Ikuinen aika

Bhagavad-gītā opettaa, että aika (kāla) on Jumalan energia. Se ei ole pelkkä mekaaninen mittari, vaan kosminen voima, jonka kautta syntymä, kasvu ja kuolema tapahtuvat.

Krishna sanoo (11.32):

"Aika minä olen, maailmojen tuhoaja."

Anonyymi00002 kirjoitti:

Bhagavad-gītā opettaa, että aika (kāla) on Jumalan energia. Se ei ole pelkkä mekaaninen mittari, vaan kosminen voima, jonka kautta syntymä, kasvu ja kuolema tapahtuvat.

Krishna sanoo (11.32):

"Aika minä olen, maailmojen tuhoaja."

Lue lisää

Gaudiya-vaishnava-näkökulmasta aika ei ole vain mekaaninen mittari, vaan Jumalan energia. Bhagavad-gītā opettaa, että aika (kāla) on voima, jonka kautta kaikki aineellinen syntyy, muuttuu ja lopulta häviää. Krishna sanoo: ”Aika Minä olen.” Tämä tarkoittaa, että aika ei ole sattumanvarainen ilmiö, vaan osa jumalallista järjestystä. Se on ikuinen siinä mielessä, että se kuuluu Jumalan energioihin, mutta se toimii erityisesti tässä materiaalisessa maailmassa, jossa kaikki on väliaikaista.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnava-näkökulmasta aika ei ole vain mekaaninen mittari, vaan Jumalan energia. Bhagavad-gītā opettaa, että aika (kāla) on voima, jonka kautta kaikki aineellinen syntyy, muuttuu ja lopulta häviää. Krishna sanoo: ”Aika Minä olen.” Tämä tarkoittaa, että aika ei ole sattumanvarainen ilmiö, vaan osa jumalallista järjestystä. Se on ikuinen siinä mielessä, että se kuuluu Jumalan energioihin, mutta se toimii erityisesti tässä materiaalisessa maailmassa, jossa kaikki on väliaikaista.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismissa tehdään selkeä ero kehon ja sielun välillä. Keho on ajallinen: se syntyy, kasvaa, vanhenee ja kuolee. Sielu (ātman) sen sijaan on ikuinen. Bhagavad-gītā kuvaa, että sielu ei synny eikä kuole kehon mukana. Jos aika jatkuu, vaikka yksi keho lakkaa toimimasta, miksi tietoisuus kokonaan lakkaisi olemasta? Gaudiya-vaishnava-ajattelussa tietoisuus ei ole vain aivojen kemiallinen sivutuote, vaan merkki sielusta, joka käyttää kehoa välineenään.

Ateistinen näkemys sitoo ajan yksilön biologiseen olemassaoloon: kun kehon aika päättyy, kaikki päättyy. Gaudiya-vaishnava-filosofia näkee asian toisin. Aika jatkuu, ja sielu jatkaa. Kuolema ei ole olemassaolon loppu, vaan siirtymä. Niin kuin ihminen vaihtaa vanhat vaatteet uusiin, sielu vaihtaa kehoa. Tästä syystä ihmiselämää pidetään erityisen arvokkaana: se on mahdollisuus ymmärtää oma todellinen identiteetti ja käyttää aikaa viisaasti.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismissa tehdään selkeä ero kehon ja sielun välillä. Keho on ajallinen: se syntyy, kasvaa, vanhenee ja kuolee. Sielu (ātman) sen sijaan on ikuinen. Bhagavad-gītā kuvaa, että sielu ei synny eikä kuole kehon mukana. Jos aika jatkuu, vaikka yksi keho lakkaa toimimasta, miksi tietoisuus kokonaan lakkaisi olemasta? Gaudiya-vaishnava-ajattelussa tietoisuus ei ole vain aivojen kemiallinen sivutuote, vaan merkki sielusta, joka käyttää kehoa välineenään.

Ateistinen näkemys sitoo ajan yksilön biologiseen olemassaoloon: kun kehon aika päättyy, kaikki päättyy. Gaudiya-vaishnava-filosofia näkee asian toisin. Aika jatkuu, ja sielu jatkaa. Kuolema ei ole olemassaolon loppu, vaan siirtymä. Niin kuin ihminen vaihtaa vanhat vaatteet uusiin, sielu vaihtaa kehoa. Tästä syystä ihmiselämää pidetään erityisen arvokkaana: se on mahdollisuus ymmärtää oma todellinen identiteetti ja käyttää aikaa viisaasti.

Lue lisää

Tämä elämä nähdään valmistautumisena seuraavaa vaihetta varten. Ei pelkästään seuraavaa syntymää varten, vaan mahdollisuutena vapautua syntymän ja kuoleman kierrosta kokonaan.

Aika on kallisarvoista siksi, ettei yhtäkään hetkeä saa takaisin. Jokainen hetki on mahdollisuus syventää tietoisuutta, kehittää rakkautta Jumalaa kohtaan ja puhdistaa sydäntä. Gaudiya-vaishnavismissa henkinen harjoitus ei ole pakkoa, vaan kutsu käyttämään aikaa tarkoituksellisesti.

Kysymys ei ole vain siitä, onko aika ikuista, vaan siitä, kuka me olemme ajan keskellä. Jos olemme pelkkä keho, aika vie lopulta kaiken. Jos olemme ikuinen sielu, aika on mahdollisuus palata takaisin ikuiseen suhteeseen Jumalan kanssa. Silloin tämän hetken arvo ei vähene – se kasvaa äärettömäksi.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Tämä elämä nähdään valmistautumisena seuraavaa vaihetta varten. Ei pelkästään seuraavaa syntymää varten, vaan mahdollisuutena vapautua syntymän ja kuoleman kierrosta kokonaan.

Aika on kallisarvoista siksi, ettei yhtäkään hetkeä saa takaisin. Jokainen hetki on mahdollisuus syventää tietoisuutta, kehittää rakkautta Jumalaa kohtaan ja puhdistaa sydäntä. Gaudiya-vaishnavismissa henkinen harjoitus ei ole pakkoa, vaan kutsu käyttämään aikaa tarkoituksellisesti.

Kysymys ei ole vain siitä, onko aika ikuista, vaan siitä, kuka me olemme ajan keskellä. Jos olemme pelkkä keho, aika vie lopulta kaiken. Jos olemme ikuinen sielu, aika on mahdollisuus palata takaisin ikuiseen suhteeseen Jumalan kanssa. Silloin tämän hetken arvo ei vähene – se kasvaa äärettömäksi.

Lue lisää

Kysymys ei ole vain siitä, onko aika ikuista, vaan siitä, kuka me olemme ajan keskellä. Jos olemme pelkkä keho, aika vie lopulta kaiken. Jos olemme ikuinen sielu, aika on mahdollisuus palata takaisin ikuiseen suhteeseen Jumalan kanssa. Silloin tämän hetken arvo ei vähene – se kasvaa äärettömäksi.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Kysymys ei ole vain siitä, onko aika ikuista, vaan siitä, kuka me olemme ajan keskellä. Jos olemme pelkkä keho, aika vie lopulta kaiken. Jos olemme ikuinen sielu, aika on mahdollisuus palata takaisin ikuiseen suhteeseen Jumalan kanssa. Silloin tämän hetken arvo ei vähene – se kasvaa äärettömäksi.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnava-näkökulmasta ajan ymmärtäminen vaatii eron tekemistä materiaalisen ja henkisen todellisuuden välillä. Bhagavad-gītā kuvaa ajan (kāla) Jumalan energiana, joka toimii tässä maailmassa muutoksen ja häviämisen periaatteena. Aika tuo syntymän, kasvun, vanhenemisen ja kuoleman. Se mittaa kaiken, mikä on aineellista, ja hajottaa sen lopulta. Tässä mielessä aika on väistämätön ja armoton – siksi jokainen sekunti on kallisarvoinen.

Mutta Gaudiya-vaishnavismissa tehdään vielä syvempi erottelu: aika tällaisena tuhoavana voimana kuuluu materiaaliseen luontoon (prakṛti). Se ei kosketa henkistä todellisuutta.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnava-näkökulmasta ajan ymmärtäminen vaatii eron tekemistä materiaalisen ja henkisen todellisuuden välillä. Bhagavad-gītā kuvaa ajan (kāla) Jumalan energiana, joka toimii tässä maailmassa muutoksen ja häviämisen periaatteena. Aika tuo syntymän, kasvun, vanhenemisen ja kuoleman. Se mittaa kaiken, mikä on aineellista, ja hajottaa sen lopulta. Tässä mielessä aika on väistämätön ja armoton – siksi jokainen sekunti on kallisarvoinen.

Mutta Gaudiya-vaishnavismissa tehdään vielä syvempi erottelu: aika tällaisena tuhoavana voimana kuuluu materiaaliseen luontoon (prakṛti). Se ei kosketa henkistä todellisuutta.

Lue lisää

Henkistä maailmaa kutsutaan nimellä Vaikuṇṭha, ja sen korkeinta ilmentymää Goloka Vṛndāvana. Näissä todellisuuksissa ei ole menneisyyttä, joka katoaa, eikä tulevaisuutta, joka uhkaa. Ei ole vanhenemista, ei kuolemaa, ei rappeutumista. Siellä ei ole aikaa siinä merkityksessä kuin me sen tunnemme.

Tämä ei tarkoita, ettei siellä olisi järjestystä tai tapahtumia. Henkisessä maailmassa on liikettä, vuorovaikutusta ja suhteita – mutta ne eivät ole kuluttavan ajan alaisia. Kaikki on ikuista nykyhetkeä. Gaudiya-teologiassa sanotaan, että siellä aika on olemassa vain palvelijana, ei tuhoajana. Se ei vie mitään pois, vaan mahdollistaa aina uudenlaisen rakkauden vaihdon Krishnan kanssa.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Henkistä maailmaa kutsutaan nimellä Vaikuṇṭha, ja sen korkeinta ilmentymää Goloka Vṛndāvana. Näissä todellisuuksissa ei ole menneisyyttä, joka katoaa, eikä tulevaisuutta, joka uhkaa. Ei ole vanhenemista, ei kuolemaa, ei rappeutumista. Siellä ei ole aikaa siinä merkityksessä kuin me sen tunnemme.

Tämä ei tarkoita, ettei siellä olisi järjestystä tai tapahtumia. Henkisessä maailmassa on liikettä, vuorovaikutusta ja suhteita – mutta ne eivät ole kuluttavan ajan alaisia. Kaikki on ikuista nykyhetkeä. Gaudiya-teologiassa sanotaan, että siellä aika on olemassa vain palvelijana, ei tuhoajana. Se ei vie mitään pois, vaan mahdollistaa aina uudenlaisen rakkauden vaihdon Krishnan kanssa.

Lue lisää

Materiaalinen aika muistuttaa meitä jatkuvasti menetyksestä: lapsuus katoaa, keho muuttuu, läheiset kuolevat. Henkisessä todellisuudessa mikään ei katoa, koska kaikki perustuu ikuiseen sieluun ja ikuiseen Jumalaan. Siksi Gaudiya-vaishnavismissa sanotaan, että todellinen identiteettimme ei kuulu tähän ajalliseen kiertoon. Sielu (jīva) on ikuinen, mutta nyt se kokee ajan vaikutuksen, koska se samaistuu aineelliseen kehoon.

Kun sanotaan, että tämä elämä on valmistautumista seuraavaa varten, se ei tarkoita vain parempaa seuraavaa syntymää. Syvin päämäärä on vapautua kokonaan materiaalisen ajan vaikutuksesta ja palata henkiseen todellisuuteen, jossa ei ole kuolemaa. Se on paluuta omaan alkuperäiseen tietoisuuteen – suhteeseen Krishnan kanssa, joka on ajaton.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Materiaalinen aika muistuttaa meitä jatkuvasti menetyksestä: lapsuus katoaa, keho muuttuu, läheiset kuolevat. Henkisessä todellisuudessa mikään ei katoa, koska kaikki perustuu ikuiseen sieluun ja ikuiseen Jumalaan. Siksi Gaudiya-vaishnavismissa sanotaan, että todellinen identiteettimme ei kuulu tähän ajalliseen kiertoon. Sielu (jīva) on ikuinen, mutta nyt se kokee ajan vaikutuksen, koska se samaistuu aineelliseen kehoon.

Kun sanotaan, että tämä elämä on valmistautumista seuraavaa varten, se ei tarkoita vain parempaa seuraavaa syntymää. Syvin päämäärä on vapautua kokonaan materiaalisen ajan vaikutuksesta ja palata henkiseen todellisuuteen, jossa ei ole kuolemaa. Se on paluuta omaan alkuperäiseen tietoisuuteen – suhteeseen Krishnan kanssa, joka on ajaton.

Lue lisää

Tästä näkökulmasta ajan arvo korostuu paradoksaalisesti juuri siksi, että se ei ole lopullinen todellisuus. Meillä on rajallinen määrä hetkiä tässä maailmassa käyttää vapaa tahtomme. Jokainen hetki voidaan käyttää joko sitoutumiseen aineelliseen kiertoon tai tietoisuuden puhdistamiseen. Aika on siis eräänlainen armo: se antaa mahdollisuuden herätä.

Ateistinen näkemys näkee ajan suljettuna kehon sisään. Gaudiya-vaishnava-näkemys näkee ajan väliaikaisena kenttänä, jossa ikuinen sielu toimii. Ja henkisessä todellisuudessa, jossa sielu on täysin hereillä, aikaa ei ole siinä merkityksessä, että mikään ei koskaan lopu.

Siksi kysymys ei lopulta ole vain siitä, onko aika ikuista. Kysymys on siitä, kuuluuko meidän todellinen olemuksemme aikaan – vai sen tuolle puolen.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Tästä näkökulmasta ajan arvo korostuu paradoksaalisesti juuri siksi, että se ei ole lopullinen todellisuus. Meillä on rajallinen määrä hetkiä tässä maailmassa käyttää vapaa tahtomme. Jokainen hetki voidaan käyttää joko sitoutumiseen aineelliseen kiertoon tai tietoisuuden puhdistamiseen. Aika on siis eräänlainen armo: se antaa mahdollisuuden herätä.

Ateistinen näkemys näkee ajan suljettuna kehon sisään. Gaudiya-vaishnava-näkemys näkee ajan väliaikaisena kenttänä, jossa ikuinen sielu toimii. Ja henkisessä todellisuudessa, jossa sielu on täysin hereillä, aikaa ei ole siinä merkityksessä, että mikään ei koskaan lopu.

Siksi kysymys ei lopulta ole vain siitä, onko aika ikuista. Kysymys on siitä, kuuluuko meidän todellinen olemuksemme aikaan – vai sen tuolle puolen.

Lue lisää

https://richardlthompson.com/time-according-vedas

Time According to the Vedas
n-d / (017)

Puranic concepts of time as “an active potency of the Supreme which manipulates the material energy,” can appear incompatible with Einstein's analysis of time as a geometric coordinate in the fabric of space. All the same, Thompson considers the rich complexity of the Puranic accounts, which include calculation of time based on atomic action, the motion of the stars and planets in terms of arc-seconds, and time dilation over cosmic distances.

Anonyymi00011 kirjoitti:

https://richardlthompson.com/time-according-vedas

Time According to the Vedas
n-d / (017)

Puranic concepts of time as “an active potency of the Supreme which manipulates the material energy,” can appear incompatible with Einstein's analysis of time as a geometric coordinate in the fabric of space. All the same, Thompson considers the rich complexity of the Puranic accounts, which include calculation of time based on atomic action, the motion of the stars and planets in terms of arc-seconds, and time dilation over cosmic distances.

Lue lisää

https://richardlthompson.com/time-according-vedas

Täällä on myös painike, jonka avulla voit kuunnella luennon.

Anonyymi00012 kirjoitti:

https://richardlthompson.com/time-according-vedas

Täällä on myös painike, jonka avulla voit kuunnella luennon.

Lue lisää

RICHARD L. THOMPSON on suorittanut matematiikan tohtorin tutkinnon Cornellin yliopistossa, jossa hän opiskeli todennäköisyysteoriaa ja tilastollista mekaniikkaa. Tohtori Thompson on tutkinut kvanttiteoriaa ja matemaattista biologiaa New Yorkin osavaltion yliopistossa ja Cambridgen yliopistossa Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Anonyymi00013 kirjoitti:

RICHARD L. THOMPSON on suorittanut matematiikan tohtorin tutkinnon Cornellin yliopistossa, jossa hän opiskeli todennäköisyysteoriaa ja tilastollista mekaniikkaa. Tohtori Thompson on tutkinut kvanttiteoriaa ja matemaattista biologiaa New Yorkin osavaltion yliopistossa ja Cambridgen yliopistossa Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Lue lisää

Koko kosminen järjestys on Minun vallassani. Minun tahdostani se ilmestyy yhä uudelleen ja uudelleen, ja Minun tahdostani se tuhoutuu, kun aika tulee" (Bhagavad-gita, 9.8).

Anonyymi00014 kirjoitti:

Koko kosminen järjestys on Minun vallassani. Minun tahdostani se ilmestyy yhä uudelleen ja uudelleen, ja Minun tahdostani se tuhoutuu, kun aika tulee" (Bhagavad-gita, 9.8).

Lue lisää

Mutta Bhagavad Gita:

Oi Arjuna, Minä olen Ylisielu, joka on läsnä jokaisen elävän olennon sydämessä. Minä olen kaiken Alku, Keskikohta ja Loppu.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Mutta Bhagavad Gita:

Oi Arjuna, Minä olen Ylisielu, joka on läsnä jokaisen elävän olennon sydämessä. Minä olen kaiken Alku, Keskikohta ja Loppu.

https://vedabase.io/en/library/bg/9/8/

Anonyymi00016 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/bg/9/8/

https://vedabase.io/en/library/bg/9/8/

The whole cosmic order is under Me. Under My will it is automatically manifested again and again, and under My will it is annihilated at the end.

Anonyymi00017 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/bg/9/8/

The whole cosmic order is under Me. Under My will it is automatically manifested again and again, and under My will it is annihilated at the end.

Lue lisää

Bhāgavatam 3.11 kuvaa ajan yksiköitä näin (lyhyesti tiivistettynä):

Paramāṇu – aineen pienin hiukkanen

Ajan pienin yksikkö liittyy siihen, kuinka kauan paramāṇu liikkuu

Truṭi – hyvin pieni ajan hetki

Nimeṣa – silmänräpäys

Sitten kasvavat yksiköt: kṣaṇa, kāṣṭhā, laghu, muhūrta jne.

Lopulta päivä, kuukausi, vuosi

Sitten jumalallinen aika (devojen aika)

Lopulta yuga-syklit ja Brahmān elinikä

Anonyymi00018 kirjoitti:

Bhāgavatam 3.11 kuvaa ajan yksiköitä näin (lyhyesti tiivistettynä):

Paramāṇu – aineen pienin hiukkanen

Ajan pienin yksikkö liittyy siihen, kuinka kauan paramāṇu liikkuu

Truṭi – hyvin pieni ajan hetki

Nimeṣa – silmänräpäys

Sitten kasvavat yksiköt: kṣaṇa, kāṣṭhā, laghu, muhūrta jne.

Lopulta päivä, kuukausi, vuosi

Sitten jumalallinen aika (devojen aika)

Lopulta yuga-syklit ja Brahmān elinikä

Lue lisää

Bhāgavatamissa aika esitetään myös persoonallisena voimana – Vishnun energiana, joka saa prakṛtin liikkeeseen.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Bhāgavatamissa aika esitetään myös persoonallisena voimana – Vishnun energiana, joka saa prakṛtin liikkeeseen.

Bhagavad‑gītā käsittelee aikaa enemmän filosofisesti kuin matemaattisesti.

Erityisen tärkeä on 11.32:

"Kālo 'smi" – "Minä olen aika."

Tässä Krishna samaistaa itsensä aikaan kosmisena voimana, joka tuhoaa maailmat. Tämä on teologisesti erittäin tärkeä kohta Gaudiya-vaishnavismissa: aika ei ole itsenäinen voima, vaan Jumalan energia.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Bhagavad‑gītā käsittelee aikaa enemmän filosofisesti kuin matemaattisesti.

Erityisen tärkeä on 11.32:

"Kālo 'smi" – "Minä olen aika."

Tässä Krishna samaistaa itsensä aikaan kosmisena voimana, joka tuhoaa maailmat. Tämä on teologisesti erittäin tärkeä kohta Gaudiya-vaishnavismissa: aika ei ole itsenäinen voima, vaan Jumalan energia.

Lue lisää

Viṣṇu Purāṇa

Viṣṇu Purāṇa sisältää myös kosmologisia ajan kuvauksia:

yuga-syklit

manvantara-kaudet

Brahmān päivä ja yö

Bhāgavatam kuitenkin menee tarkemmin atomiseen aikaan.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Viṣṇu Purāṇa

Viṣṇu Purāṇa sisältää myös kosmologisia ajan kuvauksia:

yuga-syklit

manvantara-kaudet

Brahmān päivä ja yö

Bhāgavatam kuitenkin menee tarkemmin atomiseen aikaan.

Lue lisää

Atominen aika (paramāṇu-kāla)

Śrīmad-Bhāgavatam 3.11:ssa sanotaan, että:

Aika voidaan mitata sen perusteella, kuinka kauan kestää paramāṇun liike

Tämä aika on niin pieni, että sitä ei voi havaita tavallisilla aisteilla

Se on ajan hienoin materiaalinen mittayksikkö

Tämä on merkittävää, koska:

Aika ja aine sidotaan yhteen

Aika nähdään liikkeen mittana

Mutta samalla aika on metafyysinen voima, joka saa koko kosmoksen liikkeelle

Anonyymi00022 kirjoitti:

Atominen aika (paramāṇu-kāla)

Śrīmad-Bhāgavatam 3.11:ssa sanotaan, että:

Aika voidaan mitata sen perusteella, kuinka kauan kestää paramāṇun liike

Tämä aika on niin pieni, että sitä ei voi havaita tavallisilla aisteilla

Se on ajan hienoin materiaalinen mittayksikkö

Tämä on merkittävää, koska:

Aika ja aine sidotaan yhteen

Aika nähdään liikkeen mittana

Mutta samalla aika on metafyysinen voima, joka saa koko kosmoksen liikkeelle

Lue lisää

Gaudiya-ācāryat selittävät, että tämä kaikki koskee materiaalista aikaa. Henkisessä maailmassa ei ole paramāṇua, ei aineellista liikettä, eikä siksi myöskään tällaista mitattavaa aikaa.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Gaudiya-ācāryat selittävät, että tämä kaikki koskee materiaalista aikaa. Henkisessä maailmassa ei ole paramāṇua, ei aineellista liikettä, eikä siksi myöskään tällaista mitattavaa aikaa.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnava-traditiossa ajan syvällisin ja yksityiskohtaisin käsittely löytyy ennen kaikkea Śrīmad-Bhāgavatam -teoksesta. Siinä aikaa ei käsitellä pelkästään filosofisena käsitteenä, vaan myös kosmologisena ja jopa atomisena todellisuutena. Erityisesti kolmannen laulun yhdestoista luku kuvaa, miten aika voidaan ymmärtää pienimmästä mahdollisesta mittayksiköstä aina universaalisiin sykleihin asti.

Bhāgavatam selittää, että aineen pienin yksikkö on paramāṇu, jakamaton hiukkanen. Ajan pienin mitattava yksikkö määritellään suhteessa tämän paramāṇun liikkeeseen. Toisin sanoen aika ja liike liittyvät toisiinsa: aika havaitaan muutoksena. Tästä edetään asteittain suurempiin yksiköihin – silmänräpäykseen, hetkeen, muhūrtaan, päivään, kuukauteen ja vuoteen. Sen jälkeen siirrytään inhimillisen ajan yläpuolelle: jumalalliseen aikaan, yuga-sykleihin ja lopulta Brahmān päiviin ja öihin, jotka kestävät miljardeja vuosia. Näin Bhāgavatam rakentaa kokonaisen kosmisen ajan hierarkian, jossa pienin hetki ja universumin elinkaari kuuluvat samaan järjestelmään.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnava-traditiossa ajan syvällisin ja yksityiskohtaisin käsittely löytyy ennen kaikkea Śrīmad-Bhāgavatam -teoksesta. Siinä aikaa ei käsitellä pelkästään filosofisena käsitteenä, vaan myös kosmologisena ja jopa atomisena todellisuutena. Erityisesti kolmannen laulun yhdestoista luku kuvaa, miten aika voidaan ymmärtää pienimmästä mahdollisesta mittayksiköstä aina universaalisiin sykleihin asti.

Bhāgavatam selittää, että aineen pienin yksikkö on paramāṇu, jakamaton hiukkanen. Ajan pienin mitattava yksikkö määritellään suhteessa tämän paramāṇun liikkeeseen. Toisin sanoen aika ja liike liittyvät toisiinsa: aika havaitaan muutoksena. Tästä edetään asteittain suurempiin yksiköihin – silmänräpäykseen, hetkeen, muhūrtaan, päivään, kuukauteen ja vuoteen. Sen jälkeen siirrytään inhimillisen ajan yläpuolelle: jumalalliseen aikaan, yuga-sykleihin ja lopulta Brahmān päiviin ja öihin, jotka kestävät miljardeja vuosia. Näin Bhāgavatam rakentaa kokonaisen kosmisen ajan hierarkian, jossa pienin hetki ja universumin elinkaari kuuluvat samaan järjestelmään.

Lue lisää

Samaan aikaan Bhagavad-gītā lähestyy aikaa enemmän teologisesta ja eksistentiaalisesta näkökulmasta. Siinä Krishna sanoo: ”Minä olen aika.” Tässä aika ei ole vain mittayksikkö, vaan jumalallinen voima, joka tuo kaiken ilmenemään ja lopulta vetää kaiken takaisin. Gaudiya-vaishnava-ācāryat selittävät, että aika on Jumalan energia, joka panee prakṛtin eli materiaalisen luonnon liikkeeseen.

On kuitenkin ratkaisevaa ymmärtää, että kaikki nämä ajan mittaukset – paramāṇusta Brahmān elinikään – koskevat vain materiaalista maailmaa. Gaudiya-vaishnavismissa tehdään selkeä ero aineellisen ja henkisen todellisuuden välillä. Materiaalisessa maailmassa aika merkitsee muutosta, kulumista ja kuolemaa. Henkisessä maailmassa tällaista kuluttavaa aikaa ei ole. Siellä ei ole atomista rakennetta, ei aineellista liikettä eikä rappeutumista. Siksi siellä ei ole myöskään aikaa siinä merkityksessä kuin me sen koemme.

Bhāgavatam kuvaa henkistä maailmaa paikaksi, jossa aika ei herätä pelkoa. Siellä ei ole menneisyyttä, joka katoaa, eikä tulevaisuutta, joka uhkaa. On ikuinen, elävä nykyisyys, jossa suhteet Jumalaan ovat jatkuvasti tuoreita ja syvenevät, mutta eivät koskaan vanhene. Tämä on Gaudiya-vaishnava-näkemyksen mukaan todellinen ajattomuus.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Samaan aikaan Bhagavad-gītā lähestyy aikaa enemmän teologisesta ja eksistentiaalisesta näkökulmasta. Siinä Krishna sanoo: ”Minä olen aika.” Tässä aika ei ole vain mittayksikkö, vaan jumalallinen voima, joka tuo kaiken ilmenemään ja lopulta vetää kaiken takaisin. Gaudiya-vaishnava-ācāryat selittävät, että aika on Jumalan energia, joka panee prakṛtin eli materiaalisen luonnon liikkeeseen.

On kuitenkin ratkaisevaa ymmärtää, että kaikki nämä ajan mittaukset – paramāṇusta Brahmān elinikään – koskevat vain materiaalista maailmaa. Gaudiya-vaishnavismissa tehdään selkeä ero aineellisen ja henkisen todellisuuden välillä. Materiaalisessa maailmassa aika merkitsee muutosta, kulumista ja kuolemaa. Henkisessä maailmassa tällaista kuluttavaa aikaa ei ole. Siellä ei ole atomista rakennetta, ei aineellista liikettä eikä rappeutumista. Siksi siellä ei ole myöskään aikaa siinä merkityksessä kuin me sen koemme.

Bhāgavatam kuvaa henkistä maailmaa paikaksi, jossa aika ei herätä pelkoa. Siellä ei ole menneisyyttä, joka katoaa, eikä tulevaisuutta, joka uhkaa. On ikuinen, elävä nykyisyys, jossa suhteet Jumalaan ovat jatkuvasti tuoreita ja syvenevät, mutta eivät koskaan vanhene. Tämä on Gaudiya-vaishnava-näkemyksen mukaan todellinen ajattomuus.

Lue lisää

Näin vediset tekstit käsittelevät aikaa kahdella tasolla: yhtäältä äärimmäisen tarkasti mitattavana kosmisena periaatteena, toisaalta metafyysisenä voimana, joka kuuluu vain materiaaliseen todellisuuteen. Ja tämän ymmärtäminen johtaa syvempään kysymykseen: jos aika hallitsee kaikkea aineellista, mutta ei kosketa sielun ikuista olemusta, kumpaan todellisuuteen me lopulta kuulumme.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Näin vediset tekstit käsittelevät aikaa kahdella tasolla: yhtäältä äärimmäisen tarkasti mitattavana kosmisena periaatteena, toisaalta metafyysisenä voimana, joka kuuluu vain materiaaliseen todellisuuteen. Ja tämän ymmärtäminen johtaa syvempään kysymykseen: jos aika hallitsee kaikkea aineellista, mutta ei kosketa sielun ikuista olemusta, kumpaan todellisuuteen me lopulta kuulumme.

Lue lisää

Ensinnäkin Gaudiya-ajattelussa aika ei ole itsenäinen perimmäinen todellisuus. Bhagavad-gītāssa Krishna sanoo: ”Minä olen aika.” Tämä tarkoittaa, että aika ei ole Jumalan yläpuolella eikä Hänestä riippumaton voima. Aika on Hänen energiansa. Se on todellinen, mutta ei itsenäinen. Tämä on tärkeä tarkennus: aika on ikuista siinä mielessä, että se on Jumalan energia, mutta se ei ole korkein periaate – Jumala on.

Toiseksi Gaudiya-vaishnavismissa aika nähdään herättävänä voimana. Materiaalinen aika pakottaa kaiken muuttumaan. Se murtaa harhan pysyvyydestä. Ilman aikaa ihminen voisi kuvitella, että tämä maailma on hänen pysyvä kotinsa. Aika toimii siis armona: se paljastaa, että kaikki aineellinen on väliaikaista. Tässä mielessä ajan kuluminen ei ole vain menetystä, vaan opetusta.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Ensinnäkin Gaudiya-ajattelussa aika ei ole itsenäinen perimmäinen todellisuus. Bhagavad-gītāssa Krishna sanoo: ”Minä olen aika.” Tämä tarkoittaa, että aika ei ole Jumalan yläpuolella eikä Hänestä riippumaton voima. Aika on Hänen energiansa. Se on todellinen, mutta ei itsenäinen. Tämä on tärkeä tarkennus: aika on ikuista siinä mielessä, että se on Jumalan energia, mutta se ei ole korkein periaate – Jumala on.

Toiseksi Gaudiya-vaishnavismissa aika nähdään herättävänä voimana. Materiaalinen aika pakottaa kaiken muuttumaan. Se murtaa harhan pysyvyydestä. Ilman aikaa ihminen voisi kuvitella, että tämä maailma on hänen pysyvä kotinsa. Aika toimii siis armona: se paljastaa, että kaikki aineellinen on väliaikaista. Tässä mielessä ajan kuluminen ei ole vain menetystä, vaan opetusta.

Lue lisää

ämä on tärkeä tarkennus: aika on ikuista siinä mielessä, että se on Jumalan energia, mutta se ei ole korkein periaate – Jumala on.

Anonyymi00028 kirjoitti:

ämä on tärkeä tarkennus: aika on ikuista siinä mielessä, että se on Jumalan energia, mutta se ei ole korkein periaate – Jumala on.

Kehon aika – biologinen, rajallinen.

Kosminen aika – yuga-syklit, universumin luominen ja tuhoutuminen (kuvattu yksityiskohtaisesti Śrīmad-Bhāgavatamssa).

Henkinen todellisuus – jossa ei ole kuluttavaa aikaa lainkaan.

Se, mitä ihmiset eivät tule ajatelleeksi. Gaudiya-vaishnava-näkemyksen mukaan ikuinen sielu ei kuulu ajan alaisuuteen olemuksensa puolesta. Nyt se kokee ajan vaikutuksen, koska se on samaistunut aineelliseen kehoon. Mutta sen alkuperäinen asema on ajaton, henkinen.

Jos aika olisi täysin sidottu aineeseen, miten voisimme edes käsittää ikuisuuden? Kaipaus pysyvyyteen, kuolemattomuuteen ja täydelliseen rakkauteen viittaa johonkin, mikä ylittää ajan. Gaudiya-vaishnavismissa tämä nähdään sielun muistona omasta alkuperästään.

Ateistinen näkemys ei välttämättä kiellä ajan jatkumista, mutta se sitoo tietoisuuden kehon toimintaan. Gaudiya-vaishnava-filosofia taas erottaa tietoisuuden aineesta. Jos tietoisuus olisi pelkkää kemiaa, sen jatkuvuus olisi mahdoton ilman kehoa. Mutta jos tietoisuus on sielun ominaisuus, kehon kuolema ei ole tietoisuuden loppu, vaan siirtymä.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Kehon aika – biologinen, rajallinen.

Kosminen aika – yuga-syklit, universumin luominen ja tuhoutuminen (kuvattu yksityiskohtaisesti Śrīmad-Bhāgavatamssa).

Henkinen todellisuus – jossa ei ole kuluttavaa aikaa lainkaan.

Se, mitä ihmiset eivät tule ajatelleeksi. Gaudiya-vaishnava-näkemyksen mukaan ikuinen sielu ei kuulu ajan alaisuuteen olemuksensa puolesta. Nyt se kokee ajan vaikutuksen, koska se on samaistunut aineelliseen kehoon. Mutta sen alkuperäinen asema on ajaton, henkinen.

Jos aika olisi täysin sidottu aineeseen, miten voisimme edes käsittää ikuisuuden? Kaipaus pysyvyyteen, kuolemattomuuteen ja täydelliseen rakkauteen viittaa johonkin, mikä ylittää ajan. Gaudiya-vaishnavismissa tämä nähdään sielun muistona omasta alkuperästään.

Ateistinen näkemys ei välttämättä kiellä ajan jatkumista, mutta se sitoo tietoisuuden kehon toimintaan. Gaudiya-vaishnava-filosofia taas erottaa tietoisuuden aineesta. Jos tietoisuus olisi pelkkää kemiaa, sen jatkuvuus olisi mahdoton ilman kehoa. Mutta jos tietoisuus on sielun ominaisuus, kehon kuolema ei ole tietoisuuden loppu, vaan siirtymä.

Lue lisää

Mutta jos tietoisuus on sielun ominaisuus, kehon kuolema ei ole tietoisuuden loppu, vaan siirtymä.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Mutta jos tietoisuus on sielun ominaisuus, kehon kuolema ei ole tietoisuuden loppu, vaan siirtymä.

Jos aika todella jatkuu ilman meitä, onko loogista, että olemassaolomme katoaa täydellisesti? Vai onko todennäköisempää, että olemme osa jotakin, joka ylittää yksittäisen kehon? Ja jos tämä elämä on valmistautumista seuraavaan, tärkein kysymys ei ole vain ”onko aika ikuista”, vaan ”mihin suuntaan tietoisuuteni kehittyy tämän ajan sisällä?”

Gaudiya-vaishnava-näkökulmasta aika on kallisarvoista juuri siksi, että se on rajallinen mahdollisuus ajattomalle sielulle. Se on ikkuna, ei päätepiste.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Jos aika todella jatkuu ilman meitä, onko loogista, että olemassaolomme katoaa täydellisesti? Vai onko todennäköisempää, että olemme osa jotakin, joka ylittää yksittäisen kehon? Ja jos tämä elämä on valmistautumista seuraavaan, tärkein kysymys ei ole vain ”onko aika ikuista”, vaan ”mihin suuntaan tietoisuuteni kehittyy tämän ajan sisällä?”

Gaudiya-vaishnava-näkökulmasta aika on kallisarvoista juuri siksi, että se on rajallinen mahdollisuus ajattomalle sielulle. Se on ikkuna, ei päätepiste.

Lue lisää

Gaudiya-teologiassa todellisuus jakautuu kolmeen pääenergiaan: sisäiseen (hlādinī/antaranga-śakti), ulkoiseen (bahiraṅga-śakti, materia) ja rajalla olevaan (taṭasthā-śakti, jīva eli sielu). Aika liittyy nimenomaan ulkoiseen energiaan. Se ei ole itsenäinen substanssi, vaan Jumalan voima, joka aktivoi aineellisen luonnon. Ilman aikaa prakṛti olisi tasapainotilassa. Aika saa sen liikkeeseen.

Śrīmad-Bhāgavatam kuvaa, että ennen luomista materiaalinen luonto on lepotilassa. Sitten Jumalan katse ja ajan vaikutus käynnistävät kosmisen prosessin. Tämä on syvällinen ajatus: aika ei ole vain mitta, vaan kosminen impulssi, joka mahdollistaa tapahtumisen.

Silti samaan aikaan Bhagavad-gītāssa Krishna sanoo: ”Minä olen aika.” Tämä tarkoittaa, että aika ei ole Hänestä erillinen voima. Se on Hänen energiansa, mutta Hänen persoonansa ei ole ajan rajoittama. Tässä on tärkeä ero: Jumala käyttää aikaa, mutta ei ole ajan alainen. Jīva taas kokee ajan vaikutuksen, koska se on kääntynyt aineelliseen energiaan.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Gaudiya-teologiassa todellisuus jakautuu kolmeen pääenergiaan: sisäiseen (hlādinī/antaranga-śakti), ulkoiseen (bahiraṅga-śakti, materia) ja rajalla olevaan (taṭasthā-śakti, jīva eli sielu). Aika liittyy nimenomaan ulkoiseen energiaan. Se ei ole itsenäinen substanssi, vaan Jumalan voima, joka aktivoi aineellisen luonnon. Ilman aikaa prakṛti olisi tasapainotilassa. Aika saa sen liikkeeseen.

Śrīmad-Bhāgavatam kuvaa, että ennen luomista materiaalinen luonto on lepotilassa. Sitten Jumalan katse ja ajan vaikutus käynnistävät kosmisen prosessin. Tämä on syvällinen ajatus: aika ei ole vain mitta, vaan kosminen impulssi, joka mahdollistaa tapahtumisen.

Silti samaan aikaan Bhagavad-gītāssa Krishna sanoo: ”Minä olen aika.” Tämä tarkoittaa, että aika ei ole Hänestä erillinen voima. Se on Hänen energiansa, mutta Hänen persoonansa ei ole ajan rajoittama. Tässä on tärkeä ero: Jumala käyttää aikaa, mutta ei ole ajan alainen. Jīva taas kokee ajan vaikutuksen, koska se on kääntynyt aineelliseen energiaan.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnava-filosofiassa aika toimii kahdella tavalla:

Se paljastaa väliaikaisuuden.

Se ylläpitää karmallista järjestystä.

Ilman aikaa ei olisi syy–seurausketjua. Karma tarvitsee ajan ulottuvuuden. Siemen kylvetään, ja vasta ajan kuluttua se tuottaa hedelmän. Samoin teot tuottavat reaktioita. Aika on siis moraalisen järjestyksen mahdollistaja tässä maailmassa.

Mutta henkisessä maailmassa ei ole karmaa. Siksi siellä ei ole myöskään tällaista lineaarista aikaa. Siellä on tapahtumia, mutta ei kulumista. On vuorovaikutusta, mutta ei vanhenemista. Gaudiya-ācāryat selittävät, että henkisessä todellisuudessa on ”ikuisesti uusiutuva nykyhetki”. Se ei ole pysähtyneisyys, vaan dynaaminen ajattomuus.

Tämä erottaa Gaudiya-näkemyksen monista muista filosofioista. Ajattomuus ei tarkoita tyhjyyttä eikä persoonattomuutta. Se tarkoittaa, että rakkauden vaihto Krishnan kanssa ei ole ajan kuluttamaa. Se syvenee, mutta ei kulu loppuun.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnava-filosofiassa aika toimii kahdella tavalla:

Se paljastaa väliaikaisuuden.

Se ylläpitää karmallista järjestystä.

Ilman aikaa ei olisi syy–seurausketjua. Karma tarvitsee ajan ulottuvuuden. Siemen kylvetään, ja vasta ajan kuluttua se tuottaa hedelmän. Samoin teot tuottavat reaktioita. Aika on siis moraalisen järjestyksen mahdollistaja tässä maailmassa.

Mutta henkisessä maailmassa ei ole karmaa. Siksi siellä ei ole myöskään tällaista lineaarista aikaa. Siellä on tapahtumia, mutta ei kulumista. On vuorovaikutusta, mutta ei vanhenemista. Gaudiya-ācāryat selittävät, että henkisessä todellisuudessa on ”ikuisesti uusiutuva nykyhetki”. Se ei ole pysähtyneisyys, vaan dynaaminen ajattomuus.

Tämä erottaa Gaudiya-näkemyksen monista muista filosofioista. Ajattomuus ei tarkoita tyhjyyttä eikä persoonattomuutta. Se tarkoittaa, että rakkauden vaihto Krishnan kanssa ei ole ajan kuluttamaa. Se syvenee, mutta ei kulu loppuun.

Lue lisää

Ajattomuus ei tarkoita tyhjyyttä eikä persoonattomuutta. Se tarkoittaa, että rakkauden vaihto Krishnan kanssa ei ole ajan kuluttamaa. Se syvenee, mutta ei kulu loppuun.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Ajattomuus ei tarkoita tyhjyyttä eikä persoonattomuutta. Se tarkoittaa, että rakkauden vaihto Krishnan kanssa ei ole ajan kuluttamaa. Se syvenee, mutta ei kulu loppuun.

Nyt kysymykseesi ”kuinka moni ymmärtää että aika on ikuista?”

Useimmat ihmiset kokevat ajan psykologisesti. Se tuntuu nopealta tai hitaalta. Mutta Gaudiya-vaishnava-näkökulmasta aika on objektiivinen kosminen periaate, joka sitoo sielun aineelliseen kiertoon. Se on kuin virta, jossa kehot syntyvät ja katoavat. Ateistinen näkemys tunnistaa virran, mutta samaistaa itsensä aaltoon. Kun aalto katoaa, kaikki on ohi. Gaudiya-näkemyksessä sielu ei ole aalto, vaan tietoisuuden kantaja, joka siirtyy muodosta toiseen.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Nyt kysymykseesi ”kuinka moni ymmärtää että aika on ikuista?”

Useimmat ihmiset kokevat ajan psykologisesti. Se tuntuu nopealta tai hitaalta. Mutta Gaudiya-vaishnava-näkökulmasta aika on objektiivinen kosminen periaate, joka sitoo sielun aineelliseen kiertoon. Se on kuin virta, jossa kehot syntyvät ja katoavat. Ateistinen näkemys tunnistaa virran, mutta samaistaa itsensä aaltoon. Kun aalto katoaa, kaikki on ohi. Gaudiya-näkemyksessä sielu ei ole aalto, vaan tietoisuuden kantaja, joka siirtyy muodosta toiseen.

Lue lisää

Vielä yksi syvempi ulottuvuus:

Aika on kokemuksellisesti lineaarista vain siksi, että olemme materiaalisen mielen kautta rajattuja. Mutta Jumalan näkökulmasta kaikki tapahtuu samanaikaisesti Hänen tietoisuudessaan. Hän näkee menneen, nykyisen ja tulevan ilman, että Hän on niiden rajoittama. Tämä vihjaa siihen, että lineaarinen aika on perspektiivinen ilmiö, ei absoluuttinen raja todellisuudelle.

Lopulta kaikkein syvin kysymys ei ole ”onko aika ikuista?” vaan:

Onko ikuinen olemukseni ajan kuluttama vai ajan todistaja?

Gaudiya-vaishnavismissa sielu on ajaton olemukseltaan, mutta ajassa kokemuksellisesti. Tämä välitila tekee ihmiselämästä äärimmäisen merkityksellisen. Se on kohta, jossa ajaton tietoisuus voi valita suuntansa ajan virrassa.

Ja siksi tämä elämä nähdään valmistautumisena. Ei siksi, että Jumala pakottaisi, vaan siksi, että aika antaa rajallisen mahdollisuuden tehdä ikuinen valinta.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Vielä yksi syvempi ulottuvuus:

Aika on kokemuksellisesti lineaarista vain siksi, että olemme materiaalisen mielen kautta rajattuja. Mutta Jumalan näkökulmasta kaikki tapahtuu samanaikaisesti Hänen tietoisuudessaan. Hän näkee menneen, nykyisen ja tulevan ilman, että Hän on niiden rajoittama. Tämä vihjaa siihen, että lineaarinen aika on perspektiivinen ilmiö, ei absoluuttinen raja todellisuudelle.

Lopulta kaikkein syvin kysymys ei ole ”onko aika ikuista?” vaan:

Onko ikuinen olemukseni ajan kuluttama vai ajan todistaja?

Gaudiya-vaishnavismissa sielu on ajaton olemukseltaan, mutta ajassa kokemuksellisesti. Tämä välitila tekee ihmiselämästä äärimmäisen merkityksellisen. Se on kohta, jossa ajaton tietoisuus voi valita suuntansa ajan virrassa.

Ja siksi tämä elämä nähdään valmistautumisena. Ei siksi, että Jumala pakottaisi, vaan siksi, että aika antaa rajallisen mahdollisuuden tehdä ikuinen valinta.

Lue lisää

Śrīmad-Bhāgavatam kuvaa, että ennen aineellisen universumin luomista prakṛti (materiaalinen luonto) on tasapainotilassa – kuin lepäävä potentiaali. Silloin ei ole näkyvää liikettä, ei muutosta, ei karmallista tapahtumaketjua. Kun Jumalan tahto ja Hänen aikavoimansa vaikuttavat prakṛtiin, kosminen prosessi käynnistyy. Elementit aktivoituvat, syntyy liike – ja liikkeen myötä ilmenee mitattava aika.

Tässä mielessä voidaan sanoa, että lineaarinen, mitattava aika alkaa uudelleen jokaisen luomissyklin alussa. Kun universumi tuhoutuu (pralaya), myös tuo mitattava kosminen aikarakenne – päivät, yugat, Brahmān elinkaari – purkautuu.

Mutta tämä ei tarkoita, että aika itse katoaisi olemattomiin.

Bhagavad-gītāssa Krishna sanoo: ”Minä olen aika.” Tämä tarkoittaa, että aika on Jumalan energia. Jumala ei koskaan lakkaa olemasta, joten myöskään Hänen energiansa ei lakkaa olemasta. Aika ei siis synny tyhjästä, eikä se kuole. Se ilmenee ja vetäytyy yhdessä kosmisen luomisen kanssa.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Śrīmad-Bhāgavatam kuvaa, että ennen aineellisen universumin luomista prakṛti (materiaalinen luonto) on tasapainotilassa – kuin lepäävä potentiaali. Silloin ei ole näkyvää liikettä, ei muutosta, ei karmallista tapahtumaketjua. Kun Jumalan tahto ja Hänen aikavoimansa vaikuttavat prakṛtiin, kosminen prosessi käynnistyy. Elementit aktivoituvat, syntyy liike – ja liikkeen myötä ilmenee mitattava aika.

Tässä mielessä voidaan sanoa, että lineaarinen, mitattava aika alkaa uudelleen jokaisen luomissyklin alussa. Kun universumi tuhoutuu (pralaya), myös tuo mitattava kosminen aikarakenne – päivät, yugat, Brahmān elinkaari – purkautuu.

Mutta tämä ei tarkoita, että aika itse katoaisi olemattomiin.

Bhagavad-gītāssa Krishna sanoo: ”Minä olen aika.” Tämä tarkoittaa, että aika on Jumalan energia. Jumala ei koskaan lakkaa olemasta, joten myöskään Hänen energiansa ei lakkaa olemasta. Aika ei siis synny tyhjästä, eikä se kuole. Se ilmenee ja vetäytyy yhdessä kosmisen luomisen kanssa.

Lue lisää

Voit ajatella asiaa näin:

Kun universumi on ilmennyt, aika toimii muutoksena, kulumisena ja karmallisena järjestyksenä.

Kun universumi vetäytyy, ei ole aineellista muutosta, eikä siksi ole kokemuksellista tai mitattavaa aikaa.

Jumalan tasolla - aika ei sido Häntä lainkaan.

Gaudiya-ācāryat selittävät, että aika on erityisesti se voima, joka tuo esiin aineellisen luonnon kolmen guṇan (sattva, rajas, tamas) vuorovaikutuksen. Ilman ajan vaikutusta prakṛti pysyisi tasapainossa. Siksi voidaan sanoa, että luominen alkaa, kun aika ”astuu esiin” suhteessa aineeseen.

Mutta vielä syvempi taso on tämä:

Henkisessä maailmassa ei ole tuhoavaa aikaa lainkaan. Siellä ei ole syntymää eikä häviämistä, joten ei ole myöskään lineaarista alkamista tai päättymistä. Siksi kysymys ”alkaako aika uudestaan?” koskee vain materiaalista todellisuutta.

Gaudiya-vaishnava-näkemyksen mukaan universumit ilmestyvät ja katoavat kuin hengenveto. Jokaisessa syklissä materiaalinen aika alkaa uudelleen – mutta ikuinen todellisuus, Jumala ja sielut eivät ala eivätkä lopu.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Voit ajatella asiaa näin:

Kun universumi on ilmennyt, aika toimii muutoksena, kulumisena ja karmallisena järjestyksenä.

Kun universumi vetäytyy, ei ole aineellista muutosta, eikä siksi ole kokemuksellista tai mitattavaa aikaa.

Jumalan tasolla - aika ei sido Häntä lainkaan.

Gaudiya-ācāryat selittävät, että aika on erityisesti se voima, joka tuo esiin aineellisen luonnon kolmen guṇan (sattva, rajas, tamas) vuorovaikutuksen. Ilman ajan vaikutusta prakṛti pysyisi tasapainossa. Siksi voidaan sanoa, että luominen alkaa, kun aika ”astuu esiin” suhteessa aineeseen.

Mutta vielä syvempi taso on tämä:

Henkisessä maailmassa ei ole tuhoavaa aikaa lainkaan. Siellä ei ole syntymää eikä häviämistä, joten ei ole myöskään lineaarista alkamista tai päättymistä. Siksi kysymys ”alkaako aika uudestaan?” koskee vain materiaalista todellisuutta.

Gaudiya-vaishnava-näkemyksen mukaan universumit ilmestyvät ja katoavat kuin hengenveto. Jokaisessa syklissä materiaalinen aika alkaa uudelleen – mutta ikuinen todellisuus, Jumala ja sielut eivät ala eivätkä lopu.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnava-näkemyksen mukaan universumit ilmestyvät ja katoavat kuin hengenveto. Jokaisessa syklissä materiaalinen aika alkaa uudelleen – mutta ikuinen todellisuus, Jumala ja sielut eivät ala eivätkä lopu.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnava-näkemyksen mukaan universumit ilmestyvät ja katoavat kuin hengenveto. Jokaisessa syklissä materiaalinen aika alkaa uudelleen – mutta ikuinen todellisuus, Jumala ja sielut eivät ala eivätkä lopu.

Lue lisää

Aika alkaa aina uudelleen siellä, missä on syntymä ja kuolema.
Missä ei ole syntymää eikä kuolemaa, siellä ei ole alkavaa aikaa.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Aika alkaa aina uudelleen siellä, missä on syntymä ja kuolema.
Missä ei ole syntymää eikä kuolemaa, siellä ei ole alkavaa aikaa.

Jos mennään vielä syvemmälle Gaudiya-vaishnava-metafysiikkaan, kysymys ”alkaako aika aina uudestaan, kun aineellinen maailma luodaan?” liittyy siihen, mitä tarkoitamme ajalla.

Gaudiya-traditiossa aika (kāla) ei ole itsenäinen substanssi, joka kelluisi tyhjyydessä. Se on Jumalan energia, joka toimii tietyssä kontekstissa: suhteessa aineeseen ja karmaan.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Jos mennään vielä syvemmälle Gaudiya-vaishnava-metafysiikkaan, kysymys ”alkaako aika aina uudestaan, kun aineellinen maailma luodaan?” liittyy siihen, mitä tarkoitamme ajalla.

Gaudiya-traditiossa aika (kāla) ei ole itsenäinen substanssi, joka kelluisi tyhjyydessä. Se on Jumalan energia, joka toimii tietyssä kontekstissa: suhteessa aineeseen ja karmaan.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnava-näkökulmasta kysymys siitä, alkaako aika aina uudestaan, kun aineellinen maailma luodaan, johdattaa hyvin syvälle metafysiikkaan. Aikaa ei ymmärretä itsenäisenä substanssina, joka olisi olemassa omillaan, vaan Jumalan energiana, joka toimii suhteessa aineeseen ja karmaan. Se ei ole irrallinen voima, vaan osa jumalallista järjestystä.

Śrīmad-Bhāgavatam kuvaa, että ennen luomista materiaalinen luonto on tasapainotilassa. Kolme guṇaa eivät ole aktiivisia, ei ole muotoja, ei liikettä, ei tapahtumia. Koska aika ilmenee muutoksena ja muutos edellyttää liikettä, voidaan sanoa, ettei silloin ole aktiivista, mitattavaa aikaa. Ei ole ennen ja jälkeen, ei syy–seurausketjua. Aika ei kuitenkaan lakkaa ontologisesti olemasta; se ei vain ole toiminnassa. Se on kuin potentiaalinen voima, joka ei vielä ilmene.

Kun luominen alkaa, Jumalan tahto ja Hänen aikavoimansa aktivoivat prakṛtin. Guṇat alkavat liikkua, eriytyminen alkaa, ja samalla syntyy lineaarinen ajallisuus: mennyt, nykyinen ja tuleva. Samassa hetkessä syntyy myös karma, sillä nyt teoilla voi olla seurauksia ajassa. Tässä mielessä voidaan sanoa, että jokaisessa kosmisessa syklissä mitattava aika alkaa uudelleen. Luominen ei ole vain aineen järjestymistä, vaan ajallisuuden käynnistymistä.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnava-näkökulmasta kysymys siitä, alkaako aika aina uudestaan, kun aineellinen maailma luodaan, johdattaa hyvin syvälle metafysiikkaan. Aikaa ei ymmärretä itsenäisenä substanssina, joka olisi olemassa omillaan, vaan Jumalan energiana, joka toimii suhteessa aineeseen ja karmaan. Se ei ole irrallinen voima, vaan osa jumalallista järjestystä.

Śrīmad-Bhāgavatam kuvaa, että ennen luomista materiaalinen luonto on tasapainotilassa. Kolme guṇaa eivät ole aktiivisia, ei ole muotoja, ei liikettä, ei tapahtumia. Koska aika ilmenee muutoksena ja muutos edellyttää liikettä, voidaan sanoa, ettei silloin ole aktiivista, mitattavaa aikaa. Ei ole ennen ja jälkeen, ei syy–seurausketjua. Aika ei kuitenkaan lakkaa ontologisesti olemasta; se ei vain ole toiminnassa. Se on kuin potentiaalinen voima, joka ei vielä ilmene.

Kun luominen alkaa, Jumalan tahto ja Hänen aikavoimansa aktivoivat prakṛtin. Guṇat alkavat liikkua, eriytyminen alkaa, ja samalla syntyy lineaarinen ajallisuus: mennyt, nykyinen ja tuleva. Samassa hetkessä syntyy myös karma, sillä nyt teoilla voi olla seurauksia ajassa. Tässä mielessä voidaan sanoa, että jokaisessa kosmisessa syklissä mitattava aika alkaa uudelleen. Luominen ei ole vain aineen järjestymistä, vaan ajallisuuden käynnistymistä.

Lue lisää

Kun universumi vetäytyy pralayan aikana, muodot purkautuvat takaisin alkuperäiseen tasapainoon. Jīvat ja karmalliset siemenet eivät lakkaa olemasta, mutta aktiivinen toiminta pysähtyy. Koska ei ole muutosta, ei ole myöskään kokemuksellista aikaa. Kosminen kellokoneisto ikään kuin pysähtyy. Silti ajan periaate ei tuhoudu, sillä se on Jumalan energia. Bhagavad-gītāssa Krishna sanoo: ”Minä olen aika.” Tämä merkitsee, ettei aika ole Hänestä erillinen eikä Häntä rajoittava. Jumala ei ole ajan alainen, vaikka Hän käyttää aikaa materiaalisen maailman hallintaan.

Gaudiya-vaishnava-teologiassa luomisen ja tuhoutumisen syklit ovat aluttomia. Ei ole ensimmäistä hetkeä, jolloin aika olisi alkanut, eikä viimeistä hetkeä, jolloin se lakkaisi. Materiaalinen aika alkaa ja päättyy suhteessa jokaiseen universumiin, mutta ajan periaate energiana ei synny eikä kuole. Se ilmenee ja vetäytyy kosmisten syklien mukana.

Syvemmällä tasolla aika liittyy myös tietoisuuteen. Lineaarinen aika koetaan mielen kautta: muisto luo menneisyyden, havainto nykyhetken ja odotus tulevaisuuden. Ilman aineellista mieltä ei ole psykologista aikaa. Ilman aineellista liikettä ei ole kosmista aikaa. Mutta Jumalan tietoisuudessa ei ole rajoittavaa lineaarisuutta. Hän näkee menneen, nykyisen ja tulevan yhtä aikaa olematta niiden sitoma.

Henkisessä maailmassa ei ole kuluttavaa aikaa lainkaan. Siellä ei ole syntymää eikä kuolemaa, ei rappeutumista eikä karmallista kehitystä. On liikettä, vuorovaikutusta ja jumalallista leikkiä, mutta mikään ei vanhene eikä katoa. Siellä on ikuinen, alati tuore nykyisyys. Ajattomuus ei tarkoita pysähtyneisyyttä, vaan sitä, ettei mikään ole häviämisen alainen.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Kun universumi vetäytyy pralayan aikana, muodot purkautuvat takaisin alkuperäiseen tasapainoon. Jīvat ja karmalliset siemenet eivät lakkaa olemasta, mutta aktiivinen toiminta pysähtyy. Koska ei ole muutosta, ei ole myöskään kokemuksellista aikaa. Kosminen kellokoneisto ikään kuin pysähtyy. Silti ajan periaate ei tuhoudu, sillä se on Jumalan energia. Bhagavad-gītāssa Krishna sanoo: ”Minä olen aika.” Tämä merkitsee, ettei aika ole Hänestä erillinen eikä Häntä rajoittava. Jumala ei ole ajan alainen, vaikka Hän käyttää aikaa materiaalisen maailman hallintaan.

Gaudiya-vaishnava-teologiassa luomisen ja tuhoutumisen syklit ovat aluttomia. Ei ole ensimmäistä hetkeä, jolloin aika olisi alkanut, eikä viimeistä hetkeä, jolloin se lakkaisi. Materiaalinen aika alkaa ja päättyy suhteessa jokaiseen universumiin, mutta ajan periaate energiana ei synny eikä kuole. Se ilmenee ja vetäytyy kosmisten syklien mukana.

Syvemmällä tasolla aika liittyy myös tietoisuuteen. Lineaarinen aika koetaan mielen kautta: muisto luo menneisyyden, havainto nykyhetken ja odotus tulevaisuuden. Ilman aineellista mieltä ei ole psykologista aikaa. Ilman aineellista liikettä ei ole kosmista aikaa. Mutta Jumalan tietoisuudessa ei ole rajoittavaa lineaarisuutta. Hän näkee menneen, nykyisen ja tulevan yhtä aikaa olematta niiden sitoma.

Henkisessä maailmassa ei ole kuluttavaa aikaa lainkaan. Siellä ei ole syntymää eikä kuolemaa, ei rappeutumista eikä karmallista kehitystä. On liikettä, vuorovaikutusta ja jumalallista leikkiä, mutta mikään ei vanhene eikä katoa. Siellä on ikuinen, alati tuore nykyisyys. Ajattomuus ei tarkoita pysähtyneisyyttä, vaan sitä, ettei mikään ole häviämisen alainen.

Lue lisää

Materiaalinen, mitattava aika alkaa uudelleen jokaisessa luomisessa, koska muutos ja karma alkavat uudelleen. Mutta aika energiana ei ala eikä lopu, sillä se on Jumalan voima. Ja vielä syvemmin: sielu ei olemukseltaan kuulu kuluttavan ajan piiriin, vaikka se nyt kokee ajan vaikutuksen aineellisen samaistumisen vuoksi. Ihmiselämä on siksi ainutlaatuinen kohta, jossa ajallinen kokemus ja ajaton olemus kohtaavat.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Materiaalinen, mitattava aika alkaa uudelleen jokaisessa luomisessa, koska muutos ja karma alkavat uudelleen. Mutta aika energiana ei ala eikä lopu, sillä se on Jumalan voima. Ja vielä syvemmin: sielu ei olemukseltaan kuulu kuluttavan ajan piiriin, vaikka se nyt kokee ajan vaikutuksen aineellisen samaistumisen vuoksi. Ihmiselämä on siksi ainutlaatuinen kohta, jossa ajallinen kokemus ja ajaton olemus kohtaavat.

Lue lisää

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Materiaalinen, mitattava aika alkaa uudelleen jokaisessa luomisessa, koska muutos ja karma alkavat uudelleen. Mutta aika energiana ei ala eikä lopu, sillä se on Jumalan voima. Ja vielä syvemmin: sielu ei olemukseltaan kuulu kuluttavan ajan piiriin, vaikka se nyt kokee ajan vaikutuksen aineellisen samaistumisen vuoksi. Ihmiselämä on siksi ainutlaatuinen kohta, jossa ajallinen kokemus ja ajaton olemus kohtaavat.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnava-teologiassa voidaan vastata näin: materiaalinen aika aktivoituu Mahā-Viṣṇun katseessa, mutta aika energiana ei ala silloin olemassaololtaan.

Śrīmad-Bhāgavatam kuvaa, että ennen luomista materiaalinen luonto (prakṛti, pradhāna) on tasapainotilassa. Kolme guṇaa eivät ole liikkeessä. Ei ole muotoja, ei tapahtumia, ei karmallista kehitystä. Tässä tilassa ei ole mitattavaa, lineaarista aikaa, koska ei ole muutosta.

Kun Mahā‑Viṣṇu luo katseensa prakṛtiin, Hänen katseensa sisältää kolme asiaa:

ajan (kāla)

karmalliset siemenet (jīvojen aiemmat teot)

Hänen energiansa aktivoinnin

Tämä “katse” ei ole fyysinen katsominen, vaan jumalallinen vaikutus. Juuri tässä hetkessä prakṛti aktivoituu. Guṇat alkavat liikkua. Syntyy eriytyminen, järjestys, syy ja seuraus. Ja samalla alkaa toimiva, mitattava aika.

Siksi voidaan sanoa:

Aika ei synny tyhjästä luomishetkellä,
mutta se alkaa toimia suhteessa aineeseen Mahā-Viṣṇun katseen kautta.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnava-teologiassa voidaan vastata näin: materiaalinen aika aktivoituu Mahā-Viṣṇun katseessa, mutta aika energiana ei ala silloin olemassaololtaan.

Śrīmad-Bhāgavatam kuvaa, että ennen luomista materiaalinen luonto (prakṛti, pradhāna) on tasapainotilassa. Kolme guṇaa eivät ole liikkeessä. Ei ole muotoja, ei tapahtumia, ei karmallista kehitystä. Tässä tilassa ei ole mitattavaa, lineaarista aikaa, koska ei ole muutosta.

Kun Mahā‑Viṣṇu luo katseensa prakṛtiin, Hänen katseensa sisältää kolme asiaa:

ajan (kāla)

karmalliset siemenet (jīvojen aiemmat teot)

Hänen energiansa aktivoinnin

Tämä “katse” ei ole fyysinen katsominen, vaan jumalallinen vaikutus. Juuri tässä hetkessä prakṛti aktivoituu. Guṇat alkavat liikkua. Syntyy eriytyminen, järjestys, syy ja seuraus. Ja samalla alkaa toimiva, mitattava aika.

Siksi voidaan sanoa:

Aika ei synny tyhjästä luomishetkellä,
mutta se alkaa toimia suhteessa aineeseen Mahā-Viṣṇun katseen kautta.

Lue lisää

Toisin sanoen aika energiana on ikuinen, koska se on Jumalan energia. Mutta ajallisuus – mennyt, nykyinen, tuleva – ilmenee vasta, kun materia alkaa muuttua.

Bhāgavatam selittää myös, että aika on se voima, joka saa prakṛtin tasapainon rikkoutumaan. Ilman ajan vaikutusta aine pysyisi lepäävässä tilassa. Aika on siis kosmisen liikkeen käynnistäjä.

On kuitenkin tärkeä lisäys: Mahā-Viṣṇu ei ole ajan alainen. Bhagavad-gītāssa Krishna sanoo: ”Minä olen aika.” Tämä tarkoittaa, että aika on Hänen energiansa. Hän käyttää aikaa, mutta ei ole sen sitoma. Jīva taas kokee ajan, koska se toimii aineellisessa kentässä.

Jos halutaan ilmaista tämä hyvin täsmällisesti Gaudiya-näkökulmasta:

– Aika on ikuinen Jumalan energia.
– Materiaalinen, lineaarinen aika aktivoituu Mahā-Viṣṇun katseessa.
– Henkisessä todellisuudessa ei ole kuluttavaa aikaa lainkaan.

Syvimmässä mielessä aika alkaa aina siellä, missä on muutos ja karma. Ja tuo muutos alkaa, kun Mahā-Viṣṇu suuntaa energiansa prakṛtiin.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Toisin sanoen aika energiana on ikuinen, koska se on Jumalan energia. Mutta ajallisuus – mennyt, nykyinen, tuleva – ilmenee vasta, kun materia alkaa muuttua.

Bhāgavatam selittää myös, että aika on se voima, joka saa prakṛtin tasapainon rikkoutumaan. Ilman ajan vaikutusta aine pysyisi lepäävässä tilassa. Aika on siis kosmisen liikkeen käynnistäjä.

On kuitenkin tärkeä lisäys: Mahā-Viṣṇu ei ole ajan alainen. Bhagavad-gītāssa Krishna sanoo: ”Minä olen aika.” Tämä tarkoittaa, että aika on Hänen energiansa. Hän käyttää aikaa, mutta ei ole sen sitoma. Jīva taas kokee ajan, koska se toimii aineellisessa kentässä.

Jos halutaan ilmaista tämä hyvin täsmällisesti Gaudiya-näkökulmasta:

– Aika on ikuinen Jumalan energia.
– Materiaalinen, lineaarinen aika aktivoituu Mahā-Viṣṇun katseessa.
– Henkisessä todellisuudessa ei ole kuluttavaa aikaa lainkaan.

Syvimmässä mielessä aika alkaa aina siellä, missä on muutos ja karma. Ja tuo muutos alkaa, kun Mahā-Viṣṇu suuntaa energiansa prakṛtiin.

Lue lisää

Hyvä ja tarkka huomio. Gaudiya-vaishnava-näkökulmasta aika on sekä syklinen että lineaarinen, mutta eri tasoilla. Siksi kirjoitin, että materiaalinen, lineaarinen aika aktivoituu Mahā-Viṣṇun katseessa – se ei ole ristiriidassa syklisyyden kanssa.

Kun Mahā-Viṣṇu suuntaa energiansa prakṛtiin, guṇat aktivoituvat ja kosminen prosessi alkaa. Tästä hetkestä alkaen syntyy ennen ja jälkeen. Syntyy tapahtumaketju. Syntyy karma. Tämä on lineaarista aikaa: syy johtaa seuraukseen, hetki seuraa toista.

Mutta koko universumin mittakaavassa tämä lineaarinen kulku tapahtuu syklisessä rakenteessa.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Hyvä ja tarkka huomio. Gaudiya-vaishnava-näkökulmasta aika on sekä syklinen että lineaarinen, mutta eri tasoilla. Siksi kirjoitin, että materiaalinen, lineaarinen aika aktivoituu Mahā-Viṣṇun katseessa – se ei ole ristiriidassa syklisyyden kanssa.

Kun Mahā-Viṣṇu suuntaa energiansa prakṛtiin, guṇat aktivoituvat ja kosminen prosessi alkaa. Tästä hetkestä alkaen syntyy ennen ja jälkeen. Syntyy tapahtumaketju. Syntyy karma. Tämä on lineaarista aikaa: syy johtaa seuraukseen, hetki seuraa toista.

Mutta koko universumin mittakaavassa tämä lineaarinen kulku tapahtuu syklisessä rakenteessa.

Lue lisää

Śrīmad-Bhāgavatam kuvaa, että universumi käy läpi:

luomisen (sṛṣṭi)

ylläpidon

häviämisen (pralaya)

lepovaiheen

ja jälleen uuden luomisen

Nämä syklit toistuvat loputtomasti. Siksi aikaa kutsutaan kosmisesti sykliseksi. Ei ole ensimmäistä luomista eikä viimeistä tuhoa. Syklit seuraavat toisiaan kuin hengenveto.

Mutta jokaisen yksittäisen syklin sisällä aika toimii lineaarisesti. Yuga seuraa yugaa. Brahmān päivä seuraa yötä. Ihmisen elämä kulkee syntymästä kuolemaan. Karma etenee askel askeleelta.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Śrīmad-Bhāgavatam kuvaa, että universumi käy läpi:

luomisen (sṛṣṭi)

ylläpidon

häviämisen (pralaya)

lepovaiheen

ja jälleen uuden luomisen

Nämä syklit toistuvat loputtomasti. Siksi aikaa kutsutaan kosmisesti sykliseksi. Ei ole ensimmäistä luomista eikä viimeistä tuhoa. Syklit seuraavat toisiaan kuin hengenveto.

Mutta jokaisen yksittäisen syklin sisällä aika toimii lineaarisesti. Yuga seuraa yugaa. Brahmān päivä seuraa yötä. Ihmisen elämä kulkee syntymästä kuolemaan. Karma etenee askel askeleelta.

Lue lisää

Voimme siis sanoa näin:

Ajan rakenne on syklinen.

Ajan kokemus ja toiminta on lineaarinen.

Materiaalinen aika aktivoituu Mahā-Viṣṇun katseessa, tarkoitan sitä, että jokaisen luomissyklin alussa lineaarinen, karmallinen ajallisuus käynnistyy uudelleen. Ei niin, että aika olisi joskus kokonaan lakannut olemasta, vaan että se alkaa jälleen toimia suhteessa aineeseen.

Syklisyys tarkoittaa, että tämä ei ole kertaluonteinen tapahtuma.
Lineaarisuus tarkoittaa, että jokainen sykli sisältää järjestyksen ja suunnan.

Vielä syvemmällä tasolla Gaudiya-vaishnavismissa sanotaan, että aika on anādi – aluton. Se ei ole saanut alkua missään ensimmäisessä hetkessä. Mutta sen ilmeneminen suhteessa aineeseen tapahtuu aina syklisesti.

Näin ei ole ristiriitaa. On kuin aalto, joka kulkee suoraviivaisesti rannalle – mutta koko meri hengittää rytmisesti edestakaisin.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Voimme siis sanoa näin:

Ajan rakenne on syklinen.

Ajan kokemus ja toiminta on lineaarinen.

Materiaalinen aika aktivoituu Mahā-Viṣṇun katseessa, tarkoitan sitä, että jokaisen luomissyklin alussa lineaarinen, karmallinen ajallisuus käynnistyy uudelleen. Ei niin, että aika olisi joskus kokonaan lakannut olemasta, vaan että se alkaa jälleen toimia suhteessa aineeseen.

Syklisyys tarkoittaa, että tämä ei ole kertaluonteinen tapahtuma.
Lineaarisuus tarkoittaa, että jokainen sykli sisältää järjestyksen ja suunnan.

Vielä syvemmällä tasolla Gaudiya-vaishnavismissa sanotaan, että aika on anādi – aluton. Se ei ole saanut alkua missään ensimmäisessä hetkessä. Mutta sen ilmeneminen suhteessa aineeseen tapahtuu aina syklisesti.

Näin ei ole ristiriitaa. On kuin aalto, joka kulkee suoraviivaisesti rannalle – mutta koko meri hengittää rytmisesti edestakaisin.

Lue lisää

Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

Sielu (atma)

आत्मा

Sielu (sanskritiksi ātma) – elävä olento tai yksilöllinen olemus. Se on ikuinen atominen osa Maailmansielua tai Ylitietoisuutta. Sielun ilmenemisalue ...on materiaalisen ja henkisen maailman välinen rajallinen energia (Tataṣṭha-shakti). Tämä on aineeton alue, ja kuten kaikki olemassa oleva, se sijaitsee Korkeimman (Jumalan) tietoisuudessa. Siksi yritykset punnita, valokuvata, koskettaa tai nähdä sielu silmin ovat absurdi ja merkityksetön ajatus.

...
Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

Materiaalimaailmassa sielu on sidottu väärään egoon, mieleen, älyyn ja aisteihin. Henkimaailmaan päästyään sielu löytää todellisen tarkoituksensa. Sielulla on kolme erottamatonta ominaisuutta: Sat-Chit-Ananda. Sat – (kuolemattomuus), Chit – (tietoisuus), Ananda – (autuus). Sielulla on täysin ikuinen kuolematon olemassaolo ja tietoisuus. Ananda eli autuus on se, mitä sielu kaipaa ja mihin se pyrkii. Se on elämän todellinen tarkoitus ja sen ilmentymisen (syntymän) tarkoitus.

Tämä pieni kommentti ei pysty paljastamaan koko merkitystä niin syvälliselle käsitteelle kuin sielu. Monien aikakausien viisaat ovat löytäneet sielun erilaisia puolia, mutta tähän päivään mennessä meillä ei ole tarkkaa ja kattavaa käsitystä siitä, mitä se on....

Anonyymi00051 kirjoitti:

Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

Sielu (atma)

आत्मा

Sielu (sanskritiksi ātma) – elävä olento tai yksilöllinen olemus. Se on ikuinen atominen osa Maailmansielua tai Ylitietoisuutta. Sielun ilmenemisalue ...on materiaalisen ja henkisen maailman välinen rajallinen energia (Tataṣṭha-shakti). Tämä on aineeton alue, ja kuten kaikki olemassa oleva, se sijaitsee Korkeimman (Jumalan) tietoisuudessa. Siksi yritykset punnita, valokuvata, koskettaa tai nähdä sielu silmin ovat absurdi ja merkityksetön ajatus.

...
Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

Materiaalimaailmassa sielu on sidottu väärään egoon, mieleen, älyyn ja aisteihin. Henkimaailmaan päästyään sielu löytää todellisen tarkoituksensa. Sielulla on kolme erottamatonta ominaisuutta: Sat-Chit-Ananda. Sat – (kuolemattomuus), Chit – (tietoisuus), Ananda – (autuus). Sielulla on täysin ikuinen kuolematon olemassaolo ja tietoisuus. Ananda eli autuus on se, mitä sielu kaipaa ja mihin se pyrkii. Se on elämän todellinen tarkoitus ja sen ilmentymisen (syntymän) tarkoitus.

Tämä pieni kommentti ei pysty paljastamaan koko merkitystä niin syvälliselle käsitteelle kuin sielu. Monien aikakausien viisaat ovat löytäneet sielun erilaisia puolia, mutta tähän päivään mennessä meillä ei ole tarkkaa ja kattavaa käsitystä siitä, mitä se on....

Lue lisää

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

*****************

Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.


Sielu (élan vital - "elämän impulssi") etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu eri kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon.

***************************

Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00052 kirjoitti:

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

*****************

Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.


Sielu (élan vital - "elämän impulssi") etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu eri kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon.

***************************

Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Ajan ja avaruuden faktori

Aika. Kāla

Suuri Aika. Mahākāla.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Ajan ja avaruuden faktori

Aika. Kāla

Suuri Aika. Mahākāla.

Kāla, Mahākāla edustaa Shiva. Shiva on Mahākāla, ajan ja avaruuden (tilan) faktori.
Olemme tottuneet ajattelemaan ajassa ja tilassa - deśakālassa - koska emme tiedä, mitä ikuisuus on.
Sielu taas on tuon maailman, tuon maan, asukas, joka on ikuinen. On syntynyt vääristynyt näkemys, jonka mukaan sielu on osa katoavaa maailmaa, aikaa ja avaruutta, ahankaraa, ja nyt tietoisuutemme suuntautuu ulospäin, tuomiten itsemme tähän katoavaan aineelliseen maailmaan. Todellinen kotimme on kuitenkin sielun valtakunta, joten pystymme irrottautumaan olemassaolon negatiivisesta aspektista.

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

***************************

Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00054 kirjoitti:

Kāla, Mahākāla edustaa Shiva. Shiva on Mahākāla, ajan ja avaruuden (tilan) faktori.
Olemme tottuneet ajattelemaan ajassa ja tilassa - deśakālassa - koska emme tiedä, mitä ikuisuus on.
Sielu taas on tuon maailman, tuon maan, asukas, joka on ikuinen. On syntynyt vääristynyt näkemys, jonka mukaan sielu on osa katoavaa maailmaa, aikaa ja avaruutta, ahankaraa, ja nyt tietoisuutemme suuntautuu ulospäin, tuomiten itsemme tähän katoavaan aineelliseen maailmaan. Todellinen kotimme on kuitenkin sielun valtakunta, joten pystymme irrottautumaan olemassaolon negatiivisesta aspektista.

Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj

***************************

Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Miksi aika nopeutuu ja mitä sille voidaan tehdä?

B.S. Swami, fyysikko vastaa tähän kysymykseen.

Käännösvirheet suomen kielellä ja tämä lyhyt ote hänen luennostaan:



Vastaus: Usein ihmiset joutuvat ajattomuuden tilaan, kun ihminen ei ymmärrä, mitä tehdä, mitä tapahtuu, aika näyttää menneen hulluksi, kiihtyneen. Nykyään on monessa suhteessa tällainen ajattomuuden tila, kun vanha, kaikille selkeä muodostelma on melkein ohi, siirrytään uuteen muodostelmaan, sivilisaatioon, ja monet ihmiset eivät tiedä, mitä tehdä, miten sopeutua uuteen muodostelmaan. Vedoissa sanotaan, että kun ajanpyörä saavuttaa alimmillaan pisteen, jossa siirrytään uuteen sykliin, sillä hetkellä ajan kulku kiihtyy jyrkästi. Aika tiivistyy, aikasyklien risteyskohtaan, jolloin totutut rakenteet eivät toimi. Nyt meillä on juuri tällainen tilanne - aiemmat hoitomenetelmät eivät toimi, jotkin sosiaaliset rakenteet eivät toimi, johtamisjärjestelmät eivät toimi, eli ihmiset yrittävät soveltaa jotakin aiemmin kehitettyä, mutta se on tehotonta. Itse asiassa ne, jotka ymmärtävät aikaa, eli ymmärtävät, miten aika liittyy älyyn, pystyvät selviytymään tästä tilanteesta. Tietyn luovuuden ansiosta ihminen voi päästä mukaan tilanteeseen ja olla menestyvä ja onnellinen. Ajan risteys on eräänlainen erityinen muutoskonfiguraatio, kun ihmiset siirtyvät luovaan vaiheeseen, koska kaikki muu kuin luovuus ei toimi (on hyödytöntä). Jos et kytkeydy päälle, kuulut luusereiden luokkaan.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Miksi aika nopeutuu ja mitä sille voidaan tehdä?

B.S. Swami, fyysikko vastaa tähän kysymykseen.

Käännösvirheet suomen kielellä ja tämä lyhyt ote hänen luennostaan:



Vastaus: Usein ihmiset joutuvat ajattomuuden tilaan, kun ihminen ei ymmärrä, mitä tehdä, mitä tapahtuu, aika näyttää menneen hulluksi, kiihtyneen. Nykyään on monessa suhteessa tällainen ajattomuuden tila, kun vanha, kaikille selkeä muodostelma on melkein ohi, siirrytään uuteen muodostelmaan, sivilisaatioon, ja monet ihmiset eivät tiedä, mitä tehdä, miten sopeutua uuteen muodostelmaan. Vedoissa sanotaan, että kun ajanpyörä saavuttaa alimmillaan pisteen, jossa siirrytään uuteen sykliin, sillä hetkellä ajan kulku kiihtyy jyrkästi. Aika tiivistyy, aikasyklien risteyskohtaan, jolloin totutut rakenteet eivät toimi. Nyt meillä on juuri tällainen tilanne - aiemmat hoitomenetelmät eivät toimi, jotkin sosiaaliset rakenteet eivät toimi, johtamisjärjestelmät eivät toimi, eli ihmiset yrittävät soveltaa jotakin aiemmin kehitettyä, mutta se on tehotonta. Itse asiassa ne, jotka ymmärtävät aikaa, eli ymmärtävät, miten aika liittyy älyyn, pystyvät selviytymään tästä tilanteesta. Tietyn luovuuden ansiosta ihminen voi päästä mukaan tilanteeseen ja olla menestyvä ja onnellinen. Ajan risteys on eräänlainen erityinen muutoskonfiguraatio, kun ihmiset siirtyvät luovaan vaiheeseen, koska kaikki muu kuin luovuus ei toimi (on hyödytöntä). Jos et kytkeydy päälle, kuulut luusereiden luokkaan.

Lue lisää

Mitä ovat sisäinen ja ulkoinen aika?

B.S.Swami, fyysikko vastaa:

Kysymys: Mitä on sisäinen ja ulkoinen aika?
Vastaus: Kun henkilöllä on ulkoinen aika, joka näkyy kellon osoittimena, mutta ei sisäistä aikaa, se tarkoittaa, että henkilö on levottomuuden tilassa. Tämä on ajattomuudessa olevan ihmisen psykologinen perustila, kun ihminen ei ole ottanut vastuuta itsestään, elämästään ja odottaa ongelmiensa ratkeavan ulkoisessa rakenteessa. Tämä tila on sisäisen ajan ryöstäjä. Ja silloin ihminen rikkoo mittaamisen lakia: hän lakkaa huomaamasta läheisten ihmisten elämää. Sisäinen aika on kykyä kytkeytyä pois aistien objekteista, ulkoisista olosuhteista ja nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat.



Miten käsitys ajasta eroaa länsimaisen ja itäisen sivilisaation välillä?


Kysymys: Mikä ero on länsimaisen ja itäisen sivilisaation aikakäsityksessä?
Vastaus: Kyse on pohjimmiltaan erilaisesta näkemyksestä. Länsimaisessa sivilisaatiossa aikaa tarkastellaan menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden näkökulmasta. Menneisyys on silloin mahdollisuuksia, joita ei ole hyödynnetty. Nykyhetkeä ei länsimaisessa sivilisaatiossa pidetä tekijänä. Eli itse asiassa ihminen ei ole olemassa nykyhetkessä. Osoittautuu, että tällaisessa sivilisaatiossa aika on jakautunut menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Tällainen ihminen haaveilee tulevaisuudesta tai katuu menneisyyttä. Itäisessä kulttuurissa menneisyyttä ja tulevaisuutta tarkastellaan nykyisyydessä. Ja tällainen ihminen ajattelee ja tuntee, että hänen tulevaisuutensa riippuu siitä, miten hän ajattelee ja tuntee nyt. Siitä, miten hän suhtautuu ympäröivään maailmaan nyt. Tulevaisuutta hänen ei silloin tarvitse suunnitella. Aika suunnittelee, koska aika on ihmisen suunnitelmien yläpuolella.

Anonyymi00056 kirjoitti:

Mitä ovat sisäinen ja ulkoinen aika?

B.S.Swami, fyysikko vastaa:

Kysymys: Mitä on sisäinen ja ulkoinen aika?
Vastaus: Kun henkilöllä on ulkoinen aika, joka näkyy kellon osoittimena, mutta ei sisäistä aikaa, se tarkoittaa, että henkilö on levottomuuden tilassa. Tämä on ajattomuudessa olevan ihmisen psykologinen perustila, kun ihminen ei ole ottanut vastuuta itsestään, elämästään ja odottaa ongelmiensa ratkeavan ulkoisessa rakenteessa. Tämä tila on sisäisen ajan ryöstäjä. Ja silloin ihminen rikkoo mittaamisen lakia: hän lakkaa huomaamasta läheisten ihmisten elämää. Sisäinen aika on kykyä kytkeytyä pois aistien objekteista, ulkoisista olosuhteista ja nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat.



Miten käsitys ajasta eroaa länsimaisen ja itäisen sivilisaation välillä?


Kysymys: Mikä ero on länsimaisen ja itäisen sivilisaation aikakäsityksessä?
Vastaus: Kyse on pohjimmiltaan erilaisesta näkemyksestä. Länsimaisessa sivilisaatiossa aikaa tarkastellaan menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden näkökulmasta. Menneisyys on silloin mahdollisuuksia, joita ei ole hyödynnetty. Nykyhetkeä ei länsimaisessa sivilisaatiossa pidetä tekijänä. Eli itse asiassa ihminen ei ole olemassa nykyhetkessä. Osoittautuu, että tällaisessa sivilisaatiossa aika on jakautunut menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Tällainen ihminen haaveilee tulevaisuudesta tai katuu menneisyyttä. Itäisessä kulttuurissa menneisyyttä ja tulevaisuutta tarkastellaan nykyisyydessä. Ja tällainen ihminen ajattelee ja tuntee, että hänen tulevaisuutensa riippuu siitä, miten hän ajattelee ja tuntee nyt. Siitä, miten hän suhtautuu ympäröivään maailmaan nyt. Tulevaisuutta hänen ei silloin tarvitse suunnitella. Aika suunnittelee, koska aika on ihmisen suunnitelmien yläpuolella.

Lue lisää

Kysymys: Mitä muinaisten viisaus voi opettaa meille?


B.S.Swami:

Vastaus: Muinaisilla tietäjillä on syvyyttä, joka meiltä nykyään puuttuu. Idän ja lännen yhdistelmä antaa hämmästyttävän tuloksen - elämän tarkoituksen ymmärtämisen ja mukavuuden, ulkoisen harmonian luomisen. Aineelliset saavutukset eivät kuitenkaan tee meistä edistyksellisempiä, vaan pikemminkin päinvastoin - tuhoisampia ja vähemmän onnellisia. Muinaisina aikoina ihmiset näkivät elämän tarkoituksen siinä, että he tekivät jotain kaunista yhdessä. Tämän merkityksen ytimessä oli aikomus - herättää ympärillä olevien sydämissä inspiraation ja luovan lennon tunne. Jotta ihminen voisi olla onnellinen, tarvitaan vain kaksi asiaa - lempipuuhaa ja ystäviä, joiden kanssa hän tekisi lempipuuhaansa.


Kysymys: Mikä on älyn ja sisäisen ajan suhde?


B.S.Swami:

Vastaus: Äly on suoraan yhteydessä aikaan. Järkevä ihminen on ihminen, joka ymmärtää ajan luonteen, hän tekee yhteistyötä ajan energian kanssa. Tämä on älyn määritelmä. Kiinalaisilla on tällainen sanonta: Jos haluat tuhota vihollisen, istu joen rannalla ja odota, kunnes se ui ohitsesi. Toisin sanoen itämaisen ajattelun luonteeseen kuuluu, ettei taistella, ei vastustaa, vaan yksinkertaisesti tuntea yhteys. Äly on funktio, jonka avulla ihminen voi tuntea maailman eheyden ja suhteiden eheyden. Hän ei jaa tätä maailmaa vihamielisiin ja ystävällisiin, hän ymmärtää, ettei ystäviä ja vihollisia ole. Tämä jako on luontainen länsimaiselle ajattelulle, joka toimii ulkoisen ajan tilassa. Henkinen äly toimii sisäisen ajan tilassa, ja se on oppilaan hallussa.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Kysymys: Mitä muinaisten viisaus voi opettaa meille?


B.S.Swami:

Vastaus: Muinaisilla tietäjillä on syvyyttä, joka meiltä nykyään puuttuu. Idän ja lännen yhdistelmä antaa hämmästyttävän tuloksen - elämän tarkoituksen ymmärtämisen ja mukavuuden, ulkoisen harmonian luomisen. Aineelliset saavutukset eivät kuitenkaan tee meistä edistyksellisempiä, vaan pikemminkin päinvastoin - tuhoisampia ja vähemmän onnellisia. Muinaisina aikoina ihmiset näkivät elämän tarkoituksen siinä, että he tekivät jotain kaunista yhdessä. Tämän merkityksen ytimessä oli aikomus - herättää ympärillä olevien sydämissä inspiraation ja luovan lennon tunne. Jotta ihminen voisi olla onnellinen, tarvitaan vain kaksi asiaa - lempipuuhaa ja ystäviä, joiden kanssa hän tekisi lempipuuhaansa.


Kysymys: Mikä on älyn ja sisäisen ajan suhde?


B.S.Swami:

Vastaus: Äly on suoraan yhteydessä aikaan. Järkevä ihminen on ihminen, joka ymmärtää ajan luonteen, hän tekee yhteistyötä ajan energian kanssa. Tämä on älyn määritelmä. Kiinalaisilla on tällainen sanonta: Jos haluat tuhota vihollisen, istu joen rannalla ja odota, kunnes se ui ohitsesi. Toisin sanoen itämaisen ajattelun luonteeseen kuuluu, ettei taistella, ei vastustaa, vaan yksinkertaisesti tuntea yhteys. Äly on funktio, jonka avulla ihminen voi tuntea maailman eheyden ja suhteiden eheyden. Hän ei jaa tätä maailmaa vihamielisiin ja ystävällisiin, hän ymmärtää, ettei ystäviä ja vihollisia ole. Tämä jako on luontainen länsimaiselle ajattelulle, joka toimii ulkoisen ajan tilassa. Henkinen äly toimii sisäisen ajan tilassa, ja se on oppilaan hallussa.

Lue lisää

Kysymys: Mitä tapahtuu henkilölle, joka on väärällä henkisellä polulla?

B.S.Swami:

Vastaus: Jos henkinen polku on väärä ja henkilö omaksuu jonkin uskonnon, jonka sisällä hän haluaa näyttäytyä parempana kuin on, kyseessä on väärä henkisyys. Syntyy uskonnollinen ylevöityminen. Ihmisellä on jo ongelmia, hän hyväksyy uskonnon ja nyt hänen on mukauduttava johonkin standardiin, edustukseen, sisäiseen kuvaan. Kaikki muuttuu vielä monimutkaisemmaksi.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Kysymys: Mitä tapahtuu henkilölle, joka on väärällä henkisellä polulla?

B.S.Swami:

Vastaus: Jos henkinen polku on väärä ja henkilö omaksuu jonkin uskonnon, jonka sisällä hän haluaa näyttäytyä parempana kuin on, kyseessä on väärä henkisyys. Syntyy uskonnollinen ylevöityminen. Ihmisellä on jo ongelmia, hän hyväksyy uskonnon ja nyt hänen on mukauduttava johonkin standardiin, edustukseen, sisäiseen kuvaan. Kaikki muuttuu vielä monimutkaisemmaksi.

Lue lisää

Kysymys: Mikä on ominaista länsimaiselle aikakäsitykselle?


B.S.Swami:

Vastaus: Kun jätämme huomiotta sisäisen ajan, meistä tulee ”länsimainen” ihminen. ”Länsimainen” ihminen ajattelee, että huomenna on parempi (eli nyt ei ole niin kuin haluaisimme, mutta huomenna on parempi). Ihmettelen - mistä hän saa tämän? Tällaista kysymystä ei kannata kysyä ”länsimaiselta” ihmiseltä, koska se pelottaa häntä. Hän ajattelee, että huomenna on parempi, koska olen suunnitellut sen niin; olen oppinut menneisyyden virheistä, en aio toistaa niitä uudelleen, joten huomenna kaikki on hyvin. Mutta tärkein virhe, jota hän ei tunnista ja jonka vuoksi huomenna ei tule olemaan parempi, on se, että hän ei koe nykyhetken tunnetta, eli hän ei koe yhtenäisyyden tunnetta, harmonian tunnetta.

Huomenna hän käsittelee karmansa, eikä ole niin tärkeää, onko se hyvä vai huono. Jos ihmisellä on hyvä karma, hän saa joitakin tuloksia, hedelmiä, ja hän kiintyy näihin hedelmiin, koska hänellä ei ole sisäistä tilaa, hänen sisäinen ulottuvuutensa ei ole päällä. Toisin sanoen hän ei omista toimintansa hedelmiä jollekin korkeammalle voimalle, vaan hän ajattelee, että kaikki hedelmät kuuluvat hänelle. Luonnollisesti hän kiintyy näihin hedelmiin ja kehittää tietynlaisen asenteen tätä kaikkea kohtaan. Hän pelkää menettävänsä ne, ja sen seurauksena hän kokee kärsimystä. Jos karma on huono, ihminen epäonnistuu. Näissä tapauksissa henkilö on yli laidan, hän alkaa alentua, hänellä on alemmuuskompleksi. Seuraavaksi henkilö kääntyy psykologin puoleen, koska hänen on selviydyttävä ulkoisesta ajasta, ja psykologi antaa hänelle mahdollisuuden rentoutua, ajatella positiivisia asioita. Näin ”länsimainen” ihminen yrittää ratkaista ulkoisen ajan ongelman.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Kysymys: Mikä on ominaista länsimaiselle aikakäsitykselle?


B.S.Swami:

Vastaus: Kun jätämme huomiotta sisäisen ajan, meistä tulee ”länsimainen” ihminen. ”Länsimainen” ihminen ajattelee, että huomenna on parempi (eli nyt ei ole niin kuin haluaisimme, mutta huomenna on parempi). Ihmettelen - mistä hän saa tämän? Tällaista kysymystä ei kannata kysyä ”länsimaiselta” ihmiseltä, koska se pelottaa häntä. Hän ajattelee, että huomenna on parempi, koska olen suunnitellut sen niin; olen oppinut menneisyyden virheistä, en aio toistaa niitä uudelleen, joten huomenna kaikki on hyvin. Mutta tärkein virhe, jota hän ei tunnista ja jonka vuoksi huomenna ei tule olemaan parempi, on se, että hän ei koe nykyhetken tunnetta, eli hän ei koe yhtenäisyyden tunnetta, harmonian tunnetta.

Huomenna hän käsittelee karmansa, eikä ole niin tärkeää, onko se hyvä vai huono. Jos ihmisellä on hyvä karma, hän saa joitakin tuloksia, hedelmiä, ja hän kiintyy näihin hedelmiin, koska hänellä ei ole sisäistä tilaa, hänen sisäinen ulottuvuutensa ei ole päällä. Toisin sanoen hän ei omista toimintansa hedelmiä jollekin korkeammalle voimalle, vaan hän ajattelee, että kaikki hedelmät kuuluvat hänelle. Luonnollisesti hän kiintyy näihin hedelmiin ja kehittää tietynlaisen asenteen tätä kaikkea kohtaan. Hän pelkää menettävänsä ne, ja sen seurauksena hän kokee kärsimystä. Jos karma on huono, ihminen epäonnistuu. Näissä tapauksissa henkilö on yli laidan, hän alkaa alentua, hänellä on alemmuuskompleksi. Seuraavaksi henkilö kääntyy psykologin puoleen, koska hänen on selviydyttävä ulkoisesta ajasta, ja psykologi antaa hänelle mahdollisuuden rentoutua, ajatella positiivisia asioita. Näin ”länsimainen” ihminen yrittää ratkaista ulkoisen ajan ongelman.

Lue lisää

Epäsymmetrinen dialektiikka on ollut olemassa aina. Mitä tämä tieto on? Se on tietoa siitä, millä tavoin henkisyys on tiedettä.

Mikä on teknologian merkitys? Jotta tämä tieto voitaisiin muotoilla, oli käytävä läpi toisenlainen logiikka. Koska tässä maailmassa, jossa elämme, ihmiset tuntevat periaatteessa vain kahdenlaista logiikkaa: se on muodollinen logiikka tai muodollis-matemaattinen logiikka, joka kuvaa kuolleita rakenteita. Se on dialektista logiikkaa, joka kuvaa luontoa sen binäärisessä tilassa, kaksinaisuuden tilassa, jossa vastakohdat kumoavat toisensa ja ruokkivat toisiaan, ne muodostavat vaihtelun kudoksen.


Itse asiassa logiikkaa on monenlaista, mutta ne kaikki sopivat enemmän tai vähemmän joko dialektiseen paradigmaan tai se on muodollis-loginen paradigma. Pointtina on se, että mikään näistä logiikoista ei kuvaa, ei anna tieteellistä perustaa hengelliselle maailmankuvalle, koska dialektinen logiikka kuvaa muuttuvuuden aluetta, mikä tarkoittaa, että se ei kuvaa ikuisuuden aluetta, se ei kuvaa tietoisuutta. Lisäksi tietoisuus määritellään aineen funktiona, jonkinlaisena aineen tuottamana.



Tästä syystä ihmiset puhuvat tietoisuudesta jonkinlaisena asiana, joka ei ole ensisijainen. Ensisijainen on aine. Mitä tapahtui? Epäsymmetrinen dialektiikka kuvaa aivan toisenlaista konstruktiota, tai pikemminkin ei edes konstruktiota, vaan se antaa toisenlaisen määritelmän ihmisen olemassaolon peruskäsitteille.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Epäsymmetrinen dialektiikka on ollut olemassa aina. Mitä tämä tieto on? Se on tietoa siitä, millä tavoin henkisyys on tiedettä.

Mikä on teknologian merkitys? Jotta tämä tieto voitaisiin muotoilla, oli käytävä läpi toisenlainen logiikka. Koska tässä maailmassa, jossa elämme, ihmiset tuntevat periaatteessa vain kahdenlaista logiikkaa: se on muodollinen logiikka tai muodollis-matemaattinen logiikka, joka kuvaa kuolleita rakenteita. Se on dialektista logiikkaa, joka kuvaa luontoa sen binäärisessä tilassa, kaksinaisuuden tilassa, jossa vastakohdat kumoavat toisensa ja ruokkivat toisiaan, ne muodostavat vaihtelun kudoksen.


Itse asiassa logiikkaa on monenlaista, mutta ne kaikki sopivat enemmän tai vähemmän joko dialektiseen paradigmaan tai se on muodollis-loginen paradigma. Pointtina on se, että mikään näistä logiikoista ei kuvaa, ei anna tieteellistä perustaa hengelliselle maailmankuvalle, koska dialektinen logiikka kuvaa muuttuvuuden aluetta, mikä tarkoittaa, että se ei kuvaa ikuisuuden aluetta, se ei kuvaa tietoisuutta. Lisäksi tietoisuus määritellään aineen funktiona, jonkinlaisena aineen tuottamana.



Tästä syystä ihmiset puhuvat tietoisuudesta jonkinlaisena asiana, joka ei ole ensisijainen. Ensisijainen on aine. Mitä tapahtui? Epäsymmetrinen dialektiikka kuvaa aivan toisenlaista konstruktiota, tai pikemminkin ei edes konstruktiota, vaan se antaa toisenlaisen määritelmän ihmisen olemassaolon peruskäsitteille.

Lue lisää

Muinainen tieto, jonka tietäjät näkivät intuitiivisesti, eri historiallisina aikakausina tietäjät esittivät tietoa, Vedoja, myöhempiä jonkinlaisia tutkielmia, joissa maailmankaikkeuden rakenne ja kaikki, mikä liittyy ihmisen tarkoitukseen, hänen ominaisuuksiinsa eli ihmisluonnon erityispiirteisiin ja niin edelleen, ihmisten välisiin suhteisiin, ihmisyhteiskunnan laitteisiin, rakentuu näiden määritelmien varaan.

Kaikki tämä tieto esiteltiin vuosituhansia sitten. Tämä tieto on nykyihmiselle saavuttamattomissa. Ensinnäkin siksi, että nykyihminen uskoo kehittyneensä, toisin sanoen hän uskoo olevansa edistyksellisempi näkemyksissään luonnosta ja ihmisen kohtalosta kuin tuhansia vuosia sitten eläneet tietäjät. En puhu kaikista, mutta on yleinen näkemys, että olemme teknologisesti edistyneempiä aineellisessa mielessä, joten olemme edistyneempiä.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Muinainen tieto, jonka tietäjät näkivät intuitiivisesti, eri historiallisina aikakausina tietäjät esittivät tietoa, Vedoja, myöhempiä jonkinlaisia tutkielmia, joissa maailmankaikkeuden rakenne ja kaikki, mikä liittyy ihmisen tarkoitukseen, hänen ominaisuuksiinsa eli ihmisluonnon erityispiirteisiin ja niin edelleen, ihmisten välisiin suhteisiin, ihmisyhteiskunnan laitteisiin, rakentuu näiden määritelmien varaan.

Kaikki tämä tieto esiteltiin vuosituhansia sitten. Tämä tieto on nykyihmiselle saavuttamattomissa. Ensinnäkin siksi, että nykyihminen uskoo kehittyneensä, toisin sanoen hän uskoo olevansa edistyksellisempi näkemyksissään luonnosta ja ihmisen kohtalosta kuin tuhansia vuosia sitten eläneet tietäjät. En puhu kaikista, mutta on yleinen näkemys, että olemme teknologisesti edistyneempiä aineellisessa mielessä, joten olemme edistyneempiä.

Lue lisää

Tämä tieto on saavuttamattomissa siitä syystä, että ymmärtääkseen ihmisen on havaittava logiikka.

Jos tietoisuus on lepotilassa, elämässä ei voida muuttaa mitään

Sanoitte, että on olemassa armon tie ja kärsimyksen tie. Kärsimyksen polku on ymmärrettävää: loppujen lopuksi elämä pakottaa teidät ennemmin tai myöhemmin muuttumaan, jos ette halua. Mutta mikä on armon tie? Voitteko selittää tarkemmin? Mitä se ilmentää?

Millaiset olosuhteet olisi luotava opetuslapseutta varten? Mutta loppujen lopuksi opetuslapseus on kausaalinen kategoria, se ei riipu olosuhteista.


Vastaus:

Syynä on ihmisen päätös siitä, ettei hän halua enää elää niin. Ihminen tekee päätöksen itse, sieluna. Olosuhteet eivät tee päätöstä hänen puolestaan - häntä on jälleen kerran lyöty takorautaisella saappaalla ja hän on päättänyt muuttua. Sellaista ei ole olemassa. On ihmisiä, jotka elävät kurjuudessa vuosikausia, eivätkä he muuta mitään. Pelkästään se, että ihminen kärsii, ei ole syy siihen, että hän tulee parannukseen. Syy on hänen sisäinen päätöksensä.


Aloitimme keskustelun siitä, että syy on sisällä, ulkopuolella on vain symmetrisiä suhteita, vääriä syitä ja vääriä vaikutuksia, mutta todellinen syy on ihmisen sisällä. Kun ihminen siis tekee todellisen päätöksen, hän ei aloita muuttamalla ulkoisia olosuhteita, vaan hän aloittaa muuttamalla suhtautumistaan olosuhteisiin. Tämä on hyvin erilainen lähestymistapa.


Ihmisen on ymmärrettävä, että hänen on lanseerattava tietoisuutensa tilanteessa olevaan ongelmaan, ja hänelle tulee opettaa, miten hänen tietoisuutensa herätetään. Sillä jos tietoisuus on horroksessa, ja tietoisuus on kausaalikategoria, ette voi muuttaa mitään elämässänne.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Tämä tieto on saavuttamattomissa siitä syystä, että ymmärtääkseen ihmisen on havaittava logiikka.

Jos tietoisuus on lepotilassa, elämässä ei voida muuttaa mitään

Sanoitte, että on olemassa armon tie ja kärsimyksen tie. Kärsimyksen polku on ymmärrettävää: loppujen lopuksi elämä pakottaa teidät ennemmin tai myöhemmin muuttumaan, jos ette halua. Mutta mikä on armon tie? Voitteko selittää tarkemmin? Mitä se ilmentää?

Millaiset olosuhteet olisi luotava opetuslapseutta varten? Mutta loppujen lopuksi opetuslapseus on kausaalinen kategoria, se ei riipu olosuhteista.


Vastaus:

Syynä on ihmisen päätös siitä, ettei hän halua enää elää niin. Ihminen tekee päätöksen itse, sieluna. Olosuhteet eivät tee päätöstä hänen puolestaan - häntä on jälleen kerran lyöty takorautaisella saappaalla ja hän on päättänyt muuttua. Sellaista ei ole olemassa. On ihmisiä, jotka elävät kurjuudessa vuosikausia, eivätkä he muuta mitään. Pelkästään se, että ihminen kärsii, ei ole syy siihen, että hän tulee parannukseen. Syy on hänen sisäinen päätöksensä.


Aloitimme keskustelun siitä, että syy on sisällä, ulkopuolella on vain symmetrisiä suhteita, vääriä syitä ja vääriä vaikutuksia, mutta todellinen syy on ihmisen sisällä. Kun ihminen siis tekee todellisen päätöksen, hän ei aloita muuttamalla ulkoisia olosuhteita, vaan hän aloittaa muuttamalla suhtautumistaan olosuhteisiin. Tämä on hyvin erilainen lähestymistapa.


Ihmisen on ymmärrettävä, että hänen on lanseerattava tietoisuutensa tilanteessa olevaan ongelmaan, ja hänelle tulee opettaa, miten hänen tietoisuutensa herätetään. Sillä jos tietoisuus on horroksessa, ja tietoisuus on kausaalikategoria, ette voi muuttaa mitään elämässänne.

Lue lisää

Aika ei ole lineaarinen vaan syklinen.

Kysymys: Mitkä ovat ajan peruskäsitteet?

B.S.Swami, fyysikko vastaa tähän kysymykseen.

Käännösvirheet suomen kielellä ja tämä lyhyt ote hänen luennostaan:


Vastaus: Asia on niin, että ihmisillä, sinulla ja minulla, on kaksi käsitystä ajasta. Toinen käsitys ajasta on ulkoinen aika, fyysinen aika, jolloin kaikki yksinkertaisesti kulkee eteenpäin menneisyydestä tulevaisuuteen. Ja tämän fyysisen ajan varaan on itse asiassa rakennettu koko käsitys elämästä. Eli ihminen elää, hän kasvaa, yhteiskunta etenee jonnekin eteenpäin, ja ihminen itse asiassa käy läpi eri kehitysvaiheita, yhteiskunta käy läpi eri kehitysvaiheita. Mitä me ajattelemme ajasta? Kysytäänpä itseltämme kysymys - mitä aika on meille? Mitä tulevaisuus on meille? Mitä näemme tulevaisuudessa? Kehitystä, eikö niin? Kun ajattelemme tulevaisuutta, mitä tunnemme sydämessämme? Toivoa. Meillä on jonkinlainen käsitys onnellisuudesta, jonkinlainen käsitys löytämättömistä mahdollisuuksista, joita löydämme. Entä kun ajattelemme menneisyyttä, mitä tunteita se herättää meissä? Kiitollisuutta.


Milloin ajattelemme nykyhetkeä? Eihän ole aikaa ajatella, vai onko? Ei ole aikaa tuntea. Huomatkaa, tämä on hyvin tärkeä kohta. Katsomme tulevaisuuteen suurella mielihyvällä, meillä on hyvin voimakas taipumus katsoa menneisyyteen, eli ihmiset katsovat menneisyyteen, ja kun he katsovat menneisyyteen, he kokevat tiettyjä, hyvin voimakkaita tunteita. Ihmiset, jotka ovat jaloja, kokevat kiitollisuutta, ihmiset, jotka ovat onnettomia, kokevat katumusta. He ajattelevat esimerkiksi: ”Jos olisin matkustanut kaksikymmentä vuotta tai edes viisi vuotta taaksepäin, olisin tehnyt asiat toisin”, eikö niin? Useimmat ihmiset tuntevat niin. Mutta vakuutan teille, että jos matkustaisitte viisi vuotta taaksepäin, tekisitte samoin. Koska juuri nyt, tässä hetkessä, teemme samaa kuin silloin - teemme samoja virheitä.


Koska juuri nyt, juuri tällä hetkellä, teemme samaa kuin silloin - teemme samoja virheitä. Toisin sanoen ajattelemme, että jos meille annetaan enemmän aikaa, teemme jotain ihmeellistä, mutta juuri nyt, juuri tällä hetkellä, teemme samaa. Ja samalla tavalla ihminen ajattelee, että tulevaisuudessa tapahtuu edistystä, mutta on mielenkiintoinen asia - haluan kertoa teille tänään yhden salaisuuden. Tiedättekö, että ajassa on yksi mielenkiintoinen piirre? Se on se, että aika on silmukka, eli aika, tämä fyysinen aika menneisyydestä tulevaisuuteen on olemassa ihmisen käsityksessä, mutta se... sitä ei ole olemassa maailmankaikkeudessa.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Aika ei ole lineaarinen vaan syklinen.

Kysymys: Mitkä ovat ajan peruskäsitteet?

B.S.Swami, fyysikko vastaa tähän kysymykseen.

Käännösvirheet suomen kielellä ja tämä lyhyt ote hänen luennostaan:


Vastaus: Asia on niin, että ihmisillä, sinulla ja minulla, on kaksi käsitystä ajasta. Toinen käsitys ajasta on ulkoinen aika, fyysinen aika, jolloin kaikki yksinkertaisesti kulkee eteenpäin menneisyydestä tulevaisuuteen. Ja tämän fyysisen ajan varaan on itse asiassa rakennettu koko käsitys elämästä. Eli ihminen elää, hän kasvaa, yhteiskunta etenee jonnekin eteenpäin, ja ihminen itse asiassa käy läpi eri kehitysvaiheita, yhteiskunta käy läpi eri kehitysvaiheita. Mitä me ajattelemme ajasta? Kysytäänpä itseltämme kysymys - mitä aika on meille? Mitä tulevaisuus on meille? Mitä näemme tulevaisuudessa? Kehitystä, eikö niin? Kun ajattelemme tulevaisuutta, mitä tunnemme sydämessämme? Toivoa. Meillä on jonkinlainen käsitys onnellisuudesta, jonkinlainen käsitys löytämättömistä mahdollisuuksista, joita löydämme. Entä kun ajattelemme menneisyyttä, mitä tunteita se herättää meissä? Kiitollisuutta.


Milloin ajattelemme nykyhetkeä? Eihän ole aikaa ajatella, vai onko? Ei ole aikaa tuntea. Huomatkaa, tämä on hyvin tärkeä kohta. Katsomme tulevaisuuteen suurella mielihyvällä, meillä on hyvin voimakas taipumus katsoa menneisyyteen, eli ihmiset katsovat menneisyyteen, ja kun he katsovat menneisyyteen, he kokevat tiettyjä, hyvin voimakkaita tunteita. Ihmiset, jotka ovat jaloja, kokevat kiitollisuutta, ihmiset, jotka ovat onnettomia, kokevat katumusta. He ajattelevat esimerkiksi: ”Jos olisin matkustanut kaksikymmentä vuotta tai edes viisi vuotta taaksepäin, olisin tehnyt asiat toisin”, eikö niin? Useimmat ihmiset tuntevat niin. Mutta vakuutan teille, että jos matkustaisitte viisi vuotta taaksepäin, tekisitte samoin. Koska juuri nyt, tässä hetkessä, teemme samaa kuin silloin - teemme samoja virheitä.


Koska juuri nyt, juuri tällä hetkellä, teemme samaa kuin silloin - teemme samoja virheitä. Toisin sanoen ajattelemme, että jos meille annetaan enemmän aikaa, teemme jotain ihmeellistä, mutta juuri nyt, juuri tällä hetkellä, teemme samaa. Ja samalla tavalla ihminen ajattelee, että tulevaisuudessa tapahtuu edistystä, mutta on mielenkiintoinen asia - haluan kertoa teille tänään yhden salaisuuden. Tiedättekö, että ajassa on yksi mielenkiintoinen piirre? Se on se, että aika on silmukka, eli aika, tämä fyysinen aika menneisyydestä tulevaisuuteen on olemassa ihmisen käsityksessä, mutta se... sitä ei ole olemassa maailmankaikkeudessa.

Lue lisää

Universaalinen aika on silmukka. Mitä se tarkoittaa?

Se tarkoittaa, että tulevaisuudessa meille tapahtuu sama asia, joka tapahtui menneisyydessä.

Aika on siis silmukka.

Aion paljastaa tämän kohdan nyt, älkää pelästykö, olkaa hyvä. On olemassa syklisyys, se ilmenee elämässämme, se ilmenee esimerkiksi siinä, että olemme nyt ... olemme illalla, eikö niin?

Olemme illalla, pian tulee yö ja sitten tulee seuraava sykli, tulee taas aamu, tulee taas ilta ja tulee taas yö. Tämä on aika, eli me todella havaitsemme sen syklin muodossa. On olemassa vuosisykli, päiväsykli, elinkaari, ja näin ollen siirrymme jatkuvasti syklistä toiseen. Tämä on suhteemme aikaan. Meillä ei ole aikaa menneisyydestä tulevaisuuteen, vaan aikaa on syklistä toiseen.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Universaalinen aika on silmukka. Mitä se tarkoittaa?

Se tarkoittaa, että tulevaisuudessa meille tapahtuu sama asia, joka tapahtui menneisyydessä.

Aika on siis silmukka.

Aion paljastaa tämän kohdan nyt, älkää pelästykö, olkaa hyvä. On olemassa syklisyys, se ilmenee elämässämme, se ilmenee esimerkiksi siinä, että olemme nyt ... olemme illalla, eikö niin?

Olemme illalla, pian tulee yö ja sitten tulee seuraava sykli, tulee taas aamu, tulee taas ilta ja tulee taas yö. Tämä on aika, eli me todella havaitsemme sen syklin muodossa. On olemassa vuosisykli, päiväsykli, elinkaari, ja näin ollen siirrymme jatkuvasti syklistä toiseen. Tämä on suhteemme aikaan. Meillä ei ole aikaa menneisyydestä tulevaisuuteen, vaan aikaa on syklistä toiseen.

Lue lisää

Tulevaisuus on menneisyyden toistoa.

Kysymys:Viime aikoina olen havainnut, että erilaiset ennustajat ovat hyvin kiinnostuneita, ihmiset, jotka pystyvät jotenkin ottamaan yhteyttä tulevaisuuteen, näkemään sen - astrologit, ennustajat, poliitikot, erilaiset näkijät. Mikä on mielestänne syy siihen, että ihmiset ovat niin vakavasti kiinnostuneita tulevaisuudesta? Mistä tämä halu tuntea se, ymmärtää sitä, päästä kosketuksiin sen kanssa johtuu?


B.S. Swami, fyysikko vastaa tähän kysymykseen.

Käännösvirheet suomen kielellä ja tämä lyhyt ote hänen luennostaan:

Erittäin mielenkiintoinen kysymys, kiitos paljon. Kyse on siitä, että on olemassa tietty psykologinen siirtyminen - ihmisen kiintymys tulevaisuuteen, tulevaisuudessa ihminen saa inspiraatiota. Kun hänelle kerrotaan, että edessä on valoisa tulevaisuus, hän tuntee, että se innostaa häntä.

Mikä tässä on psykologinen siirtymä? Tosiasia on, että tulevaisuus on todellinen aineellisessa maailmassa, maailmassa, jossa me elämme. Tässä tulevaisuudessa on menneisyyden toistumista. Toisin sanoen aineellisessa maailmassa, koska aika on sykli, se, mikä tulee tulevaisuudessa, on jossakin uudessa kuoressa sen toistoa, mitä on jo ollut eri yksityiskohtaisuustasoilla. Ja realistisesti ajatellen, miksi ihminen on inspiroitunut? Koska hän luulee, että tulevaisuudessa jokin on luovaa.

Itse luomisen idea, itse luomisen energia juontaa juurensa ihmisen henkiseen olemukseen, toisin sanoen hänen henkeensä. Koska henki on ruumiillistunut, ihminen luulee voivansa saavuttaa tämän merkityksen aineessa ymmärtämättä, että luova toiminta tapahtuu itse asiassa alalla, jossa ihmisellä ei ole vapautta, ei vapautta luoda. Siksi päädymme parhaimmillaankin puolivillaisiin ratkaisuihin, jotka ovat tavallaan parempia, tavallaan huonompia kuin se, mitä on jo ollut, ja todellinen tulevaisuus on itse asiassa se, mikä innostaa ihmistä, se on se, mitä kutsumme sanalla "nykyisyys".

Toisin sanoen nykyisyys on henkisen olemassaolon todellisuutta, ei aineellista olemassaoloa. "Todellinen" sanalla on venäjän kielessä kaksi merkitystä: se, jolla on arvoa, ja se, mitä meillä todella on. Toisin sanoen, nykyhetkessä olemme olemassa tässä, ja tulevaisuus ja menneisyys ovat mielemme fantasiaa.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Tulevaisuus on menneisyyden toistoa.

Kysymys:Viime aikoina olen havainnut, että erilaiset ennustajat ovat hyvin kiinnostuneita, ihmiset, jotka pystyvät jotenkin ottamaan yhteyttä tulevaisuuteen, näkemään sen - astrologit, ennustajat, poliitikot, erilaiset näkijät. Mikä on mielestänne syy siihen, että ihmiset ovat niin vakavasti kiinnostuneita tulevaisuudesta? Mistä tämä halu tuntea se, ymmärtää sitä, päästä kosketuksiin sen kanssa johtuu?


B.S. Swami, fyysikko vastaa tähän kysymykseen.

Käännösvirheet suomen kielellä ja tämä lyhyt ote hänen luennostaan:

Erittäin mielenkiintoinen kysymys, kiitos paljon. Kyse on siitä, että on olemassa tietty psykologinen siirtyminen - ihmisen kiintymys tulevaisuuteen, tulevaisuudessa ihminen saa inspiraatiota. Kun hänelle kerrotaan, että edessä on valoisa tulevaisuus, hän tuntee, että se innostaa häntä.

Mikä tässä on psykologinen siirtymä? Tosiasia on, että tulevaisuus on todellinen aineellisessa maailmassa, maailmassa, jossa me elämme. Tässä tulevaisuudessa on menneisyyden toistumista. Toisin sanoen aineellisessa maailmassa, koska aika on sykli, se, mikä tulee tulevaisuudessa, on jossakin uudessa kuoressa sen toistoa, mitä on jo ollut eri yksityiskohtaisuustasoilla. Ja realistisesti ajatellen, miksi ihminen on inspiroitunut? Koska hän luulee, että tulevaisuudessa jokin on luovaa.

Itse luomisen idea, itse luomisen energia juontaa juurensa ihmisen henkiseen olemukseen, toisin sanoen hänen henkeensä. Koska henki on ruumiillistunut, ihminen luulee voivansa saavuttaa tämän merkityksen aineessa ymmärtämättä, että luova toiminta tapahtuu itse asiassa alalla, jossa ihmisellä ei ole vapautta, ei vapautta luoda. Siksi päädymme parhaimmillaankin puolivillaisiin ratkaisuihin, jotka ovat tavallaan parempia, tavallaan huonompia kuin se, mitä on jo ollut, ja todellinen tulevaisuus on itse asiassa se, mikä innostaa ihmistä, se on se, mitä kutsumme sanalla "nykyisyys".

Toisin sanoen nykyisyys on henkisen olemassaolon todellisuutta, ei aineellista olemassaoloa. "Todellinen" sanalla on venäjän kielessä kaksi merkitystä: se, jolla on arvoa, ja se, mitä meillä todella on. Toisin sanoen, nykyhetkessä olemme olemassa tässä, ja tulevaisuus ja menneisyys ovat mielemme fantasiaa.

Lue lisää

Mikä on totuus?

Totuus sisältää kaiken, mikä on pohjimmiltaan todellisuutta. Olosuhteista ja ajasta riippumaton, tilan ja ajan ulkopuolella. Esimerkiksi se, että synnymme ja kuolemme, on totuus.

Vaikka jotkut sanovat, että voimme tehdä ihmisistä kuolemattomia, se on väärä väite. Ihmisolennot kuolevat. Ihmiset eivät halua ajatella sitä, koska he ovat yleensä kiinnostuneita jostain näennäisistä asioista, ohittavat tämän puolen, koska kukaan ei halua ajatella, että tässä elämässä on tehtävä jotain sellaista, mikä ylittää jotkin intressit, koska kaikki intressit jäävät tänne. Syntyy eräänlainen ristiriita.

Totuus on se, mikä on tilan ja ajan tuolla puolen. Absoluuttinen totuus menee tuon tuolle puolen. Siihen liittyy ilmentyminen tilassa ja ajassa. Jos esimerkiksi kerrotte jollekin ihmiselle, että olette sielu ettekä keho. Se on totuus, koska ihminen on elämänsä aikana ikuinen, hän on ikuinen kuoleman jälkeen, koska hänen persoonallisuutensa ei muutu elämänsä aikana. Hänen esityksensä muuttuu, hänen ruumiinsa muuttuu, mutta itse persoonallisuus pysyy. Se on totuus.

Absoluuttinen totuus on pohjimmiltaan yhteys Jumalaan, kun olet yhteydessä Häneen, silloin alat tuntea, milloin voit sanoa tämän asian ja miten voit sanoa tämän asian niin, että ihminen ymmärtää, mistä on kyse. Toisin sanoen absoluuttinen totuus ei ole vain henkeä, ei vain tietoisuutta, se on myös luonto, se on myös se, jonka kautta se ilmaistaan.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Mikä on totuus?

Totuus sisältää kaiken, mikä on pohjimmiltaan todellisuutta. Olosuhteista ja ajasta riippumaton, tilan ja ajan ulkopuolella. Esimerkiksi se, että synnymme ja kuolemme, on totuus.

Vaikka jotkut sanovat, että voimme tehdä ihmisistä kuolemattomia, se on väärä väite. Ihmisolennot kuolevat. Ihmiset eivät halua ajatella sitä, koska he ovat yleensä kiinnostuneita jostain näennäisistä asioista, ohittavat tämän puolen, koska kukaan ei halua ajatella, että tässä elämässä on tehtävä jotain sellaista, mikä ylittää jotkin intressit, koska kaikki intressit jäävät tänne. Syntyy eräänlainen ristiriita.

Totuus on se, mikä on tilan ja ajan tuolla puolen. Absoluuttinen totuus menee tuon tuolle puolen. Siihen liittyy ilmentyminen tilassa ja ajassa. Jos esimerkiksi kerrotte jollekin ihmiselle, että olette sielu ettekä keho. Se on totuus, koska ihminen on elämänsä aikana ikuinen, hän on ikuinen kuoleman jälkeen, koska hänen persoonallisuutensa ei muutu elämänsä aikana. Hänen esityksensä muuttuu, hänen ruumiinsa muuttuu, mutta itse persoonallisuus pysyy. Se on totuus.

Absoluuttinen totuus on pohjimmiltaan yhteys Jumalaan, kun olet yhteydessä Häneen, silloin alat tuntea, milloin voit sanoa tämän asian ja miten voit sanoa tämän asian niin, että ihminen ymmärtää, mistä on kyse. Toisin sanoen absoluuttinen totuus ei ole vain henkeä, ei vain tietoisuutta, se on myös luonto, se on myös se, jonka kautta se ilmaistaan.

Lue lisää

Absoluutti on kahden prinsiipin liitto: alun perin maskuliininen Prinsiippi, Jumala, Luoja.
Ja feminiininen Alku: tämä on luonto, nämä ovat ne muodot, joissa olemus ilmenee.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Absoluutti on kahden prinsiipin liitto: alun perin maskuliininen Prinsiippi, Jumala, Luoja.
Ja feminiininen Alku: tämä on luonto, nämä ovat ne muodot, joissa olemus ilmenee.

Lue lisää

Mahā-Viṣṇun katse merkitsee kolmen tekijän yhtäaikaista aktivoitumista: kāla (aika), karma (jīvojen aiempien tekojen siemenet) ja śakti (Hänen energiansa). Aika ei siis synny tyhjästä tuossa hetkessä; se alkaa toimia suhteessa aineeseen. Se on kuin potentiaalinen voima, joka muuttuu operatiiviseksi. Prakṛtin tasapaino rikkoutuu, guṇat alkavat värähdellä, ja tästä värähtelystä syntyy järjestys: ennen ja jälkeen, syy ja seuraus, syntymä ja kuolema. Tässä merkityksessä aika on kosmisen liikkeen käynnistäjä.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Mahā-Viṣṇun katse merkitsee kolmen tekijän yhtäaikaista aktivoitumista: kāla (aika), karma (jīvojen aiempien tekojen siemenet) ja śakti (Hänen energiansa). Aika ei siis synny tyhjästä tuossa hetkessä; se alkaa toimia suhteessa aineeseen. Se on kuin potentiaalinen voima, joka muuttuu operatiiviseksi. Prakṛtin tasapaino rikkoutuu, guṇat alkavat värähdellä, ja tästä värähtelystä syntyy järjestys: ennen ja jälkeen, syy ja seuraus, syntymä ja kuolema. Tässä merkityksessä aika on kosmisen liikkeen käynnistäjä.

Lue lisää

Kun siis sanotaan, että aika aktivoituu Mahā-Viṣṇun katseessa, se tarkoittaa, että muuttumattomaan potentiaaliin tulee liike. Ajasta tulee mitattavaa, koska muutos alkaa. Mutta itse ajan periaate ei ala tuossa hetkessä – se on aina ollut olemassa Jumalan energiana. Näin Gaudiya-vaišnavismi pitää yhtä aikaa voimassa kolme väitettä: aika on ikuinen, materiaalinen ajallisuus on syklisesti aktivoituva, ja henkisessä todellisuudessa ei ole kuluttavaa aikaa lainkaan.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Kun siis sanotaan, että aika aktivoituu Mahā-Viṣṇun katseessa, se tarkoittaa, että muuttumattomaan potentiaaliin tulee liike. Ajasta tulee mitattavaa, koska muutos alkaa. Mutta itse ajan periaate ei ala tuossa hetkessä – se on aina ollut olemassa Jumalan energiana. Näin Gaudiya-vaišnavismi pitää yhtä aikaa voimassa kolme väitettä: aika on ikuinen, materiaalinen ajallisuus on syklisesti aktivoituva, ja henkisessä todellisuudessa ei ole kuluttavaa aikaa lainkaan.

Lue lisää

Aika kulkee neljän aikakauden kierrossa:

Satya-yuga (kultainen aika)

Tretā-yuga

Dvāpara-yuga

Kali-yuga (nykyinen aikakausi)

Kun Kali-yuga päättyy, sykli alkaa uudelleen Satya-yugasta.

Tämä ei ole vain symbolinen ajatus, vaan tarkasti mitoitettu kosminen aikarakenne perinteisessä laskennassa.

Anonyymi00070 kirjoitti:

Aika kulkee neljän aikakauden kierrossa:

Satya-yuga (kultainen aika)

Tretā-yuga

Dvāpara-yuga

Kali-yuga (nykyinen aikakausi)

Kun Kali-yuga päättyy, sykli alkaa uudelleen Satya-yugasta.

Tämä ei ole vain symbolinen ajatus, vaan tarkasti mitoitettu kosminen aikarakenne perinteisessä laskennassa.

Lue lisää

Syklisyys eri tasoilla

Vedalaisessa ajattelussa sykli näkyy kaikessa:

Päivä ja yö

Vuodenajat

Syntymä ja kuolema

Yuga-kierto

Universumin luominen ja häviäminen

Aika ei siis ole yksi suora viiva, jolla on alku ja loppu, vaan hengityksen kaltainen rytmi.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Syklisyys eri tasoilla

Vedalaisessa ajattelussa sykli näkyy kaikessa:

Päivä ja yö

Vuodenajat

Syntymä ja kuolema

Yuga-kierto

Universumin luominen ja häviäminen

Aika ei siis ole yksi suora viiva, jolla on alku ja loppu, vaan hengityksen kaltainen rytmi.

Lue lisää

Tämän aikakauden loppuun on vielä melken 427 000 vuotta aikaa.

Avaruus on olemassa ajassa, ja maailmankaikkeudella on syklinsä. Vedan mukaan aika ei ole lineaarinen, vaan syklinen. Ajan symboli on käärme, joka nielee häntänsä. Jos katsot kelloa, huomaat, että kellon viisarit palaavat samaan paikkaan tietyn ajan kuluttua, ja havaitsemme myös päivän ja yön syklisen vuorottelun, vuodenaikojen syklit, 12 vuoden syklit, 60 vuoden syklit ja niin edelleen. Suurinta sykliä kutsutaan kalpaksi (Brahman päivä) ja pienintä sykliä mahayugaksi (4 miljoonaa 320 tuhatta vuotta). Yuga on aikakausi, yhteensä 4 yugaa - satya yuga (1 milj. 728 tuhatta vuotta), treta yuga (1 milj. 296 tuhatta vuotta), dvapara yuga (elämän kesto 1000 vuotta - Vanhan testamentin aika), kali yuga (meidän aikakautemme, elämän kesto 100 vuotta, se alkoi vuonna 3102 eKr. ja päättyy 427 tuhatta vuoden kuluttua).

Anonyymi00072 kirjoitti:

Tämän aikakauden loppuun on vielä melken 427 000 vuotta aikaa.

Avaruus on olemassa ajassa, ja maailmankaikkeudella on syklinsä. Vedan mukaan aika ei ole lineaarinen, vaan syklinen. Ajan symboli on käärme, joka nielee häntänsä. Jos katsot kelloa, huomaat, että kellon viisarit palaavat samaan paikkaan tietyn ajan kuluttua, ja havaitsemme myös päivän ja yön syklisen vuorottelun, vuodenaikojen syklit, 12 vuoden syklit, 60 vuoden syklit ja niin edelleen. Suurinta sykliä kutsutaan kalpaksi (Brahman päivä) ja pienintä sykliä mahayugaksi (4 miljoonaa 320 tuhatta vuotta). Yuga on aikakausi, yhteensä 4 yugaa - satya yuga (1 milj. 728 tuhatta vuotta), treta yuga (1 milj. 296 tuhatta vuotta), dvapara yuga (elämän kesto 1000 vuotta - Vanhan testamentin aika), kali yuga (meidän aikakautemme, elämän kesto 100 vuotta, se alkoi vuonna 3102 eKr. ja päättyy 427 tuhatta vuoden kuluttua).

Lue lisää

Yksi mahāyuga kestää 4 320 000 vuotta ja koostuu neljästä yugasta:

Satya-yuga – 1 728 000 vuotta

Tretā-yuga – 1 296 000 vuotta

Dvāpara-yuga – 864 000 vuotta

Kali-yuga – 432 000 vuotta

Kali-yuga alkoi vuonna 3102 eKr., jolloin Krishna poistui näkyvästä maailmasta.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Yksi mahāyuga kestää 4 320 000 vuotta ja koostuu neljästä yugasta:

Satya-yuga – 1 728 000 vuotta

Tretā-yuga – 1 296 000 vuotta

Dvāpara-yuga – 864 000 vuotta

Kali-yuga – 432 000 vuotta

Kali-yuga alkoi vuonna 3102 eKr., jolloin Krishna poistui näkyvästä maailmasta.

Lue lisää

Kalpa – Brahmān päivä

1000 mahāyugaa - yksi kalpa

Kalpa on yksi Brahmān päivä (4,32 miljardia vuotta)

Yhtä pitkä on Brahmān yö (pralaya, osittainen vetäytyminen)

Tällaisia päiviä ja öitä seuraa toisiaan. Brahmān elinikä on 100 tällaista vuotta, minkä jälkeen tapahtuu suurempi kosminen vetäytyminen.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Kalpa – Brahmān päivä

1000 mahāyugaa - yksi kalpa

Kalpa on yksi Brahmān päivä (4,32 miljardia vuotta)

Yhtä pitkä on Brahmān yö (pralaya, osittainen vetäytyminen)

Tällaisia päiviä ja öitä seuraa toisiaan. Brahmān elinikä on 100 tällaista vuotta, minkä jälkeen tapahtuu suurempi kosminen vetäytyminen.

Lue lisää

Kun sanotaan “avaruus on olemassa ajassa”, purāṇinen ajattelu itse asiassa esittää asian toisin päin:

Aika (kāla) on perusvoima

Ajan vaikutuksesta prakṛti alkaa liikkua

Liikkeestä syntyy tila (avaruus), muoto ja materia

Toisin sanoen aika ei ole avaruuden sisällä, vaan avaruus ilmenee ajan ja liikkeen myötä.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Kun sanotaan “avaruus on olemassa ajassa”, purāṇinen ajattelu itse asiassa esittää asian toisin päin:

Aika (kāla) on perusvoima

Ajan vaikutuksesta prakṛti alkaa liikkua

Liikkeestä syntyy tila (avaruus), muoto ja materia

Toisin sanoen aika ei ole avaruuden sisällä, vaan avaruus ilmenee ajan ja liikkeen myötä.

Lue lisää

Ajan ikuisuus riippuu siitä, miltä tasolta asiaa katsotaan.

Bhagavad-gītā opettaa, että aika (kāla) on Jumalan energia. Se ei ole vain mittayksikkö, vaan voima, joka kuljettaa kaiken kohti muutosta.

Mutta kysymys siitä, “kuinka moni ymmärtää että aika on ikuista”, on syvempi kuin miltä se kuulostaa. Useimmat ihmiset kokevat ajan psykologisesti: muistona ja odotuksena. Me elämme menneessä tai tulevassa, emme nykyhetkessä. Tässä mielessä aika ei ole vain kosminen periaate, vaan tietoisuuden kokemus.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Ajan ikuisuus riippuu siitä, miltä tasolta asiaa katsotaan.

Bhagavad-gītā opettaa, että aika (kāla) on Jumalan energia. Se ei ole vain mittayksikkö, vaan voima, joka kuljettaa kaiken kohti muutosta.

Mutta kysymys siitä, “kuinka moni ymmärtää että aika on ikuista”, on syvempi kuin miltä se kuulostaa. Useimmat ihmiset kokevat ajan psykologisesti: muistona ja odotuksena. Me elämme menneessä tai tulevassa, emme nykyhetkessä. Tässä mielessä aika ei ole vain kosminen periaate, vaan tietoisuuden kokemus.

Lue lisää

Aika ei ole vain sekuntien kulumista.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Aika ei ole vain sekuntien kulumista.

Se, että hetki ei palaa, tekee ajasta kallisarvoisen. Aika kuljettaa karmallista seurausta eteenpäin. Jokainen teko, ajatus ja valinta jättää jäljen. Siksi elämä ei ole sattumanvarainen jakso tyhjyyden ja tyhjyyden välissä, vaan merkityksellinen vaihe sielun matkalla.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Se, että hetki ei palaa, tekee ajasta kallisarvoisen. Aika kuljettaa karmallista seurausta eteenpäin. Jokainen teko, ajatus ja valinta jättää jäljen. Siksi elämä ei ole sattumanvarainen jakso tyhjyyden ja tyhjyyden välissä, vaan merkityksellinen vaihe sielun matkalla.

Lue lisää

Gaudiya-vaišnavismin mukaan tämä ihmiselämä on erityinen mahdollisuus.

Aika ei ole vihollinen. Mutta koska se ei pysähdy, jokainen hetki on arvokas.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Gaudiya-vaišnavismin mukaan tämä ihmiselämä on erityinen mahdollisuus.

Aika ei ole vihollinen. Mutta koska se ei pysähdy, jokainen hetki on arvokas.

Siksi kysymys ei ole vain siitä, onko aika ikuista.
Kysymys on: mihin suuntaan käytämme sen.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Siksi kysymys ei ole vain siitä, onko aika ikuista.
Kysymys on: mihin suuntaan käytämme sen.

Heräämättömän sielun olemassaolo on kuin unta.

Vedat sanovat, että heräämättömän sielun olemassaolo fyysisessä kehossa on kuin unta, jossa on unia. Joskus unessa joku saattaa nähdä itsensä kuninkaana tai orjana, nälkäisenä tai kylläisenä, mutta se on vain unta. Tämä on aineellisen olemassaolon analogia. Mutta se ei ole vain sielun unta. Se on sielun unta Jumalan unimaailmassa. Aineellinen maailma ilmenee Maha-Vishnun unesta. Siksi tämä maailma on kahdesti illusorinen todellisuus. Descartesin sanoin ilmaistuna se on unta unessa.

Anonyymi00081 kirjoitti:

Heräämättömän sielun olemassaolo on kuin unta.

Vedat sanovat, että heräämättömän sielun olemassaolo fyysisessä kehossa on kuin unta, jossa on unia. Joskus unessa joku saattaa nähdä itsensä kuninkaana tai orjana, nälkäisenä tai kylläisenä, mutta se on vain unta. Tämä on aineellisen olemassaolon analogia. Mutta se ei ole vain sielun unta. Se on sielun unta Jumalan unimaailmassa. Aineellinen maailma ilmenee Maha-Vishnun unesta. Siksi tämä maailma on kahdesti illusorinen todellisuus. Descartesin sanoin ilmaistuna se on unta unessa.

Lue lisää

Brahman yksi päivä (kalpa) kestää 4 320 000 000 vuotta ja yhtä pitkä on hänen yönsä. Brahman yön aikana elävät olennot siirtyvät ilmenemättömään tilaan, ja sitten, uuden päivän koittaessa, ne heräävät ja jatkavat vaellustaan maailmankaikkeudessa karman lakia noudattaen. Tätä voidaan verrata siihen, miten laitamme tietokoneen LEPOTILAAN.
Sitä ei voi sanoa sammutetuksi, vaan se on osittain keskeytetty ja valmis palaamaan työhön milloin tahansa.

Maailman osittainen ja täydellinen tuhoutuminen

Tarkastellaan yksityiskohtaisesti Brahman päivää, joka koostuu neljästätoista manvantarasta - hallituskaudesta. Tämä tarkoittaa, että tämän päivän, kalpan, aikana neljätoista Manua - ihmiskunnan kantaisää - vaihdetaan. Me elämme heistä seitsemännen, jonka nimi on Vaivasvata-manu, aikakautta.

Manvantaroiden välillä tapahtuu maailmankaikkeuden osittainen tuhoutuminen vedenpaisumusten muodossa. Viittauksia vedenpaisumukseen on monissa uskonnoissa ja muinaisissa tarinoissa.

Anonyymi00082 kirjoitti:

Brahman yksi päivä (kalpa) kestää 4 320 000 000 vuotta ja yhtä pitkä on hänen yönsä. Brahman yön aikana elävät olennot siirtyvät ilmenemättömään tilaan, ja sitten, uuden päivän koittaessa, ne heräävät ja jatkavat vaellustaan maailmankaikkeudessa karman lakia noudattaen. Tätä voidaan verrata siihen, miten laitamme tietokoneen LEPOTILAAN.
Sitä ei voi sanoa sammutetuksi, vaan se on osittain keskeytetty ja valmis palaamaan työhön milloin tahansa.

Maailman osittainen ja täydellinen tuhoutuminen

Tarkastellaan yksityiskohtaisesti Brahman päivää, joka koostuu neljästätoista manvantarasta - hallituskaudesta. Tämä tarkoittaa, että tämän päivän, kalpan, aikana neljätoista Manua - ihmiskunnan kantaisää - vaihdetaan. Me elämme heistä seitsemännen, jonka nimi on Vaivasvata-manu, aikakautta.

Manvantaroiden välillä tapahtuu maailmankaikkeuden osittainen tuhoutuminen vedenpaisumusten muodossa. Viittauksia vedenpaisumukseen on monissa uskonnoissa ja muinaisissa tarinoissa.

Lue lisää

Kun Brahman elämä päättyy, universumi tuhoutuu kokonaan. Tätä kuvataan Srimad-Bhagavatamissa (11.3.9-15). Aurinko muuttuu vähitellen yhä aktiivisemmaksi. Näin tapahtuu useiden vuosituhansien kuluessa, mutta viimeisen sadan vuoden ajan aurinko tuhoaa kaiken elävän. Sitten liekit raivoavat sadan vuoden ajan ja muuttavat maan tuhkaksi. Valtavat jäätiköt ja meret haihtuvat, ja syntyy mustia, piirteettömiä pilviä, jotka peittävät koko planeetan. Sitten sata vuotta sataa loputtomasti sadetta, ja universaali vedenpaisumus syöksyy poltetun Maan mustaan valtamereen, jonka yli ei näy auringonvaloa.

Anonyymi00083 kirjoitti:

Kun Brahman elämä päättyy, universumi tuhoutuu kokonaan. Tätä kuvataan Srimad-Bhagavatamissa (11.3.9-15). Aurinko muuttuu vähitellen yhä aktiivisemmaksi. Näin tapahtuu useiden vuosituhansien kuluessa, mutta viimeisen sadan vuoden ajan aurinko tuhoaa kaiken elävän. Sitten liekit raivoavat sadan vuoden ajan ja muuttavat maan tuhkaksi. Valtavat jäätiköt ja meret haihtuvat, ja syntyy mustia, piirteettömiä pilviä, jotka peittävät koko planeetan. Sitten sata vuotta sataa loputtomasti sadetta, ja universaali vedenpaisumus syöksyy poltetun Maan mustaan valtamereen, jonka yli ei näy auringonvaloa.

Lue lisää

Kysymys:
Onko mitään eroa niiden jivojen ilmenemättömien tilojen välillä, jotka siirtyvät
Maha-Vishnun Kehoon Brahman yön alkaessa tai Brahman kuoleman alkaessa? Onko kyse samasta tilasta, joka on vain kestoltaan erilainen?

Millainen tila tämä on? Onko jiva ikään kuin unessa? Tajuaako se itsensä? Onko sillä jokin muoto? Missä on hienojakoinen keho, mieli tällä hetkellä?

V.K.Prabhu vastaa:
ja Kalpan (Brahman päivän) lopussa ja Maha-Kalpan (Brahman elämän) lopussa jivat upotetaan Narayanan Kehoon, jos he eivät ole saavuttaneet vapautumista.

Heidän fyysisiä ja hienojakoisia kehojaan ei ole olemassa tämän ajanjakson aikana, mutta jäljelle jää heidän svabhava (ehdollistunut luontonsa), se mentaalinen tila, jossa he kohtasivat viimeisen kuoleman.

Vishnu muistaa kaikkien elävien olentojen svabhavan ja uudessa luomisvaiheessa ilmentää jälleen tuon svabhavan mukaiset hienojakoiset ja fyysiset kehot.

Mitä tulee heidän tietoisuuteensa näiden ajanjaksojen aikana, niitä kutsutaan Pralayaksi (syvä uni) Brahman yön alkaessa ja Maha-pralayaksi (erittäin syvä uni) Universumin tuhoutuessa.

Tätä tilaa voidaan verrata anabioosiin, täydelliseen itsensä unohtamiseen.

Anonyymi00084 kirjoitti:

Kysymys:
Onko mitään eroa niiden jivojen ilmenemättömien tilojen välillä, jotka siirtyvät
Maha-Vishnun Kehoon Brahman yön alkaessa tai Brahman kuoleman alkaessa? Onko kyse samasta tilasta, joka on vain kestoltaan erilainen?

Millainen tila tämä on? Onko jiva ikään kuin unessa? Tajuaako se itsensä? Onko sillä jokin muoto? Missä on hienojakoinen keho, mieli tällä hetkellä?

V.K.Prabhu vastaa:
ja Kalpan (Brahman päivän) lopussa ja Maha-Kalpan (Brahman elämän) lopussa jivat upotetaan Narayanan Kehoon, jos he eivät ole saavuttaneet vapautumista.

Heidän fyysisiä ja hienojakoisia kehojaan ei ole olemassa tämän ajanjakson aikana, mutta jäljelle jää heidän svabhava (ehdollistunut luontonsa), se mentaalinen tila, jossa he kohtasivat viimeisen kuoleman.

Vishnu muistaa kaikkien elävien olentojen svabhavan ja uudessa luomisvaiheessa ilmentää jälleen tuon svabhavan mukaiset hienojakoiset ja fyysiset kehot.

Mitä tulee heidän tietoisuuteensa näiden ajanjaksojen aikana, niitä kutsutaan Pralayaksi (syvä uni) Brahman yön alkaessa ja Maha-pralayaksi (erittäin syvä uni) Universumin tuhoutuessa.

Tätä tilaa voidaan verrata anabioosiin, täydelliseen itsensä unohtamiseen.

Lue lisää

Miksi luomisen alussa syntyi vain yksi Brahma ilman vaimoaan? Brahma luo eläviä olentoja olematta sukupuoliyhteydessä vaimonsa kanssa. Miksi Vishnu on järjestänyt sen näin? …

Prabhu vastaa:


Bīja – siemen sanskritiksi.

Se ei tapahdu vain seksuaalisen lisääntymisen kautta. Esimerkiksi kasvit lisääntyvät eri tavalla.

Ennen ensimmäistä Manua ja hänen vaimoaan Shatarupaa kukaan ei ollut lisääntynyt seksuaalisesti. He olivat ensimmäiset.


Brahmalla on kehittyneempiä lisääntymismenetelmiä. Hänellä on Bīja (kehon malleja), jotka hän saa Vishnulta, ja nämä Bīja-kehot kehittyvät jo valmiiksi kehoiksi. Se on eräänlainen mentaalinen konsepti.

Sillä Brahman keho koostuu puhtaasta intellektistä.

Ja Brahmalla on vaimo (Savitri), mutta hän ei tarvitse häntä hedelmöitymiseen vaan elämän täydellisyyteen, niin sanotusti täydelliseen kokonaisuuteen.

Purusha ja prakriti ovat aina olemassa yhdessä.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Miksi luomisen alussa syntyi vain yksi Brahma ilman vaimoaan? Brahma luo eläviä olentoja olematta sukupuoliyhteydessä vaimonsa kanssa. Miksi Vishnu on järjestänyt sen näin? …

Prabhu vastaa:


Bīja – siemen sanskritiksi.

Se ei tapahdu vain seksuaalisen lisääntymisen kautta. Esimerkiksi kasvit lisääntyvät eri tavalla.

Ennen ensimmäistä Manua ja hänen vaimoaan Shatarupaa kukaan ei ollut lisääntynyt seksuaalisesti. He olivat ensimmäiset.


Brahmalla on kehittyneempiä lisääntymismenetelmiä. Hänellä on Bīja (kehon malleja), jotka hän saa Vishnulta, ja nämä Bīja-kehot kehittyvät jo valmiiksi kehoiksi. Se on eräänlainen mentaalinen konsepti.

Sillä Brahman keho koostuu puhtaasta intellektistä.

Ja Brahmalla on vaimo (Savitri), mutta hän ei tarvitse häntä hedelmöitymiseen vaan elämän täydellisyyteen, niin sanotusti täydelliseen kokonaisuuteen.

Purusha ja prakriti ovat aina olemassa yhdessä.

Lue lisää

Lilan syklinen luonne

Jokaisessa chatur yugassa Krishnan eri avatarit laskeutuvat ja ilmentävät tekojaan. Jumalan Alkuperäinen Persoonallisuus Sri Krishna laskeutuu paljon harvemmin, kerran Brahman päivänä. Brahma elää sata vuotta. Hänen päivänsä koostuu tuhannesta chatur-yugasta: Satya, Treta, Dvapara, Kali.

****************


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00086 kirjoitti:

Lilan syklinen luonne

Jokaisessa chatur yugassa Krishnan eri avatarit laskeutuvat ja ilmentävät tekojaan. Jumalan Alkuperäinen Persoonallisuus Sri Krishna laskeutuu paljon harvemmin, kerran Brahman päivänä. Brahma elää sata vuotta. Hänen päivänsä koostuu tuhannesta chatur-yugasta: Satya, Treta, Dvapara, Kali.

****************


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Jumalan Alkuperäinen Persoonallisuus Sri Krishna laskeutuu paljon harvemmin, kerran Brahman päivänä

ELÄMME ERITYISLAATUISESSA AJASSA, JOKA TAPAHTUU VAIN KERRAN 8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN.

Kun Krishna Itse tulee maan päälle yksi kerta Brahma-päivän aikana, Hänen kumppaninsa, seurueensa, tulevat aina Hänen mukanaan.

Avatarit tulevat useammin, ja myös heillä on usein seurue mukanaan.

Lord Brahma’s 1 day or 1 Kalpa = 4,320,000 x 1000 = 4,320,000,000 human years (4 billion 320 million human years)


Joten yksi kerta 4,320,000 x 1000 = 4,320,000,000 human years (4 billion 320 million human years) vuoden aikana.

Duration of Satya Yuga = 4800 x 360 = 1,728,000 human years

Duration of Treta Yuga = 3600 x 360 = 1,296,000 human years

Duration of Dwapara Yuga = 2400 x 360 = 864,000 human years

Duration of Kali Yuga = 1200 x 360 = 432,000 human years

Thus one yuga cycle = 4,320,000 human years (4 million 320 thousand human years)

One yuga cycle is called as Maha-Yuga.

ELÄMME ERITYISLAATUISESSA AJASSA, JOKA TAPAHTUU VAIN KERRAN YLI
8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN.


On vielä lisäksi Brahman yö.

Joten Krishna tulee siis maapallolle yhden kerran yli 8 miljardin vuoden välein. Ja Hän tulee seurueensa kanssa.

Siihen sisältyvät myös maailmankaikkeuden tuhoamisen syklejä jne. Mutta Brahman kronologian mukaan se on yksi päivä (ja yksi yö).

Anonyymi00087 kirjoitti:

Jumalan Alkuperäinen Persoonallisuus Sri Krishna laskeutuu paljon harvemmin, kerran Brahman päivänä

ELÄMME ERITYISLAATUISESSA AJASSA, JOKA TAPAHTUU VAIN KERRAN 8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN.

Kun Krishna Itse tulee maan päälle yksi kerta Brahma-päivän aikana, Hänen kumppaninsa, seurueensa, tulevat aina Hänen mukanaan.

Avatarit tulevat useammin, ja myös heillä on usein seurue mukanaan.

Lord Brahma’s 1 day or 1 Kalpa = 4,320,000 x 1000 = 4,320,000,000 human years (4 billion 320 million human years)


Joten yksi kerta 4,320,000 x 1000 = 4,320,000,000 human years (4 billion 320 million human years) vuoden aikana.

Duration of Satya Yuga = 4800 x 360 = 1,728,000 human years

Duration of Treta Yuga = 3600 x 360 = 1,296,000 human years

Duration of Dwapara Yuga = 2400 x 360 = 864,000 human years

Duration of Kali Yuga = 1200 x 360 = 432,000 human years

Thus one yuga cycle = 4,320,000 human years (4 million 320 thousand human years)

One yuga cycle is called as Maha-Yuga.

ELÄMME ERITYISLAATUISESSA AJASSA, JOKA TAPAHTUU VAIN KERRAN YLI
8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN.


On vielä lisäksi Brahman yö.

Joten Krishna tulee siis maapallolle yhden kerran yli 8 miljardin vuoden välein. Ja Hän tulee seurueensa kanssa.

Siihen sisältyvät myös maailmankaikkeuden tuhoamisen syklejä jne. Mutta Brahman kronologian mukaan se on yksi päivä (ja yksi yö).

Lue lisää

ELÄMME ERITYISLAATUISESSA AJASSA, JOKA TAPAHTUU VAIN KERRAN YLI
8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN.

KRISHNA TULEE JOKA BRAHMA-PÄIVÄ TÄHÄN UNIVERSUMIIN, MAAHAN, MUTTA SE ON VAIN YKSI PÄIVÄ (JA YKSI YÖ) BRAHMA-KRONOLOGIAN MUKAAN.

MUTTA IHMISILLE SE ON YLI 8 MILJARDIA VUOTTA.

JA JOKA YLI 8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN, KUN ITSE KRISHNA TULEE, AINA SAMANA AIKAKAUTENA, NOIN 1500 VUODEN KULUTTUA, TULEE SRI CHAITANYA, JOKA ON MYÖS ITSE KRISHNA JA RADHA SAMASSA PERSOONASSA.

Anonyymi00088 kirjoitti:

ELÄMME ERITYISLAATUISESSA AJASSA, JOKA TAPAHTUU VAIN KERRAN YLI
8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN.

KRISHNA TULEE JOKA BRAHMA-PÄIVÄ TÄHÄN UNIVERSUMIIN, MAAHAN, MUTTA SE ON VAIN YKSI PÄIVÄ (JA YKSI YÖ) BRAHMA-KRONOLOGIAN MUKAAN.

MUTTA IHMISILLE SE ON YLI 8 MILJARDIA VUOTTA.

JA JOKA YLI 8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN, KUN ITSE KRISHNA TULEE, AINA SAMANA AIKAKAUTENA, NOIN 1500 VUODEN KULUTTUA, TULEE SRI CHAITANYA, JOKA ON MYÖS ITSE KRISHNA JA RADHA SAMASSA PERSOONASSA.

Lue lisää

Ihmiskunta ei ole 6000 vuotta vanha, vaan miljardeja vuosia.

Anonyymi00089 kirjoitti:

Ihmiskunta ei ole 6000 vuotta vanha, vaan miljardeja vuosia.

Carl Edward Sagan (9. marraskuuta 1934 - 20. joulukuuta 1996) oli yhdysvaltalainen tähtitieteilijä, kirjailija, astrofyysikko ja kosmologi.

Hän sanoi
"Tietääkseni hindulaisuus on ainoa muinainen uskonnollinen perinne maapallolla, jossa puhutaan oikeasta aikaskaalasta.

Länsimaissa ihmisillä on sellainen käsitys, että on luonnollista, että maailmankaikkeus on muutaman tuhannen vuoden ikäinen, ja se, että se on miljardeja vuosia, on järjetöntä, eikä kukaan voi ymmärtää sitä.

Hindujen käsitys on hyvin selkeä. Tässä on suuri maailmankulttuuri, joka on aina puhunut miljardeista vuosista.

Vuosituhansia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista.

..., jonka mukaan kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, jopa ääretön määrä kuolemia ja jälleensyntymisiä. Se on ainoa jonka aikaskaalat vastaavat nykyaikaisen tieteellisen kosmologian aikaskaaloja. Sen syklit ulottuvat tavallisesta päivästä ja yöstä Brahman päivään ja yöhön, joka on 8,64 miljardia vuotta pitkä.

Anonyymi00090 kirjoitti:

Carl Edward Sagan (9. marraskuuta 1934 - 20. joulukuuta 1996) oli yhdysvaltalainen tähtitieteilijä, kirjailija, astrofyysikko ja kosmologi.

Hän sanoi
"Tietääkseni hindulaisuus on ainoa muinainen uskonnollinen perinne maapallolla, jossa puhutaan oikeasta aikaskaalasta.

Länsimaissa ihmisillä on sellainen käsitys, että on luonnollista, että maailmankaikkeus on muutaman tuhannen vuoden ikäinen, ja se, että se on miljardeja vuosia, on järjetöntä, eikä kukaan voi ymmärtää sitä.

Hindujen käsitys on hyvin selkeä. Tässä on suuri maailmankulttuuri, joka on aina puhunut miljardeista vuosista.

Vuosituhansia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista.

..., jonka mukaan kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, jopa ääretön määrä kuolemia ja jälleensyntymisiä. Se on ainoa jonka aikaskaalat vastaavat nykyaikaisen tieteellisen kosmologian aikaskaaloja. Sen syklit ulottuvat tavallisesta päivästä ja yöstä Brahman päivään ja yöhön, joka on 8,64 miljardia vuotta pitkä.

Lue lisää

Vuosituhansia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista.

Anonyymi00091 kirjoitti:

Vuosituhansia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista.

Lue lisää

..., jonka mukaan kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, jopa ääretön määrä kuolemia ja jälleensyntymisiä. Se on ainoa jonka aikaskaalat vastaavat nykyaikaisen tieteellisen kosmologian aikaskaaloja. Sen syklit ulottuvat tavallisesta päivästä ja yöstä Brahman päivään ja yöhön, joka on 8,64 miljardia vuotta pitkä.

Anonyymi00092 kirjoitti:

..., jonka mukaan kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, jopa ääretön määrä kuolemia ja jälleensyntymisiä. Se on ainoa jonka aikaskaalat vastaavat nykyaikaisen tieteellisen kosmologian aikaskaaloja. Sen syklit ulottuvat tavallisesta päivästä ja yöstä Brahman päivään ja yöhön, joka on 8,64 miljardia vuotta pitkä.

Lue lisää

Yleismaailmallisia katastrofeja tapahtuu säännöllisesti, mutta sen jälkeen kaikki joko alkaa alusta tai jatkuu.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Yleismaailmallisia katastrofeja tapahtuu säännöllisesti, mutta sen jälkeen kaikki joko alkaa alusta tai jatkuu.

Tarkastelemme siis 100 vuoden peruskäsitettä. 100 vuotta on hyvin merkittävä käsite, koska kaikki elävät olennot elävät 100 vuotta. Ja elinikä vaihtelee sen mukaan, kuinka kaukana auringosta se on.

Satya-lokan ajan mukaan Brahma elää 100 vuotta. Yksi Brahman päivä vastaa 4 miljardia vuotta tällä planeetalla. Yksi päivä taivaallisella planeetalla vastaa kuutta kuukautta meidän planeetallamme, mutta jokaisella planeetalla jokaisen elävän olennon elämä on suunnilleen 100 vuotta.


100 vuotta heidän kronologian mukaan. Tämä on mielenkiintoinen Vedalainen käsite, jonka mukaan elävät olennot elävät kaikilla planeettatasoilla 100 vuotta. Tiedämme, että myös Brahma elää 100 vuotta, ja se on maailmankaikkeuden elinikä - Brahman 100 vuotta on maailmankaikkeuden 100 vuoden elinikä.

Anonyymi00094 kirjoitti:

Tarkastelemme siis 100 vuoden peruskäsitettä. 100 vuotta on hyvin merkittävä käsite, koska kaikki elävät olennot elävät 100 vuotta. Ja elinikä vaihtelee sen mukaan, kuinka kaukana auringosta se on.

Satya-lokan ajan mukaan Brahma elää 100 vuotta. Yksi Brahman päivä vastaa 4 miljardia vuotta tällä planeetalla. Yksi päivä taivaallisella planeetalla vastaa kuutta kuukautta meidän planeetallamme, mutta jokaisella planeetalla jokaisen elävän olennon elämä on suunnilleen 100 vuotta.


100 vuotta heidän kronologian mukaan. Tämä on mielenkiintoinen Vedalainen käsite, jonka mukaan elävät olennot elävät kaikilla planeettatasoilla 100 vuotta. Tiedämme, että myös Brahma elää 100 vuotta, ja se on maailmankaikkeuden elinikä - Brahman 100 vuotta on maailmankaikkeuden 100 vuoden elinikä.

Lue lisää

Mutta meille se tuntuu miljoonilta, triljoonilta, triljoonilta vuosilta. Ja ihmiset elävät myös 100 vuotta. Mutta puolijumalat elävät meidän aikajärjestyksemme mukaan tuhansia ja taas tuhansia vuosia, mutta heidän aikajärjestyksensä mukaan he elävät 100 vuotta

Mutta heidän kronologiansa mukaan he elävät 100 vuotta. Ja sitä kutsutaan ajan suhteellisuudeksi. Einstein löysi tämän suhteellisuusteorian. Hän mullisti fysiikan. Se on suhteellisuusteorian idea. Vaikka ne elävät satoja tuhansia vuosia meidän aikajärjestyksessämme, ne tuntevat elävänsä 100 vuotta. Siksi meidän ei pitäisi kadehtia niitä siitä, että ne elävät niin kauan.


Meidän käsityksemme sadasta vuodesta ja heidän käsityksensä sadasta vuodesta on siis sama. On myös niin, että Brahma tuntee elävänsä sata vuotta, ja hänellä on sama tunne kuin meillä.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Mutta meille se tuntuu miljoonilta, triljoonilta, triljoonilta vuosilta. Ja ihmiset elävät myös 100 vuotta. Mutta puolijumalat elävät meidän aikajärjestyksemme mukaan tuhansia ja taas tuhansia vuosia, mutta heidän aikajärjestyksensä mukaan he elävät 100 vuotta

Mutta heidän kronologiansa mukaan he elävät 100 vuotta. Ja sitä kutsutaan ajan suhteellisuudeksi. Einstein löysi tämän suhteellisuusteorian. Hän mullisti fysiikan. Se on suhteellisuusteorian idea. Vaikka ne elävät satoja tuhansia vuosia meidän aikajärjestyksessämme, ne tuntevat elävänsä 100 vuotta. Siksi meidän ei pitäisi kadehtia niitä siitä, että ne elävät niin kauan.


Meidän käsityksemme sadasta vuodesta ja heidän käsityksensä sadasta vuodesta on siis sama. On myös niin, että Brahma tuntee elävänsä sata vuotta, ja hänellä on sama tunne kuin meillä.

Lue lisää

Maailmankaikkeuden kestoa koskeva seikka. Svarga-loka, kesto. Svarga-lokaa kutsutaan amaraksi eli kuolemattomaksi. Mara tarkoittaa kuolemaa ja amara kuolematonta, koska niillä on hyvin pitkä elinikä, paljon pidempi kuin ihmisillä.

Ihmiset elävät korkeintaan 100 vuotta ja puolijumalat elävät miljoonia vuosia ja ovat siksi lähes kuolemattomia. Satya-lokassa yksi päivä vastaa 4 miljardia 300 miljoonaa vuotta maan päällä.

Anonyymi00096 kirjoitti:

Maailmankaikkeuden kestoa koskeva seikka. Svarga-loka, kesto. Svarga-lokaa kutsutaan amaraksi eli kuolemattomaksi. Mara tarkoittaa kuolemaa ja amara kuolematonta, koska niillä on hyvin pitkä elinikä, paljon pidempi kuin ihmisillä.

Ihmiset elävät korkeintaan 100 vuotta ja puolijumalat elävät miljoonia vuosia ja ovat siksi lähes kuolemattomia. Satya-lokassa yksi päivä vastaa 4 miljardia 300 miljoonaa vuotta maan päällä.

Lue lisää

Siksi heitä kutsutaan kuolemattomiksi. Mutta itse asiassa niitä ei voi kutsua kuolemattomiksi sanan täydessä merkityksessä. Meidän on siis ymmärrettävä, miksi heitä kutsutaan amaraksi tai kuolemattomiksi.

Miksi ne sitten elävät meidän aikajärjestyksemme mukaan hyvin pitkän elämän. Mutta itse asiassa katsomme myös, että kaikki elävät olennot elävät 100 vuotta kronologiansa mukaan.

Anonyymi00097 kirjoitti:

Siksi heitä kutsutaan kuolemattomiksi. Mutta itse asiassa niitä ei voi kutsua kuolemattomiksi sanan täydessä merkityksessä. Meidän on siis ymmärrettävä, miksi heitä kutsutaan amaraksi tai kuolemattomiksi.

Miksi ne sitten elävät meidän aikajärjestyksemme mukaan hyvin pitkän elämän. Mutta itse asiassa katsomme myös, että kaikki elävät olennot elävät 100 vuotta kronologiansa mukaan.

Lue lisää

Ja taivaallisten planeettojen asukkaita kutsutaan amaraksi, koska he elävät pitkää elämää meidän aikajärjestyksemme mukaan.

Koska yksi Brahman päivä on 12 tuntia - 4 miljardia 300 miljoonaa aurinkovuottamme. Tätä on hyvin vaikea edes kuvitella, joten siellä on tietenkin kuolema, mutta tämä kuolema korkeammissa planeettajärjestelmissä on erilainen kuin meidän kuolemamme täällä maan päällä.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Ja taivaallisten planeettojen asukkaita kutsutaan amaraksi, koska he elävät pitkää elämää meidän aikajärjestyksemme mukaan.

Koska yksi Brahman päivä on 12 tuntia - 4 miljardia 300 miljoonaa aurinkovuottamme. Tätä on hyvin vaikea edes kuvitella, joten siellä on tietenkin kuolema, mutta tämä kuolema korkeammissa planeettajärjestelmissä on erilainen kuin meidän kuolemamme täällä maan päällä.

Lue lisää

Koska avaruus on moniulotteinen maailmankaikkeudessa, kaikki nämä planeetat ovat yhteydessä toisiinsa hyvin monimutkaisella tavalla. Avaruudessa on erilaisia kanavia ja kulkuväyliä, joilla voi siirtyä tasolta toiselle. Ette voi vain lentää jonnekin avaruudessa ja tulla planeetalle.

Gaudiya-vaišnavismin näkökulmasta tuossa ajatuksessa on jotain tunnistettavaa, mutta myös olennaisia eroja. On totta, että mieli elää usein menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Se rakentaa pelkoja, toiveita ja näennäistä turvallisuutta, ja alkaa toistaa tuttuja kaavoja. Gaudiya-perinteessä mieli (manas) nähdään levottomana ja helposti harhaan vievänä. Se sitoo sielun aineelliseen kiertokulkuun juuri siksi, että se samaistuu muistoihin ja haluihin.

Anonyymi00101 kirjoitti:

Gaudiya-vaišnavismin näkökulmasta tuossa ajatuksessa on jotain tunnistettavaa, mutta myös olennaisia eroja. On totta, että mieli elää usein menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Se rakentaa pelkoja, toiveita ja näennäistä turvallisuutta, ja alkaa toistaa tuttuja kaavoja. Gaudiya-perinteessä mieli (manas) nähdään levottomana ja helposti harhaan vievänä. Se sitoo sielun aineelliseen kiertokulkuun juuri siksi, että se samaistuu muistoihin ja haluihin.

Lue lisää

Tässä mielessä ajatus siitä, että ihminen elää “unessa”, on lähellä sitä, mitä esimerkiksi Bhagavad-gītā kuvaa: mieli voi peittää todellisen minuuden.

Mutta siitä Gaudiya-vaišnavismi ei olisi samaa mieltä, että aika olisi pelkkä ajatus. Aika (kāla) ei ole vain psykologinen kokemus, vaan todellinen kosminen voima, Jumalan energiaa. Gītāssa Krishna sanoo olevansa aika itse. Se tarkoittaa, että aika ei synny mielestä, vaan mieli toimii ajan kentässä. Subjektiivinen ajantaju voi vääristyä, mutta itse aika ei ole illuusio.

Anonyymi00102 kirjoitti:

Tässä mielessä ajatus siitä, että ihminen elää “unessa”, on lähellä sitä, mitä esimerkiksi Bhagavad-gītā kuvaa: mieli voi peittää todellisen minuuden.

Mutta siitä Gaudiya-vaišnavismi ei olisi samaa mieltä, että aika olisi pelkkä ajatus. Aika (kāla) ei ole vain psykologinen kokemus, vaan todellinen kosminen voima, Jumalan energiaa. Gītāssa Krishna sanoo olevansa aika itse. Se tarkoittaa, että aika ei synny mielestä, vaan mieli toimii ajan kentässä. Subjektiivinen ajantaju voi vääristyä, mutta itse aika ei ole illuusio.

Lue lisää

Ajatus siitä, että “ei ole ateismia, ei uskontoja, ei mitään” kun niistä pääsee irti, kuulostaa enemmän ei-dualistiselta mystiikalta. Gaudiya-vaišnavismissa todellisuus ei kuitenkaan tyhjene kategorioista.

Harhaa on se, että sielu samaistuu väliaikaiseen ruumiiseen ja mieleen – ei se, että Jumala tai hengellinen suhde olisi mielen luoma rakenne.

Anonyymi00103 kirjoitti:

Ajatus siitä, että “ei ole ateismia, ei uskontoja, ei mitään” kun niistä pääsee irti, kuulostaa enemmän ei-dualistiselta mystiikalta. Gaudiya-vaišnavismissa todellisuus ei kuitenkaan tyhjene kategorioista.

Harhaa on se, että sielu samaistuu väliaikaiseen ruumiiseen ja mieleen – ei se, että Jumala tai hengellinen suhde olisi mielen luoma rakenne.

Lue lisää

“Syntyä uudestaan” tarkoittaa Gaudiya-perinteessä ennen kaikkea tietoisuuden heräämistä omaan ikuiseen identiteettiin Jumalan palvelijana. Se ei ole kaikkien uskontojen ja erojen häviämistä, vaan suhteen löytymistä persoonalliseen Jumalaan.

Anonyymi00104 kirjoitti:

“Syntyä uudestaan” tarkoittaa Gaudiya-perinteessä ennen kaikkea tietoisuuden heräämistä omaan ikuiseen identiteettiin Jumalan palvelijana. Se ei ole kaikkien uskontojen ja erojen häviämistä, vaan suhteen löytymistä persoonalliseen Jumalaan.

Lue lisää

Mieli luo harhaa ja elää usein poissa nykyhetkestä. Mutta ratkaisu ei ole ajatuksen lopettaminen tai kaiken kategorian purkaminen, vaan mielen suuntaaminen kohti Jumalaa. Aika ei ole pelkkä ajatus, eikä hengellinen todellisuus ole mielen tuote. Todellinen “herääminen” on sielun heräämistä.

Anonyymi00105 kirjoitti:

Mieli luo harhaa ja elää usein poissa nykyhetkestä. Mutta ratkaisu ei ole ajatuksen lopettaminen tai kaiken kategorian purkaminen, vaan mielen suuntaaminen kohti Jumalaa. Aika ei ole pelkkä ajatus, eikä hengellinen todellisuus ole mielen tuote. Todellinen “herääminen” on sielun heräämistä.

Lue lisää

Tuossa tekstissä kosketetaan todellista ongelmaa – mutta ratkaisu ja metafyysinen tulkinta kulkevat eri suuntaan.

Ensinnäkin väite “aika on ajatusta” heijastaa kokemuksellista totuutta: mieli todella elää muistissa ja odotuksessa. Se rakentaa jatkuvuuden kertomusta.

Anonyymi00106 kirjoitti:

Tuossa tekstissä kosketetaan todellista ongelmaa – mutta ratkaisu ja metafyysinen tulkinta kulkevat eri suuntaan.

Ensinnäkin väite “aika on ajatusta” heijastaa kokemuksellista totuutta: mieli todella elää muistissa ja odotuksessa. Se rakentaa jatkuvuuden kertomusta.

Lue lisää

Tämä liittyy manakseen ja vääristyneeseen identiteettiin (ahaṅkāra), joka sitoo tietoisuuden karmalliseen jatkumoon. Mutta ontologisesti aika (kāla) ei ole mielen tuote. Se on yksi Jumalan energioista. Se toimii riippumatta yksilön kokemuksesta. Vaikka mieli hiljenisi, aika ei lakkaa. Se on se voima, jonka kautta aineellinen maailma muuttuu ja hajoaa. Siksi aika ei ole psykologinen konstruktio vaan kosminen periaate.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Tämä liittyy manakseen ja vääristyneeseen identiteettiin (ahaṅkāra), joka sitoo tietoisuuden karmalliseen jatkumoon. Mutta ontologisesti aika (kāla) ei ole mielen tuote. Se on yksi Jumalan energioista. Se toimii riippumatta yksilön kokemuksesta. Vaikka mieli hiljenisi, aika ei lakkaa. Se on se voima, jonka kautta aineellinen maailma muuttuu ja hajoaa. Siksi aika ei ole psykologinen konstruktio vaan kosminen periaate.

Lue lisää

Ajatus, että mieli ei ole tässä hetkessä ja siksi elää unessa, resonoi vahvasti Gaudiya-näkemyksen kanssa. Materiaalinen tietoisuus on eräänlaista unta (svapna), jossa sielu samaistuu kehoon ja mieleen. Mutta Gaudiya-perinne tekee tärkeän erottelun: ongelma ei ole ajattelu sinänsä, vaan väärä suuntautuminen. Mieli ei ole vihollinen, vaan väline.

Anonyymi00108 kirjoitti:

Ajatus, että mieli ei ole tässä hetkessä ja siksi elää unessa, resonoi vahvasti Gaudiya-näkemyksen kanssa. Materiaalinen tietoisuus on eräänlaista unta (svapna), jossa sielu samaistuu kehoon ja mieleen. Mutta Gaudiya-perinne tekee tärkeän erottelun: ongelma ei ole ajattelu sinänsä, vaan väärä suuntautuminen. Mieli ei ole vihollinen, vaan väline.

Lue lisää

Väite, että “ei ole ateismia, ei uskontoja, ei mitään muitakaan ajatuksen luomia”, edustaa eräänlaista radikaalia ei-dualismia. Gaudiya-vaišnavismi ei hyväksy tätä ontologista tasoittamista. Se opettaa acintya-bhedābheda-tattvaa – käsittämätöntä ykseyttä ja eroa samanaikaisesti. Yksilöllisyys ei ole harhaa, vaan ikuinen ominaisuus. Henkinen todellisuus ei katoa, kun mieli hiljenee; päinvastoin, se tulee kirkkaammin esiin.

“uudestisyntyminen” vaikuttaa tarkoittavan psykologista vapautumista ajatusrakenteista. Gaudiya-näkökulmasta todellinen uudestisyntyminen on svarūpan heräämistä – sielun alkuperäisen, ikuisen identiteetin aktivoitumista. Tämä ei johda uskonnottomuuteen vaan syvempään, persoonalliseen suhteeseen. Bhakti ei ole mielen tuote, vaan sielun luontainen funktio (dharma).

Anonyymi00109 kirjoitti:

Väite, että “ei ole ateismia, ei uskontoja, ei mitään muitakaan ajatuksen luomia”, edustaa eräänlaista radikaalia ei-dualismia. Gaudiya-vaišnavismi ei hyväksy tätä ontologista tasoittamista. Se opettaa acintya-bhedābheda-tattvaa – käsittämätöntä ykseyttä ja eroa samanaikaisesti. Yksilöllisyys ei ole harhaa, vaan ikuinen ominaisuus. Henkinen todellisuus ei katoa, kun mieli hiljenee; päinvastoin, se tulee kirkkaammin esiin.

“uudestisyntyminen” vaikuttaa tarkoittavan psykologista vapautumista ajatusrakenteista. Gaudiya-näkökulmasta todellinen uudestisyntyminen on svarūpan heräämistä – sielun alkuperäisen, ikuisen identiteetin aktivoitumista. Tämä ei johda uskonnottomuuteen vaan syvempään, persoonalliseen suhteeseen. Bhakti ei ole mielen tuote, vaan sielun luontainen funktio (dharma).

Lue lisää

Lisäksi ajatus “nuoresta mielestä, joka näkee kaiken uutena” on kiinnostava. Gaudiya-perinteessä hengellinen tietoisuus ei ole tyhjyyttä, vaan jatkuvaa tuoreutta (nava-navāyamāna). Krishna ei ole staattinen absoluuttinen periaate, vaan ääretön persoona, jonka kokeminen on alati uutta. Tässä mielessä hengellinen tietoisuus on todella “ikuista nuoruutta”, mutta se ei synny pelkästä nykyhetkeen keskittymisestä, vaan rakkaudellisesta suhteesta.

Anonyymi00110 kirjoitti:

Lisäksi ajatus “nuoresta mielestä, joka näkee kaiken uutena” on kiinnostava. Gaudiya-perinteessä hengellinen tietoisuus ei ole tyhjyyttä, vaan jatkuvaa tuoreutta (nava-navāyamāna). Krishna ei ole staattinen absoluuttinen periaate, vaan ääretön persoona, jonka kokeminen on alati uutta. Tässä mielessä hengellinen tietoisuus on todella “ikuista nuoruutta”, mutta se ei synny pelkästä nykyhetkeen keskittymisestä, vaan rakkaudellisesta suhteesta.

Lue lisää

Kirjoittajan ajattelu pyrkii purkamaan kaikki rakenteet, kun taas Gaudiya-vaišnavismi puhdistaa ne ja palauttaa ne alkuperäiseen tarkoitukseensa. Se ei sano, että kaikki kategoriat ovat mielen luomia illuusioita, vaan että väärä samaistuminen on illuusio.
Lopulta Gaudiya-vastaus ei olisi “ole enemmän tässä hetkessä”, vaan “ole suhteessa”. Nykyhetki itsessään ei vapauta; rakkaudellinen yhteys Jumalaan vapauttaa. Mieli ei lakkaa olemasta – se kirkastuu. Aika ei katoa – sen merkitys muuttuu. Ja yksilöllisyys ei häviä – se täyttyy.

Anonyymi00111 kirjoitti:

Kirjoittajan ajattelu pyrkii purkamaan kaikki rakenteet, kun taas Gaudiya-vaišnavismi puhdistaa ne ja palauttaa ne alkuperäiseen tarkoitukseensa. Se ei sano, että kaikki kategoriat ovat mielen luomia illuusioita, vaan että väärä samaistuminen on illuusio.
Lopulta Gaudiya-vastaus ei olisi “ole enemmän tässä hetkessä”, vaan “ole suhteessa”. Nykyhetki itsessään ei vapauta; rakkaudellinen yhteys Jumalaan vapauttaa. Mieli ei lakkaa olemasta – se kirkastuu. Aika ei katoa – sen merkitys muuttuu. Ja yksilöllisyys ei häviä – se täyttyy.

Lue lisää

Tämä ajatuksestaan luopuminen pitäisi "kokea". Se voi olla kuin nostaisi itsensä hiuksista ilmaan eli luopuisi omista pyrkimyksistään, mutta siihen pyrkiessään vain vahvistaisi itseään.

Mutta se on mahdollista.

Kuolemaa ei ole edes olemassa

Anonyymi00113 kirjoitti:

Kuolemaa ei ole edes olemassa

"Ei kuolemassa ole muistiinpanoilla mitään merkitystä."

Kuolemaa ei ole edes olemassa

Prabhu sanoo:

Kuolema.
Mitä järkeä on ajatella jotain, mitä ei ole olemassa? Kuolema on vain ovi. Se on vain siirtymähetki. Se ei ole mikään erikseen olemassa oleva todellisuus. Se on vain siirtymä yhdestä tilasta toiseen. Se on kuin yö, joka erottaa "tämän päivän" ja "huomisen". Ja tiedän, että huomenna aion tehdä sen, mitä en ole tehnyt tänään.

Anonyymi00114 kirjoitti:

"Ei kuolemassa ole muistiinpanoilla mitään merkitystä."

Kuolemaa ei ole edes olemassa

Prabhu sanoo:

Kuolema.
Mitä järkeä on ajatella jotain, mitä ei ole olemassa? Kuolema on vain ovi. Se on vain siirtymähetki. Se ei ole mikään erikseen olemassa oleva todellisuus. Se on vain siirtymä yhdestä tilasta toiseen. Se on kuin yö, joka erottaa "tämän päivän" ja "huomisen". Ja tiedän, että huomenna aion tehdä sen, mitä en ole tehnyt tänään.

Lue lisää

Ihmisen fyysistä kehoa voi verrata pukuun, kuvaannollisesti.

Anonyymi00115 kirjoitti:

Ihmisen fyysistä kehoa voi verrata pukuun, kuvaannollisesti.

Kuolema on viiden aistin kyvyttömyys havaita ulkomaailman esineitä. Kun aistien toiminta lakkaa, sielu ei kuitenkaan kuole, vaan odottaa siihen asti, kunnes aistit heräävät jälleen henkiin uudessa ruumiissa. Vain liha pelkää kuolemaa, sielulle kuolema on tilaisuus toteuttaa kuolemattomuutensa. Kuolemaa ei tarvitse pelätä, sillä kuolema on vain kyvyttömyyttä havaita ulkoista petosta aisteilla. Vain se, joka elää lihan tyydyttämiseksi, kuolee. Kuoleman voittamiseksi riittää, että tuntee oman ikuisen luontonsa. Sinun on tuhottava omistajuuden tunne ja murrettava ulkomaailmaan liittyvät siteet. Luovu kaikesta, mikä sitoo sinut näkyvään todellisuuteen. Anna valemaailman huolehtia kehostasi. Jätä itsellesi vain äly. Sen avulla oivallat todellisen itsesi ja voitat kuolemanpelon.

Vyasadeva

https://vrindavanactnow.org/wp-content/uploads/Srila-Vyasadeva.jpg


*******************
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com


Suomenkielisessä käännöksessä on erittäin, erittäin paljon käännösvirheitä.

Anonyymi00116 kirjoitti:

Kuolema on viiden aistin kyvyttömyys havaita ulkomaailman esineitä. Kun aistien toiminta lakkaa, sielu ei kuitenkaan kuole, vaan odottaa siihen asti, kunnes aistit heräävät jälleen henkiin uudessa ruumiissa. Vain liha pelkää kuolemaa, sielulle kuolema on tilaisuus toteuttaa kuolemattomuutensa. Kuolemaa ei tarvitse pelätä, sillä kuolema on vain kyvyttömyyttä havaita ulkoista petosta aisteilla. Vain se, joka elää lihan tyydyttämiseksi, kuolee. Kuoleman voittamiseksi riittää, että tuntee oman ikuisen luontonsa. Sinun on tuhottava omistajuuden tunne ja murrettava ulkomaailmaan liittyvät siteet. Luovu kaikesta, mikä sitoo sinut näkyvään todellisuuteen. Anna valemaailman huolehtia kehostasi. Jätä itsellesi vain äly. Sen avulla oivallat todellisen itsesi ja voitat kuolemanpelon.

Vyasadeva

https://vrindavanactnow.org/wp-content/uploads/Srila-Vyasadeva.jpg


*******************
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com


Suomenkielisessä käännöksessä on erittäin, erittäin paljon käännösvirheitä.

Lue lisää

"Ei kuolemassa ole muistiinpanoilla mitään merkitystä."

Kuolemaa ei ole edes olemassa

Anonyymi00117 kirjoitti:

"Ei kuolemassa ole muistiinpanoilla mitään merkitystä."

Kuolemaa ei ole edes olemassa

Kuolema tuhoaa kaiken, mikä ei ole todellista; kuolema näyttää meille todelliset ystävämme; kuolema paljastaa todelliset prioriteettimme; kuolema tuo viisauden esiin; kuolema valistaa meitä peloistamme ja heikkouksistamme; mutta mikä tärkeintä, kuolema muistuttaa meitä siitä, että nämä aineelliset kehot ja aineelliset universumit eivät ole kotimme.

Kun kuolema kutsuu teitä, älkää pelästykö tai piiloutuko, vaan kohdatkaa se ja katsokaa, MITÄ SILLÄ ON TARJOTTAVANAAN.

Loppujen lopuksi hän on Krishnan oikeudenmukainen, uskollinen ja kuuliainen palvelija.

(J. Favors)

Anonyymi00118 kirjoitti:

Kuolema tuhoaa kaiken, mikä ei ole todellista; kuolema näyttää meille todelliset ystävämme; kuolema paljastaa todelliset prioriteettimme; kuolema tuo viisauden esiin; kuolema valistaa meitä peloistamme ja heikkouksistamme; mutta mikä tärkeintä, kuolema muistuttaa meitä siitä, että nämä aineelliset kehot ja aineelliset universumit eivät ole kotimme.

Kun kuolema kutsuu teitä, älkää pelästykö tai piiloutuko, vaan kohdatkaa se ja katsokaa, MITÄ SILLÄ ON TARJOTTAVANAAN.

Loppujen lopuksi hän on Krishnan oikeudenmukainen, uskollinen ja kuuliainen palvelija.

(J. Favors)

Lue lisää

"Ei kuolemassa ole muistiinpanoilla mitään merkitystä."

Kuolemaa ei ole edes olemassa

Mitä järkeä on ajatella jotain, mitä ei ole olemassa? Kuolema on vain ovi. Se on vain siirtymähetki. Se ei ole mikään erikseen olemassa oleva todellisuus. Se on vain siirtymä yhdestä tilasta toiseen.

IHMISET PELKÄÄVÄT OVEA, KUOLEMA ON OVI.

Anonyymi00119 kirjoitti:

"Ei kuolemassa ole muistiinpanoilla mitään merkitystä."

Kuolemaa ei ole edes olemassa

Mitä järkeä on ajatella jotain, mitä ei ole olemassa? Kuolema on vain ovi. Se on vain siirtymähetki. Se ei ole mikään erikseen olemassa oleva todellisuus. Se on vain siirtymä yhdestä tilasta toiseen.

IHMISET PELKÄÄVÄT OVEA, KUOLEMA ON OVI.

Lue lisää

Kuolema on viiden aistin kyvyttömyys havaita ulkomaailman esineitä. Kun aistien toiminta lakkaa, sielu ei kuitenkaan kuole, vaan odottaa siihen asti, kunnes aistit heräävät jälleen henkiin uudessa ruumiissa. Vain liha pelkää kuolemaa, sielulle kuolema on tilaisuus toteuttaa kuolemattomuutensa. Kuolemaa ei tarvitse pelätä, sillä kuolema on vain kyvyttömyyttä havaita ulkoista petosta aisteilla.

Anonyymi00120 kirjoitti:

Kuolema on viiden aistin kyvyttömyys havaita ulkomaailman esineitä. Kun aistien toiminta lakkaa, sielu ei kuitenkaan kuole, vaan odottaa siihen asti, kunnes aistit heräävät jälleen henkiin uudessa ruumiissa. Vain liha pelkää kuolemaa, sielulle kuolema on tilaisuus toteuttaa kuolemattomuutensa. Kuolemaa ei tarvitse pelätä, sillä kuolema on vain kyvyttömyyttä havaita ulkoista petosta aisteilla.

Lue lisää

Vyasadeva

https://vrindavanactnow.org/wp-content/uploads/Srila-Vyasadeva.jpg

Anonyymi00121 kirjoitti:

Vyasadeva

https://vrindavanactnow.org/wp-content/uploads/Srila-Vyasadeva.jpg

Lue lisää

https://scsmathinternational.com

Anonyymi00122 kirjoitti:

https://scsmathinternational.com

Kristillisdramaturgi kirjoitti:

"Tässä tärkeää tietoa idän miehille. Voitte kertoa muillekin idän uskonnoista innostuneille.

Maailma on suurten katastrofien edessä.

Suuret Sodat ja vakavat sairaudet ym. järkyttävät vitsaukset ovat vyörymässä ihmiskunnan päälle ennen näkemättömällä tavalla. Yhteiskuntarauha Suomessakin säröilee. Mellakat eivät ole kaukana. Miten kauan rauha kestää, sitä emme tiedä.

Koko maailma on nyt varustautumassa sotaan. Tämän kaiken on Raamattu kertonut tapahtuvaksi. Mm. Matt. 24:6-13.

Ihmiskunnan viimeinen murhenäytelmä ennen Jeesuksen takaisin tuloa on jo alkanut!

Tässä vaiheessa pitää laittaa asiat kuntoon Jumalan kanssa. Hän tahtoo antaa syntisi anteeksi. Rukoile, että pelastut, ja että monet muutkin löytävät Jeesuksen! Sovinto Jumalan kanssa on ihmiselämän tärkein asia."


Vastaus:

Turha yrittää pelotella idän miehiä, he eivät pelkää katastrofeja, maanjäristyksiä, sotia tai ”maailmanloppuja". He eivät pelkää yhtään mitään, kaikkein vähiten kuolemaa.


On selvää, ettet tiedä mitään muinaisesta historiasta. Katastrofeja on ollut aina, kokonaisia sivilisaatioita on tuhoutunut maan päältä katastrofien seurauksena, myös ydinsota tapahtui Kurukshetrassa 5000 vuotta sitten. On huomata, et tunne historiaa.


Ensimmäinen asia, joka tapahtui, kun me, entiset kristityt (meitä on paljon) tutustuivat ”idän saatanallisiin oppeihin” - ensimmäinen asia, joka hävisi, oli pelko. Joten yrityksesi pelotella idän miehiä katastrofeilla tai kuolemalla on sama kuin antaisit heille karkkia, me emme pelkää mitään - me, entiset kristityt, ja kaikkein vähiten kuolemaa.

Tervetuloa, kuolema!

Anonyymi00123 kirjoitti:

Kristillisdramaturgi kirjoitti:

"Tässä tärkeää tietoa idän miehille. Voitte kertoa muillekin idän uskonnoista innostuneille.

Maailma on suurten katastrofien edessä.

Suuret Sodat ja vakavat sairaudet ym. järkyttävät vitsaukset ovat vyörymässä ihmiskunnan päälle ennen näkemättömällä tavalla. Yhteiskuntarauha Suomessakin säröilee. Mellakat eivät ole kaukana. Miten kauan rauha kestää, sitä emme tiedä.

Koko maailma on nyt varustautumassa sotaan. Tämän kaiken on Raamattu kertonut tapahtuvaksi. Mm. Matt. 24:6-13.

Ihmiskunnan viimeinen murhenäytelmä ennen Jeesuksen takaisin tuloa on jo alkanut!

Tässä vaiheessa pitää laittaa asiat kuntoon Jumalan kanssa. Hän tahtoo antaa syntisi anteeksi. Rukoile, että pelastut, ja että monet muutkin löytävät Jeesuksen! Sovinto Jumalan kanssa on ihmiselämän tärkein asia."


Vastaus:

Turha yrittää pelotella idän miehiä, he eivät pelkää katastrofeja, maanjäristyksiä, sotia tai ”maailmanloppuja". He eivät pelkää yhtään mitään, kaikkein vähiten kuolemaa.


On selvää, ettet tiedä mitään muinaisesta historiasta. Katastrofeja on ollut aina, kokonaisia sivilisaatioita on tuhoutunut maan päältä katastrofien seurauksena, myös ydinsota tapahtui Kurukshetrassa 5000 vuotta sitten. On huomata, et tunne historiaa.


Ensimmäinen asia, joka tapahtui, kun me, entiset kristityt (meitä on paljon) tutustuivat ”idän saatanallisiin oppeihin” - ensimmäinen asia, joka hävisi, oli pelko. Joten yrityksesi pelotella idän miehiä katastrofeilla tai kuolemalla on sama kuin antaisit heille karkkia, me emme pelkää mitään - me, entiset kristityt, ja kaikkein vähiten kuolemaa.

Tervetuloa, kuolema!

Lue lisää

Vaishnavan poistuminen planeetaltamme on ylevä tapahtuma.
Läsnäolijoiden elämä ei ole koskaan ollut samanlaista tuon tapahtuman jälkeen, tällaisen ihmisen elämässä tapahtuu suuria muutoksia ”idän oppien” suuntaan - aina ja poikkeuksetta.

Olla vierellä, huomata ylevien vaishnavojen pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.

Ei mikään yksittäinen tapaus.

Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan.

Anonyymi00124 kirjoitti:

Vaishnavan poistuminen planeetaltamme on ylevä tapahtuma.
Läsnäolijoiden elämä ei ole koskaan ollut samanlaista tuon tapahtuman jälkeen, tällaisen ihmisen elämässä tapahtuu suuria muutoksia ”idän oppien” suuntaan - aina ja poikkeuksetta.

Olla vierellä, huomata ylevien vaishnavojen pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.

Ei mikään yksittäinen tapaus.

Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan.

Lue lisää

"Ei kuolemassa ole muistiinpanoilla mitään merkitystä."

Kuolemaa ei ole edes olemassa.


Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.

EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..


Olla vierellä, huomata ylevien vaishnavojen pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.

Ei mikään yksittäinen tapaus.

Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan.

Anonyymi00125 kirjoitti:

"Ei kuolemassa ole muistiinpanoilla mitään merkitystä."

Kuolemaa ei ole edes olemassa.


Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.

EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..


Olla vierellä, huomata ylevien vaishnavojen pelottomuus ihan kuoleman hetkellä ja terävän älykkyyden loppuun asti, sellainen kokemus poistaa viimeisetkin pelon rippeet kaikista niistä, jotka ovat olleet vierellä, ja täydellistää jo olemassa olevan pelottomuuden.

Ei mikään yksittäinen tapaus.

Sen jälkeen elämä on muuttunut lopullisesti - idän suuntaan.

Lue lisää

"Ei kuolemassa ole muistiinpanoilla mitään merkitystä."

Kuolemaa ei ole edes olemassa.


Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.

EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..




Ensimmäinen asia, joka tapahtui, kun me, entiset kristityt (meitä on paljon) tutustuivat ”idän saatanallisiin oppeihin” - ensimmäinen asia, joka hävisi, oli pelko. Joten yrityksesi pelotella idän miehiä katastrofeilla tai kuolemalla on sama kuin antaisit heille karkkia, me emme pelkää mitään - me, entiset kristityt, ja kaikkein vähiten kuolemaa.

Tervetuloa, kuolema!

Se, ettei kuolemaa pelätä, ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä elämää kohtaan. Päinvastoin. Vaishnava pyrkii elämään dharman mukaisesti ja noudattamaan ahimsaa, väkivallattomuutta, koska kaikki elävät olennot nähdään Jumalan osasina. Moraali ei perustu helvetin pelkoon vaan sydämen puhdistamiseen, jotta rakkaus Jumalaan voisi kasvaa. Säännöt, kuri ja itsehillintä eivät ole rangaistuksen välttämistä varten, vaan siksi että tietoisuus kirkastuisi ja suhde Jumalaan syvenisi.

Anonyymi00126 kirjoitti:

"Ei kuolemassa ole muistiinpanoilla mitään merkitystä."

Kuolemaa ei ole edes olemassa.


Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.

EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..




Ensimmäinen asia, joka tapahtui, kun me, entiset kristityt (meitä on paljon) tutustuivat ”idän saatanallisiin oppeihin” - ensimmäinen asia, joka hävisi, oli pelko. Joten yrityksesi pelotella idän miehiä katastrofeilla tai kuolemalla on sama kuin antaisit heille karkkia, me emme pelkää mitään - me, entiset kristityt, ja kaikkein vähiten kuolemaa.

Tervetuloa, kuolema!

Se, ettei kuolemaa pelätä, ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä elämää kohtaan. Päinvastoin. Vaishnava pyrkii elämään dharman mukaisesti ja noudattamaan ahimsaa, väkivallattomuutta, koska kaikki elävät olennot nähdään Jumalan osasina. Moraali ei perustu helvetin pelkoon vaan sydämen puhdistamiseen, jotta rakkaus Jumalaan voisi kasvaa. Säännöt, kuri ja itsehillintä eivät ole rangaistuksen välttämistä varten, vaan siksi että tietoisuus kirkastuisi ja suhde Jumalaan syvenisi.

Lue lisää

Se, ettei kuolemaa pelätä, ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä elämää kohtaan. Päinvastoin. Vaishnava pyrkii elämään dharman mukaisesti ja noudattamaan ahimsaa, väkivallattomuutta, koska kaikki elävät olennot nähdään Jumalan osasina. Moraali ei perustu helvetin pelkoon vaan sydämen puhdistamiseen, jotta rakkaus Jumalaan voisi kasvaa. Säännöt, kuri ja itsehillintä eivät ole rangaistuksen välttämistä varten, vaan siksi että tietoisuus kirkastuisi ja suhde Jumalaan syvenisi.

Anonyymi00127 kirjoitti:

Se, ettei kuolemaa pelätä, ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä elämää kohtaan. Päinvastoin. Vaishnava pyrkii elämään dharman mukaisesti ja noudattamaan ahimsaa, väkivallattomuutta, koska kaikki elävät olennot nähdään Jumalan osasina. Moraali ei perustu helvetin pelkoon vaan sydämen puhdistamiseen, jotta rakkaus Jumalaan voisi kasvaa. Säännöt, kuri ja itsehillintä eivät ole rangaistuksen välttämistä varten, vaan siksi että tietoisuus kirkastuisi ja suhde Jumalaan syvenisi.

Lue lisää

Vaishnavalle kuoleman hetki ei ole kauhun huipentuma, vaan siirtymä. Ihanteena on säilyttää kirkas tietoisuus.

Pelottomuus ei synny kovuudesta vaan MYÖS TIEDOSTA, MITÄ OLEMME OPPINEET.

Anonyymi00128 kirjoitti:

Vaishnavalle kuoleman hetki ei ole kauhun huipentuma, vaan siirtymä. Ihanteena on säilyttää kirkas tietoisuus.

Pelottomuus ei synny kovuudesta vaan MYÖS TIEDOSTA, MITÄ OLEMME OPPINEET.

Lue lisää

Se, ettei kuolemaa pelätä, ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä elämää kohtaan. Päinvastoin. Vaishnava pyrkii elämään dharman mukaisesti ja noudattamaan ahimsaa, väkivallattomuutta, koska kaikki elävät olennot nähdään Jumalan osasina.

Anonyymi00130 kirjoitti:

Se, ettei kuolemaa pelätä, ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä elämää kohtaan. Päinvastoin. Vaishnava pyrkii elämään dharman mukaisesti ja noudattamaan ahimsaa, väkivallattomuutta, koska kaikki elävät olennot nähdään Jumalan osasina.

Lue lisää

Moraali ei perustu helvetin pelkoon vaan sydämen puhdistamiseen, jotta rakkaus Jumalaan voisi kasvaa. Säännöt, kuri ja itsehillintä eivät ole rangaistuksen välttämistä varten, vaan siksi että tietoisuus kirkastuisi ja suhde Jumalaan syvenisi.

Anonyymi00131 kirjoitti:

Moraali ei perustu helvetin pelkoon vaan sydämen puhdistamiseen, jotta rakkaus Jumalaan voisi kasvaa. Säännöt, kuri ja itsehillintä eivät ole rangaistuksen välttämistä varten, vaan siksi että tietoisuus kirkastuisi ja suhde Jumalaan syvenisi.

Lue lisää

Tämän vuoksi maailmanlopun retoriikka ei toimi MEIHIN LAINKAAN.


Henkinen elämä ei ala pelosta, vaan rakkaudesta.

Siksi voidaan sanoa: kuolemaa ei pelätä, koska emme samaista itseämme ruumiiseen. Elämää kuitenkin eletään vastuullisesti ja väkivallattomasti. Pelko ei ole moraalin eikä henkisyyden perusta – rakkaus on.

Anonyymi00132 kirjoitti:

Tämän vuoksi maailmanlopun retoriikka ei toimi MEIHIN LAINKAAN.


Henkinen elämä ei ala pelosta, vaan rakkaudesta.

Siksi voidaan sanoa: kuolemaa ei pelätä, koska emme samaista itseämme ruumiiseen. Elämää kuitenkin eletään vastuullisesti ja väkivallattomasti. Pelko ei ole moraalin eikä henkisyyden perusta – rakkaus on.

Lue lisää

Vaishnavalle kuoleman hetki ei ole kauhun huipentuma, vaan siirtymä. Ihanteena on säilyttää kirkas tietoisuus ja muistaa Jumalan nimi, koska tietoisuuden suunta kuolinhetkellä heijastaa koko elämän suuntaa. Elämä on harjoitusta tuota hetkeä varten – ei pelossa, vaan muistamisessa.

Pelottomuus ei synny kovuudesta, tunteettomuudesta tai uhosta, vaan luottamuksesta ja myös tiedosta – siitä mitä olemme oppineet ja sisäistäneet.


Kun ihminen on syvästi ymmärtänyt, ettei ole tämä väliaikainen ruumis vaan ikuinen sielu, pelon perusta murtuu.


Tämä tieto ei ole pelkkää teoriaa tai uskomusta, vaan vuosien harjoituksen, mietiskelyn ja kokemuksen kautta syventynyttä ymmärrystä.

Kun opetukset sielun ikuisuudesta, karmasta ja Jumalan armosta eivät ole enää vain sanoja, vaan elettyä todellisuutta, pelko menettää otteensa luonnollisesti.

Pelottomuus on seurausta oivalluksesta.

Siksi vaishnavan rauha kuoleman hetkellä ei ole dramatiikkaa eikä näytelmää, vaan johdonmukainen päätös elämälle, joka on alusta asti perustunut tietoisuuteen sielun ikuisuudesta ja luottamukseen Jumalan huolenpitoon.

Anonyymi00133 kirjoitti:

Vaishnavalle kuoleman hetki ei ole kauhun huipentuma, vaan siirtymä. Ihanteena on säilyttää kirkas tietoisuus ja muistaa Jumalan nimi, koska tietoisuuden suunta kuolinhetkellä heijastaa koko elämän suuntaa. Elämä on harjoitusta tuota hetkeä varten – ei pelossa, vaan muistamisessa.

Pelottomuus ei synny kovuudesta, tunteettomuudesta tai uhosta, vaan luottamuksesta ja myös tiedosta – siitä mitä olemme oppineet ja sisäistäneet.


Kun ihminen on syvästi ymmärtänyt, ettei ole tämä väliaikainen ruumis vaan ikuinen sielu, pelon perusta murtuu.


Tämä tieto ei ole pelkkää teoriaa tai uskomusta, vaan vuosien harjoituksen, mietiskelyn ja kokemuksen kautta syventynyttä ymmärrystä.

Kun opetukset sielun ikuisuudesta, karmasta ja Jumalan armosta eivät ole enää vain sanoja, vaan elettyä todellisuutta, pelko menettää otteensa luonnollisesti.

Pelottomuus on seurausta oivalluksesta.

Siksi vaishnavan rauha kuoleman hetkellä ei ole dramatiikkaa eikä näytelmää, vaan johdonmukainen päätös elämälle, joka on alusta asti perustunut tietoisuuteen sielun ikuisuudesta ja luottamukseen Jumalan huolenpitoon.

Lue lisää

"Ei kuolemassa ole muistiinpanoilla mitään merkitystä."

Kuolemaa ei ole edes olemassa.



Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.

EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..


En puhu nyt tavallisista ihmisistä, neofyytti vaishnaveista, kuten minä itse olen, vaan suurista opettajistamme, acharyoista.

Ja jos se, joka jättää ruumiin, on henkisesti oivaltanut henkilö, hän voi näyttää esimerkkiä todellisesta irrottautumisesta ja täydellisestä keskittymisestä.
SEN KAIKEN OVAT TODISTANEET KAIKKI NE LÄSNÄOLIJAT, JOTKA OLIVAT MAHTAVIEN OPETTAJIEMME VIERELLÄ, KUN HE JÄTTIVÄT FYYSISEN KEHONSA.

TODISTAJIA ON ERITTÄIN PALJON, EIKÄ KYSEESSÄ OLLUT YKSITTÄINEN TAPAUS.

JOTKA KAIKKI TAPAHTUIVAT MEIDÄN PÄIVINÄMME, EIVÄT MENNEISYYDESTÄ, JOSTA KIRJOITETAAN HISTORIANKIRJOITUKSISSA.

Anonyymi00134 kirjoitti:

"Ei kuolemassa ole muistiinpanoilla mitään merkitystä."

Kuolemaa ei ole edes olemassa.



Kristityt kirjoittavat siitä, kuinka kaikki ei-kristityt ovat niin kauhuissaan kuoleman hetkellä, koska he eivät palvo "oikeaa" jumalaa.

EI MITÄÄN SELLAISTA.

EI EDES LÄHELLEKÄÄN MITÄÄN SELLAISTA..


En puhu nyt tavallisista ihmisistä, neofyytti vaishnaveista, kuten minä itse olen, vaan suurista opettajistamme, acharyoista.

Ja jos se, joka jättää ruumiin, on henkisesti oivaltanut henkilö, hän voi näyttää esimerkkiä todellisesta irrottautumisesta ja täydellisestä keskittymisestä.
SEN KAIKEN OVAT TODISTANEET KAIKKI NE LÄSNÄOLIJAT, JOTKA OLIVAT MAHTAVIEN OPETTAJIEMME VIERELLÄ, KUN HE JÄTTIVÄT FYYSISEN KEHONSA.

TODISTAJIA ON ERITTÄIN PALJON, EIKÄ KYSEESSÄ OLLUT YKSITTÄINEN TAPAUS.

JOTKA KAIKKI TAPAHTUIVAT MEIDÄN PÄIVINÄMME, EIVÄT MENNEISYYDESTÄ, JOSTA KIRJOITETAAN HISTORIANKIRJOITUKSISSA.

Lue lisää

TODISTAJIA ON ERITTÄIN PALJON, EIKÄ KYSEESSÄ OLLUT YKSITTÄINEN TAPAUS.

Anonyymi00135 kirjoitti:

TODISTAJIA ON ERITTÄIN PALJON, EIKÄ KYSEESSÄ OLLUT YKSITTÄINEN TAPAUS.

Kuolemanpelko (Abhinivesha)


Abhinivesha - aineellisen elämän menettämisen pelko, äärimmäinen kiintymys siihen, mitä on elämänsä aikana kerännyt, kuoleman hetken pelko, henkisen luonteen täydellinen väärinymmärrys ja halu pidentää aineellista olemassaoloa hinnalla millä hyvänsä.

Bhaya - pelko.

Anonyymi00136 kirjoitti:

Kuolemanpelko (Abhinivesha)


Abhinivesha - aineellisen elämän menettämisen pelko, äärimmäinen kiintymys siihen, mitä on elämänsä aikana kerännyt, kuoleman hetken pelko, henkisen luonteen täydellinen väärinymmärrys ja halu pidentää aineellista olemassaoloa hinnalla millä hyvänsä.

Bhaya - pelko.

Lue lisää

धर्मो रक्षति रक्षितः

Dharmo rakṣati rakṣitaḥ

Dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa

Anonyymi00137 kirjoitti:

धर्मो रक्षति रक्षितः

Dharmo rakṣati rakṣitaḥ

Dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa

धर्मो रक्षति रक्षितः

Dharmo rakṣati rakṣitaḥ

Dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa

Ajatus on, että kun ihminen elää oikein, oikeudenmukaisesti ja velvollisuuksiensa mukaisesti (dharmaa noudattaen), itse tuo moraalinen järjestys “suojelee” häntä.

ṛta (kosminen järjestys)

Kosminen järjestys (ṛta) – universumin moraalinen ja luonnollinen laki
Dharma – tämän järjestyksen inhimillinen ilmentymä (oikea toiminta)

Anonyymi00138 kirjoitti:

धर्मो रक्षति रक्षितः

Dharmo rakṣati rakṣitaḥ

Dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa

Ajatus on, että kun ihminen elää oikein, oikeudenmukaisesti ja velvollisuuksiensa mukaisesti (dharmaa noudattaen), itse tuo moraalinen järjestys “suojelee” häntä.

ṛta (kosminen järjestys)

Kosminen järjestys (ṛta) – universumin moraalinen ja luonnollinen laki
Dharma – tämän järjestyksen inhimillinen ilmentymä (oikea toiminta)

Lue lisää

Kun ihminen toimii dharman mukaisesti, hän elää sopusoinnussa tämän järjestyksen kanssa. Hän ei riko moraalista tasapainoa, ei aiheuta tietoisesti vahinkoa eikä petä velvollisuuttaan. Tällainen elämä luo sisäistä vakautta: mieli ei ole jatkuvassa ristiriidassa, eikä pelko paljastumisesta tai syyllisyys kuluta sitä. Samalla se luo ulkoista vakautta, koska luottamus ja oikeudenmukaisuus vahvistavat yhteisöä.

Ajatus suojelusta tarkoittaa siis, että kun ihminen ei riko järjestystä, järjestys ei käänny häntä vastaan. Toiminta tuottaa seurauksen; dharman mukainen toiminta tuottaa tasapainoisen seurauksen. Näin dharma “suojelee” – ei yliluonnollisena kilpenä, vaan siksi että elämä, joka on harmoniassa todellisuuden perusrakenteen kanssa, pysyy vakaampana kuin elämä, joka toimii sitä vastaan.

Anonyymi00139 kirjoitti:

Kun ihminen toimii dharman mukaisesti, hän elää sopusoinnussa tämän järjestyksen kanssa. Hän ei riko moraalista tasapainoa, ei aiheuta tietoisesti vahinkoa eikä petä velvollisuuttaan. Tällainen elämä luo sisäistä vakautta: mieli ei ole jatkuvassa ristiriidassa, eikä pelko paljastumisesta tai syyllisyys kuluta sitä. Samalla se luo ulkoista vakautta, koska luottamus ja oikeudenmukaisuus vahvistavat yhteisöä.

Ajatus suojelusta tarkoittaa siis, että kun ihminen ei riko järjestystä, järjestys ei käänny häntä vastaan. Toiminta tuottaa seurauksen; dharman mukainen toiminta tuottaa tasapainoisen seurauksen. Näin dharma “suojelee” – ei yliluonnollisena kilpenä, vaan siksi että elämä, joka on harmoniassa todellisuuden perusrakenteen kanssa, pysyy vakaampana kuin elämä, joka toimii sitä vastaan.

Lue lisää

धर्मो रक्षति रक्षितः

Dharmo rakṣati rakṣitaḥ

Dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa.


Samalla tavalla dharma ei ole sääntökokoelma vaan olemisen rakenne. Kun toiminta on sopusoinnussa todellisuuden rakenteen kanssa, se tuottaa vakautta. Kun se on ristiriidassa sen kanssa, se tuottaa epävakautta.

Tämä toimii kolmella syvemmällä tasolla:

Ensimmäinen taso on tietoisuus.
Ihmisen mieli on herkkä epätasapainolle. Epärehellisyys, väkivalta tai petos jakavat mielen: osa tietää totuuden, osa yrittää peittää sen. Tämä sisäinen jakautuminen on jo itsessään kärsimystä. Dharma merkitsee eheyttä. Eheys on suojaa, koska hajonnut mieli on altis pelolle ja sekavuudelle.

Toinen taso on karma.
Vedalaisessa metafysiikassa toiminta ei katoa. Se jättää jäljen – samskāran – tietoisuuteen ja maailmaan. Kun teko on dharminen, se vahvistaa järjestystä; kun se on adharminen, se heikentää sitä. Maailma vastaa tähän, ei moraalisena tuomarina, vaan syy-seurausketjuna. Dharma “suojelee” siksi, että se ei kylvä siemeniä, joista kasvaa omaa kärsimystä.


Kolmas taso on metafyysinen.
Upanishadisessa ajattelussa todellisuuden perusta on brahman – yksi jakamaton olemus. Dharma on tämän ykseyden ilmentymä suhteellisessa maailmassa. Kun ihminen toimii dharmisesti, hän toimii ykseyden mukaisesti. Kun hän toimii adharmaa kohti, hän vahvistaa erillisyyden harhaa. Erillisyys synnyttää pelon. Ykseys synnyttää turvan.


Siksi “suoja” ei ole ulkoinen kilpi vaan sisäinen ja kosminen kohdistus. Se on kuin soittimen virittäminen: kun kieli on oikeassa jännitteessä, se soi kirkkaasti. Liian kireänä tai löysänä se särähtää. Soittimen rakenne ei rankaise; se vain reagoi.

Kun siis sanotaan, että dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa, väite on syvempi kuin moraaliohje. Se tarkoittaa, että todellisuuden rakenne itsessään kantaa sitä, joka elää sen mukaisesti. Ei siksi että hän olisi erityissuosiossa, vaan siksi että hän ei ole ristiriidassa sen kanssa, mikä on.

धर्मो रक्षति रक्षितः

Dharmo rakṣati rakṣitaḥ

Dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa.

Se ei ole ristiriidassa Gaudiya-vaišnavismin kanssa.

Se vain kuuluu eri tasolle opetuksessa.


Ajatus “dharmo rakṣati rakṣitaḥ” tarkoittaa, että kun ihminen elää kosmisen ja moraalisen järjestyksen mukaisesti, hänen elämänsä pysyy tasapainoisempana. Tämä on totta myös Gaudiya-ajattelussa. Adharma (epäoikeamielisyys, itsekkyys, väkivalta, petos) sitoo karmaan ja vie tietoisuutta kauemmas Jumalasta. Dharma puhdistaa ja vakauttaa.



Mutta Gaudiya-teologiassa dharma ei ole korkein päämäärä.

Keskeinen teksti on Bhagavata Purana, joka alkaa julistuksella, että korkein dharma on se, joka synnyttää puhdasta, ehdotonta bhaktia Bhagavanille. Tässä dharma saa uuden merkityksen: se ei ole vain sosiaalista velvollisuutta, vaan sielun luonnollinen tehtävä — rakastaa Jumalaa.


Mitä tarkoittaa “pelastus”?

"Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
Se on vapautumista:

väärästä identiteetistä

karmallisesta sidonnaisuudesta

tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta

Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.


Onko mitään “mistä pelastua”?

EI OLE.

Ei ole ikuista kadotusta.

Ei ole Jumalan mielivaltaista tuomiota.

Mutta on olemassa kärsimyksen kiertokulku, joka syntyy tietämättömyydestä.

Jos tietämättömyys poistuu, kärsimyksen perusta poistuu.

"pelastus" ei ole juridinen vaan ontologinen.
Ei syyllinen - armahdettu.
Vaan tietämätön - herännyt.

Anonyymi00140 kirjoitti:

धर्मो रक्षति रक्षितः

Dharmo rakṣati rakṣitaḥ

Dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa.


Samalla tavalla dharma ei ole sääntökokoelma vaan olemisen rakenne. Kun toiminta on sopusoinnussa todellisuuden rakenteen kanssa, se tuottaa vakautta. Kun se on ristiriidassa sen kanssa, se tuottaa epävakautta.

Tämä toimii kolmella syvemmällä tasolla:

Ensimmäinen taso on tietoisuus.
Ihmisen mieli on herkkä epätasapainolle. Epärehellisyys, väkivalta tai petos jakavat mielen: osa tietää totuuden, osa yrittää peittää sen. Tämä sisäinen jakautuminen on jo itsessään kärsimystä. Dharma merkitsee eheyttä. Eheys on suojaa, koska hajonnut mieli on altis pelolle ja sekavuudelle.

Toinen taso on karma.
Vedalaisessa metafysiikassa toiminta ei katoa. Se jättää jäljen – samskāran – tietoisuuteen ja maailmaan. Kun teko on dharminen, se vahvistaa järjestystä; kun se on adharminen, se heikentää sitä. Maailma vastaa tähän, ei moraalisena tuomarina, vaan syy-seurausketjuna. Dharma “suojelee” siksi, että se ei kylvä siemeniä, joista kasvaa omaa kärsimystä.


Kolmas taso on metafyysinen.
Upanishadisessa ajattelussa todellisuuden perusta on brahman – yksi jakamaton olemus. Dharma on tämän ykseyden ilmentymä suhteellisessa maailmassa. Kun ihminen toimii dharmisesti, hän toimii ykseyden mukaisesti. Kun hän toimii adharmaa kohti, hän vahvistaa erillisyyden harhaa. Erillisyys synnyttää pelon. Ykseys synnyttää turvan.


Siksi “suoja” ei ole ulkoinen kilpi vaan sisäinen ja kosminen kohdistus. Se on kuin soittimen virittäminen: kun kieli on oikeassa jännitteessä, se soi kirkkaasti. Liian kireänä tai löysänä se särähtää. Soittimen rakenne ei rankaise; se vain reagoi.

Kun siis sanotaan, että dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa, väite on syvempi kuin moraaliohje. Se tarkoittaa, että todellisuuden rakenne itsessään kantaa sitä, joka elää sen mukaisesti. Ei siksi että hän olisi erityissuosiossa, vaan siksi että hän ei ole ristiriidassa sen kanssa, mikä on.

धर्मो रक्षति रक्षितः

Dharmo rakṣati rakṣitaḥ

Dharma suojelee sitä, joka suojelee dharmaa.

Se ei ole ristiriidassa Gaudiya-vaišnavismin kanssa.

Se vain kuuluu eri tasolle opetuksessa.


Ajatus “dharmo rakṣati rakṣitaḥ” tarkoittaa, että kun ihminen elää kosmisen ja moraalisen järjestyksen mukaisesti, hänen elämänsä pysyy tasapainoisempana. Tämä on totta myös Gaudiya-ajattelussa. Adharma (epäoikeamielisyys, itsekkyys, väkivalta, petos) sitoo karmaan ja vie tietoisuutta kauemmas Jumalasta. Dharma puhdistaa ja vakauttaa.



Mutta Gaudiya-teologiassa dharma ei ole korkein päämäärä.

Keskeinen teksti on Bhagavata Purana, joka alkaa julistuksella, että korkein dharma on se, joka synnyttää puhdasta, ehdotonta bhaktia Bhagavanille. Tässä dharma saa uuden merkityksen: se ei ole vain sosiaalista velvollisuutta, vaan sielun luonnollinen tehtävä — rakastaa Jumalaa.


Mitä tarkoittaa “pelastus”?

"Pelastus"ei ole vapautumista Jumalan vihasta.
Se on vapautumista:

väärästä identiteetistä

karmallisesta sidonnaisuudesta

tietämättömyydestä omasta todellisesta luonnosta

Jumala EI IKINÄ - ei uhkaa, vaan valaisee.


Onko mitään “mistä pelastua”?

EI OLE.

Ei ole ikuista kadotusta.

Ei ole Jumalan mielivaltaista tuomiota.

Mutta on olemassa kärsimyksen kiertokulku, joka syntyy tietämättömyydestä.

Jos tietämättömyys poistuu, kärsimyksen perusta poistuu.

"pelastus" ei ole juridinen vaan ontologinen.
Ei syyllinen - armahdettu.
Vaan tietämätön - herännyt.

Lue lisää

Ei ole ikuista kadotusta eikä Jumalan mielivaltaista tuomiota, jolta pitäisi paeta. Kukaan ei ole kosmisen oikeussalin syytettynä odottamassa lopullista tuomiota.

Silti kärsimystä on. On syntymän ja kuoleman kiertokulku, on pelkoa, menetyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta niiden juurisyy ei ole Jumalan viha, vaan tietämättömyys – avidyā. Tämä tietämättömyys ei tarkoita pelkkää tiedon puutetta, vaan väärää samastumista. Ihminen luulee olevansa se, mikä on muuttuvaa: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun hän rakentaa identiteettinsä niiden varaan, hän altistuu väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki se muuttuu.

Pelastus ei siksi ole juridinen tapahtuma, jossa syyllinen armahdetaan. Se on ontologinen oivallus, jossa tietämätön herää. Kun väärä identiteetti murtuu, myös kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minuutta, ei enää kosketa samalla tavalla, kun minuutta ei enää ymmärretä rajallisena ja hauraana.

Samsara – kiertokulku – ei ole ensisijaisesti paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa yritystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.


Tässä mielessä ei ole mitään, “miltä” pelastutaan ulkoisesti. On vain harha, josta herätään. Ei syyllinen, joka armahdetaan, vaan tietämätön, joka oivaltaa. Ja tuo oivallus ei luo vapautta, vaan paljastaa sen, että tietoisuuden perimmäinen luonto on aina ollut vapaa.

Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.

Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.

Anonyymi00141 kirjoitti:

Ei ole ikuista kadotusta eikä Jumalan mielivaltaista tuomiota, jolta pitäisi paeta. Kukaan ei ole kosmisen oikeussalin syytettynä odottamassa lopullista tuomiota.

Silti kärsimystä on. On syntymän ja kuoleman kiertokulku, on pelkoa, menetyksiä ja tyytymättömyyttä. Mutta niiden juurisyy ei ole Jumalan viha, vaan tietämättömyys – avidyā. Tämä tietämättömyys ei tarkoita pelkkää tiedon puutetta, vaan väärää samastumista. Ihminen luulee olevansa se, mikä on muuttuvaa: keho, mieli, roolit, tarinat, saavutukset. Kun hän rakentaa identiteettinsä niiden varaan, hän altistuu väistämättä pelolle ja kärsimykselle, koska kaikki se muuttuu.

Pelastus ei siksi ole juridinen tapahtuma, jossa syyllinen armahdetaan. Se on ontologinen oivallus, jossa tietämätön herää. Kun väärä identiteetti murtuu, myös kärsimyksen perusrakenne alkaa hajota. Ei siksi, että maailma katoaisi, vaan siksi, että suhde maailmaan muuttuu. Se, mikä ennen uhkasi minuutta, ei enää kosketa samalla tavalla, kun minuutta ei enää ymmärretä rajallisena ja hauraana.

Samsara – kiertokulku – ei ole ensisijaisesti paikka, vaan tapa kokea todellisuus vääristyneesti. Se on jatkuvaa yritystä löytää pysyvyyttä pysymättömästä ja turvaa rajallisesta. Kun tämä harha nähdään läpi, vapautuminen ei ole pakenemista johonkin muualle, vaan heräämistä siihen, mikä on aina ollut totta.


Tässä mielessä ei ole mitään, “miltä” pelastutaan ulkoisesti. On vain harha, josta herätään. Ei syyllinen, joka armahdetaan, vaan tietämätön, joka oivaltaa. Ja tuo oivallus ei luo vapautta, vaan paljastaa sen, että tietoisuuden perimmäinen luonto on aina ollut vapaa.

Ihmiselle ei ole mitään ulkoista pelastettavaa. Kaikki, mistä kuvittelemme tarvitsevamme turvaa, on seurausta tietämättömyydestä omasta todellisesta olemuksestamme. Siksi aina ja kaiken ytimessä oleva tehtävä on herätä tähän tietämättömyyden tilasta.

Kun herää, kaikki muu seuraa luonnollisesti: pelko hälvenee, mieli vakautuu, tekojen seuraukset eivät enää sitoa samalla tavalla, ja elämä asettuu oikeaan järjestykseen. Herääminen on itse asiassa kaikki, mitä koskaan tarvitsee tehdä. Kaikki muu — ymmärrys, oikea toiminta, sisäinen vapaus — seuraa tästä heräämisestä.

Lue lisää

Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.

Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta

Piste.

Ei ole mitään muuta mistä pelastua.

Anonyymi00142 kirjoitti:

Toisin sanoen: herääminen tietämättömyydestä ei ole yksi teko muiden joukossa, vaan koko eksistentiaalisen elämän keskeinen ja ainoa “tehtävä.

Joten jos haluat ”pelastua” - herääminen riittää - syvästä tietämättömyyden unesta

Piste.

Ei ole mitään muuta mistä pelastua.

Lue lisää

Ilman valinnanvapautta rakkaus ei ole lainkaan mahdollista

************************

Bhagavad-gitassa lopussa Krishna sanoo:

"Olen nyt selittänyt sinulle vielä luottamuksellisempaa tietoa. Mieti tätä
kaikkea tarkkaan, ja toimi sitten haluamallasi tavalla."


************************
Hän ei sano: ”Sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa. Joko teet, mitä minä sanon, ja pelastut, tai jos et tee niin, joudut ikuiseen helvettiin. Se ei ole rakkautta, eikä se voi olla vapaata tahtoa, vaan kiristystä ja sortoa. Painostusta ja ahdistelua

Anonyymi00143 kirjoitti:

Ilman valinnanvapautta rakkaus ei ole lainkaan mahdollista

************************

Bhagavad-gitassa lopussa Krishna sanoo:

"Olen nyt selittänyt sinulle vielä luottamuksellisempaa tietoa. Mieti tätä
kaikkea tarkkaan, ja toimi sitten haluamallasi tavalla."


************************
Hän ei sano: ”Sinulla on vain kaksi vaihtoehtoa. Joko teet, mitä minä sanon, ja pelastut, tai jos et tee niin, joudut ikuiseen helvettiin. Se ei ole rakkautta, eikä se voi olla vapaata tahtoa, vaan kiristystä ja sortoa. Painostusta ja ahdistelua

Lue lisää

Gaudiya-vaisnavismin näkökulmasta ajatus siitä, että ihmisellä olisi vain kaksi ikuista vaihtoehtoa – taivas tai ikuinen helvetti – ei vastaa rakkauden eikä vapaan tahdon periaatetta. Rakkaus edellyttää todellista vapautta. Jos valinta on pakotettu pelolla, kyse ei ole aidosta rakkaudesta vaan painostuksesta.

Anonyymi00144 kirjoitti:

Gaudiya-vaisnavismin näkökulmasta ajatus siitä, että ihmisellä olisi vain kaksi ikuista vaihtoehtoa – taivas tai ikuinen helvetti – ei vastaa rakkauden eikä vapaan tahdon periaatetta. Rakkaus edellyttää todellista vapautta. Jos valinta on pakotettu pelolla, kyse ei ole aidosta rakkaudesta vaan painostuksesta.

Lue lisää

Moraali ilman vapautta ei ole hyvää.

Vapaus ilman rakkautta on kärsimystä.


Bhakti syntyy vain, kun molemmat ylitetään.



Jīva on vapaa, ei robotti


JOS TOIMIT PELOSTA, SE EI OLE RAKKAUTTA, SE TEKEE IHMISESTÄ BIOROBOTIN.

Anonyymi00145 kirjoitti:

Moraali ilman vapautta ei ole hyvää.

Vapaus ilman rakkautta on kärsimystä.


Bhakti syntyy vain, kun molemmat ylitetään.



Jīva on vapaa, ei robotti


JOS TOIMIT PELOSTA, SE EI OLE RAKKAUTTA, SE TEKEE IHMISESTÄ BIOROBOTIN.

Lue lisää

Karma kuuluu aineelliseen järjestelmään, mutta bhakti ylittää sen.

RAKKAUS YLITTÄÄ KARMAN LAIN.


Karma sitoo tekojen ja seurausten ketjuun, kun taas bhakti voi katkaista tämän ketjun. Armo, kṛpā, voi ohittaa karmisen laskelman. Juuri siksi viivästetty karma on olennainen: se luo tilan katumukselle, muutokselle ja armon mahdollisuudelle ennen kuin seuraus kypsyy täyteen mittaansa. Mekaanisessa järjestelmässä ei olisi tilaa armolle, eikä mahdollisuutta siihen, että ihminen kääntyy vapaaehtoisesti kohti Jumalaa.

Gaudiya-teologian radikaalein väite on, että bhakti ei ainoastaan vapauta sielua, vaan sitoo Jumalan. Kun Krishna antaa puhtaan bhaktin, Hän sitoutuu vastavuoroiseen suhteeseen. Rakkauden korkeimmalla tasolla Jumala ei ole etäinen hallitsija, vaan vapaaehtoisesti rakkauden hallitsema. Tästä syystä puhdas bhakti ei ole “helppo lahja”. Vapautuksen Hän voi antaa ilman, että se sitoo Häntä, mutta bhakti merkitsee suhdetta, jossa Hän suostuu tulemaan rakastetuksi, jopa alisteiseksi rakkauden dynamiikassa. Se ei ole palkinto, vaan liitto.

Tässä valossa karman viive ei ole järjestelmän puute, vaan sen syvin viisaus. Se säilyttää vapauden, mahdollistaa kasvun ja tekee rakkaudesta aidon. Välitön karma poistaisi riskin, mutta samalla se poistaisi rakkauden mahdollisuuden. Gaudiya-vaišnavismin mukaan todellisuuden perusta ei ole laki eikä rangaistus, vaan suhde. Moraali ilman vapautta ei ole rakkautta. Ja rakkaus ilman vapautta ei ole rakkautta lainkaan.

Anonyymi00146 kirjoitti:

Karma kuuluu aineelliseen järjestelmään, mutta bhakti ylittää sen.

RAKKAUS YLITTÄÄ KARMAN LAIN.


Karma sitoo tekojen ja seurausten ketjuun, kun taas bhakti voi katkaista tämän ketjun. Armo, kṛpā, voi ohittaa karmisen laskelman. Juuri siksi viivästetty karma on olennainen: se luo tilan katumukselle, muutokselle ja armon mahdollisuudelle ennen kuin seuraus kypsyy täyteen mittaansa. Mekaanisessa järjestelmässä ei olisi tilaa armolle, eikä mahdollisuutta siihen, että ihminen kääntyy vapaaehtoisesti kohti Jumalaa.

Gaudiya-teologian radikaalein väite on, että bhakti ei ainoastaan vapauta sielua, vaan sitoo Jumalan. Kun Krishna antaa puhtaan bhaktin, Hän sitoutuu vastavuoroiseen suhteeseen. Rakkauden korkeimmalla tasolla Jumala ei ole etäinen hallitsija, vaan vapaaehtoisesti rakkauden hallitsema. Tästä syystä puhdas bhakti ei ole “helppo lahja”. Vapautuksen Hän voi antaa ilman, että se sitoo Häntä, mutta bhakti merkitsee suhdetta, jossa Hän suostuu tulemaan rakastetuksi, jopa alisteiseksi rakkauden dynamiikassa. Se ei ole palkinto, vaan liitto.

Tässä valossa karman viive ei ole järjestelmän puute, vaan sen syvin viisaus. Se säilyttää vapauden, mahdollistaa kasvun ja tekee rakkaudesta aidon. Välitön karma poistaisi riskin, mutta samalla se poistaisi rakkauden mahdollisuuden. Gaudiya-vaišnavismin mukaan todellisuuden perusta ei ole laki eikä rangaistus, vaan suhde. Moraali ilman vapautta ei ole rakkautta. Ja rakkaus ilman vapautta ei ole rakkautta lainkaan.

Lue lisää

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

******************
Armo ylittää oikeudenmukaisuuden

Kun Śrīla Guru Mahārāj kuuli vedalaisen aforismin (Manusmṛti 4.138): “Satyaṃ brūyāt priyaṃ brūyān na brūyāt satyam apriyam”, joka tarkoittaa, että totuus tulee aina sanoa miellyttävällä tavalla eikä katkeraa totuutta tule lausua, hän sanoi: ”Kyllä, hyvä. Totuus on aina sanottava miellyttävällä tavalla.” ”Kyllä!” Lisäksi sanotaan: ”Mutta katkeraa totuutta ei pidä sanoa.” Guru Mahārāj, joka oli näkemyksissään puolueeton ja rehellinen, tunnusti vilpittömästi ja avoimesti: ”Se ei ole minulle mieleen. Mielestäni totuus tulee aina sanoa, seurauksista riippumatta, vaikka totuus olisi katkera.”
Mutta tässä on vedinen totuus, jumalallinen ääni, śabda-brahma, joka on laskeutunut ilmoituksena: ”Älkää sanoko katkeraa totuutta.” Miksi? Hän ei saanut vastausta heti, mutta koska hän oli hyvin omistautunut ja uskollinen näille totuuksille, hän oli valmis odottamaan. Meidänkin tulisi oppia tästä.
Myöhemmin hän tuli siihen vakaumukseen, että kauneus ylittää voiman, sydän on intellektiä korkeampi, armo ylittää oikeudenmukaisuuden ja olemus on muotoa tärkeämpi. Ja ennen kaikkea: armo ylittää oikeudenmukaisuuden.

*********************

Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00147 kirjoitti:

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

******************
Armo ylittää oikeudenmukaisuuden

Kun Śrīla Guru Mahārāj kuuli vedalaisen aforismin (Manusmṛti 4.138): “Satyaṃ brūyāt priyaṃ brūyān na brūyāt satyam apriyam”, joka tarkoittaa, että totuus tulee aina sanoa miellyttävällä tavalla eikä katkeraa totuutta tule lausua, hän sanoi: ”Kyllä, hyvä. Totuus on aina sanottava miellyttävällä tavalla.” ”Kyllä!” Lisäksi sanotaan: ”Mutta katkeraa totuutta ei pidä sanoa.” Guru Mahārāj, joka oli näkemyksissään puolueeton ja rehellinen, tunnusti vilpittömästi ja avoimesti: ”Se ei ole minulle mieleen. Mielestäni totuus tulee aina sanoa, seurauksista riippumatta, vaikka totuus olisi katkera.”
Mutta tässä on vedinen totuus, jumalallinen ääni, śabda-brahma, joka on laskeutunut ilmoituksena: ”Älkää sanoko katkeraa totuutta.” Miksi? Hän ei saanut vastausta heti, mutta koska hän oli hyvin omistautunut ja uskollinen näille totuuksille, hän oli valmis odottamaan. Meidänkin tulisi oppia tästä.
Myöhemmin hän tuli siihen vakaumukseen, että kauneus ylittää voiman, sydän on intellektiä korkeampi, armo ylittää oikeudenmukaisuuden ja olemus on muotoa tärkeämpi. Ja ennen kaikkea: armo ylittää oikeudenmukaisuuden.

*********************

Teksti otettu täältä:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Ihminen punoo itse polkunsa ja kohtaa kaikki tekemänsä, muuten ei elämän tasapainotila toteudu, näin se menee ja armo on mitä on.