistä nousi
lieskoja, jotka valaisivat horisonttia sen verran, että saatoin nähdä hiukan helvetin maisemaa.
Pimeys oli erittäin sakeaa – se syö kaiken valon. Valoa oli kuitenkin riittävästi, että pystyin
hahmottamaan ympäristöä jonkin verran. Se oli kärventyneen näköistä ja kolkkoa! Siellä ei ollut
ainoatakaan vihreää kasvinlehteä, ei minkäänlaista elämää, vain kiveä, maata ja sysimusta taivas, ja
taivaalla näkyi savusumua. Lieskat olivat todella korkeita, joten pystyin näkemään vähän. 5. Moos.
29:22,23 sanoo:
… näkevät sen maan vaivat ja ne sairaudet, joilla Herra sitä rasittaa, tulikiven ja suolan,
kun koko maa on poltettu, niin ettei siihen kylvetä eikä se kasva eikä siitä ruohonkortta
nouse - niinkuin oli silloin, kun Sodoma ja Gomorra, Adma ja Seboim hävitettiin, kun Herra
vihassaan ja kiivastuksessaan ne hävitti -
Helvetissä ei ole mitään elämää. Tuntuu oudolta olla maailmassa, jossa ei ole elämää. Täällä
saamme nauttia puista ja raikkaasta ilmasta, mutta siellä kaikki on tyystin kuollutta.
(Kuumuus)
Kuumuus oli niin polttavaa, ettei sitä voi edes kuvailla. 5 Moos. 32:24 sanoo englanninkielisen
käännöksen mukaan:
He nääntyvät nälkään ja menehtyvät polttavaan kuumuuteen ja heille tulee katkera tuho;
minä lähetän myös heidän kimppuunsa petojen hampaat ja tomussa matelevaisten
myrkyn.
Juuda 1:7
9
…samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla
tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat
varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.
Psalmi 11:6
Hän antaa sataa jumalattomien päälle pauloja, tulta ja tulikiveä; polttava tuuli on heidän
maljansa osa.
Tällaista tapahtuu helvetissä. Siellä on hirvittävän kuuma. Kaiken tämän pitäisi tappaa sinut, mutta et
kuole! Minun oli vain jatkettava kaiken sen kärsimistä. Kaipasin mielenrauhaa, halusin paeta
kirkunaa ja päästä pois sieltä. Se on kuin silloin, kun raskaan päivän jälkeen haluaa mennä illalla
kotiin, haluaa vain päästä rauhoittumaan. Siellä joutui sietämään kaikkea sitä kirkunaa ja kidutusta.
Eikä siitä pääse eroon ikinä, ei koskaan. Jesaja 57:21 sanoo
Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.
Lisäksi siellä ollaan alasti. Vielä sitäkin on kärsittävä. Häpeää! Hesekiel 32:24 kertoo häpeästä siellä
näin:
Siellä on Eelam, ja koko hänen meluisa joukkonsa on hänen hautansa ympärillä; kaikki
tyynni surmattuja, miekkaan kaatuneita, jotka ympärileikkaamattomina astuivat alas maan
syvyyksiin, nuo, jotka levittivät kauhuansa elävien maassa, mutta saavat kantaa häpeänsä
hautaanvaipuneitten [engl. käänn. tuonelaan menevien] parissa.

Ja Job 26:6 sanoo:
Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä.
Tämä tarkoittaa, että Jumala näkee helvettiin, se on näkyvissä Hänelle. Lisäksi siellä ollaan alasti.
Sitäkin on siellä kärsittävä.
(Kuivuus)
Helvetissä ei ole lainkaan vettä, ei tippaakaan. Ilmassa ei ole kosteutta eikä vettä missään muodossa.
Siellä on niin kuivaa, että kaipaat epätoivoisesti edes yhtä vesipisaraa. Juuri niin kuin Raamatussa
sanotaan, Luuk. 16:23-24:
Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin
ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja
lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä
10
minulla on kova tuska tässä liekissä!'.’
Aabraham aloitti: ”Poikani, muista”, ja sitten rikas mies vuorostaan puhui veljistään. Hän halusi
Lasaruksen edes kastavan sormenpäänsä veteen, jotta saisi edes yhden pisaran. Yksi pisarakin olisi
ollut kallisarvoinen, mutta siellä ei saa ainoatakaan ikinä, ei koskaan. On vaikea kuvitella, miten kuiva
suu on. Jos voit kuvitella juoksevasi maratonia jossain kuumassa hiekkaerämaassa suu rutikuivana,
ja sitä jatkuu päiväkausia, totaalinen kuivuus vain jatkuu ja janoat epätoivoisesti edes yhtä
vesipisaraa – sellaista se on.
Toinen seikka, joka tästä sanankohdasta käy ilmi, on se, että heidän välillään on syvä, ylipääsemätön
kuilu, joka erottaa paratiisin ja tuonelan. Rikas mies näki kaukana Aabrahamin. Kuinka hän
luonnollisessa mielessä ajateltuna saattoi tunnistaa Lasaruksen ja Aabrahamin? Hän ei ensinnäkään
ollut koskaan tavannut Aabrahamia ja kun sitten näkee jonkun ihmisen niin kaukaa, ei todella voi
tietää, kuka tämä on. Helvetissä kuitenkin vain tietää joitakin asioita. Kuten sanoin, tietää syvyyksiä,
kuinka kaukana jokin on ja niin edelleen.
Sitten toinen demoneista tarttui minuun, kiskaisi minut takaisin tyrmään ja aloitti taas kidutukset, joista
puhuminen inhottaa minua todella, koska en halua joutua elämään uudelleen mielessäni sitä piinaa.
Ne rupesivat murskaamaan kalloani. Yksi demoni tarttui minuun ja yritti musertaa pääni. Kiljuin ja
anoin armoa, mutta ei armoa! Suunnilleen tässä vaiheessa toinen tarttui käsivarteeni ja toinen
jalkaani aikoen repiä irti raajani. Ajattelin: ”En kestä tätä, en kestä tätä!”

(Pätsin äärellä)
Aivan yhtäkkiä joku tarttui minuun ja veti pois tyrmästä. Tiedän, että se oli Herra, mutta silloin en
tiennyt sitä. Olin siellä pelastumattomana henkilönä, joten en tiennyt tällaisia asioita. Jouduin sinne,
aivan kuin en olisi koskaan vastaanottanut Herraa. Minut asetettiin sen pätsin ääreen, jonka olin
nähnyt. Seisoin sen vierellä. Olin alhaalla onkalossa, kuin jättimäisessä luolassa, josta johti tunneli
ylöspäin.
Pätsin vierellä saatoin nähdä lieskojen läpi juuri sen verran, että erotin ihmishahmoja, kiljuvia ihmisiä
tulessa, kiljumassa armoa, palamassa siellä! Tiesin, etten halunnut joutua sinne. Tuska, jota jo olin
kärsinyt, oli tarpeeksi pahaa, mutta tiesin, että pätsin kuumuus oli vielä pahempaa. Ihmiset anelivat
päästä pois.
Pätsin reunoilla oli yltympäri isokokoisia olioita, ja kun ihmiset ryömivät ylös yrittäen päästä pois,
heidät sysättiin takaisin tuleen, eikä heidän sallittu tulla pois. Ajattelin: ”Voi, tämä paikka on niin
kauhea, niin kauhea, niin kauhea ja hirvittävä.
”
Koet kaikkea tätä yhtä aikaa: sinulla on jano, sinulla on nälkä ja olet lopen uupunut. Helvetissä ei voi
nukkuakaan. Siellä tarvitsee unta samalla tavalla kuin nyt. Kehosi vaatii unta. Ilm. 14:11 sanoo:
Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä
yöllä…
11
Et pääse koskaan nukkumaan. Voit kuvitella, millaista on, kun ei koskaan saa nukkua.
Vedestä Sakarja 9:11 sanoo näin:
Ja myös sinun vankisi minä sinun liittosi veren tähden päästän pois vedettömästä
kuopasta.
Helvetissä ei ole lainkaan vettä, ei ollenkaan.
Tiesin, että helvetti sijaitsee maapallon keskustassa. Siellä se on, maapallon keskustassa. Tiesin
olevani noin 5 900 kilometrin syvyydessä maan alla. Tiedämme, että maapallon läpimitta on 13 000
kilometriä. Puoliväli olisi noin 6 000 km. Olin noin 5 900 kilometrin syvyydessä. Efesolaiskirjeessä 4:9
sanotaan, että Jeesus astui alas, maan alimpiin paikkoihin.
4 Moos. 16:32 kertoo:
… ja maa avasi kitansa ja nielaisi heidät, heidän asuntonsa, kaiken Koorahin väen ja kaikki
heidän tavaransa.
Siellä helvetti on juuri nyt. Myöhemmin helvetti ja kuolema heitetään tuliseen järveen ja sitten ulos
pimeyteen. Se tapahtuu tuomiopäivän jälkeen, mutta nyt helvetti on maapallon sisällä.

(Demonit)
Olin pätsin vierellä ja näin seinämillä yltympäri rivissä paljon demoneja, kaiken kokoisia ja muotoisia,
epämuodostuneita, rumia olioita – voit kuvitella. Ne olivat vänkkyröitä, epämuodostuneita otuksia,
valtavia ja pieniä. Siellä oli valtavia puolitoistametrisiä jättiläishämähäkkejä, rottia, käärmeitä ja
matoja, koska Raamatussahan kerrotaan, kuinka toukat ovat peittonasi (Jes 14:11). Siellä on
kaikenlaisia vastenmielisiä olioita joka puolella, ja näytti siltä, että ne oli kahlehdittu seiniin. Ihmettelin,
miksi ne oli kahlittu seiniin. En käsittänyt sitä, mutta Juudan kirjassa 1:6 sanotaan näin:
"ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman
asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän
tuomioon;”
Joten ehkä näin tätä, en tiedä, mutta siltä se vaikutti. Olin helpottunut, sillä en halunnut niiden käyvän
kimppuuni. Ne kaikki vihasivat minua silmittömästi! Sitäkään en ymmärtänyt. Ne eivät olleet
pelkästään otuksia, vaan ne vihasivat ihmiskuntaa. Olin siis tyytyväinen, että ne oli kytketty kiinni
seinään.
Ryhdyin nousemaan tunnelia ylös, pois liekehtivän pätsin luota. Pian tuli pimeämpää, mutta pystyin
12
näkemään seinämillä olevat demonit. Ne olivat pelottavan voimakkaita. Mietin, kuka pystyisi
torjumaan nämä oliot – kukaan ei pystyisi taistelemaan niitä vastaan. Jopa pelkokin oli niin
musertava. En edes kyennyt kestämään sitä pelkoakaan.
(Ei toivoa)
Pahempaa, vielä pahempaa kuin kaikki kidutukset oli helvetissä se, että ensinnäkin tiesin maan
päällä olevan elämän jatkuvan, ja ettei ihmisillä, useimmilla heistä, ollut aavistustakaan siitä, että
alhaalla oleva maailma oli edes olemassa! He eivät edes tiedä, että tämä alhaalla oleva maailma on
todellinen ja että miljardit ihmiset kärsivät ja kerjäävät vielä yhtä mahdollisuutta, että saisivat
tilaisuuden päästä pois. Kuitenkaan he eivät ikinä saa mahdollisuutta päästä pois ja ovat vihaisia
itselleen, etteivät käyttäneet tilaisuuttaan hyväkseen ja vastaanottaneet Jeesusta, vaan joutuvat
olemaan siellä ikuisesti.
Pahinta helvetissä oli se, ettei ollut kerta kaikkiaan mitään toivoa päästä koskaan pois. Ymmärsin
sen. Käsitin ikuisuuden. Pystyin tajuamaan ikuisuuden. Täällä maan päällä emme aivan kykene
käsittämään sitä täysin. Mutta siellä ymmärsin sen. Tiesin, että olisin siellä aina ja ikuisesti, eikä
minulla ollut mitään toivoa poispääsystä. Ajattelin vaimoani. En koskaan enää tapaisi vaimoani! Olen
aina sanonut hänelle, että jos joskus joutuisimme eroon esimerkiksi maanjäristyksessä tai jonkin
muun kamaluuden takia, etsisin hänet, tulisin hänen luokseen.
”Etsin sinut, jos joskus kadotamme
toisemme”, sanoin. Mutta täällä en voinut päästä hänen luokseen. En näkisi häntä enää koskaan.
Hänellä ei olisi ikinä aavistustakaan, missä minä olin, enkä voisi enää ikinä puhua hänelle. Ajatus
vaivasi minua hirvittävällä tavalla! En voisi puhua hänelle, päästä hänen luokseen, eikä hän tietäisi,
missä olin, eikä ollut toivoakaan, että pääsisin koskaan pois! Helvetissä käsität, ettet pääse sieltä
koskaan pois, et koskaan! Maan päällähän on aina toivoa. Jopa keskitysleireille joutuneilla ihmisillä oli
toivoa poispääsystä, tai ainakin kuolemasta, joka korjaisi heidät pois. Emme ole koskaan kokeneet
täysin toivotonta tilannetta. Jesaja 38:18 sanoo:
”Ne, jotka syvyyteen joutuvat, eivät voi turvautua uskollisuuteesi [totuuteesi, engl. käänn.]."
Siellä ei ole toivoa, ja totuus on Jeesus. Hän on totuus.

(Jeesus ilmestyy)
Olin siis tässä vaiheessa nousemassa tunnelia ylöspäin ja olin aivan kammon vallassa, toivottomasti
kadotettu ja peloissani niiden demoneiden takia. Yhtäkkiä, aivan äkkiarvaamatta, Jeesus ilmestyi!
Ylistys Herralle, Jeesus ilmestyi. Kirkkaus valaisi paikan. Näin vain Hänen ääriviivansa, miehen
ääriviivat. En pystynyt näkemään Hänen kasvojaan, valo oli niin kirkas. Katsoin vain valoa kohti ja
näin Hänen hahmonsa. Putosin polvilleni, alas lysähtäen. En voinut muuta kuin palvoa Häntä. Olin
niin kiitollinen. Hetki sitten olin ikuisesti kadotettu ja nyt odottamatta sain tulla pois sieltä, koska olin jo
ottanut vastaan Jeesuksen. Muut eivät pääse pois, mutta minä pääsin, koska olin jo pelastettu. Tiesin
ja ymmärsin, ettei siitä paikasta ollut mitään muuta tietä ulos kuin vain Jeesus. Hän on ainoa tie, jota
kulkea, jottei joudu sinne.
Ilmestyskirjassa 1:16 kerrotaan, että kun Johannes kävi taivaassa ja näki Jeesuksen, tämän kasvot
olivat kuin loistava keskipäivän aurinko. Ja kun hän näki Jeesuksen, hän lankesi tämän jalkojen
juureen kuin kuolleena. Minä tein täsmälleen niin. Vajosin Hänen jalkojensa juureen kuin kuollut.
13
Luulisi, että minulla olisi ollut esittää miljoona kysymystä Hänelle, mutta kun olet siinä, et voi muuta
kuin palvoa Häntä ja ylistää Hänen pyhää nimeään ja kiittää Häntä siitä, mistä Hän pelasti meidät.
Kun olin tyyntynyt, ainakin sen verran, että saatoin alkaa muodostaa ajatuksia, aioin sanoa Herralle –
vaikka en edes usko, että kysyin Häneltä ääneen, ajattelin vain kysymyksen ja Hän vastasi minulle –
kysyin: ”Herra, miksi lähetit minut tähän paikkaan? Miksi lähetit minut tänne?” Hän vastasi minulle:
”Koska ihmiset eivät usko, että tämä paikka on olemassa. Jopa jotkut minun omistani eivät usko
tämän paikan olevan todellinen.
” Järkytyin tästä vastauksesta. Minä luulin, että jokainen kristitty
varmasti uskoo helvettiin. Mutta kaikki eivät usko palavaan helvettiin kirjaimellisesti. Kysyin Herralta:
”Miksi valitsit minut?” Hän ei kuitenkaan vastannut kysymykseeni.
Minulla ei ole aavistustakaan, miksi Hän valitsi minut menemään sinne. Minä olen vähiten
todennäköinen henkilö menemään siihen paikkaan. Vaimoni ja minä inhoamme pahoja elokuvia.
Vihaamme kaikkea pahaa. En edes pidä kesästä, vielä vähemmän helteestä. Helvetissä on törkyistä.
Siellä ei ole järjestystä. Siellä vallitsee kaaos, epäjärjestys ja iljettävyys. Ja minä pidän kaikesta, mikä
on järjestyksessä ja erinomaista. Herra ei vastannut siihen kysymykseeni. Hän sanoi minulle: ”Mene
kertomaan ihmisille, että vihaan tätä paikkaa, että minun tahtoni ei ole, että yksikään luoduistani
joutuu tähän paikkaan, ei yksikään! En koskaan valmistanut tätä ihmiselle. Tämä valmistettiin
paholaiselle ja hänen enkeleilleen. Sinun on mentävä kertomaan heille! Minä olen antanut sinulle
suun, mene ja kerro heille.”
Ajattelin itsekseni: ”Mutta Herra, minua ei uskota. He luulevat, että olen hullu tai että näin painajaista.
”
Eikö niin luulisi, vai mitä? Näin ajatellessani Herra vastasi minulle sanoen: ”Ei sinun tehtäväsi ole
saada heitä vakuuttuneiksi. Se on Pyhän Hengen tehtävä! Sinä vain menet kertomaan heille!”
Sisälläni sanoin: ”Kyllä, Herra! Juuri niin, minun on mentävä kertomaan heille.” En saa murehtia ja
pelätä, mitä ihmiset ajattelevat minusta, on vain mentävä ja tehtävä se ja annettava Jumalan tehdä
loput. Aamen. Kysyin Herralta: ”Miksi ne vihasivat minua niin paljon? Miksi ne olennot vihasivat
minua?” Hän sanoi: ”Koska sinut on tehty minun kuvakseni ja ne vihaavat minua.” Paholainen ei
pysty mihinkään Jumalaa vastaan. Hän ei pysty vahingoittamaan Jumalaa sinänsä, mutta hän pystyy
vahingoittamaan Jumalan luomakuntaa. Siksi paholainen vihaa ihmiskuntaa ja pettää ihmisen vieden
tämän helvettiin. Paholainen aiheuttaa ihmiselle sairauksia ja tekee, minkä voi, vahingoittaakseen
Jumalan luomakuntaa.

(Jumalan rauha)
Sitten Jumala antoi ajatustensa virrata minuun. Hän antoi minun koskettaa osaa sydämestään, sitä,
kuinka paljon Hän rakastaa ihmiskuntaa. Uskomatonta, en edes pystynyt kestämään sitä. Se oli niin
suunnatonta. Rakkaus, jota Hän tuntee ihmistä kohtaan – tämä kehomme ei kykene kestämään sitä.
Tiedäthän, kuinka paljon me rakastamme vaimoamme ja lapsiamme. Sitä ei voi verratakaan siihen
rakkauteen, joka Jumalalla on meitä kohtaan. Hänen rakkautensa on mittaamattoman paljon
suurempi kuin meidän rakkautemme tai meidän kykymme rakastaa. Aivan niin kuin sanotaan Ef.
3:19:ssä: ”… oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä”. Se on niin
paljon tietoa ylempänä, ettei sitä edes käsitä. En kyennyt uskomaan, kuinka paljon Hän rakastikaan
ihmiskuntaa: Hän kuoli vain yhdenkin puolesta, ettei tämä joutuisi helvettiin. Ja Häneen koskee
valtavasti nähdä yhden Hänen luoduistaan joutuvan sinne. Se tuottaa tuskaa Herralle, Hän itkee
nähdessään yhdenkin ihmisen joutuvan helvettiin. Olin hyvin surullinen Herran puolesta.
14
Tunsin Hänen sydämensä. Hän antoi minun koskettaa osaa sydämestään. Hän tunsi valtavaa surua
siitä, että Hänen luomansa joutuivat sinne. Ja minä ajattelin: ”Minun on mentävä todistamaan, vaikka
viimeiseen hengenvetooni saakka – minun täytyy mennä kertomaan maailmalle Jeesuksesta, kuinka
hyvä Hän on.” Meillähän on evankeliumi. Se on ilosanoma. Se on ilosanoma, eikä maailma tiedä.
Ihmisille on kerrottava! Meidän täytyy jakaa tätä tietoa. Ihmisiltä vain puuttuu tietoa tältä alalta.
Jumala haluaa meidän kertovan heille, kuinka hyvä Hän on ja kuinka Hän vihaa helvettiä.
Hän sanoi minulle myös: ”Kerro heille, että minä tulen hyvin, hyvin pian.” Ja Hän sanoi sen
uudestaan: ”Kerro heille, että minä tulen hyvin, hyvin pian.” Nyt ajattelen, että miksi en kysynyt
Häneltä: ”Mitä tarkoitat, Herra? Mitä tarkoittaa sinulle ’pian’?” Näinhän me ajattelemme. Mutta minä
en kysynyt. Sellaisia vain ei tule mieleen kysyä silloin. Haluat vain palvoa häntä niin. Jumalan rauha,
joka tulee yllesi, kun olet Hänen vierellään, on ihmeellinen. Olen ollut voidelluissa
jumalanpalveluskokouksissa, mutta niitä ei voi verratakaan siihen Jumalan rakkauteen ja rauhaan,
jota tunnet ollessasi Hänen vierellään.
Katsoin sitten ylös ja näin seinämillä ne julmat demonit. Nyt ne näyttivät seinällä olevilta
muurahaisilta! Ne näyttivät pelkiltä muurahaisilta! Ne olivat edelleen suuria, mutta koska vierelläni oli
Jumalan voima, koko Jumalan luova voima, ne näyttivät muurahaisilta. En tajunnut. Ajattelin: ”Herra,
ne ovat pelkkiä muurahaisia!” Hän sanoi: ”Sinun täytyy vain sitoa ne ja ajaa ne pois minun
nimessäni.” Ajattelin: ”Voi pojat, minkä voiman Hän onkaan antanut seurakunnalle.” Ilman Jeesusta
meistä ei ole mitään vastusta näille julmille demoneille, ei mitään. Ne ovat julmia, mutta Hänen
rinnallaan ne eivät ole mitään! Silloin minussa nousi rohkeus ja nähdessäni oliot minun teki mieli
tokaista: ”Tekö olitte niitä elukoita, jotka kiduttivat minua haluten repiä minut kappaleiksi? Käykää
päälle! Käykääs nyt päälle!” Ehkä lihani nousi hiukan tai jotain. Ajattelin, että ”Jeesus, näytä niille!”
(Lähtö helvetistä)
Lähtiessämme helvetistä nousimme ylös, maan pinnan yläpuolelle. Nousimme yläpuolelle, koska
olimme yhä tunnelissa. Hetken kuluttua en nähnyt sitä enää, mutta olimme kuin pyörremyrskyssä,
valtavassa tuulenpyörteessä. Jatkoimme edelleen ylöspäin. Meidän oli ilmeisesti mentävä ylös
päästäksemme pois siitä. Kun pääsimme sen yläpäähän, katsoin alas maata kohti. Olimme hyvin
korkealla. Näin maan kaartuvan. On upeaa nähdä maapallo ylhäältä! Tiedän, että Jumala järjesti
tämän minulle. Hän olisi voinut lähteä tunnelista miten vain olisi halunnut. Hän tiesi, että lapsena olin
aina sydämestäni halunnut nähdä, miltä maapallo näytti avaruudesta käsin. Olinko katsellut liikaa
Star Trek -sarjaa tai jotain, mene ja tiedä? Ajattelin vain, että olisi tosi kiva nähdä maapallo, ja kuinka
se riippuu tyhjyydessä. Niin kuin Raamatussa sanotaan Job 26:7:ssä.

Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle.
Kun katsot sitä, mietit: ”Mikä tätä palloa pitää ylhäällä? Mikä saa sen pyörimään niin täydellisellä
tavalla?” Jumalalla on kaikki upeasti hallinnassa. Jumalan voima, joka virtasi minuun, se voima, joka
Hänellä on, se on niin ihmeellinen. Hänellä on niin valtavasti voimaa. Joka ainut asia on Hänen
hallinnassaan. Päästäsi ei putoa hiuskarvakaan maahan Hänen tietämättään. Yksikään lintu ei putoa
maahan Hänen tietämättään. Näitä ajatuksia tulvi mieleeni. Jumalalla on niin valtavasti voimaa. Se
tuntui suunnattomalta. Jesajassa 40:22 on kohta, jossa sanotaan, että Herra istuu korkealla
maanpiirin päällä. Siellä minä olin, korkealla maanpiirin päällä. Ajattelin jopa: ”Herra, ennen Kristoffer
Kolumbustakin ihmiset olisivat voineet lukea tuon sananpaikan ja ymmärtää, että maa on pyöreä.
”
15
Eikö niin? Ihmisethän pohtivat asiaa, ja maan uskottiin olevan litteä. Joka tapauksessa kun
palasimme alas, läpäisimme maapalloa suojaavat kilvet. Tiesin että menimme maata ympäröivän,
suojaavan lämpökerroksen läpi. Minä vain tiesin sen. Ajattelin jopa typerästi, että ”täällä sitä mennään
Jumalan kanssa, mitenköhän Hän aikoo läpäistä sen suojakerroksen?” Se on avaruudessa läpäistävä
tarkalleen oikeassa kulmassa. Menimme sen läpi ilman minkäänmoisia ongelmia. No, se ei ollut
yllätys! Herra varmaan pyöritteli silmiään ja sanoi: ’Minä hoidan kyllä sen asian’. Psalmissa 47:10
sanotaan:
Sillä maan kilvet ovat Jumalan...
Hänen hallinnassaan on kaikki, kaikki. En millään halunnut Hänen lähtevän. Halusin vain olla Hänen
seurassaan. Lähestyimme nopeasti Kaliforniaa. Lähestyimme tosi nopeasti, vinhaa vauhtia ja tulimme
kotini luokse. Pystyin katsomaan suoraan kotimme katon läpi. Näin itseni makaamassa lattialla. Se
tuntui minusta silloin, siinä tilanteessa todella merkilliseltä, koska näin ruumiini siellä makaamassa.
Ajattelin: ”Tuo ei voi olla minä, minä olen täällä, tämä on minä!” Enhän ole koskaan nähnyt kahta
itseäni. Siellä lojuin, ja ajattelin: ”Tuo ei oikeasti ole minä.” Mieleeni välähti se sanankohta, jossa
Paavali sanoo, että olemme pelkässä telttamajassa (2 Kor. 5:1). Ajattelin: ”Tuo on vain telttamaja, se
ei ole mitään. Se on väliaikainen. Tämä on todellinen minä.” Tästä ikuisuudessa on kysymys.
Mieleeni välähti myös, että olemme savua, ja että elämä, josta murehdimme, on vain savua niin kuin
Jaak. 4:14:ssä sanotaan, ja kuinka lyhyt tämä elämä onkaan. Se on lyhyt. Sata vuotta, jos elää niin
pitkään, ei ole mitään! Se haihtuu kuin savu. Ajattelin: ”Meidän on elettävä Jumalalle.” Sillä, mitä
teemme nyt, täällä, on merkitystä ikuisuudessa. Meidän on todistettava. Meidän on lähdettävä
liikkeelle ja pelastettava kadotetut. Me emme saa olla huolissamme kaikenlaisista mitättömistä
pikkuasioista, joita me kaikki murehdimme ja joiden annamme viedä aikaamme niin paljon. Meidän
todella täytyy lähteä saarnaamaan evankeliumin ilosanomaa, koska elämä loppuu hyvin nopeasti.
Näin kehoni makaavan siellä ja ajattelin, että oli aivan kuin nousisit pois autostasi ja katsoisit sitten
autoasi. Se et ole sinä, se on autosi. Se vain kuljettaa sinua ympäriinsä. Tältä asia minusta näytti.
Keho kuljettaa minua ympäriinsä täällä maan päällä, mutta tämä on todellinen minä. Ja ajattelin:
”Herra, älä lähde, älä lähde. Haluan vain olla kanssasi vielä hetken.” Mutta Hän lähti. Tulin kehoni luo,
ja jokin veti minut takaisin ruumiiseeni, aivan kuin minut olisi imaistu takaisin nenäni tai suuni kautta.
Juuri silloin, silloin kun Herra lähti, kaikki pelko, kidutus ja piina palasivat mieleeni! Raamatussa
sanotaan 1 Joh. 4:18:ssa ”Täydellinen rakkaus karkottaa pelon.” Täydellinen rakkaus oli ollut
vierelläni koko sen ajan, ja kun Hän lähti, yhtäkkiä kaikki pelko ja helvetin kauhut tulivat mieleeni. En
voinut kestää sitä, en voinut kestää sitä! Kiljuin. Olin tuskissa. En saattanut elää sen kanssa. Tiesin,
ettei tämä ruumis kyennyt kestämään sellaista pelkoa. Sellaisesta paineesta ei voi selvitä. Ruumis ei
ole tarpeeksi vahva. Silloin rukoilin, pystyin rukoilemaan: ”Ota se pois mielestäni!”
Luonnollisessa mielessä ajateltuna ihmisen täytyisi saada monenlaista apua tai hoitoa selvitäkseen
tällaisesta traumasta, mutta Jumala otti sen pois, Hän otti trauman heti pois. Hän jätti muiston, mutta
otti trauman ja pelon pois. Olin hyvin kiitollinen.
Tämän jälkeen tapahtui hyvin monenlaisia asioita. Olisipa minulla aikaa kertoa kaikesta siitä, mitä
Jumala vahvisti, että minulle tulisi tapahtumaan.

Jos sinä, kuulijani, et tunne Herraa, sinun täytyy kysyä itseltäsi: ”Uskonko tätä miestä ja muitakin,
joilla on ollut samantapainen kokemus? Uskonko itse, että se kaikki, mitä hän näki, on todellista?”
Mutta vielä tärkeämpää: uskonko sitä, mitä Jumalan sana sanoo helvetistä? Tahdotko sinä ottaa sen
riskin, että sanot: ”Ei, en usko siihen, en usko, että se on totta.” Tällöin sinun on hylättävä Jumalan
sana kokonaisuudessaan ja meidät kaikki, jotka yritämme kertoa sinulle siitä. Haluatko ottaa sen
riskin koko ikuisuutesi osalta? Minusta se vaikuttaisi aika tyhmältä. Älä anna paholaisen pettää sinua.
Paholainen nauraisi, kun joutuisit helvettiin. Hän nauraisi, koska sinulla oli mahdollisuus vastaanottaa
Herra ja jätit sen väliin. Sitten kun joudut sinne, sieltä ei ole paluuta. Sieltä ei kerta kaikkiaan ole
paluuta. Olisit siellä kadotettuna ikuisesti.
Saatat miettiä itseksesi: ”Minähän olen aika hyvä. Olen aika hyvä ihminen. En minä ansaitse joutua
sinne.” Ja todennäköisesti oletkin aika hyvä, verrattuna useimpiin ihmisiin. Mutta sinun ei pidä verrata
itseäsi sillä tavalla. Meidän täytyy verrata itseämme Jumalan mittapuun mukaan. Hänen
arvosteluperusteensa ovat niin paljon korkeammalla kuin meidän. Hän sanoo sanassaan, että jos
valehtelet kerran, vain kerrankin koko elämäsi aikana, olet valehtelija. Jos olet varastanut yhdenkin
esineen elämäsi aikana, paperiliittimen, pari minuuttia pomosi ajasta, mitä tahansa vain kerrankin,
olet varas. Jos vihastuit ilman syytä, jos et antanut anteeksi jollekin, joka teki jotain väärää sinulle, jos
himoitsit jotain naista, ja jos näin oli vain yhdenkin kerran, olet syntinen etkä pääse taivaaseen. Kuten
huomaat, meistä ei kukaan täytä mittaa. Me emme täytä mittaa, emmekä pääse sinne omilla
teoillamme. Tiitus 3:5 sanoo:
Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta.
Aamen, ratkaisevaa on siis se, kuinka vertaat. Sitä voisi kuvata näin: Eräs nainen katseli
lammaslaumaa mäenrinteellä, ja lampaat olivat kaikki niin kauniin valkoisia mäenrinnettä vasten. Hän
sanoi: ”Katso noita valkoisia lampaita, katso kuinka ne kauniin valkoisilta ne näyttävät.” Hän meni
nukkumaan, ja yöllä satoi lunta. Aamulla hän katsoi ulos ja näki lampaat, ja ne näyttivätkin ikäviltä ja
likaisenharmailta valkoista lunta vasten. Meidän täytyy siis verrata itseämme Jumalaan. Hänen
arvosteluperusteensa ovat paljon korkeammalla kuin meidän. Näin ollen tarvitsemme Pelastajaa. Me
emme pääse taivaaseen omin avuin. Jumala teki siitä ilmaisen lahjan. Jeesus sanoi Joh. 14:6:ssa:
”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Jeesus on
ainoa keino välttää helvetti.

Jos siis et tunne Herraa, et koskaan ole pyytänyt Jeesusta elämäsi Herraksi ja Vapahtajaksi, etkä ole
koskaan ollut sellaisessa tilanteessa, että ääneen pyydät Häntä tulemaan elämääsi, tekisitkö sen nyt?
Älä anna paholaisen nauraa sinulle. Pyydä Jeesus elämäsi Herraksi ja Vapahtajaksi. Tee se nyt, kun
sinulla on mahdollisuus, koska et tiedä, kuinka paljon aikaa on jäljellä. Et tiedä, vaikka saattaisit
kuolla huomenna ja päätyä helvettiin.
Vakuutan, että pelkästään se kuumuuskin olisi siellä sietämätöntä kestettäväksi. Kun WTC-tornit
paloivat New Yorkissa, nähtiin, kuinka jotkut hyppäsivät niistä. Käsi kädessä he hyppäsivät. Miten
kamalaa se varmasti on ollut. Jos olet joskus ollut oikein korkealla ja katsonut alas, tiedät: olisi
kammottavaa hypätä. Mutta heillä oli se kuumuus kohdattavanaan. Ja sitä olisi ollut vain noin viisi
sekuntia, se olisi polttanut heidät tuhkaksi, ja kuumuutta oli noin tuhat astetta. Tutkijat sanovat, että
maan keskustassa on noin 6 700 astetta. Ja sitä täytyy sietää ikuisesti. Jos haluat kärsiä sitä – se
olisi perin typerää. Nyt on aika… ”
17
Kokouksen juontaja:
”Raamatussa sanotaan hyvin selvästi, että me kaikki olemme syntisiä ja että kuka tahansa, joka
huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Jeesus sanoi, että jos tunnustat minut ihmisten edessä
julkisesti, minä vuorostani tunnustan sinun nimesi taivaallisen Isäni ja Pyhien enkelien edessä. Mutta
jos kiellät minut ihmisten edessä, minäkin kiellän sinut Isäni edessä. Jos et ole koskaan julkisesti,
toisten ihmisten edessä, tunnustanut Jeesusta Kristusta Pelastajaksesi ja ottanut Häntä elämäsi
Herraksi, tai jos olet epävarma siitä, onko taivas iankaikkinen kotisi, muista, että Jeesus roikkui
paljaana ristillä julkisella paikalla, Hän roikkui siellä sinun puolestasi. Hän kantoi sinun häpeäsi.
Haluan nyt pyytää sinua tekemään jotakin. Jos sinä rukoilet tämän rukouksen sydämesi pohjasta,
Jumala pelastaa sinun sielusi ja antaa sinulle varmasti hyvinkin pian mahdollisuuden ilmaista uskosi
julkisesti. Etenkin te, jotka olette yleisön joukossa ja tiedätte, että teidän pitäisi, rukoilkaa perässäni
näin: ’Jumala, minä uskon Sinuun. Sinä olet minun Luojani. Minä olen syntinen. Olen tehnyt
syntiä monin tavoin, tietoisesti ja tietämättäni. En ole täyttänyt mittaa. Olen epäonnistunut.
Synti tahraa minua. Jeesus, minä uskon Sinuun. Sinä olet Jumalan Poika ikuisesti. Sinä olet
Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin ja joka ottaa pois minun syntini. Minä
uskon, että Sinä kuolit ristillä, vuodattaen viattoman veresi minun syyllisen sieluni puolesta.
Minä uskon, että Sinut haudattiin ja että kolmantena päivänä nousit kuolleista. Sinä elät
ikuisesti. Minä kutsun Sinut Herrakseni. Minä kutsun Sinut Pelastajakseni. Annan elämäni
Sinulle. Rakastan Sinua ja palvelen Sinua päivieni loppuun asti. Minä kuulun Sinulle. Annan
kaiken Sinulle: hyvät puoleni, huonot puoleni, syntini, kaikki suunnitelmani, kaikki haaveeni,
annan kaiken Sinulle. Tapahtukoon Sinun tahtosi minussa. Minä uskon, että olen pelastettu,
en hyvien töiden avulla vaan uskosta, luottamalla sinuun. Rukoilen Jeesuksen nimessä.
Aamen’.”

Aplodit ovat täydellisen sopiva reaktio. Raamatussa sanotaan, että taivaassa ei mikään tuota
suurempaa iloa kuin se, kun yksi syntinen tekee parannuksen. Tiedämme vain aavistukselta, mitä
taivaassa tapahtuukaan, kun siellä nähdään, mitä tänään teit. Haluan vielä haastaa teitä muita, ja
sitten päätän. Haluan esittää alttarikutsun niille meistä, jotka kuulimme todistuksen. Olimme todella
onnekkaita, että saimme kuulla Bill-veljen kertovan kokemuksestaan. Aion antaa teille haasteen,
mutta tahdon todellakin varoittaa: älä ota sitä vastaan, ellet ole valmis kokemaan Pyhän Hengen
toimintaa elämässäsi. En suinkaan halua vaikuttaa epäkunnioittavalta, sanon ainoastaan, että älä
anna tätä lupausta, ellet todella tarkoita sitä. Haaste on kaksiosainen. Ensiksi: en enää pelkää
ihmistä. Se on meille suurin yksittäinen estävä tekijä, joka pidättää meitä toimimasta niin kuin uskova,
joka todella tietää, että on olemassa taivas ja helvetti. Enää en pelkää ihmisiä. Toiseksi: kerron
kaikille tuntemilleni ihmisille Jeesuksesta, taivaasta ja helvetistä koko loppuelämäni. Tämä on iso
sitoumus. Jokainen ihminen, jonka tiedän johdattaneen ihmisiä Kristuksen luo, sitoutui näihin kahteen
asiaan. Miksi muuten meillä olisi ihmissuhteita, ellei siksi, että kertoisimme ihmisille ihanan
ilosanoman, joka pelastaa heidän sielunsa helvetistä? On törkeä rikos Hengessä, että tuntee jonkun,
keskustelee hänen kanssaan, viihtyy hänen kanssaan ja nauttii hänen seurastaan, eikä kuitenkaan
koskaan kerro hänelle, että ilman Kristusta hän joutuu helvettiin. Jokaisen ihmissuhteen on oltava
kanava kertoa sitä totuutta, josta olet kuullut todistuksen tänään. Tämä on loogista. Jos et ole valmis
ratkaisuun, ymmärrän. Mutta jos olet valmis sitoutumaan näihin kahteen lupaukseen – jos hyväksyt
ne – sano Jumalalle näin: ”Jumala, minä uskon Sinuun. Minä uskon Sinun Poikaasi
Jeesukseen, Sinun kallisarvoiseen Pyhään Henkeesi. Minä otan tämän haasteen vastaan nyt.
Julistan tämän lupauksen itse, tämä on oma tunnustukseni. Minä en enää pelkää ihmisiä. Minä
18
en enää murehdi ihmisten mielipiteitä. Minun maineeni ei ole tärkeä. Inhoan ihmispelkoa.
Kerron loppuelämäni jokaiselle tuntemalleni ihmiselle Sinusta, Herra Jeesus, sekä taivaasta ja
paikasta, jota nimitetään helvetiksi. En ole enää piittaamaton ja välinpitämätön. Minä noudatan
Sinun sanasi. Minä en pelkää ja puhun suoraan. Tämän minä tunnustan Sinulle, Kaikkivaltias
Jumala. ” Jumala, nosta kaikkialta tästä kaupungista, kansasta ja maailmasta armeijasi – ihmiset,
jotka ovat erottaneet oikein ajan, jossa he elävät. Ihmiset, jotka ovat ymmärtäneet, että ikuisuus on
vain seuraavan hetken päässä. Ihmiset, jotka ovat nähneet selvästi taivaan kirkkauteen ja helvetin
kauhuihin ja asettavat etusijalle totella Jumalaa. Pyydämme nyt Sinun armoasi. Jumala, he ovat
antaneet rohkean tunnustuksen. Ilman Sinun armoasi se ei toteudu. Uskomme, että Sinun armosi
riittää tekemään sen, mitä Sinun sanasi käskee meitä tekemään. Armo, armo, armo sinun omillesi
täällä, JEESUKSEN nimessä.”