Mulla on siis 12-viikkoinen urospentu, tosi ihana ja suht hyväkäytöksinenkin. Ihmisten kanssa siis. Eli se tottelee melko hyvin ja on nöyrä, eikä ole ihmisiä kohtaan aggressiivinen, mutta kaverillani on pari viikkoa vanhempi urospentu myös, jonka kanssa leikkivät kovasti. Minun pentuni vaan on välillä hieman aggressiivinen tätä toista kohtaan eli murina ja ärinä on kova. Nyt vielä tulevat kuitenkin melko hyvin juttuun, mutta luulen että kun vähän kasvavat, niin voivat ottaa yhteen pahastikin. Tai siis tuo kaverini pentu on kyllä sopuisa mutta omani ei.
Johtuukohan tuo käytös siitä että ovat niin samanikäisiä? Pentuni on jonkin verran nähnyt muitakin koiria muttei niin että olisi saanut leikkiä vapaana niiden kanssa. Muitten kanssa en ole huomannut sen olevan aggressiivinen vaan leikkisä. Onko mitään mahdollisuutta saada omaani ja kaverini pentua tulemaan toimeen keskenään, vai meneekö se väistämättä sitten tappeluksi kun kasvavat? Mitä pitäis tehdä?
Johtuukohan tuo käytös siitä että ovat niin samanikäisiä? Pentuni on jonkin verran nähnyt muitakin koiria muttei niin että olisi saanut leikkiä vapaana niiden kanssa. Muitten kanssa en ole huomannut sen olevan aggressiivinen vaan leikkisä. Onko mitään mahdollisuutta saada omaani ja kaverini pentua tulemaan toimeen keskenään, vai meneekö se väistämättä sitten tappeluksi kun kasvavat? Mitä pitäis tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin lapsi vielä että se ei ainakaan saa vahinkoa aikaan kun pistää niiden pentujen arvojärjestystä kohdalleen.
Se ärinä kuuluu kyllä ihan siihen koirien kielen opetteluun.
Sulla pitäis nyt olla tilaisuus saada se pentusi leikkimään jonkun aikuisen,täyspäisen koiran kanssa joka sanois pennulle kuinka koirat elävät.
Jos se jatkuvasti leikkii sen toisen pennunkanssa ja toinen on nöyrempi luonteeltaan niin en huolestuisi tässä vaiheessa,eiköhän niillä oo nokkimisjärjestys selvillä kun ovat isompia.
... on oma yksilö.
Eikös ääntä mahdu maailmaan?
Toiset ovat terhakkaampia ja valtaa ottavia.
Toiset ovat luotu olemaan nöyriä alistujia.
Ja rotu on yksi määräävä piire.
Ikävä kyllä kaikki koirat eivät tule toistensa
kanssa toimeen, kuten ihmisetkin.
Voisitko tavata aikuista tyttökoiraa se
voisi vähän kouluttaa ja antaa elämän opetusta
tai pennun emää.
Elämän kokemusia pentusi kanssa.
Varmasti jokainen puhdasrotuinen on oma yksilönsä. Mutta sekarotuisetko eivät ole...? Pentuni on nimittäin sekarotuinen.
Pitää yrittää järjestää niin että se näkis aikuisiakin koiria, kun onhan noilla mun kavereilla aika monella koira.
Se mun mielestä on kuitenkin jännä että kun se on ihmisten kanssa niin nöyrä, mut toisille koirille ei. Voiskohan sillä olla asian kanssa jotain tekemistä, että koirani oli pentueensa isoin ja luultavasti pomo?
hyvinkin olla että on tottunut päsmäröimään pienestä asti.Tottakai on sunkin koirasi yksilö,ei se rotu mitään muuta.
Sen aikuisen ei tarvi olla sitten narttu van kiltti uros ajaa saman asian.Mullakin tuo vanha uros on tosi lempeä pentujen kanssa.
Se on ihan hyvä että tietää noinkin nuorena että ihminen on pomo.
Kyllä siitä hyvä tulee uskoisin.
en tarkoittanut koiraa, vaan käytän tätä
nimimerkkiä aina.
Olkoon koira mitä tahansa rotua tai sekoitusta
ongelmat ovat samat kaikkialla.
Mulla on pentu, joka on pomo sisaruksille ja
meille aikuisille se maailman ihanin.
Emä sitä hyvin vähän kurnuttaa toiset isommat
enemmänkin. Joten kurin palautusta on tarpeen
vaatiessa.
Katson sen luoteeseen kuluvan mahtavan egon,
jota se osaa käyttää rodunomaisesti.
Kuten aikaisemmin kerroin kaikki ei tule
kaikien kanssa juttuun ja näin se on eläimissäkin.
Kun saat rokotukset kuntoon, koirien toimintaan mukaan.
Tottis on ihan kivaa aluksi, jossa se saa oppia
miten käyttäydytään.
Aurinkoista viikonloppua...