Onko kukaan laittanut lasta toiseen sijaisperheeseen siitä syystä, kun on kyllästynyt bioäidin touhuihin?
Meillä on nyt sellainen tilanne, vaikka lapsen kanssa menee hyvin ja hän on tyytyväinen tekee bio kaikki mahdolliset ja yrittää pilata lapsensa elämää. Haukkuu myös meitä kaiken aikaa.
Loppuuko tämä ikinä?
Alkaa mitta olemaan täys, mut lasta käy sääliksi, kun ajattelee et joutuis muualle taas uuteen paikkaan ja mahdollisesti laitokseen.
Kertokaa kokemuksia!
Meillä on nyt sellainen tilanne, vaikka lapsen kanssa menee hyvin ja hän on tyytyväinen tekee bio kaikki mahdolliset ja yrittää pilata lapsensa elämää. Haukkuu myös meitä kaiken aikaa.
Loppuuko tämä ikinä?
Alkaa mitta olemaan täys, mut lasta käy sääliksi, kun ajattelee et joutuis muualle taas uuteen paikkaan ja mahdollisesti laitokseen.
Kertokaa kokemuksia!
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ollaan oltu sijaisvanhempia yli 9 vuotta ja välillä tosiaan tuntuu, että tekisi mieli lähettää lapsi muualle juuri biovanhempien takia. Koko sijoituksen ajan (yli 9 vuotta) biosuku on tehnyt kaikkensa, ettei lapsi vaan missään nimessä tuntisi oloaan turvalliseksi sijaisperheessä. Nyt alkaa olla mitta täysi. Koulu ei suju, lapsella jos jonkinlaista "häiriötä" ja pelkotiloja. Lapsi ei ole koskaan asunut bioperheessään vaan sijoitettu suoraan syntymän jälkeen vastaanottokotiin ja sieltä meille muutaman kuukauden ikäisenä. Biosuku on tavannut lasta säännöllisesti ja säännöllisesti he ovat muistuttaneet lasta siitä, että hän asuu hoitajien kanssa ja muuttaa hetkellä millä hyvänsä oman rakkaan äidin luokse. Seuraava huoltosuunnitelman teko ratkaisee sen, jatkaako lapsi meillä asumista vai ei. Jos tapaamisia ei saada harvennettua, niin me tosiaan irtisanomme toimeksiantosopimuksen ja lapselle etsitään uusi perhe tai paikka jostain perhekodista. Me emme tässä tilanteessa pysty auttamaan lasta.
lapsensa takaisin.Te teette mitä tahansa.Leikitte lapsen kohtalolla.Leikitte Jumalaa,mutta Jumalalle te vastaatte teosistanne aikanaan.
me vastaamme Jumalalle ja kaikille ja uskon, että Jumala antaa meille muutaman muun synnin anteeksi juuri siksi, että olemme itsemme ja aikamme sijaislapsien eteen antaneet.
mutta mitä sinä, perehhoitaja, vastaat, kun JUmala kysyy sinulta: mitä teit näiden biokodissa kärsivien eteen? kuinka sinä hoidit ja "pelastit" näitä kärsiviä lapsia?
Hän varmaan jää odottelemaan, koska jumala ehtii kyselemään, saattaa olla kiirus, kun ottaa kantaa kaikkiin asioihin.
Ei kukaan ole kenenkään omaisuutta, vaikka oma lapsi onkin. Rakkautta tässä maailmassa tarvitaan ja ymmärrystä. Kuinka paljon ymmärrystä tarvitaankin, jos halutaan oikeasti auttaa lasta. Rakkaus muihin perustuu pyytettömyyteen, omien tuntojen syrjään laittamista jos ne ovat lapsen parhaan tiellä.
Mutta harvoin olen kuullut sen loppuvan. Ei meiltä ainakaan.
lasta lähettämällä hänet pois sen vuoksi että bioäiti on hankala. Se ei ole lapsen vika. Voimia!!
ongelmista..jos ne ovat oikeasti tosi ongelmia sossu ottaa kyllä kantaa ja vierottaa äitiä enemmän lapsestaan. mm.määrää vähemmän lomia/tapaamisia, kieltää yhteydenpitoa/puuttumista perheen asioihin.
terv. kokemusta on..
...hankalien sossujen ja toimimattoman yhteistyön takia kyllä.
Olemme joskus miettineet myös samaa. Onneksi sosiaalitätien ammattitaidottomuuden takia asia on mennyt oikeuteen ja olemme saaneet sieltä päätöksiä, että tapaamisia on harvennettava.
Syynä on ollut se kuinka paljon se vaikeuttaa sijaislapsen arjessä selviytymistä.
Sossut ovat estelleet ja pyydelleet biolta, ettei tulis oikeusjuttua, mut onneks bio on pitänyt päänsä. Joskus on jotain hyötyäkin siitä, kun bio on niin jääräpää!
Se on vähän niinkin että sossutädit ovat nähneet kuitenkin enemmän tapauksia ja ongelmia kuin sijaisvanhemmat...Usein sijaisvanhempien ammattitaidottomuus paistaa näissä tapauksissa läpi..Haluasinkin kysyä minkälaisen koulutuksen olette saaneet, te äidit/isät jotka ette ymmärrä lapsen biovanhempien osallisuutta ja lapsenne taustaa?? Onko alan koulutusta ja minkälaista?
Usein sossut eivät pienistä hätkähdä ja ainakin meillä sossujen kanssa ongelmista on aina päästy yhteisymmärrykseen, jos mainittavaa on tullut. Tosin heilläkin on asetuksensa ja määräyjsensä, ei sossujenkaan keinot kaikkeen riitä. Heillä täytyy olla vahvaa näyttöä ennekuin pystyvät toimimaa...
terv. S.Ä
ei sijaisvanhemman tarvitse olla koulutettu psykiatri, terapauttu, hoitoalan ammattilainen.
siihen on ihan eri ihmiset kouluttautuneet, jotka hekään eivät hoida omaisiaan tai perheenjäseniä.
me olemme aivan tavallisia ihmisiä. jokaiselta lailliselta ammattiallalta. tuomareista putkimiehiin, viljelijöistä kauppiaisiin. osa on toki hoitoalallakin, mutta eivät hoida sijaislastaan ammattimielessä vaan arkivanhempina.
Olin vähällä luovuttaa, mutta en sitä tehnyt. Sitä kesti vuosia mutta nyt on tullut pitkä tauko jostain syystä. Asiaa voi auttaa nämä:
- kirjoita ylös mitä tapahtuu. Milloin bio häiritsee, millä tavalla, mitä puhuu lapselle, mitä teille jne.
- kirjoita ylös miten lapsi reagoi tähän, näkyykö se hänen käytöksessään, näkyykö se koulussa/päiväkodissa/muualla, ja jos näin on -> perheneuvolassa voisi keskustella asiasta, psykologi arvioida tilannetta ja kommentoida sossuille
- nämä muistiinpanot sitten sossulle säännöllisesti, käykää ne myös läpi niin että varmistutte, että menee perille.
- koita keskustella jonkun vastaavassa tilanteessa olleen kanssa - itseäni auttoi kokeneen sijaisäidin tuki.
Olen kokenut kaiken tuon ja ihmettelen, miten jaksoin. Toista kertaa en tuota kyllä varmaan jaksaisi, en tiedä. Lapsen eteen sitä tekee kyllä aika paljon. Yritä saada apua, ja sossua ymmärtämään tilanne! Voimia!
-------------------------------------------
PS. Palstahäirikölle: En aio kommentoida haukkuja enkä välitä siitä millaisen diagnoosin teet mielenterveydestäni, lapsuudestani tms. (Sori, kyllästyttää...)
minäkin olen kirjannut kaiken,ja raportoin kaiken sijaisvanhemmista sossulle.
Meillä oli lyhytaikainen sijoitus 3 lasta, 1 kehitysvammainen ja muilla nämä tavalliset ylivilkkaus "etuliitteet". Taisi olla noin viikolla 4 kun päässäni naksahti totaalisesti. Olin yrittänyt ymmärtää ja antaa aikaa ja kun mikään ei mennyt perille tai ei ollut käynyt koko 4 viikon aikana ja mietin miten pitkä tuleva aika tulisi olemaan. Olin nimittäin ehdottanut tällaisia jotka yleensä norm. lapsilla saa aikaan riemunkiljahduksia: uiminen, Linnamäki, Serena, retki, mökkille, veneily jne. Olen ns. ammatti-ihminen joten ehkä perheemme sietokyvyt oli laskettu aika isoiksi. Joo, samainen kolmikko on ollut sijoitetuna jo monessa eri perheessä. Eräänä aamuna tunsin itseni niin voimattomaksi, että en nähnyt mitään valoa. Olin soittamassa luurinpainamisen päässä lastensuojelun numeroon, kun ajattelin että ei yritetään vielä muutama tunti. Lapset kai jotenkin aavistivat oloni sillä he olivat sen jälkeen paljon kiltimpiä. Ehkä heillä olikin tarve testata onko minun sietokyvyilläni mitään rajoja.
olleet jo monessa eri perheessä sijoitettuna,kuin kiertolaiset.Törkeätä toimintaa kertakaikkiaan,ja sinä mukamas ammatti-ihminen.
Mutta kun perheet eivät olekaan ammattilaisia, ammattilaisia näille lapsille löytyy laitoksista.
Perhesijoitukseen sijoitetut lapset elävät normaalia perhe-elämää normaalissa perheessä. Jos he eivät siihen pysty, on laitospaikka ja ammattilaset seuraava vaihtoeheto. erheen äiti ja isä eivät ole koulutettuja terapeutteja, vaan normaaleita äitejä ja isiä, kuten biovanhemmatkin.
kierrätetään monissa perheissä ensin.Eikö jo viimeistään toisessa,tai kolmannessa perheessä olo ole älävapaata,ja lapsien kannalta tuhoisaa pelleilyä?
ei ole sijaisperheiden syy!
"olleet jo monessa eri perheessä sijoitettuna,kuin kiertolaiset.Törkeätä toimintaa kertakaikkiaan,ja sinä mukamas ammatti-ihminen"
Onpas täällä mielenkiintoinen vastaanotto. No, pysyn tästä eteenpäin edelleen sivustaseuraajana, enkä ota kantaa enää tällä palstalla. Halusin vain sanoa, että se että tuntee itsensä hetken riittämättömäksi tai vaikka lopullisestikkin väsähtäisi, on kuitenkin muistettava, että ihmisiä me sijaisperheetkin olemme.
Meille tuo sijoitus oli ensimmäinen ja viimmeinen. Tilanteessa, jossa sijoituspaikkaa ei näille lapsille vain löytynyt ja halusimme auttaa. Mielestäni laitos ei ole kovin kiva paikka lapsille.
Näen viikottain työssäni lapsia jotka huolehtivat vanhemmistaan, vanhempia jotka eivät koskaan halunneet lastaan jne. Sijaisvanhemmat ovat usein näiden lasten pelastus. Harmi, että sijaisvanhempia tuetaan yhteiskunnan osalta niin vähän ja siksi sijaisvanhemmista on jatkuvasti paheneva pula. Miksi sijaisvanhempi ei saisi väsähtää, jos kerran biologinen vanhempikin saa.
haluavat biovanhemmat kokonaan pois kuvioista.
omia lapsianne. On niitä omiakin.
kävi meille sijoitetun lapsen kohdalla, olemme kuudes kohde ja sitä ei bioäiti ole kyennyt tuhoamaan koska etäisyys on niin suuri ja me hyvin valmistauduttu tähän toimeksiantoon.
Muut perheet joutuivat täysin aiheettomien hyökkäysten kohteeksi. Lapsi ei saanut mitään elämän arkeen kuuluvaa rauhaa missään vaiheessa siirrot olivat niin aiheettomia mutta bioäiti jatkaa kuitenki manipulointia joka uskoo niin uskoo. Onneksi emme ole kuulemassa kaikkea.
Emme halua bioäitiä kokonaan pois kuvioista vaan haluamme rauhassa antaa lapsen elää turvallista elämää ja yrittää parannella haavojaan jotka ovat vuosikausien saatossa tulleet todella vakavan syviksi. Askel askeleelta ollaan menossa kohti aikuisuutta mutta onko hänessä kykyä koskaan tervehtyä aikuiseksi on arvoitus.
Miksi tällaisten bioäitien kuten kohdallamme on että he saavat vallan turmella niin monta elämää täysin traumaattiseen kaaokseen ja myös fyysiseen ongelmaan.
Toivoisin että ystävät ja läheiset ottaisivat tilanteen vakavasti ja ajattelisivat avutonta hädässäelävää lasta se ilmoitus sosialiin olisi pelastanut paljon lasta kohtalokkailta kärsimyksiltä.
kuuteenkin perheeseen kiertelemään.Kyllä kertomassasi tilanteessa olisi lapsen tapaamiser estetty,ja alunalkaen.
..erittäin haastava kolmikko sijoitettuna jo lähes kymmenen vuotta, ja matkan varrella on monta kertaa oltu jaksamisen äärirajoilla, paitsi lasten vaikeiden ongelmien myös täysin yhteistyökyvyttömien ( en yleistä, on kokemusta toisenlaisistakin..) biovanhempien takia. Monta kertaa on ollut pakko pysähtyä ja miettiä perheen voimavaroja, jatkettu on, toistaiseksi, jostain niitä voimia on aina löytynyt..
Ensimmäiset viisi vuotta vain harjoiteltiin tavallista elämää, perusasioita: syömistä, nukkumista, wc:ssä käymistä, avun pyytämistä, yhdessä oloa riitelemättä jne - ei puhettakaan, että olisi lähdetty lintsille tai Serenaan - pelkkä kaupassa käynti sai lapsiparat aivan sekaisin. Nykyään voimme jo käydä muuallakin, mutta edelleen se sekoittaa ja hämmentää lapset niin, että heidän on vaikea pitää itseään koossa. Ongelmia on edelleen, mutta nykyään on useammin hyviä päiviä, eivätkä lapset ovat enää niin rikkinäisiä.
Rakkaat biot ja sijaiset - mitäs jos lopetettaisiin tämä älytön toinen toistemme syyttäminen ja mollaaminen ja alettaisiin tehdä vilpittömästi ja pyyteettömästi yhteistyötä lasten parhaaksi..Tai edes kukin tahollamme, jos ei se yhteistyö onnistu. Eiköhän meidän kaikkien etu ole mahdollisimman tasapainoiset ja omaa elämäänsä rakentamaan kykenevät lapset, jotka, kuten esim. entinen sijoitettu hienoine kommenteineen tällä palstalla, kykenevät myös viisaasti analysoimaan lapsuuttaan ja sen aikaisia tapahtumia ja ihmisiä. Kaikissa ihmissuhteissa pätee vanha viisaus, että toista et kykene muutamaan, ainoastaan itseäsi ja omaa käytöstäsi.
syömistä rikkinäisten lasten kanssa?
Meille biot olivat häiriöksi lapsen kiinnittymisen vuoksi, usein sossulta pyydettiin tähän apua - turhaan. Eräänä aamuna mieheni soitti sossulle ja sanoi kerro osoite missä lastenkodissa on paikka lapsille, emme yksinkertaisesti jaksa kun lapset voivat huonosti eikä ole heidänkään etu, kun biot soittavat joka päivä ja antavat katteettomia lupauksia. Sossu pelästyi, hoisi asian, biojen soitot vähenivät ja lapset pystyivät kiintymään ja parantumaan. Ovat jo aikuisia ja kun olemme tästä puhuneet heidän kanssaan, muistavat tilanteen ja ovat ikionnellisia meille, että uskalsimme tehdä näinkin radikaalin puhelinsoiton!
kaikkesi erottaaksesi lapsen vanhemmistaan.Ethän aluksi edes ole voinut tietää kauanko huostaanotto kestää.Nehän ovat toistaiseksi.Adoptiot erikseen.Lapsenhan on tarkoitus palata kotiin,kun kriteerit eivät enään täyty.Eli älytöntä vieroittaa lasta perheestään,ja sukulaisistaan.Lapsella oikeus tavata vanhempiaan,ja sukulaisiaan.Sinun olisi kannattanut hakea alunalkaenkin adoptiolasta.
samaa vanhaa...
helpompaa, jos nämä rikkirevityt pikkuihmiset voisikin palauttaa omille juurilleen, vaan mihin palautat? sinne samaan rappukäytävään, missä dokuäitikin majailee, jos ovikoodin ohi pääsee, vai?
muista aina jakaessasi pesääsi milloin kenellekin puliveivarille, joka sattuu sinut huolimaan, että lapsesi voi olla näkemässä ja jopa kokemassa sen omakohtaisesti.
Oletko niitä äitejä jotka myyvät pieniä tyttöjään saadakseen seuraavan päivän huumeannoksen?
Taidat olla.
Tokihan lapsellasi silti on oikeus tavata sinua, vaikka jokainen seksikokemus jonka hänelle aiheutat, tekee hänen elämästään enemmän ja enemmän helvetin.
Mutta pääasia, että SINÄ saat tehdä mitä kuuluu sinun mielestäsi oikeuksiisi.
HELVETIN HOROPERSE, ETTÄ VIHAAN TUOLLAISIA KAKSINAAMAISIA TEKOPYHIÄ KAIKEN ARVOSTELUN ALAPUOLELLA OLEVIA HUTSU-LUTKA-"ÄITEJÄ"
MIKÄ VITUN PAKKOMIELLE SINULLA ON ADOPTIOSTA?
SEINÄHULLU OLET.
NIIN KAUAN KUN PERSEESI ON KAIKKIENN KÄYTETTÄVISSÄ, HUOSTAANOTON KRITEERIT OVAT VOIMASSA.
Tiedän kuka olet.
kirjoituksesi on,jollet enään muistanut mitä kirjoitit.
kieloa?
Sori kauheesti, en mä tiedä mikä muhun meni. Kai liika piri sekotti pään. Oon kauhean pahoillani. Rumasti oli sanottu.
lääkärille,kai lastensuojelu sijaisten hoidon maksaa?Eikä tuollainen ole leikin asia.