Eli jos olet etsimässä vakavaa parisuhdetta tai joskus lähiaikoina etsinyt sellaista, tai jos haluaisit/joutuisit tulevaisuudessa etsimään uutta parisuhdetta, millaista suhteellista ikähaarukkaa pidät mielessäsi?
/- viisi vuotta? kymmenen? vain ? vain -?
Ja miksi niin?
(Yleisen mielenkiinnon vuoksi voisi olla hyvä, jos kerrot myös sukupuolesi ja/tai oman ikäsi (noin).)
Itse olen M35 . Ja olen ajatellut, että haarukasta -10... 5 voisi löytyä "se oikea". Mutta nuo rajat eivät ole (ainakaan vielä) kovin tiukkoja. Tuntuu deittipalstojen perusteella siltä, että jos nainen on nuorempi kuin minä, ja hän etsii, niin hänellä todennäköisesti ei vielä ole lapsia mutta haluaa varmasti/ehkä perheenlisäystä. Siksi voisi olla hedelmällisempää (?!?) katsoa hieman vanhempiin naisiin, joilla joko on jo lapset tehty tai haluja perillisten tekemiseen ei ole.
Mutta lasten teko on vain yksi osa kolmikymppisten elämää. Entä muuten?
/- viisi vuotta? kymmenen? vain ? vain -?
Ja miksi niin?
(Yleisen mielenkiinnon vuoksi voisi olla hyvä, jos kerrot myös sukupuolesi ja/tai oman ikäsi (noin).)
Itse olen M35 . Ja olen ajatellut, että haarukasta -10... 5 voisi löytyä "se oikea". Mutta nuo rajat eivät ole (ainakaan vielä) kovin tiukkoja. Tuntuu deittipalstojen perusteella siltä, että jos nainen on nuorempi kuin minä, ja hän etsii, niin hänellä todennäköisesti ei vielä ole lapsia mutta haluaa varmasti/ehkä perheenlisäystä. Siksi voisi olla hedelmällisempää (?!?) katsoa hieman vanhempiin naisiin, joilla joko on jo lapset tehty tai haluja perillisten tekemiseen ei ole.
Mutta lasten teko on vain yksi osa kolmikymppisten elämää. Entä muuten?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Olen lapseton mies ja 31v. Olen miettinyt että -11 ja 5 vuotta olis hyvä. Mutta toisaalta 36v nainen alkanee olla jo liian vanha, heillä on usein jo lapsia ja eivät enään halua niitä tehdä lisää. Siksipä itselleni opitmaalinen naisen ikä olis enemmänkin 20 .
Ulkonäköni ei ole ongelma nuorempien naisten suhteen, onneks.
kait se olis -10 0 mutta ei se ole niin justiinsa jos jalat lähtee alta.
lapsiapa haluan minäkin, ja ylläolevat onkin kiteyttäny tän ongelmanpoikasen kolmekymppisten kanssa, vielä kun pitäisi ehtiä tutustumaankin...
niin, M29..
Olen hoikka, hyvännäköinen nainen, just 44v. Yhtään ei ole harmaita, eikä jenkkakahvoja tai "alleja."
Tyyli on hard rock, heavy musapuolella, vaatetus viimeisen päälle trendikäs business työajalla.
Etsin mieluiten miesseuraa haarukassa 35-45. Mutta, tämän naisen treffi-ilmoitukseen vastaavat koko ajan yläikärajan ohittaneet ja vieläpä reilustikin ylittäneet! Ja hirveästi perustellaan että ollaan niin viriiliä, niiiiiin viriiliä että...
Jep. Ehkä ovat, nyt just, tänä vuonna, mutta 5-10 vuotta lisää niin ne miehet ovat ihan loppu! Minä en aio toimia kenenkään lähihoitajana. En vielä. Katsotaan sitä sitten kun olen 60 .
On raaka tosiasia, että naiset elävät pidempään ja parempikuntoisena kuin jopa oman ikäryhmänsä miehet.
Tässä vaiheessa vain taidan joutua elämään yksin sillä minun havittelemani ikähaarukka hinkuu parikymppisten tyttöjen perään tullakseen sitten heidän taholtaan jätetyksi 10 vuoden kuluttua.
Ei 30v nainen katsele 50 v harmaapäätä vierellään...Saati vielä vanhempaa... Ja jos katsookin, niin onkohan siinä kyse sitten nk. valmiiksi vanhasta nuoresta.
Kysymys oli retorinen.
nainen kelpaa saman ikäiselle tai hieman vanhemmalle miehelle, jos nainen näyttää hyvältä ja on mielestäni vielä nuori? iän puolesta yleensä löytyy vielä enemmän kokemusta ja viisautta kuin parikymppisillä. Itse pidän rajana, ettei mies saisi olla yli 36 ja alaraja 28.
Vaikka onkin totta, ettei se ikä aina kerro kaikkea, mutta se, että on samaa ikäluokkaa helpottaa kanssakäymistä kummasti.
Hoikan hyvännäköisen naisen ei tarvitse olla yksin.. Taisit pienen valkoisen valheen lipsauttaa :))
Torjut vaan innokkaimpia ja seulot massasta ne joilla on aivot..
Minulta jos putoo haarukka lattialle toivon tähtiportista tulijan olevan myös 35-45...
Siis suurinpiirtein..
Tai no..ne kemiat,ne kemiat :))
En tiedä mistä päin Suomea olet ja millaiset ovat tapanne sielläpäin kun olette illanvietossa mutta H:gissä se on mennyt raa´aksi.
On erittäin normaaliksi (?) muuttunut käytäntö olla röyhkeä. Se ilmenee siten, että kun nainen kävelee baaritiskille ostamaan juoman, lähistöllä seisovat miehet eivät edes peittele käytöstään silmäillessään naista vaan tekevät sen julkisesti ja hitaasti siirtämällä katsetta päästä varpaisiin. Härskeimmät kommentoivat jos ovat ottaneet yli kestokykynsä! Ja tätä tapahtuu myös keskustan nk. pintaliitäjäpaikoissa, tasokkaissa, ei siis lähiöpubeissa.
On mahdollista että tuollainen yhdessä kovan mainosmaailman, miespuolisten työtoverien vähätteleväkin suhtautuminen on jo aiheuttanut sen, että olen tyypiltäni "kovis-akka." Napautan myös hyvin herkästi takaisin jos minulle sanotaan jotain hyvin henkilökohtaisuuksiin menevää kuten viime viikon torstaina: Hei avaas toi ylin nappi niin rintas pääsis paremmin edukseen.
Hei haloo!? Kuinka joku kehtaa? Js sitten ihmetellään kun sutkauksen vastaanotto ei välttämättä hymyillytä. Ei enää. Kun noita on kuullut siitä lähtien kun tissit näkyi, alkaa olla jo mittaansa myöten täynnä. Ja siitä saa koppavan leiman. Valitettavasti.
Miten sinä suhtautuisit jos olisit teinipojasta lähtien kuullut jatkuvasti jotain henkilökohtaista ulkomuodostasi?
Tähän kysymykseen voisivat muutkin miehet ihan mielellään vastata. Ehkä voisimme yhdessä saada asioihin uutta ajatuskulmaa ja alkaisimme arvostaakin toisiamme.
Olen arvostanut ja arvostan edelleen naisia naisina. Ette koskaan ole mitään objekteja mulle olleetkaan, omaan sentään jonkinlaisia käytös tapoja...luulisin..
Olisin varmaan kivikova kuoreltani ja mua olisi vaikea lähestyä jatkuvan arvostelun jälkeen.
Baareissa en kovin usein käy niin en näistä uusista (käyttäytymis)trendeistä niin perillä ole, hyvä kun valaisit mua.
Ja kun parille kaljalle menen, niin meen sen kaljan takia..ei ole aikomustakaan suuta siellä soittaa.
Oonkin hitaammin läpiävää sorttia, helsingin ajatusmalli et vain nopeat elävät ei käy mulle :))
"Tällä hetkellä suomalaisten elinikä on 77,4 vuotta (73,7 vuotta miehillä ja 81,2 naisilla). Suomalaisten terveenä vietetty elinikä on 68,8 vuotta (66,1 vuotta miehillä ja 71,5 naisilla)."
(http://www.bionetonline.org/suomi/Content/ll_leg2.htm)
Hmm... jos siis miehenä ajattelisin optimoida itselleni lähihoitajan jo nyt joskus kaukaista tulevaisuutta silmällä pitäen, voisin tulla siihen johtopäätökseen, että viisi vuotta eteen puoliskolleni alkaa olla liikaa... ehkä max. oman ikäinen 1 v. olisi tässä suhteessa optimi (odottaisin eläväni siis 70 vuotta kotona ja sitten pari vuotta laitoksessa.)
Mitä vanhempi nainen, sen tarkempi yläikärajasta?
hoitajaa itselleni, enkä halua kenenkään toisen hoitajaksi. Ihmissuhteetkaan eivät välttämättä ole elämänkestäviä, joten eletään tätä päivää.
Olen koko ikäni saanut kuulla naisilta että kun tuo on sitten niin komea ja sitä ja tätä... nuorempana sanoivat minun kuulleni siskolleni että kun tuo tuosta kasvaa hieman ja siitä lähtien..
miehen ja naisen ero lienee siinä, että mies toivoisi että nainen tekee jotain. Nainen toivoo ettei mies tekisi mitään? ;D
anteeksi maalaisuuteni, neidit, mutta ei tullut mieleen että sitä samaa miestä katsoo koko sali, kukaan ei vain tee mitään? tee Sinä?
nojuu, vakavastiottaen, objektina olo ei ole mitenkään erikoista. välillä ehdotetaan poikakalenteriin ja välillä saa kuulla muita juttuja. mitä sitten? Kaikkihan sen tietää ettei ulkonäöllä pärjätä (ellei ole nainen), ulkonäkö ei avaa miehille samoja mahdollisuuksia kuin naisille, ja se pahus tuppaa joskus jopa katoamaan.
Mitä sitten vaikka keski-ikäiset neitoset tulee ehdottelemaan ja juttelemaan baareissa muutaman olusen jälkeen? ei mulla ainakaan ole mitään parin sanan vaihtoa vastaan. ja jos toinen on niin tuiskeessa ettei saa edes niitä paria sanaa ulos niin hymy siinä molempien suupieliin tulee muutenkin. miksi asioista pitää tehdä elämääkin suurempia ihan vain siksi että itse muka olisi jotain? niitä on miljoona vastaavaa joka kadunkulmassa, mikä justiin musta muka tekisi niin pahuksen erikoisen? =D
joku herra kehtaa mainita jotain henkilökohtaista siitä että olisi parempi jos ylin nappi oli auki.. so what? samanlaisia kommentteja kuulee neitosilta päivittäin. mitä niihin pitäisi muka sanoa? hymyillä ja ottaa kohteliaisuutena ja sanoa että koitan ehkä ensi kerralla? mitä luulit? en ehkä sitten tajunnut koko tarinasi ydintä mutta heittäisin ilmoille sellaisen retorisen kysymyksen että luuletko että sinä olet ainoa jolle huomautellaan? luuletko että sinä olet ainoa jota katsotaan?
Laita pinssi rintaan jossa sanotaan että "PMS - vituttaa valmiiksi" niin saat olla rauhassa, tai jää kotiin jos sosiaalinen elämä(?) ottaa niin koville... ;)
pakkoko se nyt on jonkun toisen takia oma iltansa pilata? itsellesi vain hallaa teet. muuta asennetta? :)
Jos et uskalla heittäytyä täysillä vakituiseen suhteeseen vielä tuonkaan ikäisenä ymmärtäen, että elämääsi ei välttämättä ole kauheasti jäljellä, et löydäkään ketään. Sen vain vaistoaa toisesta ihmisestä, tuollaisen toppuuttelevan ja varovaisen elämäntavan jossa "eletään tätä päivää." Ei haluta sitoutumisia, ei uskalleta elää. Minulle tulee sellaisesta ihmisestä mieleen aina ylivarovainen, sellainen joka toppuuttelee enenevässä määrin eri asioissa mitä vanhemmaksi tulee.
ja eräitäkin ihmissuhteita elämäni aikana. Joten ei todellakaan ole tarvetta hankkia hoitajaa tai hoidokkia. Ihan omaksi ilokseni seurustelen, jos seurustelen jonkun kanssa. Ja vanhoista ja kalkkiksista en pidä, kun tykkään eräretkeilystä, telttailusta, koiran kanssa ulkoilusta, sohvaperunat ja kaljankittaajat; ei kiitos.
Ensimmäinen ajatukseni on, että sinulla on hyvä asenne. Eihän nyt kolmi-nelikymppisenä todellakaan tiedä, mitä tapahtuu viiden, saati sitten kahdenkymmenen vuoden kuluttua, jos nyt aloittaa suhteen.
Toisaalta "eletään päivä kerrallaan"-asenne ei sitten oikein lämmitä pitkän päälle. Vakautta ja sitoutumista sitä itse kaipaan pitemmällä tähtäimellä, sitten kun on ehtinyt makustella kumppania riittävästi. Tietenkään tulevaisuutta ei voi suunnitella aukottomasti. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu kaikissa elämäntilanteissa.
Mutta jos nyt saisi elää viidestä kolmeenkymmeneen viiteen vuotta toimivassa suhteessa. Olisiko se liikaa vaadittu.
Hoitajista: en ole asiaa tuolta kannalta itseni suhteen oikeastaan ajatellut, mutta nyt miettiessäni luulen, että monille on itse asiassa varsin tärkeää, että vanhenemisessa on oma kumppani seurana ja turvana. Ja sellaisen menetys aikanaan on kipeä paikka yksin jäävälle. Mutta näin alle 40v. en taida pitää sitä vielä kriteerinä omassa parinvalinnassani. Missä iässä mahtaa tulla tärkeäksi?
Johtuu siitä, että oman ikäiset miehet katsovat nyt niitä nuoria naisia ja minun ikäisiini hakevat kontaktia nimenomaan ne vanhemmat miehet, jotka ovat JO TULLEET JÄTETYIKSI NIIDEN NUORTEN NAISTEN TAHOLTA, JOTKA ISKIVÄT 40 IÄSSÄ JÄTTÄEN VAIMONSA.
Olen kuullut yli 5-kymppisiltä miehiltä jo turhan monta itkuvirttä aiheesta, kuinka eivät tajunneet silloin, että "kyllä se nuoriin sekaantuminen on virhe mutta minkäs teet kun iskee se villitys, hehehh..." Minua ei naurata se yhtään. Tulee vaan pirullinen olo että siitäs sait! Koitas nyt sitten muija josta saat vanhuuden turvan mutta haepa tällä kertaa itseäsi vanhempi...
Nyt sitten tiedät missä iässä ja minkä seurauksena.
Ja jotain henkilökohtaista sinulle: En ole yrittämässä iskemistäsi mutta mitä olen kirjoituksiisi tutustunut, vaikutat fiksulta ja älykkäältä mieheltä, sellaiselta jonka löytäessään olisi syytä sulkea tämä Kuutio pulloon ja pitää muilta piilossa vain salaa suudellen... ;)
Toivotan kaikkea hyvää!
elämässäni läpikäynyt ja ilokseni huomaan tänä päivänä, etten tarvitse toista ihmistä pönkittämään mitään osa-aluetta elämässäni. Jos joskun joku ihana ihminen tulee vastaa, elän päivän kerrallaan ja katson, mitä tuleman pitää, mutta tulevaisuuden suunnitelmia voi tehdä vasta, kun on tutustunut toiseen ihmiseen;)
Olisi mielenkiintoista löytää tilastonpoikasta liittojen osapuolten ikäeroista. Ja siitä, korreloiko jonkinsuuruinen ja -suuntainen ikäero liiton hajoamisen tai kestämisen kanssa.
Mikä on näppituntumasi: ovatko nämä jätetyt yli 50v. miehet hankkineet lapsia iskemiensä nuorten naisten kanssa? Tai kuinka pitkään yhteistä onnea nuoremman kanssa kesti?
Ymmärrän hyvin, että vahingonilo voi olla herkässä kuvaamassasi tilanteessa. Mutta eiköhän ajallaan tule vastaasi sellainenkin kohtaaminen, jossa päällimmäinen tunne ei ole pirullinen.
Henkilökohtaisesta: kiitos kannustuksesta - toivotan aurinkoisia kesäpäiviä.
mutta mulla skulannu parhaiten about oman ikästen kans...eli joku -5 v.oma ikä.
salarakkana itseäni 14v vanhemmalle naiselle. ja kivaa on :)
Mm.. salailu ja pettäminen voi toisista olla kiihottavaa ja kivaa, en sitä kiellä. Niin kauan kuin itse ei ole se petetty.
Mutta entä jos 14 salakumppanisi ilmoittaisi jättäneensä puolisonsa ja odottaisi sinun sitoutuneen häneen ja muuttavan yhteen? Miltä se tuntuisi? Luonnolliselta jatkeelta salasuhteelle?
asiasta olemme käyneet pitkät keskustelut. tosin minä olen se joka yhteen haluaa.
Siinä ne rajat on suurinpiirtein.
...perse. Haittaako jos olen 13 vuotta nuorempi?
Ikäjakauman laitoin lähinnä menneiden vuosien miesystävistä. Nuorin oli 12v nuorempi, aviomies oli 7v nuorempi ja vanhempien kanssa en ole koskaan ollut;) Ei vaan, en hae ketään tosi- tai vähemmän tarkoituksella. Haluan nauttia rauhasta ja elämästä ilman ihmissuhdekiemuroita toistaiseksi. Jostain kumman syystä ihmissuhde muuttuu jossain vaiheessa taakaksi. 10vuotta oli pisin juttu ja olimme saman ikäisiä ja 8v toiseksi pisin. Nyt on tauon paikka.
Oletan, että kun se oikea tulee vastaan "kompastun", enkä mitään voi, oli ikä sitten, mitä vain.
..mutta näin kun ei ole "ketään kiikarissa", voi ihan kylmästi heittää jotain arviota: ehkä sellanen /- 5 vuotta olis hyvä. Jos mies on paljon vanhempi, mun lapsellisuudesta voi olla paljonkin haittaa, mutta sellaset paljon nuoremmat miehet ei ehkä heti innostu yh:sta eikä vielä osaa asettua aloilleen...
Siis tosiaan, ite oon 31v.
-5 / 10, mutta eihän sitä koskaan tiedä!!
Lapset mulla on jo tehty, joten en enää moisia miettisi.
Ikäeroa on käsitelty varmaan joka ikäryhmässä. Täältä 50 kymppisen sinkkunaisen vinkkelistä ei voi numeroita oikein laittaa. Ihminen, jonka haluaisi vielä tavata, voisi olla aika eri-ikäinenkin.Onnekseni olen saanutkin tavata nuoria miehiä ja venhempiakin. Vaikeinta tuntuu olevan kaikille, että mistä löytää toisen ihmisen. Baarissakaan kaikki eivät viihdy. Henkilökohtaisia palstat pullistelee etsimisilmoituksía. Tuntuu siltä, että oman ikäistä seuraa ei löydy kovinkaan helposti, Mitenkä ihmiset löytävät tai eivät toisensa, on aika sattumankauppaa. Mukavintahan olisi vanheta jonkun samanikäisen kanssa yhdessä. Toisaalta,jos löytää mukavan eri-ikäisen ihmisen, miksei antaisi palaa.
Nii-in. Mukava kuulla viisikymppisenkin mielipidettä. Sen ikäinenkin yksilö on herättänyt minussa joskus ajatuksia, ne vain eivät silloin kohdanneet. Mutta olen saman peruskysymyksen äärellä kuin monet muutkin. Mistä sen potentiaalisen kivan ihmisen voisi löytää. En tosiaan käy baareissa, mutta ehkä jossain vaiheessa täytyy käydä katsomassa, minkälainen meno siellä on. Varmaan yleissivistyksen vuoksi, niinhän sitä kaikkea "ikävää" vanhemmatkin aikoinaan perustelivat. Minut löytää ennemmin kahvilasta lauantai-iltapäivisin, tai sitten kirjastosta tiettynä arkipäivänä hetken verran. Deittipalstoja joskus silmäilen. Olen tasan samaa mieltä pariutumisen sattumanvaraisuudesta.
"Mukavintahan olisi vanheta jonkun samanikäisen kanssa yhdessä." Niinpä. Jos säkä käy.
"Toisaalta,jos löytää mukavan eri-ikäisen ihmisen, miksei antaisi palaa." Miksipä ei. Jos säkä käy, voi vanheta yhdessä ja kaikesta yhteisestä ajasta voi olla kiitollinen.
Ikäero on numeroita. Itse olen 50 v nainen ja olen toivonut löytäväni oman ikäisen miehen, mutta kuinkas ollakaan. Elämä on tuonut tullessaan itseäni 14 vuotta nuoremman miehen ja suhde kesti 4 vuotta, jonka jälkeen tuli toinenkin nuori mies elämääni.Suhteet ovat päättynet muista syistä, kun ikäerosta. Ihmettelenkin sitä, että jos joskus harvoin käy baarissa, niin seuraan ei hakeudukaan oman ikäisiä miehiä, vaan paljon nuorempia. En ole imarreltu ollenkaan, mutta oman ikäiset miehet ovat usein vähän elähtäneitä ja örisevät jotain omituisia. Kyllä eri ikäiset ihmiset voivat olla yhdessä, jos vaan muuten synkkaa. Ainakin naisena on ollut ihanaa.
Tapasin miehen jonka kanssa heti tulimme hyvin toimeen (ei ainoastaan seksi). Mikä parasta ystävyys ei alkanut ravintolasta, vaan aivan selvipäin eräässä tapahtumassa. Olimme tapailleet jo reilun 2 kuukautta, kun ikä tuli puheeksi ja kävi ilmi, että molempien arvio toisen iästä meni pieleen. Itse olen 43v ja hän luuli minun olevan n.35v...minä arvioin hänet n. 38 vuotiaaksi ja hän onkin 34v. Ikä asiasta keskusteltiin sen yhden kerran ja ei se ole meitä häirinnyt, eikä sitä edes tajua eikä huomaa...ei ilmeisesti edes tuttavamme, koska mitään kommentteja, eikä ihmettelyjä ole tullut.
Älkää hyvät ihmiset tehkö tuosta ikä asiasta niin suurta peikkoa, tärkeinähän olisi, että tulee toisen kanssa toimeen ja molempien on hyvä olla.
P.S. En muuten sano tätä siksi, että mies on minua nuorempi, aivan yhtä hyvin tilanne voisi olla toisinkin päin.
18-45 Oon kolmekasi. Kun oon neljäkasi haarukka on 18-50. Siinä se sitten pysyyki loppuelämän. Ei sen parempaa motiivia.
Enpä ole etsinyt sillä silmällä oikeastaan koskaan, minusta kun sellainen haiskahtaa hakuammunnalta hirvimettällä, jossa ei voi käydä hyvin. Olen useimmiten toiminut aika spontaanisti (=varoittamatta iskenyt kuin sika limppuun sievän naaraan hoksatessani) ja ollut myös avoin erilaisille lähestymisille.
Mutta joo...tuohon ikäkysymykseen. En siinäkään pidä kovin tiukkoja raameja, katsos kun jos toimii niin se toimii. Tietysti sillä edellytyksellä, että molemmat ovat täysi-ikäisiä. Tuolla ehtoopuolella kuitenkin pitäisin rajana sellaista viidenkympin hujakkaa. Eli lyhyesti: 18-50v, kiitos! Itse olen 34v jolppi.
Viisikymppisen kanssa harvemmin lastentekoa ihan tosissaan ajatellaan, mutta minäpä olenkin siinäkin suhteessa hyvin avarakatseinen ja toki valmis adoptoimaan pari pikkuista söpöläistä tuolta köyhemmistä maista. Että silleen!
Yli 5 vuotta vanhempi saa olla, itselläni ja miehelläni 13vuotta. Nuorempaan en suostuisi koskemaan pitkällä tikullakaan. n21
Ite oon 34 naishenkilö.Ottaisin sen joka tuntuu oikealta vaikka olis kakskymppinen nuorimies..mutta..Pelkäisin aina et mut tuomitaan sen perusteella et mies on niin paljon nuorempi..Myönnän,oon pelkuri.Mutta kuinka ihanaa olis ku ei tarvis välittää iästä.Maailmassa ois paljon enemmän mahdollisuuksia rakkauden saralla..Yksi ystäväni seurustelee 13 vuotta vanhemman naisen kanssa,kadehdin heitä ku eivät välitä siitä mitä muut sanoo,eikä kukaan enää sanokkaan mitään,ihmiset ovat tottuneet siihenki.Ku rohkeus riittäis mullaki,hattua nostan ystävälleni.
No esim.44v ystäväni seurust 33v miehen kans ja sitä ennen 25v. Siskoni ovat 40 ja 41 ja heidän nykyiset ovat 50v ja hyvin menee. Kaverini 33v etsii vain ikäistään seuraa mut mä oon aina halunnut itseäni vanhempia eli kun olin 15v seurustelin 30v kans ja kun olin 20v oli miesystäväni 40v. Avomieheni on samanikäinen ku minä ja sen kyllä huomaa enkä tarkoita hyvällä. Mun kumppanin etsinnän ikähaarukka on 30-45v.