tänään venäläistä reggae -musiikkia ravintolalaiva Wäiskissä, Helsingin Hakaniemessä. Katja tietää tänkin!
ja ainakin prole on siinä uskossa, että orkesteri on SE pietarilainen, joka vääntää mm. reggaeta, skata, afro-rockia ja soukousia. mitenkä se sitten istuu venäläiseen sielun maailmaan, jää kuulijan päätettäväksi.
orkesterista kirjoitettua:
Lauletuissa kappaleissa venäjän kieli, laulumelodiat ja vahva tulkinta muistuttavat suuresti monien slaavilaisten maiden kansanlauluja, ja silti alla pyörii rytmi joka voisi yhtä hyvin olla Havannan sikarisuiden soittamaa. Vaikka auringon lämpö ja kaupunkikuvan kirjavuus ovat näissä maailmankolkissa hyvinkin erilaisia, taitaa slaavilaisessa kaipauksessa olla jotain yhteistä etelä-amerikkalaisen haikeuden kanssa, niin hyvin nämä osat yhteen sopivat. Välillä Markscheider Kunst soittaa täysin perinteistä Jamaikan bigband skata, välillä täyttä lattaria, välillä torvisoolo saattaa käväistä loungejazzin puolella, välillä pohjalle hyppää afrikkarytmi.
Afrikka, latinalainen Amerikka ja Jamaika ovat musiikillisina alueina lähellä toisiaan ja kohtuullisen luonnollinen yhdistelmä, mutta yhtyeen torvisektio ja laulajat heittävät koko perinteisen afro-lattarikeitoksen etelän auringosta keskelle äiti-venäjän kolkompaa ilma-alaa. Markscheider Kunstin torviryhmä soittaa vahvoja mattoja, joiden melodiat ja harmoniat juontavat juurensa syvästi slaavilaiseen musiikkiperinteeseen.
ja ainakin prole on siinä uskossa, että orkesteri on SE pietarilainen, joka vääntää mm. reggaeta, skata, afro-rockia ja soukousia. mitenkä se sitten istuu venäläiseen sielun maailmaan, jää kuulijan päätettäväksi.
orkesterista kirjoitettua:
Lauletuissa kappaleissa venäjän kieli, laulumelodiat ja vahva tulkinta muistuttavat suuresti monien slaavilaisten maiden kansanlauluja, ja silti alla pyörii rytmi joka voisi yhtä hyvin olla Havannan sikarisuiden soittamaa. Vaikka auringon lämpö ja kaupunkikuvan kirjavuus ovat näissä maailmankolkissa hyvinkin erilaisia, taitaa slaavilaisessa kaipauksessa olla jotain yhteistä etelä-amerikkalaisen haikeuden kanssa, niin hyvin nämä osat yhteen sopivat. Välillä Markscheider Kunst soittaa täysin perinteistä Jamaikan bigband skata, välillä täyttä lattaria, välillä torvisoolo saattaa käväistä loungejazzin puolella, välillä pohjalle hyppää afrikkarytmi.
Afrikka, latinalainen Amerikka ja Jamaika ovat musiikillisina alueina lähellä toisiaan ja kohtuullisen luonnollinen yhdistelmä, mutta yhtyeen torvisektio ja laulajat heittävät koko perinteisen afro-lattarikeitoksen etelän auringosta keskelle äiti-venäjän kolkompaa ilma-alaa. Markscheider Kunstin torviryhmä soittaa vahvoja mattoja, joiden melodiat ja harmoniat juontavat juurensa syvästi slaavilaiseen musiikkiperinteeseen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tiiän, kun palstaa seuraan. Novy Mostin vinkistähän sitä sinne Molokoonkin lähettiin "katsomaan". Mitään en kyllä tainnut nähdä, kun oli niin kauheasti sakkia.
Tuolla näyttäs olevan tarkempaa tietoa, kaukana on...:
http://www.waiski.com/night/events.php?id_event=50
tai www.mkunst.ru venäjäksi kertoo jotain bändistä.
Eksyin Molokoon (www.molokoclub.ru) ja näin Markscheiderit ekan kerran silloin hämärällä 90-luvulla, kun vaikutin Pietarissa hetken. Jotenkin tuon nettisivun kuvan vaaleansinipaitainen tamburiinimies näyttää tutulta, mahdoinko tarjota hänelle joskus aterian ja omenan opiskelijaboxissani... En muista nimeä...
Ja nyt pääsiäisenä pääsin taas molokoilemaan, oli jätte-hauskaa! Hyvää musaa, kiva porukka matkassa, tapasin Katjan ja Mapkon. Moloko näytti tosin olevan täynnä suomalaisia, mutta sehän toi vain tunnelmaa lisää. Muutenkin paikka on muuttunut hieman, sumuisesta hämypaikasta kivaksi trendiluolaksi. Pidän edelleen kuin hullu puurosta!
Nový most
keikka oli aivan törkeän hyvä, ainakin meille ikuisesti-kiertoradalle -joutuneille, joille planeetan parhaat paikat ovat Pietari ja Havanna!!! Artturi Dentti saattais tietää enemmän näistä planeetta -jutuista..
voi VENÄJÄ, menin bändistä aivan pähkinöiksi! soshla s uma...