Moposta mieheksi..

11- vuotiaana, vuonna -76: eka mopo: Tunturi -61

13- vuotiaana, vuonna -78: toka mopo:
Uusi Tunturi Super-Sport -78

14- vuotiaana, vuonna -79: Suzuki A100, siis satakuutioinen, vuosimallia about 71-73.

15- vuotiaana, vuonna -80: Yamaha rd125 -72

16- vuotiaana, vuonna -81: kevytmoottoripyöräkortti, ja Honda 125-twin
uusi -81.

Samana vuonna Twin vaihtui KTM- katupyörään, vuosimalli -78 (en varma vuosimallista)

KTM:n rinnalle -66 Yamaha 125 ja -73 Honda cb 125 K5.

Sitten tulivat autot kuvaan mukaan, ja syrjäyttivät rätkät hetkeksi. Elämänkumppanikin astui elämään -82. Jenkkilinttoja caminoita sapporoa ja muuta kotiloa pari kolme vuotta.

Vuonna -86 hankin intistä päästyäni -81 mallisen Honda CB 750K:n joka oli aivan identtinen, vuosimallia lukuunottamatta, nykyisen pyöräni kanssa. Sillä ajettiin vain yksi kesä, jonka jälkeen möin tyhmänä helsinkiläiselle jobbarille.

Taas autoja. Vähän pidempi periodi. Lasten "kasvatusta" ja kämpän perustamista.
Vuonna -97 oli kesän ajan vanha 125 kuutioinen twin honda, vuosimalli kai -82, kesämopona. Mutta aivan loppuunkuluneena louskuna meni puoli-ilmaiseksi myyntiin syksyn tullen.

Viime vuonna sitten hankittiin perheeseen kaksi rätkää. Ensin talvella 2001 65 kuutioinen Yamaha drag star, uutena. Ja kesäkuussa 2001 -80 vuosimallin Honda cb 750K.
Ajelen silloin tällöin yamahallakin, mutta useinmiten "pitsituutilla". Yammu on enemmänkin vaimon pyörä. KAksi pyörää piti hankkia, jotta kaikki (tytöt: 8 ja 13) pääsevät tien päälle.

siinähän noita mopoja

15-vuotiaan tytön unelma moottoripyörästä oli naurettava, ivan aihe siinä pikkukaupungissa. Terveisiä vaan sille työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologille, nuori mies oli.

Pyörän hankin v. 2000, 35-vuotiaana. 250 Kawa, eka pyöräksi riittävä, customina helppo hallita. Isompaa jo mieli tekisi, on finanssikysymys joten taitaa jäädä. Hyvin pääsee tälläkin :)

Poikasena (10-11v)kurvailin äitini husqvarnamopolla (lman lupaa, ofcourse), sitten Solifer SM, Yamaha 80 cc, Yamaha 100cc enska, Jawa 350cc, sitten 16-vuotiaana kortti ja Suzuki TS 125, Suzuki GT 550, Yamaha RD 400, KTM 500, Suzuki GSX 1100, Kawasaki Z 500, Yamaha Virago 750, Honda VF 750, Kawasaki Z 900, K-750, Jawa 250.. jotain saatoi unohtuakin ja noi 3 viimeistä omistan tällähetkellä.
Välillä oli autoiluaikakin: Camaro Z 28, Datsun Z 280, Chevy Monte Carlo, El Camino, 2D HT Valiant, Volvo 264, puhumattakaan muista euro- ja japsimopoista joita ei jaksa edes muistaa.

..alotin muitten mopoilla ajelemalla.. 16-vuotiaana perin isoveikalta reteen 125:sen RD:n..sillä sitten ylpeenä ajelin muutaman vuoden.. parikymppisenä muutaman vuoden ajelin 600:lla CBR:llä.. sen jälkeen taas olen siirtynyt isoveikan pyörään, jolla ajelen aina kun vaan mahdollista.. Se on GSX1100R. Ens keväänä oon päättäny toteuttaa monivuotisen unelmani ja ostaa oman ison pyörän, kun ehkä on silloin opinnotkin jo ohi... Tällä hetkellä kutkuttelee Ducatin Monsterit, joku 750cc olis sopiva koko.. Näin pienenä tyttönä on toi tonninen liian painava jos joutuu työntämään ;)

v. 1970 alaikäisenä Öglaend (vai mikä se oli).
v. 1973 Yamaha DT 125 Enduro
v. 1978 Honda CB 350
v. 1991 Yamaha Virago 535
v. 1993 HD Sportster 1200, jolla nyt siis 10:s kausi meneillääön.

Nuoresta iästä johtuen fillarilista ei ole vielä kovinkaan pitkä, mutta tässä ne ovat:
Mopoikäisenä -92 Suzuki PV ;)
Piikkiaikana Honda NSR 125R -94 (puna/musta)
Nyt huristelen '00 CBR600:sella niin perkeleesti.

Eka mopo oli 14-v Fantik supermopo, jossa sama kone kuin Helkama raisussa. Siihen melko pian sitten istutettiin 85 kuutioinen sylinteri. Piti konettakin käyttää oikein jyrsinkoneella, paikallisessa ammattikoulussa, että sylinteriputki mahtui. Siihen sitten istutettiin 250cc MZ-n kaasari, joka taisi olla muistaakseni joku 28 mm:n. ja tietysti tehoputki. Mopo kulki sataa, mutta vauhti hiljeni, kun väänsi kaasun täysin pohjaan, sai ilmeisesti liikaa bensaa. Tällä mopolla sitten mälläsin autonkylkeen ja vauhtia oli jotain 80 kmh. Ei käynyt juuri mitenkään, mutta siihen loppui sen mopon historia. Seuraava oli pv ja siihenkin tietysti tavanomaiset viritykset.

Ensimmäinen moottoripyörä oli Yamaha RD vm. 73. Pyörässä ei ollut kaasukahvaa ollenkaan, vain pelkästään vaijerinpätkä, josta vedettiin ja laite liikkui. Lammpujakaan ei ollut ollenkaan, minkäänlaisia ja auton akku oli sidottuna köysillä tarakalle. Jotkut tutut luulivat sitä kaljakoriksikkin erehdyksessä. Tällä laitteella oli maalla mukava päästellä soratietäpitkin satasta yhdellä kädellä ohjaten, varsinainen kopteri siis laite oli.
Sen jälkeen sitten kun sain KT kortin joskus muistaakseni vuonna 87 vuorossa oli Suzukin X4, mutta ei siitä sen enempää. Sen jälkeen Yamaha DT ja ei siitäkään sen enempää. Sitten vuonna 92- Hondan VF 1000, joka oli hyvä ja kestävä laite, jolla tuli heitettyä reissu jos toinenkin. Nyt sitten melkein kymmenen vuoden tauon jälkeen tuli laitettua tämmöinen vs 1400 Intruuderi, jota olen aikanikuluksi viritellyt ja ajellut. Ongelmia ei laitteenkanssa ole ollut, hyväntuntuinen Japanikustomi. Seuraavaksi varmaan hommaan Harrikan, jos hengissä selviän.

Muistaakseni kokeilin jonkun kaverini mopoa syväteininä. Tein kuten neuvottiin: painoin kytkimen pohjaan, vaihdoin ykköselle, annoin - mielestäni varovasti - kaasua, ja kytkin ylös. Ja mopo pystyyn=)

Sittemmin tyydyin noihin jaloin kammettaviin malleihin, kunnes aloin seurustella kevaritytön kanssa. Niin siinä kävi, että tyttö ajoi B-kortin ja minä opettelin ajamaan sitä kevaria. Tällä kertaa ei peli karannut käsistä, ja tezarilla tein välillä pitkiäkin reissuja - satoja kilometrejä päivässä.

Seurustelu loppui ja alkoi opiskeluvuodet, eikä prätkistä kannattanut nähdä edes unia. Syksyllä 2001 rahat riitti Kawasaki GPX:n (1988)hakemiseen kaupasta. Yksin ajettaessa ihan mukava peli, joskaan en oikein osannut luottaa siihen. Muutaman käyttökuukauden aikana vaihdoin hitonmoiset kasat osia. Vaimon kun otti kyytiin, pienet japanilaiset perheautotkin menivät ohi. Jos olisin tuntenut oloni turvalliseksi kawan kanssa, se olisi ollut oikein hyvä aloittelupeli.

Kawa vaihtui aivan hiljan uuteen 750-kuutioiseen suzuki gsxf:ään. Myöhemmät tyhjäkäyntiongelmat mietityttävät, mutta muutoin pyörä on miellyttävä. Vaikka kyseinen peli ei mikään maantieohjus olekaan, on siinä sentään aivan eri tavalla vääntöä kuin kawassa oli. Ja mitatkin sopivat paremmin kahden hengen kyyditsemiseen. Ja loput pärrän luonteesta paljastunee vasta kun sisäänajo on ohi.