Olen kaunis nainen,hyvin menestynyt työssäni,kauan ollut naimisissa nuoresta iästä huolimatta 17 vuotta.Liittomme rakoilee pahasti, en ymmärrä itseäni kun en uskalla hypätä tuntemattomaan noin vain,vaikka olenkin muissa asioissa aika kova luontoinen,suhteessamme ei ole väkivaltaa,eikä alkoholiongelmia,mutta rakkaus puuttuu,onko hullua etsiä toista suhdetta,että uskaltaisi erota,ehken se olisi helpompaa.Olen 37 vuotias ja en halua kylmässä suhteessa elää enää:((((.
uskaltaa ,ei uskalla.
haaveilija
291759
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ota mut jos haluat miehen
Voi kun se olisikin noin helppoa,ottaa vaan uusi mies,mut siinä täytyy olla kemiaa,mansikkaa ja kyl sen pitää välil satuttaa,muistamatta myös unelmii:-).
Mä tykkään susta jo nyt.
Kyllä se tulee ajallaan ja kuin me opitaan tuntemaan toisemme se irtoaa jos annat mulle mahdollisuuden vaan
Jos uskaltaa yrittää niin ei ole mitään kaduttavaa
Samat on fiilikset täälläkin. Tosin meillä on kyseessä myös joka viikonloppuinen kaljottelu miehen puolesta. Ja siihen sitten humalapäissään alkaa arvostelu, haukkuminen jne.
Tiedän olen saamaton ja arka aloittamaan omaa elämää.
En tiedä johtuuko siitä kun on alettu olemaan kakarasta lähtien yhdessä tämä irtautuminen vai olenko sitten läheisriippuvainen?
Kiitos viesteistänne,oli kiva huomata,et muillakin on samanlainen fiilis kotona,mut meillä on vielä niin,et olen rahallisesti tällä hetkellä riippuvainen miehestäni,mitä ei ole enne ollut,hän ollut minusta riippuvainen kaikessa suhteessa,olen tottunut ehken liikaa materiaaliin,hienot autot,hienot asunnot ja voinut matkustella ja ostella kaikkea kivaa,mut se ei pitemmän päälle auta mitään,ei rahalla voi korvata rakkautta ja nyt kun pääsisin rahallisesti helpommalla,kun hän menestyy,niin tää tunne vaan pahenee:(((.Olisi ihanaa löytää sellainen suhde missä asiat tehdään ja päätetään yhdessä ja myös harrastettaisiin yhdessä,tietysti omaa aikaa pitää myös suhteessa antaa,kunnioitus toista kohtaan on mulle tosi tärkeä.Ei näköjään asiat aina mene niinkuin haluaisi,lapsi iso jo ja pitäis elää elämänsä parasta aikaa nyt,mut mites elelet ilman rakkautta,työnnän oman pahanoloni tällä hetkellä hyväntekeväisyys tekoihin.
Sorke noi virheet nois otsikoissa,sen piti olla vastauksia kaikille,ehken blontilla oli vielä unihiekkaa simmuissa;).
minulle kävi niin että vihdoin ja viimein suhteemme kariutui siihen pisteeseen että olen ollut 8kk yksin. Silloin ajattelin että voi kun sais olla yksin ja niin edelleen.... Nyt vihaan tätä yksin oloa. Uutta suhdetta vaan ei ole kolahtanut kohdalleen.
Olis hiukan yli nelikymppinen mieshenkilö tarjolla! Kiinnostaako pätkääkään? Edes mailailuun...
kirjoita maili posti osoite
[email protected]
Posti on avoinna....
Nikki oli äsken väärin...
Osoite edelleen sama...
posti laatikko raottuu
Postilaatikko avoinna on, mutta ei ole postia saapunut...
Hei,laita mulle ensin postia,niin mä vastailen sit sulle,jos vaan käy??
Olisi kiva ensin tietää mihin osoitteeseen postini lähetän.... Kyllä sitten tulee jotain, kun osoitteen saan!
olen unohtanut tään koko jutun kerro kaikki itsestäsi,
[email protected]
Tulikos postini perille?
tuli vastaus perille,eli täs viel kerran tään mun sähkäri [email protected] t.uskaltaa,ei uskalla.
Kiitos viestistäsi,jos haluat kirjoitella ,mun osoite on [email protected],ei uskalla.
Turhaanko Sinulle viestein? Ei ole tullut vastausta... Vai oliko siinä jotain sellaista, mistä et pitänyt?
Turhaanko Sinulle viestein? Ei ole tullut vastausta... Vai oliko siinä jotain sellaista, mistä et pitänyt?
Minäkin olen 37, eronnut, liitosta katosi rakkaus. Katoaahan se, kun sen annetaan kuolla, ei kukkakaan jaksa kukkia tai elää ellei sitä kastele välillä... Mutta elämä jatkuu ja eron kipeys on muisto enää. Nyt on kiva olla itselläni, olen tyytyväinen, onnellinen, minulla on minunnäköiseni elämä. Ehkä siinä joskus on parisuhde, mutta en etsi mitään, tulee kohdalle jos on tullakeen...
Miksi pitää olla uusi suhde ennenkuin vanhan voi lopettaa??? Minusta se osoittaa heikkoa itsetuntoa, riippuvuutta. Eroa ensin kunnolla, kohtaa kipu, käy se läpi - kohtaat itsesi. Sen jälkeen olet vahvempi myös henkisesti.
Kiitos mielipiteestäsi ja asiaahan puhut,mut mut,ensin olet äidin ja isän keskessä 12 vuotiaaks(ainut lapsi),15 vuotiaana rupeat seurustelemaan ja samaisen miehen kanssa jo 21 vuotta,niin se pelko pärjäämisestä yksin on aika iso,vaik olenkin aika vahva luonne kaikissa muissa asioissa ja en kumartele muille jos tiedän olevani oikeassa,ja eihän täs olekaan mitään järkeä näin yleisesti ruikuttaa tilannettani,mut uteliaisuuttani halusin nähdä,olenko ainut jolla samainen tilanne,mut eiköhän se ratkaisu tule joskus puoleltani.
täs on mun sähköposti osoitteeni
[email protected] t.unelmoija
.. yksi juttu vielä.. Itsekin aloitin aikoinaan seurustelun 15-16-vuotiaana. Lapsetkin tehtiin. Erottiin, koska minä niin halusin. Muutama yh-vuosi ja tapasin Elämäni Miehen, Loppuiän Rakkauden. Ja mitses kävikään, nyt olen taas yksin, näiden lasteni kanssa. Ei, en ole ainoa. Meitä saman kokeneita on valtavan paljon.
Onko tuo osoitteesi sinun, joka alunperin aiheesta kirjoitit, "haaveilijan"? Voin toki kanssasi kirjoitella tästä ja mistä vaan, ystäviä minulla on aika vähän....
Moi kiitos viestistäsi ja mun osoite on [email protected]
Puhuitpa asiaa. Onko vielä noinkin järkeviä ihmisiä olemassa. Totuutta pitää aina katsoa silmiin, eikä sivuuttaa sitä. Ongelmat vain moninkertaistuvat kun niitä siirtää sivuun hetkellisen kivan tieltä. Ei kukaan ole valmis kohtaamaan uutta onnea, jos vanhat asiat ovat käsittelemättä. Ihmiset vain niin säälittävän usein toimivat niin. Uudessa onnessa ei ole mitään pahaa, mutta kuten sanoit: entiset on ensin käsiteltävä pois ja sitten vasta uutta elämää kohti. Ei viattomien ihmisten hyväksikättö ole kovinkaan kivaa.