Olen koko päivän pessyt ikkunoitani. Useita taukoja on ollut. Välillä kahvit, välillä tietskarin eteen kurkkimaan, onko mitään mielenkiintoista ilmaantunut. Onneksi ei ole kiire.
Mutta kiire kuuluu nykyaikaan kaikista mukavuuksista huolimatta. Mikä aikaamme verottaa? Onko eläkeläisilläkin oikeesti kiire?
Mutta kiire kuuluu nykyaikaan kaikista mukavuuksista huolimatta. Mikä aikaamme verottaa? Onko eläkeläisilläkin oikeesti kiire?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Minun mielestäni jokainen luo kiireensä itse.
Esimerkiksi minun kiireeni syntyvät ominaisesta laiskuudestani. Ei viitsi vielä, kyllä vielä ehtii, ja yhtäkkiä on helskutinmoinen kiire.
Sitten on niitä, jotka haluavat, että kaikki tapahtuu tässä, heti, nyt. He saattavat kiirehtiä kaikkia muita, mutta saattavat myös rasittaa muita sillä, että jäävät suustaan kiinni, ja muut saavat odottaa. - On ihan oikeasti ihmisiä, jotka moittivat muita hitaudesta, mutta puhuvat niin paljon, että todellisuudessa ne "hitaat" saavat odottaa aivan kyllästymiseen asti.
Mihinkäs tässä olisi kiire? Kiire kuolemaanko? Se tulee kyllä ilman kiirettäkin.
Eläkkeelle jäätyäni päätin, että nyt minun ei tarvitse enää kilpailla mistään, ei tehdä mitään kiireellä.
Kuis ollakaan, joskus huomaa mennä tohottavansa kauhealla vauhdilla. Se on siis jotenkin jäänyt selkäytimeen tuo kiirehtiminen. Stop, pysähdy! Mieti, mitä olet tekemässä
Siis jos on junaan kerittävä, lähden tuntia aikaisemmin etten vain myöhästy, enkä tarvitse viimetingassa kiirehtiä. Hätähousu!
Jotkut sanoo että eläkeläisillä se vasta kiire on, kiire harrastuksiin., matkoille jne.
Kun ei harrasta mitään, niin ei ole kiirettäkään.
Eräs oikein syrjässä, yksin oleva työteliäs immeinen nautti kovasti vieraista, kun niitä kävi. Kerran sitten taas tuli ystävä katsomaan ja hihkaisi jo ovella: ”Minulla on sitten kauhea kiire.”
- Mitäs sitten tulit ollenkaan -, oli vastaus.
Minulla on taas se paha vika, että teen kauan kylästä lähtöä. Saavat sitten huokaista helpotuksesta, että lähtipä viimein, ettei jäänyt tänne asumaan. En kyläile paljon. Kutsun muita luokseni.
Tuo veljen vaimo taas alkaa heti kynnyksen sisäpuolelle astuttuaan puhumaan kotiin lähdöstään. "Ei myö nyt ehitä kaua olla, ku pittää...jne." Luulin, kun eläkkeelle jäi, että tahti muuttuu mutta mitä vielä aina on muka kiire.
Minulla ei ole mitään kiireellistä menoa ja aikakin käy joskus tosi pitkäksi.
Mutta samalla tavalla hosun kuin toisetkin sitten kun tulee se H-hetki.
Huomennakin olen menossa lasteni mukana "juhlimaan" ja tietenkin ennen kello 18:ta tulee mitä hirvittävin kiire.
Tein työ-aikani urakkatöita ja sekö sitten lienee vieläkin kiireeni aiheuttaja.
Onko se oikeasti kiire vai kiireen tuntu, joka meitä rasittaa. Jokaisella on täsmälleen yhtä paljon aikaa käytössään. Siinä ainakin tasa-arvo toteutuu.
Monesti tuntuu siltä, että ne, joilla ei näytä olevan ollenkaan kiirettä, ovat tehokkaampia ja saavat enemmän aikaa kuin kiireiset. Jos on oikein kiire, ei ehdi tekemään juuri mitään.
Aikakäsitys tuntuu olevan myös sidoksissa kulttuureihin. Arabit sanovat, että ei aika lopu, koska sitä tulee koko ajan lisää. Näinhän se tietysti on!
Sinun kirjoittamasi on viisasta.
Tuo arabialaisten sanonta , senkö takia minun aikani joskus käy niin pitkäksi, kun sitä tulee aina lisää ja lisää :)))
tänäänkin ,kun oli niin sateisennäköistä ulkona, ei ollut mitään oikeien tekemistäkään ,mutta kuitenkin otin hellan pois paikoiltaan ja siivosin sen takustan ,se jää aina siivoomatta ,kun on muka niin kiire.Sitten olinkin niin valmis ,että ei auttanut muuta kun mennä "vähäksi aikaa" pötkölleen , me Jerryn kanssa otettii kai 2t kauneusunet . Nyt sitten olen taas virkku, tässä istun ,eikä taida tulla uni ainakaan tuntiin .
Työni oli(ansiotyö) onneksi sellaista että sain päättää omasta aikataulustani .Ja eikä ollut kiire ,koska ne työt olivat sen luonteisia että jälkeenpäin ei niitä enään korjailtu.
Kyllähän kiireen helpolla itselleen,jos ei osaa järjestää asioitaan.
Kiire on järjestelyn puutetta.:=):=):=)
Luulen, että se kiire voi johtua osaltaa siitäkin, että meillä alkaa askel lyhentyä, siksi emme saa niin paljoa aikaiseksi kuin ennen.
Kerron tarinen eräiden herrojen kokouksesta. He yrittivät kokouksessaan saada sovituksi ajan seuraavaan kokoukseen. Paras este, jonka kuulin oli: viikolla 30 ei sovi minulle, koska menen perjantaina parturiin.
Töissä ennen näki,kuinka ihmiset ovat erilaisia työn tekemisessä. Joku hosuu ja häärii ja puhuu ja juoksee sinne tänne hyvin kiireisenä. Toinen taas itse rauhallisuus, mutta tulosta syntyy. Osaa suunnitella työnsä ja karsii kaikki turhat kommervenkit pois. Järjestelykyky on luonnon lahja. Ei sitä kaikilla ole ja kiire tulee, kun ei osaa panna asioita tärkeysjärjestykseen ja työt kasaantuu.
Nii on olt koko päivän kiire, jot mittää ei oo kerint tekemää.
Ja nytkii tul kiire nukkumaa.
Ja huomen taitaa olla vieläkii kiireemp.
:D
Voi mahotonta! Sinuako se k***u nyt rupesi jahtaamaan! Kyllä voikin olla ilkeä ihminen!
Nyt kun kahvipirtti on remontin takia hetken vielä kiinni ja sympatiavedet siellä lukon takana kaapissa, niin tässä tulee vahvistukseksesi virtuaalinen VOIMAHALAUS minulta.
Illalla myöhään luin kaikki eiliset ketjut, joissa syvällisiäkin pohditte ja sitten olinkin niin väsyksissä, ettei voimia kirjoittamiseen ollut.
Ajattelin, että Leny huumorin ymmärtää ja siksi laitoin kuin vitsinä ikään nuo lapsuudessa mieleen jääneet erään naapurin emännän sanat. Hän kun oli sellainen, luonteeltaan, että aina oli hirveä vauhti päällä. "Tuli hännän alla", kommentoi äitini. No niin, oli nähtävästi emäntä itsekin huomannut, että kovasta touhotuksesta huolimatta vähän sai valmista aikaan.
Täytyy tunnustaa, se luonteenpiirteeni (ainoa!!?! vikani!)*virnistää sarkastisesti* että vetkuttelen jonkun työn aloittamista, ajattelemalla: no onhan tässä aikaa vielä. Ja sitten tulee hirmuinen kiire kun huomaa ajan käyneenkin vähiin!
Vielä sananen tuosta ilkeilijästä. Huomasin eilen aamulla hänen vastauksensa kirjoitukseni perässä. Huomasitko Sinä sen, jossa kertoi ajaneensa autonsa puuhun ja katolleen? Askareitteni lomassa kehittelin värssyä vastaukseksi siihen, vaan olikin jo seriffimme käynyt putsaushommissa. Voisin siitä pari säettä sinulle lohdutukseksi laittaa myöhemmin, erillisenä tähän ketjuusi. Jos sallit? Erillisenä siksi, että saa sitten seriffi lakaista pois, eikä mene siinä muiden tekstejä mukana.
Nyt on taas "kiire", täytyy lopettaa. Tavataan terassilla illalla. TSEMPPIÄ!
Olin juuri lähdössä, mutta vielä piti vilkaista tänne.
Huomasinko sen Sinun.. Huomasin, luen kaikki 60-70 plussat. En muita sitten luekaan. Tähänkin menee liikaa aikaa, tulee kiire hoitaa muut askareet.
Tuota postimerkkiä vastaan, joka ehkä minunkin perääni on liimautunut, en pyydä Luojan varjelusta. Luojan luomia tässä ollaan jokainen.
Otan tuon vain huomionosoituksena. Jos hän minua seuraa, niin oletan että on ihastuksesta kysymys, sanoo sitten mitä sanoo. "Rakkauvest ha se hevonenki potkii." Heh,heh,heee...........
Päätin irroittautua sitovasta hoitajana olosta pariksi viikoksi.
Läksin toiselle puolelle Suomea lapsuuden maisemiin.
Olin sukulaisten mökillä koko ajan ihan yksinäni.
Koko loman ajan oli helteistä.
En tehnyt mitään, uin ja saunoin, Grillasin, nautiskelin valkoviiniä.
Ensimmäisen kerran elämässäni osasin irroittautua kiireestä, olla vain.
Ensimmäinen viikko oli opettelua, huoli hoidettavasta, ja huono omatunto tällaisesta itsekkyydestä meinasi saada yliotteen.
Mutta toinen viikko oli elämäni ihanin, sai nukkua koko yön ja amulla niin kauan kun halusi.
Ensimmäisen kerran?
Nyt kun pääsit alkuun, otat tällaisen lepoajan itsellesi säännöllisesti. Huomasit kuinka ihanaa oli. Hoidettavasikin hyötyy siitä, että olet levännyt.
muistan jalmarin viel elläissä yhten viikkona piti juosta navetas vähän vällii ko oli poikimissii, samal viikolla kävin kaupunkissa hierojalla selän takkii ja hammaslääkärissä,ja sit ol viel huushollityöt,ruuanlaittoo isännälle ja päivälaisille. sillon tuntu ensmäisen kerran eläissä et minul oli kiire.
muistan vaa että se ol hieno tunne, mie tunsi itsein tärkeäksi, ko oli niin paljo tehtävää, et juoksuks pani.
en muuta kiireistä aikaa muista minul olleen. ei sitä kiirettä meillä päässy syntymää ko päivät ol samanlaisii töinee, kaik ehti tehhä mitä pitikin ja jos ei kerint jatkettii seuraavan päivänä.
jalmari kävi toisinaa pitkäkseen tuvan penkille,hänel ol tapan sannoo, et käyn pitkäksein kiireemmäks ajaks.
sil konstil hänelkää ei kiireitä tullu;)))
nykyää ihmisil on kiire, se taitaa olla valinta juttu. ihminen valitsee mitä hänen pittää tehhä.usein tärkeenpänä hänel viel on työ ja hää itse ja perhe jääp kaikista vähemmälle.
ehkä hyökii tuntee sammaa mielihyvvää ko mie tunsin,että on tärkeä ja tarpeellinen ko on niin paljo toimittamista, miksi muute kiireen valitsis.
joskus voip olla kiirettä se tekkee ihan hyvvää, mutta alituinen hoppuu ei ihmisen terveys kestä.
mutta nyt tais miulle tulla kiire, jehu tahtoo mummoo ulos leikkimää;)))
terveisiä lyyli
En mie ossaa Siul kirjakieltä puhhuu. Kyll sitä nyt "vanhan" ihmettellee mihi sitä nuoren pystykää. Miulki tais sillo olla kiire ku opiskelin itsellein ammatin vast kolmekymment vuotiaan. Sillo ku nuoremp kolmest lapset ol 3, keskimmäine 6 ja vanhin 9 vuotias. Mies tek kolmivuorotyötä. Opisto kesti 3 vuotta. Oli siin järjestelemist jo niis lapsenhoijos sekä muis kotitöis kokkeisii lukemisest puhumattakaa. Mont kertaa torkahin siihe kirjan pääll. No nyt mie ossaan ottaa kaik takasi. En taho itsellein kiirettä järjestää. Yks tähelline asia päivää kohti ja se riittää. Ja joka paikkaan mään hyvis ajois. Minnuu ei tarvi kenenkää uotella.
tulemaan minullekin,,,joskus.
Minun kiireeni on itse hommattua,jos olisin ahkerampi ,ei kiirettä tulisi.
Aikaa tämän koneen ääressä vietän luvattoman paljon ja siitä kotona tehtävien töiden kanssa joskus kiire tulee.
Ulkopuoliset kiireet olen haalinut myös itse ja nautinkin niistä kiireistä,olen innokas oallistuja kaikkiin "kissanristiäisiin" ja Senora lyylin tapaan voin sanoa olevani tärkeä ja se kiire ei niin pahalta tunnukkaan.
Oikein totuutta puhutaan,kun sanon ,että jos olen jotakin sopinut,jonnekin lähdössä ,olen aina ekana paikalla,kiirettä ei tule koskaan.
Uskallan sanoa ,että osaan suunnitella aikatauluni kiireettömäksi,jos haluan.
oon täs jo yöpuulle menossa,mutta panen viel tähä muutaman rivin,puhu sie vaa site ko tuntuu luonnolliselle.
miun on niin helppo lukkee puhekieltä, siin tuntuu ko olis äänensävyki mukan;)))
olen aina olt iltauninen. meen siin puol8 aikaa kesäl ja talvella jo6 aikaa.aamulla sitte herrään 5 hujakoilla.
nuorna ei untakkaa tarvint ko 7 tai 8 tuntii, nyt makkaan sikkeesti 10 tuntii ja enempikin;)))
minun elukat on samanlaisii, garbokii on jo oppint siihe nuorest iästää huolimatta, hää saattas maata pitempääkin ko liikkeelle lähtö on niin laiskaa, koko konkkaronkka makkaa minun petis.
oot siekii olt tiukoilla aikoinaa ko oot opiskellu lasten olles noin pienii,siin on lukurauhaa saant hakkee.
mutta ko on onnellinen perhe elämä sitä tullee halu ponnistella yhteisee hyvvään. sie oot ollu urhea äiti ja nainen.
nuorna sitä muutenkin jaksaa toisel viisii. minust tuntuu että ihmiset jakso ennen enenpi, heil ol henkistä kanttii ja sissuu vaik muille jakkaa.
enne ko ei olt konneitakkaa helpottamas töitä, nyrkki pyykkii pestii ja sapuskat tehtii alust alkain koton.
muistelen vaa sitä ommaakin työn määrää. nyt pääsee niin noppeesti ja helpolla monista töistä, nappii vaa painaa. lattian putsaus ol jo suurtöistä, nyt ei kauaa hurauta pölynimurilla.
kahvit ko tahoit keittää ,ens piti panna tulet hellaan, nyt kahvin tai teen saap etteensä viies minutissa.
aamulla oli puitten kanto että sai valkeet uuniin ja kamarit lämpimiks,huushollii lämmittäes män jo puolpäivää.
jalmarin elläissä meil oli radio,70 luvul televisio,sen ostoo hää pitkitti ko se ol ohimenevä villitys;).
ja pesukone oli,upon pulsaattori kone,80 luvul ei ennää saant siihe varaossii jote sain uuven nykyaikasen pesukonneen.
kahvit keittiin koko hänen elämän ajan vuotee 1990 pannulla. pari vuotta ko ol mänt kuolemasta niin mie uskaltautuin ostamaa kahvin keittimen. ja siit se villitys konneisiin alko. :)))
minul onkii nyt koton kaik saatavis olevat kotikonneet, yks kone kyllä uupuu. leipäkone ja sitä en hankikkaa, leivän tekkoo en luota konneelle ;))
kyllähän tässä juttu viel luistas, mie ko alkuu pääsen ,niin tullee kaikennäköstä puhuttavvaa mielee.
mutta petikaverit tietää että mie oon maate menos ko on yöpaita päällä, ja kisut vilkuiluu vähän vällii, et mikä sitä mummoo viel viivyttää.
sanot oikee että, yks tähellinen asia päivää kohen riitää .sie ossaat nauttii olemisesta, se antaa elämään lisävuosii ja hyvämieli terveyttä.
rakkain terveisin lyyli
Kiire Siull on vielki. Ainaki nukkumaa. Mukava oli lukkee siun viestijäis. Ihan kiittää pittää. Mie oon taas illan virkku. Hyvä on jos enne kahtatoist sänkyy kykenen. Mut kyll mie aamul jo seitsämän maiss ylös nousen. Ylleensähä se unetarve vähenee vanhetes, mut Siul on tuoki päinvastoin.
Kyll näil nykyajan mukavuuksil osajaa arvon antaa, kiitolline pittää olla.. ja oonki. Nyt on tullu tilal tämmösii nykyajan vekottimmii niiku tämä tietsikka. Tämä ja ottaa oman aikansa, mutt antaa tilall hauskuutta.
Muutes oli se hyvä ku mie hankin sen ammatin sillo itsellein, ku miun puolisoin kuoliki ja enneku hää ehti ees viittäkymmän täyttää.
Nyt mie voinki toivottaa lopuks Siul hyvvää torstaipäivää!
"älä sitten taas juokse, ei ole mitään kiirettä",
kun olin traktorin peräkärryssä vastaanottamassa heinäpaaleja, "kuormantekijänä", ja paalauskoneesta loppui naru, jota lähdin hakemaan.
Olen aina ollut innokas juoksemaan, heti kun siihen oli tilaisuus, tuolla peltotöissäkin, ja sen tietäen, helteisenä päivänä hän varoituksensa huusi perääni.... kun jo juoksin... ilman kiirettä.
Samoin taidamme asioihin suhtatua, lyyli, sillä ei minulla ole koskaan kiire kiireen vuoksi juosta. Kaiken ehtii suunnittelemalla ja tekemällä sen minkä päivässä ehtii.
Eilen piti kiiruhtaa leikkaamaan nurmikot ennen sadetta, ja ehdin juuri ja juuri.
Kun ensimmäiset pisarat kastelivat olkapäitä, oli kone sammutettu ja piha kunnossa, mutta en tehnyt sitä kiireellä, kiireen kanssa, vaan suunnitelman mukaan. Jos sade olisi alkanut kesken työn, olisin jatkanut seuraavalla poudalla, eihän minulla ole kiire.
Aikaa Jumala loi, eikä puhunut kiireestä mitään.
juoksen täs heittämäs ne värssyt, mist ol puhetta aamull.
Jos kerkiit kiireiltäs lukemaa.
Vaikk voisha näitkii aitella jot kiireest kertoot, omall tavallaa.
Ko ainaskii miul pittää kiiret keritä ajella niä kaks "baanoo" 60 (joka varsinaisest oiskii miul ikkäin puolee käypäsemp, vaa ku on nii hiljaseks mänt. Heil taitaakii olla siel nii kiire, jot eivät kerkiikkää käyvä ko lukemas). Ja sit tiä 70 , miss muutenkii mie viihyn paremmi, ko tiäl on nii viisait ihmisii. Elämän viisauksii kertynt paljo, miulko se eväsreppu on viel kovi köykäne.
Nii ko sitähä mie täs yritän sannoo, ihmetteleväin, jotta joku kerkijääkii joka puolel "ajelemmaa ja jälkijää jättämää".
Niiko lupasin ni puan tiän tähä omall oksall ni suap helpost seriffi pätkästyy ja roskii heitettyy, ku/jos asiahtomaks kahtoo. Olin piässäin askareihe välill tätä pyöritelt, ja ko en kiireilt kerint ko vast illall konneell, ni seriffi olkii kerent lakasemmaa poikkee sen osotteen mihi miun pit tiä lähettee. Hyvä olkii, jot hää pit kiiret sen assii kans. Mieko iha oikiist aittelen, jotta tiä yks heittelöö bumerankiloita, eikä puukkoi. Ni eihä siin muuta tarvii ko vähäse kyyristyy, ni ohi männöö ja heittäjäl ihellee kopsahtaa! Tähäkii laitan vuan piene pätkän sielt runon keskelt. (Jotta ei miun eiline ajatustyö iha hukkaa mänis. Joku jos vaik kerkiäs lukemaa.)
"Toista noin leveetä tokkopa mahtaa
ajomiestä millään baanoilla paahtaa.
Kylki ja perä edellä yrittää puuhun
kai juurilleen pyrkii, banaani suuhun.
Ei ole kaikista ajomiehistä rallikuskiksi
oisko paras jäädä vain pihaan, Mustiksi
Kaskas, taaskos mentoriksi muutuit?
Minunkin tyyliini moitteella puutuit!"
Nyt miun pittää tuas männä. Tullessain huomasin terassill olevan juhlat käynnis. Tuun illall riäppiäisill. Pittää muistoo ne onnittelukukat fiiulill ottaa mukkaa.
Ei ihme, jot Sieki hänen perrääs oot saannu, ku Siuski on tuota Ruuneperin sukkuu vissii.
taitaaki olla. Sukupuust laskutikull laskin. Äithä näit miul yritti aikoinaa selittee, va ihaha mie sekasin mänin höist.
Mut nyt tais sevitä tääki assii. Anha mie sanon.
Miun isän ukon (isoksisäks hyö nykyjää sannoot) veljen ensimmäisen vaimon siskonpojan kytyn anopin naton serkun tytön mummon eiku kälyn veljenpojan tyttären apen siskon eiku - mänköhä se nyt vikkaa. Anha ko mie alotan alust. Miun isän ukon ..........
No, sukkuu ollaa.