Vasudeva Datta

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/12/

”En rukoile Korkeinta Jumaluuden Persoonallisuutta mystisen joogan kahdeksan täydellisyyden tai syntymän ja kuoleman kiertokulusta vapautumisen vuoksi. Haluan vain pysyä kaikkien elävien olentojen keskellä ja kantaa heidän kaikki kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua tuskasta.”



Selitys:

Vāsudeva Datta ilmaisi samanlaisen ajatuksen Śrī Caitanya Mahāprabhulle, pyytäen Herraa vapauttamaan kaikki elävät olennot Hänen läheisyydessään. Vāsudeva Datta totesi, että jos olennot eivät olisikaan valmiita vapautukseen, hän itse ottaisi vastaan kaikki heidän synnilliset seuraamuksensa ja kärsisi henkilökohtaisesti, jotta Herra voisi pelastaa heidät.

Tästä syystä vaiṣṇavaa kuvataan termillä para-duḥkha-duḥkhī — henkilö, joka kokee syvää myötätuntoa ja kärsimystä muiden kärsimyksistä. Tämän seurauksena vaiṣṇava toimii aina ihmiskunnan todellisen hyvinvoinnin hyväksi, harjoittaen tekoja, jotka edistävät toisten etua ja lievittävät kärsimystä.

Anonyymi00002 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/12/

”En rukoile Korkeinta Jumaluuden Persoonallisuutta mystisen joogan kahdeksan täydellisyyden tai syntymän ja kuoleman kiertokulusta vapautumisen vuoksi. Haluan vain pysyä kaikkien elävien olentojen keskellä ja kantaa heidän kaikki kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua tuskasta.”



Selitys:

Vāsudeva Datta ilmaisi samanlaisen ajatuksen Śrī Caitanya Mahāprabhulle, pyytäen Herraa vapauttamaan kaikki elävät olennot Hänen läheisyydessään. Vāsudeva Datta totesi, että jos olennot eivät olisikaan valmiita vapautukseen, hän itse ottaisi vastaan kaikki heidän synnilliset seuraamuksensa ja kärsisi henkilökohtaisesti, jotta Herra voisi pelastaa heidät.

Tästä syystä vaiṣṇavaa kuvataan termillä para-duḥkha-duḥkhī — henkilö, joka kokee syvää myötätuntoa ja kärsimystä muiden kärsimyksistä. Tämän seurauksena vaiṣṇava toimii aina ihmiskunnan todellisen hyvinvoinnin hyväksi, harjoittaen tekoja, jotka edistävät toisten etua ja lievittävät kärsimystä.

Lue lisää

Vāsudeva Datta ilmaisi samanlaisen ajatuksen Śrī Caitanya Mahāprabhulle, pyytäen Herraa vapauttamaan kaikki elävät olennot Hänen läheisyydessään. Vāsudeva Datta totesi, että jos olennot eivät olisikaan valmiita vapautukseen, hän itse ottaisi vastaan kaikki heidän synnilliset seuraamuksensa ja kärsisi henkilökohtaisesti, jotta Herra voisi pelastaa heidät.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Vāsudeva Datta ilmaisi samanlaisen ajatuksen Śrī Caitanya Mahāprabhulle, pyytäen Herraa vapauttamaan kaikki elävät olennot Hänen läheisyydessään. Vāsudeva Datta totesi, että jos olennot eivät olisikaan valmiita vapautukseen, hän itse ottaisi vastaan kaikki heidän synnilliset seuraamuksensa ja kärsisi henkilökohtaisesti, jotta Herra voisi pelastaa heidät.

Lue lisää

Para-duḥkha-duḥkhī – suora myötätunnon ilmentymä:
Vāsudeva Datta ei tavoittele henkilökohtaista vapautusta tai mystisiä saavutuksia, vaan kantaa itse muiden olentojen kärsimykset. Vaiṣṇava, joka on para-duḥkha-duḥkhī, kokee muiden kärsimyksen omanaan ja toimii heidän hyväkseen.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Para-duḥkha-duḥkhī – suora myötätunnon ilmentymä:
Vāsudeva Datta ei tavoittele henkilökohtaista vapautusta tai mystisiä saavutuksia, vaan kantaa itse muiden olentojen kärsimykset. Vaiṣṇava, joka on para-duḥkha-duḥkhī, kokee muiden kärsimyksen omanaan ja toimii heidän hyväkseen.

Lue lisää

Omistautumisen altruistinen luonne:
Hän on valmis ottamaan vastaan olentojen synnit ja kärsimykset, jos nämä eivät itse pysty vapautumaan. Tämä kuvastaa täydellistä omistautumista jumalalle ja hänen palvelijoilleen – pelastuksen välineenä muiden hyväksi.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Omistautumisen altruistinen luonne:
Hän on valmis ottamaan vastaan olentojen synnit ja kärsimykset, jos nämä eivät itse pysty vapautumaan. Tämä kuvastaa täydellistä omistautumista jumalalle ja hänen palvelijoilleen – pelastuksen välineenä muiden hyväksi.

Lue lisää

Para-duḥkha-duḥkhī – suora myötätunnon ilmentymä:
Vāsudeva Datta ei tavoittele henkilökohtaista vapautusta tai mystisiä saavutuksia, vaan kantaa itse muiden olentojen kärsimykset. Vaiṣṇava, joka on para-duḥkha-duḥkhī, kokee muiden kärsimyksen omanaan ja toimii heidän hyväkseen.

Omistautumisen altruistinen luonne:
Hän on valmis ottamaan vastaan olentojen synnit ja kärsimykset, jos nämä eivät itse pysty vapautumaan. Tämä kuvastaa täydellistä omistautumista jumalalle ja hänen palvelijoilleen – pelastuksen välineenä muiden hyväksi.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Para-duḥkha-duḥkhī – suora myötätunnon ilmentymä:
Vāsudeva Datta ei tavoittele henkilökohtaista vapautusta tai mystisiä saavutuksia, vaan kantaa itse muiden olentojen kärsimykset. Vaiṣṇava, joka on para-duḥkha-duḥkhī, kokee muiden kärsimyksen omanaan ja toimii heidän hyväkseen.

Omistautumisen altruistinen luonne:
Hän on valmis ottamaan vastaan olentojen synnit ja kärsimykset, jos nämä eivät itse pysty vapautumaan. Tämä kuvastaa täydellistä omistautumista jumalalle ja hänen palvelijoilleen – pelastuksen välineenä muiden hyväksi.

Lue lisää

Vāsudeva Dattan opetuksesta voidaan tehdä myös käytännön havainto: vaiṣṇava ei keskity vain henkilökohtaiseen henkiseen edistymiseen, vaan toimii aktiivisesti koko ihmiskunnan ja kaikkien elävien olentojen hyödyksi, lievittäen kärsimystä ja levittäen hengellistä iloa. Tämä on syvällinen esimerkki bhakti-joogan myötätunnon ja itsensä uhraamisen ihanteesta.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Vāsudeva Dattan opetuksesta voidaan tehdä myös käytännön havainto: vaiṣṇava ei keskity vain henkilökohtaiseen henkiseen edistymiseen, vaan toimii aktiivisesti koko ihmiskunnan ja kaikkien elävien olentojen hyödyksi, lievittäen kärsimystä ja levittäen hengellistä iloa. Tämä on syvällinen esimerkki bhakti-joogan myötätunnon ja itsensä uhraamisen ihanteesta.

Lue lisää

Para-duḥkha-duḥkhī – suora myötätunnon ilmentymä

Eli para-duḥkha-duḥkhī on henkilö, joka kokee syvästi muiden kärsimyksen ja reagoi siihen myötätunnolla. Tämä ei ole pelkkä emotionaalinen empatia, vaan toiminnallinen myötätunto, joka ohjaa koko elämää.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Para-duḥkha-duḥkhī – suora myötätunnon ilmentymä

Eli para-duḥkha-duḥkhī on henkilö, joka kokee syvästi muiden kärsimyksen ja reagoi siihen myötätunnolla. Tämä ei ole pelkkä emotionaalinen empatia, vaan toiminnallinen myötätunto, joka ohjaa koko elämää.

Lue lisää

Para-duḥkha-duḥkhī ei menetä mieltään omista hengellisistä tavoitteistaan, mutta hän asettaa muiden kärsimyksen oman edistymisensä edelle. Tämä tekee hänestä todellisen vaiṣṇavan esimerkin: myötätunto - palvelu - uskollisuus Jumalaa kohtaan.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Para-duḥkha-duḥkhī ei menetä mieltään omista hengellisistä tavoitteistaan, mutta hän asettaa muiden kärsimyksen oman edistymisensä edelle. Tämä tekee hänestä todellisen vaiṣṇavan esimerkin: myötätunto - palvelu - uskollisuus Jumalaa kohtaan.

Lue lisää

Voidaan sanoa, että para-duḥkha-duḥkhī on myötätunnon muoto vaiṣṇava-perinteessä. Hän ei vain tunne toisten kipua — hän kantaa sen ja muuntaa sen toiminnaksi, jonka lopullinen tarkoitus on kaikkien vapautuminen.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Voidaan sanoa, että para-duḥkha-duḥkhī on myötätunnon muoto vaiṣṇava-perinteessä. Hän ei vain tunne toisten kipua — hän kantaa sen ja muuntaa sen toiminnaksi, jonka lopullinen tarkoitus on kaikkien vapautuminen.

Lue lisää

Tavallinen empatia: Näet kadulla kodittoman ihmisen ja tunnet sääliä. Saatat antaa rahaa tai sanoa ystävällisen sanan.

Para-duḥkha-duḥkhī: Näet saman kodittoman ja tunnet hänen kärsimyksensä syvästi omassasi, ja mietit, miten voit aktiivisesti vapauttaa hänet kärsimyksestä — ei vain hetkellisesti, vaan kokonaisvaltaisesti, myös hengellisesti, jos mahdollista.

Tämä ero tekee para-duḥkha-duḥkhī:stä henkisen ja moraalisen esikuvan, joka ei tyydy pintapuoliseen myötätuntoon, vaan muuntaa sen kokonaisvaltaiseksi toiminnaksi ja palveluksi.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Tavallinen empatia: Näet kadulla kodittoman ihmisen ja tunnet sääliä. Saatat antaa rahaa tai sanoa ystävällisen sanan.

Para-duḥkha-duḥkhī: Näet saman kodittoman ja tunnet hänen kärsimyksensä syvästi omassasi, ja mietit, miten voit aktiivisesti vapauttaa hänet kärsimyksestä — ei vain hetkellisesti, vaan kokonaisvaltaisesti, myös hengellisesti, jos mahdollista.

Tämä ero tekee para-duḥkha-duḥkhī:stä henkisen ja moraalisen esikuvan, joka ei tyydy pintapuoliseen myötätuntoon, vaan muuntaa sen kokonaisvaltaiseksi toiminnaksi ja palveluksi.

Lue lisää

Para-duḥkha-duḥkhī on myötätunnon korkein ilmentymä vaiṣṇava-perinteessä. Tavallinen empatia tarkoittaa yleensä sitä, että ihminen tuntee toisen kärsimyksen ja ehkä tarjoaa lohdutuksen tai pienen avun. Se on usein hetken tunne: “Voi, tuo on kurjaa.” Tavallinen empatia saattaa auttaa hetken, mutta se pysyy yleensä tunteiden tasolla, eikä vaikuta syvällisemmin siihen, miten henkilö suhtautuu maailmaan tai omiin henkisiin tavoitteisiinsa.

Para-duḥkha-duḥkhī sen sijaan ei tyydy pelkkään tunteeseen. Hän kokee toisen kärsimyksen syvästi, kuin se olisi hänen oma kipunsa. Hän kantaa tämän kärsimyksen omassaan ja tekee siitä pohjan toiminnalleen. Vāsudeva Datta ilmaisee tämän täydellisesti: hän ei pyri vapautumaan mystisten joogien tai hengellisten täydellisyyksien avulla yksin, vaan pysyy kaikkien olentojen keskellä ja kantaa heidän kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Para-duḥkha-duḥkhī on myötätunnon korkein ilmentymä vaiṣṇava-perinteessä. Tavallinen empatia tarkoittaa yleensä sitä, että ihminen tuntee toisen kärsimyksen ja ehkä tarjoaa lohdutuksen tai pienen avun. Se on usein hetken tunne: “Voi, tuo on kurjaa.” Tavallinen empatia saattaa auttaa hetken, mutta se pysyy yleensä tunteiden tasolla, eikä vaikuta syvällisemmin siihen, miten henkilö suhtautuu maailmaan tai omiin henkisiin tavoitteisiinsa.

Para-duḥkha-duḥkhī sen sijaan ei tyydy pelkkään tunteeseen. Hän kokee toisen kärsimyksen syvästi, kuin se olisi hänen oma kipunsa. Hän kantaa tämän kärsimyksen omassaan ja tekee siitä pohjan toiminnalleen. Vāsudeva Datta ilmaisee tämän täydellisesti: hän ei pyri vapautumaan mystisten joogien tai hengellisten täydellisyyksien avulla yksin, vaan pysyy kaikkien olentojen keskellä ja kantaa heidän kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua.

Lue lisää

Tämä myötätunto on aktiivista ja laaja-alaista. Para-duḥkha-duḥkhī ei vain tunne, vaan toimii. Hän miettii, miten jokaisen olennon kipu voidaan poistaa kokonaisvaltaisesti, myös hengellisesti. Toisin kuin tavallinen empatia, hänen motiivinsa ei ole oma tunne tai hetkellinen helpotus, vaan muiden olentojen todellinen hyvinvointi ja pelastus. Hän asettaa heidän kärsimyksensä ja vapautuksensa omien henkisten tavoitteidensa edelle.

Arjessa tämä näkyy siten, että para-duḥkha-duḥkhī on jatkuvasti valmiina palvelemaan, opettamaan ja lievittämään kärsimystä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Hän ei ole passiivinen, vaan hänen myötätuntonsa ohjaa jokaista tekoaan, jokaista sanaansa ja koko elämänasennetta. Hän on myötätuntoinen kaikille, mutta ennen kaikkea hän toimii niin, että toisten olentojen hyvä ja pelastus tulee todeksi. Tämä tekee para-duḥkha-duḥkhī:stä todellisen vaiṣṇavan ihanteen, jossa myötätunto ja palvelu ovat yhtä ja samaa.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Tämä myötätunto on aktiivista ja laaja-alaista. Para-duḥkha-duḥkhī ei vain tunne, vaan toimii. Hän miettii, miten jokaisen olennon kipu voidaan poistaa kokonaisvaltaisesti, myös hengellisesti. Toisin kuin tavallinen empatia, hänen motiivinsa ei ole oma tunne tai hetkellinen helpotus, vaan muiden olentojen todellinen hyvinvointi ja pelastus. Hän asettaa heidän kärsimyksensä ja vapautuksensa omien henkisten tavoitteidensa edelle.

Arjessa tämä näkyy siten, että para-duḥkha-duḥkhī on jatkuvasti valmiina palvelemaan, opettamaan ja lievittämään kärsimystä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Hän ei ole passiivinen, vaan hänen myötätuntonsa ohjaa jokaista tekoaan, jokaista sanaansa ja koko elämänasennetta. Hän on myötätuntoinen kaikille, mutta ennen kaikkea hän toimii niin, että toisten olentojen hyvä ja pelastus tulee todeksi. Tämä tekee para-duḥkha-duḥkhī:stä todellisen vaiṣṇavan ihanteen, jossa myötätunto ja palvelu ovat yhtä ja samaa.

Lue lisää

Para-duḥkha-duḥkhī ei vain huomaa kärsivää olentoa ja tunne sääliä tai epämääräistä surua. Hän ei sano “voi, voi” ja käännä selkäänsä. Päin vastoin, hän astuu esiin ja kantaa kärsimyksen itse, jos olento ei siihen kykene. Hän ei tyydy ohimenevään empatiaan, vaan tekee aktiivisia tekoja, jotka lievittävät kärsimystä ja vievät olennot kohti vapautusta. Hänen myötätuntonsa on henkinen voima, joka muuttaa kärsimyksen toiminnaksi ja palveluksi. Vāsudeva Dattan esimerkissä tämä tarkoittaa, että hän pysyy kaikkien olentojen keskellä, kantaa heidän kipunsa ja ohjaa heidät kohti pelastusta, vaikka se merkitsisi hänen oman kärsimyksensä lisääntymistä. Para-duḥkha-duḥkhī ei siis ole passiivista tuntemista, vaan rohkeaa, aktiivista myötätuntoa, joka toteutuu elämässä konkreettisina tekoina.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Para-duḥkha-duḥkhī ei vain huomaa kärsivää olentoa ja tunne sääliä tai epämääräistä surua. Hän ei sano “voi, voi” ja käännä selkäänsä. Päin vastoin, hän astuu esiin ja kantaa kärsimyksen itse, jos olento ei siihen kykene. Hän ei tyydy ohimenevään empatiaan, vaan tekee aktiivisia tekoja, jotka lievittävät kärsimystä ja vievät olennot kohti vapautusta. Hänen myötätuntonsa on henkinen voima, joka muuttaa kärsimyksen toiminnaksi ja palveluksi. Vāsudeva Dattan esimerkissä tämä tarkoittaa, että hän pysyy kaikkien olentojen keskellä, kantaa heidän kipunsa ja ohjaa heidät kohti pelastusta, vaikka se merkitsisi hänen oman kärsimyksensä lisääntymistä. Para-duḥkha-duḥkhī ei siis ole passiivista tuntemista, vaan rohkeaa, aktiivista myötätuntoa, joka toteutuu elämässä konkreettisina tekoina.

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/

The Dynasty of Bharata

This Twenty-first Chapter describes the dynasty born from Mahārāja Bharata, the son of Mahārāja Duṣmanta, and it also describes the glories of Rantideva, Ajamīḍha and others.

Anonyymi00015 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/

The Dynasty of Bharata

This Twenty-first Chapter describes the dynasty born from Mahārāja Bharata, the son of Mahārāja Duṣmanta, and it also describes the glories of Rantideva, Ajamīḍha and others.

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/

Bharatan dynastia

Tässä kahdennessakymmenennessä ensimmäisessä luvussa kuvataan Mahārāja Bharatan dynastiaa, hänen joka oli Mahārāja Duṣmantan poika. Lisäksi kerrotaan Rantidevan, Ajamīḍhan ja muiden suuruudesta.

Bharadvājan poika oli Manyu, ja Manyun pojat olivat Bṛhatkṣatra, Jaya, Mahāvīrya, Nara ja Garga. Näistä viidestä Naralla oli poika nimeltä Saṅkṛti, jolla puolestaan oli kaksi poikaa, Guru ja Rantideva. Korkeasti ylistettynä hartaana palvojana Rantideva näki jokaisen elävän olennon suhteessa Jumaluuden Korkeimpaan Persoonaan, ja siksi hän omisti täysin mielensä, sanansa ja koko olemuksensa Korkeimman Herran ja Hänen palvojiensa palvelemiseen.

Anonyymi00016 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/

Bharatan dynastia

Tässä kahdennessakymmenennessä ensimmäisessä luvussa kuvataan Mahārāja Bharatan dynastiaa, hänen joka oli Mahārāja Duṣmantan poika. Lisäksi kerrotaan Rantidevan, Ajamīḍhan ja muiden suuruudesta.

Bharadvājan poika oli Manyu, ja Manyun pojat olivat Bṛhatkṣatra, Jaya, Mahāvīrya, Nara ja Garga. Näistä viidestä Naralla oli poika nimeltä Saṅkṛti, jolla puolestaan oli kaksi poikaa, Guru ja Rantideva. Korkeasti ylistettynä hartaana palvojana Rantideva näki jokaisen elävän olennon suhteessa Jumaluuden Korkeimpaan Persoonaan, ja siksi hän omisti täysin mielensä, sanansa ja koko olemuksensa Korkeimman Herran ja Hänen palvojiensa palvelemiseen.

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/

Bharatan dynastia

...

Rantideva oli niin ylevä, että hän saattoi toisinaan antaa oman ruokansa almuina ja paastota perheensä kanssa. Kerran, paastottuaan neljäkymmentäkahdeksan päivää juomatta edes vettä, hänelle tuotiin erinomaista gheellä valmistettua ruokaa. Juuri kun hän oli aikeissa syödä, saapui brāhmaṇa-vieras. Rantideva ei syönyt, vaan antoi heti osan ruoasta brāhmaṇalle.

Kun brāhmaṇa oli lähtenyt ja Rantideva oli aikeissa syödä tähteet, saapui śūdra. Rantideva jakoi tähteet śūdran ja itsensä kesken. Jälleen, juuri kun hän oli aikeissa syödä, saapui uusi vieras. Rantideva antoi loput ruoasta tälle vieraalle ja aikoi sammuttaa janonsa juomalla vettä, mutta tämäkin estyi, sillä paikalle tuli janoinen vieras, jolle Rantideva antoi veden.

Anonyymi00017 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/

Bharatan dynastia

...

Rantideva oli niin ylevä, että hän saattoi toisinaan antaa oman ruokansa almuina ja paastota perheensä kanssa. Kerran, paastottuaan neljäkymmentäkahdeksan päivää juomatta edes vettä, hänelle tuotiin erinomaista gheellä valmistettua ruokaa. Juuri kun hän oli aikeissa syödä, saapui brāhmaṇa-vieras. Rantideva ei syönyt, vaan antoi heti osan ruoasta brāhmaṇalle.

Kun brāhmaṇa oli lähtenyt ja Rantideva oli aikeissa syödä tähteet, saapui śūdra. Rantideva jakoi tähteet śūdran ja itsensä kesken. Jälleen, juuri kun hän oli aikeissa syödä, saapui uusi vieras. Rantideva antoi loput ruoasta tälle vieraalle ja aikoi sammuttaa janonsa juomalla vettä, mutta tämäkin estyi, sillä paikalle tuli janoinen vieras, jolle Rantideva antoi veden.

Lue lisää

Kuningas Rantideva oli tunnettu äärimmäisestä myötätunnostaan ja vieraanvaraisuudestaan. Hän ei koskaan kerännyt rikkauksia itselleen, vaan jakoi kaiken, mitä sai, muille. Vähitellen hän ja hänen perheensä köyhtyivät, mutta hän ei silti lakannut antamasta.

Kerran hän paastosi pitkän ajan — neljäkymmentäkahdeksan päivää — ilman ruokaa ja juomaa. Lopulta hänelle tuotiin hieman ruokaa: vähän gheetä, makeaa riisiä ja vettä. Hän istui perheensä kanssa syömään ensimmäistä ateriaa pitkän paaston jälkeen.

Juuri silloin hänen luokseen saapui brahmana-vieras. Rantideva otti hänet kunnioittavasti vastaan ja antoi hänelle osan ateriastaan. Kun brahmana oli lähtenyt, kuningas valmistautui syömään jäljelle jäänyttä ruokaa.

Silloin tuli toinen vieras, köyhä mies. Rantideva antoi hänellekin osan siitä, mitä oli jäljellä. Pian tämän jälkeen saapui vielä mies, jolla oli mukanaan koiria. Hän sanoi olevansa nälkäinen, samoin kuin hänen koiransa. Rantideva antoi heille kaiken jäljellä olevan ruoan.

Nyt kuninkaalle ei jäänyt enää mitään syötävää — vain hieman vettä. Hän oli heikko ja uupunut, kuolemaisillaan janosta pitkän paaston jälkeen. Juuri kun hän oli juomassa viimeisen vesitilkkansa, saapui vielä yksi vieras — janoinen ja kärsivä mies, joka pyysi vettä.

Rantideva katsoi häntä myötätunnolla. Vaikka hänen oma henkensä oli vaarassa, hänen sydämensä ei sallinut hänen juoda samalla kun toinen kärsi. Hän antoi viimeisenkin vesipisaran tälle vieraalle.

Silloin hän lausui rukouksen: hän ei halunnut mystisiä voimia, taivaallista nautintoa eikä edes vapautusta syntymän ja kuoleman kierrosta. Hän toivoi vain voivansa ottaa kaikkien elävien olentojen kärsimykset itselleen, jotta he vapautuisivat tuskasta. Hänen ainoa toiveensa oli palvella ja lievittää toisten kärsimystä.

Heti tämän jälkeen vieraat paljastivat todellisen luontonsa: he olivat jumalallisia olentoja, jotka olivat tulleet koettelemaan häntä. He olivat ottaneet eri muotoja nähdäkseen, oliko hänen myötätuntonsa ja uskonsa aitoa.

Rantideva ei kuitenkaan ollut toiminut palkinnon toivossa. Hänen sydämensä oli täysin kiintynyt Jumalaan, ja hän näki Jumalan kaikissa olennoissa. Siksi hän ei kokenut eroa Jumalan palvelemisen ja toisten auttamisen välillä.

Näin hänen täydellinen epäitsekkyytensä ja palveleva asenteensa toivat hänelle korkeimman henkisen täydellisyyden.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Kuningas Rantideva oli tunnettu äärimmäisestä myötätunnostaan ja vieraanvaraisuudestaan. Hän ei koskaan kerännyt rikkauksia itselleen, vaan jakoi kaiken, mitä sai, muille. Vähitellen hän ja hänen perheensä köyhtyivät, mutta hän ei silti lakannut antamasta.

Kerran hän paastosi pitkän ajan — neljäkymmentäkahdeksan päivää — ilman ruokaa ja juomaa. Lopulta hänelle tuotiin hieman ruokaa: vähän gheetä, makeaa riisiä ja vettä. Hän istui perheensä kanssa syömään ensimmäistä ateriaa pitkän paaston jälkeen.

Juuri silloin hänen luokseen saapui brahmana-vieras. Rantideva otti hänet kunnioittavasti vastaan ja antoi hänelle osan ateriastaan. Kun brahmana oli lähtenyt, kuningas valmistautui syömään jäljelle jäänyttä ruokaa.

Silloin tuli toinen vieras, köyhä mies. Rantideva antoi hänellekin osan siitä, mitä oli jäljellä. Pian tämän jälkeen saapui vielä mies, jolla oli mukanaan koiria. Hän sanoi olevansa nälkäinen, samoin kuin hänen koiransa. Rantideva antoi heille kaiken jäljellä olevan ruoan.

Nyt kuninkaalle ei jäänyt enää mitään syötävää — vain hieman vettä. Hän oli heikko ja uupunut, kuolemaisillaan janosta pitkän paaston jälkeen. Juuri kun hän oli juomassa viimeisen vesitilkkansa, saapui vielä yksi vieras — janoinen ja kärsivä mies, joka pyysi vettä.

Rantideva katsoi häntä myötätunnolla. Vaikka hänen oma henkensä oli vaarassa, hänen sydämensä ei sallinut hänen juoda samalla kun toinen kärsi. Hän antoi viimeisenkin vesipisaran tälle vieraalle.

Silloin hän lausui rukouksen: hän ei halunnut mystisiä voimia, taivaallista nautintoa eikä edes vapautusta syntymän ja kuoleman kierrosta. Hän toivoi vain voivansa ottaa kaikkien elävien olentojen kärsimykset itselleen, jotta he vapautuisivat tuskasta. Hänen ainoa toiveensa oli palvella ja lievittää toisten kärsimystä.

Heti tämän jälkeen vieraat paljastivat todellisen luontonsa: he olivat jumalallisia olentoja, jotka olivat tulleet koettelemaan häntä. He olivat ottaneet eri muotoja nähdäkseen, oliko hänen myötätuntonsa ja uskonsa aitoa.

Rantideva ei kuitenkaan ollut toiminut palkinnon toivossa. Hänen sydämensä oli täysin kiintynyt Jumalaan, ja hän näki Jumalan kaikissa olennoissa. Siksi hän ei kokenut eroa Jumalan palvelemisen ja toisten auttamisen välillä.

Näin hänen täydellinen epäitsekkyytensä ja palveleva asenteensa toivat hänelle korkeimman henkisen täydellisyyden.

Lue lisää

Śrīmad Bhāgavatam 9.21.12–13 sisältää Rantidevan itsensä lausumat sanat, eli hänen rukouksensa.

Näissä jakeissa Rantideva puhuu omasta sydämestään ja lausuu seuraavaa ajatusta:

Hän ei halua mystisiä voimia, nautintoa tai vapautusta syntymän ja kuoleman kierrosta.

Hänen ainoa toiveensa on ottaa muiden kärsimykset itselleen ja siten lievittää kaikkien olentojen tuskaa.

Hän ilmaisee halunsa palvella muita täydellisen myötätunnon ja uhrautumisen hengessä, vaikka se maksaisi hänelle itselleen.

Toisin sanoen, nämä jakeet eivät ole kertojan selitystä, vaan Rantidevan omia sanoja, hänen henkilökohtaista rukoustaan.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Śrīmad Bhāgavatam 9.21.12–13 sisältää Rantidevan itsensä lausumat sanat, eli hänen rukouksensa.

Näissä jakeissa Rantideva puhuu omasta sydämestään ja lausuu seuraavaa ajatusta:

Hän ei halua mystisiä voimia, nautintoa tai vapautusta syntymän ja kuoleman kierrosta.

Hänen ainoa toiveensa on ottaa muiden kärsimykset itselleen ja siten lievittää kaikkien olentojen tuskaa.

Hän ilmaisee halunsa palvella muita täydellisen myötätunnon ja uhrautumisen hengessä, vaikka se maksaisi hänelle itselleen.

Toisin sanoen, nämä jakeet eivät ole kertojan selitystä, vaan Rantidevan omia sanoja, hänen henkilökohtaista rukoustaan.

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/12/


I do not pray to the Supreme Personality of Godhead for the eight perfections of mystic yoga, nor for salvation from repeated birth and death. I want only to stay among all the living entities and suffer all distresses on their behalf, so that they may be freed from suffering.


”En rukoile Korkeinta Jumaluuden Persoonallisuutta mystisen joogan kahdeksan täydellisyyden tai syntymän ja kuoleman kiertokulusta vapautumisen vuoksi. Haluan vain pysyä kaikkien elävien olentojen keskellä ja kantaa heidän kaikki kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua tuskasta.”

Anonyymi00020 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/12/


I do not pray to the Supreme Personality of Godhead for the eight perfections of mystic yoga, nor for salvation from repeated birth and death. I want only to stay among all the living entities and suffer all distresses on their behalf, so that they may be freed from suffering.


”En rukoile Korkeinta Jumaluuden Persoonallisuutta mystisen joogan kahdeksan täydellisyyden tai syntymän ja kuoleman kiertokulusta vapautumisen vuoksi. Haluan vain pysyä kaikkien elävien olentojen keskellä ja kantaa heidän kaikki kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua tuskasta.”

Lue lisää

Para-duḥkha-duḥkhī on myötätunnon korkein ilmentymä vaiṣṇava-perinteessä. Tavallinen empatia tarkoittaa yleensä sitä, että ihminen tuntee toisen kärsimyksen ja ehkä tarjoaa lohdutuksen tai pienen avun. Se on usein hetken tunne: “Voi, tuo on kurjaa.” Tavallinen empatia saattaa auttaa hetken, mutta se pysyy yleensä tunteiden tasolla, eikä vaikuta syvällisemmin siihen, miten henkilö suhtautuu maailmaan tai omiin henkisiin tavoitteisiinsa.

Para-duḥkha-duḥkhī sen sijaan ei tyydy pelkkään tunteeseen. Hän kokee toisen kärsimyksen syvästi, kuin se olisi hänen oma kipunsa. Hän kantaa tämän kärsimyksen omassaan ja tekee siitä pohjan toiminnalleen. Vāsudeva Datta ilmaisee tämän täydellisesti: hän ei pyri vapautumaan mystisten joogien tai hengellisten täydellisyyksien avulla yksin, vaan pysyy kaikkien olentojen keskellä ja kantaa heidän kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua.


Para-duḥkha-duḥkhī on myötätunnon korkein ilmentymä vaiṣṇava-perinteessä. Tavallinen empatia tarkoittaa yleensä sitä, että ihminen tuntee toisen kärsimyksen ja ehkä tarjoaa lohdutuksen tai pienen avun. Se on usein hetken tunne: “Voi, tuo on kurjaa.” Tavallinen empatia saattaa auttaa hetken, mutta se pysyy yleensä tunteiden tasolla, eikä vaikuta syvällisemmin siihen, miten henkilö suhtautuu maailmaan tai omiin henkisiin tavoitteisiinsa.

Para-duḥkha-duḥkhī sen sijaan ei tyydy pelkkään tunteeseen. Hän kokee toisen kärsimyksen syvästi, kuin se olisi hänen oma kipunsa. Hän kantaa tämän kärsimyksen omassaan ja tekee siitä pohjan toiminnalleen. Vāsudeva Datta ilmaisee tämän täydellisesti: hän ei pyri vapautumaan mystisten joogien tai hengellisten täydellisyyksien avulla yksin, vaan pysyy kaikkien olentojen keskellä ja kantaa heidän kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua.

Para-duḥkha-duḥkhī ei vain huomaa kärsivää olentoa ja tunne sääliä tai epämääräistä surua. Hän ei sano “voi, voi” ja käännä selkäänsä. Päin vastoin, hän astuu esiin ja kantaa kärsimyksen itse, jos olento ei siihen kykene. Hän ei tyydy ohimenevään empatiaan, vaan tekee aktiivisia tekoja, jotka lievittävät kärsimystä ja vievät olennot kohti vapautusta. Hänen myötätuntonsa on henkinen voima, joka muuttaa kärsimyksen toiminnaksi ja palveluksi. Vāsudeva Dattan esimerkissä tämä tarkoittaa, että hän pysyy kaikkien olentojen keskellä, kantaa heidän kipunsa ja ohjaa heidät kohti pelastusta, vaikka se merkitsisi hänen oman kärsimyksensä lisääntymistä. Para-duḥkha-duḥkhī ei siis ole passiivista tuntemista, vaan rohkeaa, aktiivista myötätuntoa, joka toteutuu elämässä konkreettisina tekoina.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Para-duḥkha-duḥkhī on myötätunnon korkein ilmentymä vaiṣṇava-perinteessä. Tavallinen empatia tarkoittaa yleensä sitä, että ihminen tuntee toisen kärsimyksen ja ehkä tarjoaa lohdutuksen tai pienen avun. Se on usein hetken tunne: “Voi, tuo on kurjaa.” Tavallinen empatia saattaa auttaa hetken, mutta se pysyy yleensä tunteiden tasolla, eikä vaikuta syvällisemmin siihen, miten henkilö suhtautuu maailmaan tai omiin henkisiin tavoitteisiinsa.

Para-duḥkha-duḥkhī sen sijaan ei tyydy pelkkään tunteeseen. Hän kokee toisen kärsimyksen syvästi, kuin se olisi hänen oma kipunsa. Hän kantaa tämän kärsimyksen omassaan ja tekee siitä pohjan toiminnalleen. Vāsudeva Datta ilmaisee tämän täydellisesti: hän ei pyri vapautumaan mystisten joogien tai hengellisten täydellisyyksien avulla yksin, vaan pysyy kaikkien olentojen keskellä ja kantaa heidän kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua.


Para-duḥkha-duḥkhī on myötätunnon korkein ilmentymä vaiṣṇava-perinteessä. Tavallinen empatia tarkoittaa yleensä sitä, että ihminen tuntee toisen kärsimyksen ja ehkä tarjoaa lohdutuksen tai pienen avun. Se on usein hetken tunne: “Voi, tuo on kurjaa.” Tavallinen empatia saattaa auttaa hetken, mutta se pysyy yleensä tunteiden tasolla, eikä vaikuta syvällisemmin siihen, miten henkilö suhtautuu maailmaan tai omiin henkisiin tavoitteisiinsa.

Para-duḥkha-duḥkhī sen sijaan ei tyydy pelkkään tunteeseen. Hän kokee toisen kärsimyksen syvästi, kuin se olisi hänen oma kipunsa. Hän kantaa tämän kärsimyksen omassaan ja tekee siitä pohjan toiminnalleen. Vāsudeva Datta ilmaisee tämän täydellisesti: hän ei pyri vapautumaan mystisten joogien tai hengellisten täydellisyyksien avulla yksin, vaan pysyy kaikkien olentojen keskellä ja kantaa heidän kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua.

Para-duḥkha-duḥkhī ei vain huomaa kärsivää olentoa ja tunne sääliä tai epämääräistä surua. Hän ei sano “voi, voi” ja käännä selkäänsä. Päin vastoin, hän astuu esiin ja kantaa kärsimyksen itse, jos olento ei siihen kykene. Hän ei tyydy ohimenevään empatiaan, vaan tekee aktiivisia tekoja, jotka lievittävät kärsimystä ja vievät olennot kohti vapautusta. Hänen myötätuntonsa on henkinen voima, joka muuttaa kärsimyksen toiminnaksi ja palveluksi. Vāsudeva Dattan esimerkissä tämä tarkoittaa, että hän pysyy kaikkien olentojen keskellä, kantaa heidän kipunsa ja ohjaa heidät kohti pelastusta, vaikka se merkitsisi hänen oman kärsimyksensä lisääntymistä. Para-duḥkha-duḥkhī ei siis ole passiivista tuntemista, vaan rohkeaa, aktiivista myötätuntoa, joka toteutuu elämässä konkreettisina tekoina.

Lue lisää

https://ebooks.iskcondesiretree.com/pdf/Srimad_Bhagavatam_Stories/88_-_King_Rantideva.pdf


https://www.apnisanskriti.com/story/the-story-of-the-great-king-rantideva-735


https://images.apnisanskriti.com/a/2015/08/the-story-of-the-great-king-rantideva-2.jpg

https://ebooks.iskcondesiretree.com/pdf/Srimad_Bhagavatam_Stories/88_-_King_Rantideva.pdf

KING RANTIDEV

Anonyymi00022 kirjoitti:

https://ebooks.iskcondesiretree.com/pdf/Srimad_Bhagavatam_Stories/88_-_King_Rantideva.pdf


https://www.apnisanskriti.com/story/the-story-of-the-great-king-rantideva-735


https://images.apnisanskriti.com/a/2015/08/the-story-of-the-great-king-rantideva-2.jpg

https://ebooks.iskcondesiretree.com/pdf/Srimad_Bhagavatam_Stories/88_-_King_Rantideva.pdf

KING RANTIDEV

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Herra Jeesus Kristus, heidän hengellinen opettajansa, ilmestyi hävittääkseen kaikki opetuslastensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Herra Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin havaitsemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jesus Christ. Jeesus Kristus vapautti ainoastaan seuraajansa kaikista synnin seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kantaakseen kaikkien maailmankaikkeuden olentojen synnit. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.

Anonyymi00023 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Herra Jeesus Kristus, heidän hengellinen opettajansa, ilmestyi hävittääkseen kaikki opetuslastensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Herra Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin havaitsemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jesus Christ. Jeesus Kristus vapautti ainoastaan seuraajansa kaikista synnin seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kantaakseen kaikkien maailmankaikkeuden olentojen synnit. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.

Lue lisää

Jeesus Kristus vapautti ainoastaan seuraajansa kaikista synnin seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kantaakseen kaikkien maailmankaikkeuden olentojen synnit. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Jeesus Kristus vapautti ainoastaan seuraajansa kaikista synnin seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kantaakseen kaikkien maailmankaikkeuden olentojen synnit. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Vaiṣṇava on niin jalomielinen, että hän on valmis vaarantamaan kaiken pelastaakseen ehdollistuneet sielut aineellisesta olemassaolosta. Śrīla Vāsudeva Datta Ṭhākura on itse universaali rakkaus, sillä hän oli valmis uhraamaan kaiken ja täysin antautumaan Korkeimman Herran palvelemiseen.

Anonyymi00025 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Vaiṣṇava on niin jalomielinen, että hän on valmis vaarantamaan kaiken pelastaakseen ehdollistuneet sielut aineellisesta olemassaolosta. Śrīla Vāsudeva Datta Ṭhākura on itse universaali rakkaus, sillä hän oli valmis uhraamaan kaiken ja täysin antautumaan Korkeimman Herran palvelemiseen.

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Vāsudeva Dattan esimerkki on ainutlaatuinen paitsi tässä maailmassa myös koko maailmankaikkeudessa. Se on hedelmällisiin tekoihin kiintyneiden ihmisten käsityskyvyn ja maallisten filosofien spekulaation tuolla puolen. Ulkoisen energian harhaan johtamina ja vähäisen tietämyksensä vuoksi ihmiset kadehtivat toisiaan. Tämän seurauksena he takertuvat hedelmälliseen toimintaan ja yrittävät paeta sitä mielen spekulaation avulla. Näin ollen eivät karmīt eivätkä jñānīt puhdistu.

Śrīla Bhaktisiddhānta Ṭhākuran sanoin he ovat kukarmījä ja kujñānījä — huonoja hedelmällisten tekojen harjoittajia ja huonoja spekuloijia. Siksi māyāvādien ja karmījen tulisi kiinnittää huomionsa jalomieliseen Vāsudeva Dattāan, joka halusi kärsiä muiden puolesta helvetillisissä olosuhteissa.

Anonyymi00026 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Vāsudeva Dattan esimerkki on ainutlaatuinen paitsi tässä maailmassa myös koko maailmankaikkeudessa. Se on hedelmällisiin tekoihin kiintyneiden ihmisten käsityskyvyn ja maallisten filosofien spekulaation tuolla puolen. Ulkoisen energian harhaan johtamina ja vähäisen tietämyksensä vuoksi ihmiset kadehtivat toisiaan. Tämän seurauksena he takertuvat hedelmälliseen toimintaan ja yrittävät paeta sitä mielen spekulaation avulla. Näin ollen eivät karmīt eivätkä jñānīt puhdistu.

Śrīla Bhaktisiddhānta Ṭhākuran sanoin he ovat kukarmījä ja kujñānījä — huonoja hedelmällisten tekojen harjoittajia ja huonoja spekuloijia. Siksi māyāvādien ja karmījen tulisi kiinnittää huomionsa jalomieliseen Vāsudeva Dattāan, joka halusi kärsiä muiden puolesta helvetillisissä olosuhteissa.

Lue lisää

Kenenkään ei tulisi pitää Vāsudeva Dattāa maallisena filantrooppina tai hyväntekijänä. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana, kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten tekojen harjoittajien yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta.

Todellisuudessa Vāsudeva Dattāan ei voi verrata ketään. Täydellisenä vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī — syvästi murheellinen nähdessään toisten kärsivän. Pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestyminen puhdistaa koko maailman. Hänen transsendentaalinen läsnäolonsa kirkastaa koko maailman ja ylistää kaikkia ehdollistuneita sieluja.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Kenenkään ei tulisi pitää Vāsudeva Dattāa maallisena filantrooppina tai hyväntekijänä. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana, kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten tekojen harjoittajien yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta.

Todellisuudessa Vāsudeva Dattāan ei voi verrata ketään. Täydellisenä vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī — syvästi murheellinen nähdessään toisten kärsivän. Pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestyminen puhdistaa koko maailman. Hänen transsendentaalinen läsnäolonsa kirkastaa koko maailman ja ylistää kaikkia ehdollistuneita sieluja.

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Jeesus Kristus vapautti ainoastaan seuraajansa kaikista synnin seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kantaakseen kaikkien maailmankaikkeuden olentojen synnit. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.


https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Anonyymi00028 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Jeesus Kristus vapautti ainoastaan seuraajansa kaikista synnin seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kantaakseen kaikkien maailmankaikkeuden olentojen synnit. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.


https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Lue lisää

Jumala ei tarvitse veriuhria antaakseen anteeksi tai vapauttaakseen sielut. Hän on kaikkivaltias ja voi vapauttaa kenet tahansa omasta tahdostaan.

Vāsudeva Datta tarjoutui ottamaan kaikkien synnit kantaakseen, koska hänen myötätuntonsa oli rajaton. Mutta Jumala ei vaatinut sitä – eikä tarvinnut sitä. Tarjouksen arvo oli hänen rakkaudessaan ja epäitsekkyydessään, ei siinä että jonkinlainen kärsimys olisi ollut teologisesti välttämätön.

Ero esimerkiksi kristilliseen sovitusajatteluun (jossa Jesus Christn ristiinnaulitsemisella on keskeinen merkitys) on siinä, että tässä traditiossa Jumalan armo ei perustu veriuhrin vaatimukseen. Vapautuminen nähdään Jumalan armon ja pyhän nimen kautta tapahtuvana, ei juridisena rangaistuksen siirtona.

Toisin sanoen:

Jumala ei “vaatinut” kärsimystä.

Vāsudeva Dattan halu kärsiä oli rakkauden äärimmäinen ilmaus.

Jumala voi vapauttaa ilman veriuhria, koska Hänen armonsa ei ole sidottu sellaiseen ehtoon.


Jumala voi vapauttaa ilman veriuhria, koska Hänen armonsa ei ole sidottu sellaiseen ehtoon.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Ero esimerkiksi kristilliseen sovitusajatteluun (jossa Jesus Christn ristiinnaulitsemisella on keskeinen merkitys) on siinä, että tässä traditiossa Jumalan armo ei perustu veriuhrin vaatimukseen. Vapautuminen nähdään Jumalan armon ja pyhän nimen kautta tapahtuvana, ei juridisena rangaistuksen siirtona.

Toisin sanoen:

Jumala ei “vaatinut” kärsimystä.

Vāsudeva Dattan halu kärsiä oli rakkauden äärimmäinen ilmaus.

Jumala voi vapauttaa ilman veriuhria, koska Hänen armonsa ei ole sidottu sellaiseen ehtoon.


Jumala voi vapauttaa ilman veriuhria, koska Hänen armonsa ei ole sidottu sellaiseen ehtoon.

Lue lisää

Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.


https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Anonyymi00032 kirjoitti:

Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.


https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

Lue lisää

Vaikka me kaikki tunnustamme Jeesuksen shakti avesha avataraksi, hän ei ole ainoa.

Jumala voi vapauttaa ilman veriuhria, koska Hänen armonsa ei ole sidottu sellaiseen ehtoon.

Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.


Jeesus Kristus vapautti ainoastaan seuraajansa kaikista synnin seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kantaakseen kaikkien maailmankaikkeuden olentojen synnit. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Vaikka me kaikki tunnustamme Jeesuksen shakti avesha avataraksi, hän ei ole ainoa.

Jumala voi vapauttaa ilman veriuhria, koska Hänen armonsa ei ole sidottu sellaiseen ehtoon.

Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.


Jeesus Kristus vapautti ainoastaan seuraajansa kaikista synnin seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kantaakseen kaikkien maailmankaikkeuden olentojen synnit. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on vertailevasti miljoonia kertoja korkeampi kuin Herra Jeesuksen Kristuksen.

Lue lisää

Jeesuksen seuraajat lähtevät lomalle ”paratiisiin”, jonka jälkeen he palaavat takaisin maapallolle. Vasudeva Datta ylittää heidät, koska he vapautuvat aineellisesta maailmasta, mikä on täysin erilaista kuin lomamatka ”paratiisiin”.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Jeesuksen seuraajat lähtevät lomalle ”paratiisiin”, jonka jälkeen he palaavat takaisin maapallolle. Vasudeva Datta ylittää heidät, koska he vapautuvat aineellisesta maailmasta, mikä on täysin erilaista kuin lomamatka ”paratiisiin”.

Lue lisää

Menevätkö eri uskontoihin kuuluvat ihmiset eri paikkoihin kuoleman jälkeen vai menevätkö he kaikki samaan paikkaan?


Eri paikkoihin. Kuoleman jälkeinen elämä riippuu siitä, miten ihminen on elänyt ja ketä hän on palvonut (enne uutta jälleensyntymistä).

Abrahamilaisten uskontojen mukaan ihminen haluaa päästä "Paratiisiin" eli Taivaaseen. Mutta Taivas on edelleen aineellisessa maailmassa, ja ihmisen on palattava maan päälle ja alettava kerättävä jälleen "taivas-pisteitä". Kristityt uskovat, että Paratiisi on ikuinen, mutta sitä se ei ole.

Mutta itämaisessa filosofiassa (usein, ei aina), halutaan päästä pois aineellisesta maailmasta kokonaan. Raamatussa puhutaan Jumalan Valtakunnasta ja Taivasten valtakunnasta. Mutta itämaiset tekstit selittävät, että ne ovat täysin eri asioita. Buddhalaiset haluavat mennä Nirvanaan, joka on aineellisen ja henkisen maailman välimaastossa, mutta hekin joutuvat palaamaan (joskus, kovin pitkän ajan kuluttua). Nirvanassa ei ole vaihtelua, se on tylsää, vaikka onkin kovin rauhallistaa.

Hyvä kristitty voi olla Jeesuksen kanssa pitkään kuoleman jälkeen, mutta sitten hän palaa takaisin maan päälle ja kaikki alkaa alusta. Ihminen on siellä, ketä hän palvoi eläessään.

(ja tietysti ajatuksia kuoleman hetkellä, mutta sekin riippuu siitä, millaista elämää olet elänyt ja mihin on t keskittynyt elämänsä aikana).

Anonyymi00035 kirjoitti:

Menevätkö eri uskontoihin kuuluvat ihmiset eri paikkoihin kuoleman jälkeen vai menevätkö he kaikki samaan paikkaan?


Eri paikkoihin. Kuoleman jälkeinen elämä riippuu siitä, miten ihminen on elänyt ja ketä hän on palvonut (enne uutta jälleensyntymistä).

Abrahamilaisten uskontojen mukaan ihminen haluaa päästä "Paratiisiin" eli Taivaaseen. Mutta Taivas on edelleen aineellisessa maailmassa, ja ihmisen on palattava maan päälle ja alettava kerättävä jälleen "taivas-pisteitä". Kristityt uskovat, että Paratiisi on ikuinen, mutta sitä se ei ole.

Mutta itämaisessa filosofiassa (usein, ei aina), halutaan päästä pois aineellisesta maailmasta kokonaan. Raamatussa puhutaan Jumalan Valtakunnasta ja Taivasten valtakunnasta. Mutta itämaiset tekstit selittävät, että ne ovat täysin eri asioita. Buddhalaiset haluavat mennä Nirvanaan, joka on aineellisen ja henkisen maailman välimaastossa, mutta hekin joutuvat palaamaan (joskus, kovin pitkän ajan kuluttua). Nirvanassa ei ole vaihtelua, se on tylsää, vaikka onkin kovin rauhallistaa.

Hyvä kristitty voi olla Jeesuksen kanssa pitkään kuoleman jälkeen, mutta sitten hän palaa takaisin maan päälle ja kaikki alkaa alusta. Ihminen on siellä, ketä hän palvoi eläessään.

(ja tietysti ajatuksia kuoleman hetkellä, mutta sekin riippuu siitä, millaista elämää olet elänyt ja mihin on t keskittynyt elämänsä aikana).

Lue lisää

Gaudiya Vaishnavismn näkökulmasta kaikki ihmiset eivät mene samaan paikkaan kuoleman jälkeen. Kuolema ei ole päätepiste, vaan siirtymä, jossa ikuinen sielu – jīva – jatkaa matkaansa. Kuten Bhagavad-gita opettaa, sielu vaihtaa kehoa niin kuin ihminen vaihtaa vaatteita: ruumis kuluu ja jää pois, mutta sielu ei koskaan kuole.

Se, minne sielu kuoleman jälkeen päätyy, riippuu sen tietoisuudesta. Ja kuolinhetken tietoisuus ei synny tyhjästä, vaan heijastaa koko elettyä elämää – sitä, mitä ihminen on rakastanut, palvonut ja tavoitellut. Jumala vastaa ihmiselle sen mukaan, miten ihminen on Häntä lähestynyt.


Mutta nämä taivaat/partiisit ovat silti osa aineellista todellisuutta. Ne eivät ole ikuisia. Kun ansaittu hyvä karma kuluu loppuun, sielu palaa jälleen syntymän ja kuoleman kiertoon.

Jos taas ihminen on etsinyt vapautusta persoonattomaan henkiseen olemassaoloon, hän voi saavuttaa tilan, jossa aineellinen kärsimys lakkaa. Gaudiya-vaishnavalaisuudessa tätä ei kuitenkaan pidetä korkeimpana päämääränä, koska siellä ei ole henkilökohtaista suhdetta Jumalaan.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Gaudiya Vaishnavismn näkökulmasta kaikki ihmiset eivät mene samaan paikkaan kuoleman jälkeen. Kuolema ei ole päätepiste, vaan siirtymä, jossa ikuinen sielu – jīva – jatkaa matkaansa. Kuten Bhagavad-gita opettaa, sielu vaihtaa kehoa niin kuin ihminen vaihtaa vaatteita: ruumis kuluu ja jää pois, mutta sielu ei koskaan kuole.

Se, minne sielu kuoleman jälkeen päätyy, riippuu sen tietoisuudesta. Ja kuolinhetken tietoisuus ei synny tyhjästä, vaan heijastaa koko elettyä elämää – sitä, mitä ihminen on rakastanut, palvonut ja tavoitellut. Jumala vastaa ihmiselle sen mukaan, miten ihminen on Häntä lähestynyt.


Mutta nämä taivaat/partiisit ovat silti osa aineellista todellisuutta. Ne eivät ole ikuisia. Kun ansaittu hyvä karma kuluu loppuun, sielu palaa jälleen syntymän ja kuoleman kiertoon.

Jos taas ihminen on etsinyt vapautusta persoonattomaan henkiseen olemassaoloon, hän voi saavuttaa tilan, jossa aineellinen kärsimys lakkaa. Gaudiya-vaishnavalaisuudessa tätä ei kuitenkaan pidetä korkeimpana päämääränä, koska siellä ei ole henkilökohtaista suhdetta Jumalaan.

Lue lisää

Itse pidän niitä paratiisin haluavia ihmisiä infantiileina.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Itse pidän niitä paratiisin haluavia ihmisiä infantiileina.

Vaikka synnit annettaisiin anteeks JUeesuksen kärsimyksen tai kuoleman kautta, itse taipumus pahaan voi silti jäädä ihmisen sisimpään. Anteeksianto voi poistaa syyllisyyden tai rangaistuksen, mutta se ei automaattisesti muuta sydämen suuntaa. Jos halu toimia itsekkäästi säilyy, sama sisäinen dynamiikka tuottaa ennen pitkää uusia tekoja. Silloin paratiisikaan ei ratkaise ongelmaa, koska ongelma ei ole ensisijaisesti ulkoinen tila vaan sisäinen halu. Todellinen vapautus edellyttäisi halun juuren muuttumista, ei pelkästään seurausten poistamista.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Vaikka synnit annettaisiin anteeks JUeesuksen kärsimyksen tai kuoleman kautta, itse taipumus pahaan voi silti jäädä ihmisen sisimpään. Anteeksianto voi poistaa syyllisyyden tai rangaistuksen, mutta se ei automaattisesti muuta sydämen suuntaa. Jos halu toimia itsekkäästi säilyy, sama sisäinen dynamiikka tuottaa ennen pitkää uusia tekoja. Silloin paratiisikaan ei ratkaise ongelmaa, koska ongelma ei ole ensisijaisesti ulkoinen tila vaan sisäinen halu. Todellinen vapautus edellyttäisi halun juuren muuttumista, ei pelkästään seurausten poistamista.

Lue lisää

Finnish

Armo ylittää oikeudenmukaisuuden

Kun Śrīla Guru Mahārāj kuuli vedalaisen aforismin (Manusmṛti, 4.138): “Satyaṃ brūyāt priyaṃ brūyān na brūyāt satyam apriyam”, joka tarkoittaa, että totuus tulee aina sanoa miellyttävällä tavalla eikä katkeraa totuutta tule lausua, hän sanoi: ”Kyllä, hyvä. Totuus on aina sanottava miellyttävällä tavalla.” ”Kyllä!” Lisäksi sanotaan: ”Mutta katkeraa totuutta ei pidä sanoa.” Guru Mahārāj, joka oli näkemyksissään puolueeton ja rehellinen, tunnusti vilpittömästi ja avoimesti: ”Se ei ole minulle mieleen. Mielestäni totuus tulee aina sanoa, seurauksista riippumatta, vaikka totuus olisi katkera.”

Mutta tässä on vedinen totuus, jumalallinen ääni, śabda-brahma, joka on laskeutunut ilmoituksena: ”Älkää sanoko katkeraa totuutta.” Miksi? Hän ei saanut vastausta heti, mutta koska hän oli hyvin omistautunut ja uskollinen näille totuuksille, hän oli valmis odottamaan. Meidänkin tulisi oppia tästä.

Myöhemmin hän tuli siihen vakaumukseen, että kauneus ylittää voiman, sydän on intellektiä korkeampi, armo ylittää oikeudenmukaisuuden ja olemus on muotoa tärkeämpi. Ja ennen kaikkea: armo ylittää oikeudenmukaisuuden.


********************


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00039 kirjoitti:

Finnish

Armo ylittää oikeudenmukaisuuden

Kun Śrīla Guru Mahārāj kuuli vedalaisen aforismin (Manusmṛti, 4.138): “Satyaṃ brūyāt priyaṃ brūyān na brūyāt satyam apriyam”, joka tarkoittaa, että totuus tulee aina sanoa miellyttävällä tavalla eikä katkeraa totuutta tule lausua, hän sanoi: ”Kyllä, hyvä. Totuus on aina sanottava miellyttävällä tavalla.” ”Kyllä!” Lisäksi sanotaan: ”Mutta katkeraa totuutta ei pidä sanoa.” Guru Mahārāj, joka oli näkemyksissään puolueeton ja rehellinen, tunnusti vilpittömästi ja avoimesti: ”Se ei ole minulle mieleen. Mielestäni totuus tulee aina sanoa, seurauksista riippumatta, vaikka totuus olisi katkera.”

Mutta tässä on vedinen totuus, jumalallinen ääni, śabda-brahma, joka on laskeutunut ilmoituksena: ”Älkää sanoko katkeraa totuutta.” Miksi? Hän ei saanut vastausta heti, mutta koska hän oli hyvin omistautunut ja uskollinen näille totuuksille, hän oli valmis odottamaan. Meidänkin tulisi oppia tästä.

Myöhemmin hän tuli siihen vakaumukseen, että kauneus ylittää voiman, sydän on intellektiä korkeampi, armo ylittää oikeudenmukaisuuden ja olemus on muotoa tärkeämpi. Ja ennen kaikkea: armo ylittää oikeudenmukaisuuden.


********************


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta (erityisesti Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā 15.163) kyse ei ole ensisijaisesti kilpailusta Jeesuksen ja muiden pyhien välillä, vaan bhaktan (puhtaan Jumalan palvelijan) myötätunnon syvyyden teologisesta analyysistä.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta (erityisesti Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā 15.163) kyse ei ole ensisijaisesti kilpailusta Jeesuksen ja muiden pyhien välillä, vaan bhaktan (puhtaan Jumalan palvelijan) myötätunnon syvyyden teologisesta analyysistä.

Lue lisää

Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta (erityisesti Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā 15.163) kyse ei ole ensisijaisesti kilpailusta Jeesuksen ja muiden pyhien välillä, vaan bhaktan (puhtaan Jumalan palvelijan) myötätunnon syvyyden teologisesta analyysistä.

Chaitanya Mahaprabhu
Vasudeva Datta
Haridasa Thakur
Jesus Christ

Gaudiya-vaiṣṇavismissa Jumala (Kṛṣṇa) nähdään korkeimpana persoonallisena todellisuutena, ja Hänen puhtaat palvelijansa voivat heijastaa Hänen rajatonta myötätuntoaan.

Kyseisessä säkeessä Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura kommentoi, että:

Kristityt uskovat Jeesuksen ottaneen seuraajiensa synnit kantaakseen.

Vāsudeva Datta puolestaan ilmaisee halunsa ottaa kaikkien universumien kaikkien elävien olentojen synnit kantaakseen.

Tämä nähdään Gaudiya-teologiassa äärimmäisenä vaiṣṇava-karuṇān (jumalallinen myötätunto) ilmentymänä.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta (erityisesti Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā 15.163) kyse ei ole ensisijaisesti kilpailusta Jeesuksen ja muiden pyhien välillä, vaan bhaktan (puhtaan Jumalan palvelijan) myötätunnon syvyyden teologisesta analyysistä.

Chaitanya Mahaprabhu
Vasudeva Datta
Haridasa Thakur
Jesus Christ

Gaudiya-vaiṣṇavismissa Jumala (Kṛṣṇa) nähdään korkeimpana persoonallisena todellisuutena, ja Hänen puhtaat palvelijansa voivat heijastaa Hänen rajatonta myötätuntoaan.

Kyseisessä säkeessä Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura kommentoi, että:

Kristityt uskovat Jeesuksen ottaneen seuraajiensa synnit kantaakseen.

Vāsudeva Datta puolestaan ilmaisee halunsa ottaa kaikkien universumien kaikkien elävien olentojen synnit kantaakseen.

Tämä nähdään Gaudiya-teologiassa äärimmäisenä vaiṣṇava-karuṇān (jumalallinen myötätunto) ilmentymänä.

Lue lisää

Bhakta korkeammalla kuin Jumala?

Gaudiya-ajattelussa on paradoksi:

Jumala on korkein, mutta Hänen puhdas palvojansa voi näyttää vielä "suuremmalta", koska Jumala itse haluaa korottaa bhaktaansa.

Tämä ei tarkoita, että bhakta olisi ontologisesti Jumalaa korkeampi, vaan että rakkauden ilmentymä voi olla hämmästyttävän ylevä.



Universaali vs. rajattu lunastus

Kommentaarissa esitetty vertailu perustuu tähän eroon:

Jeesus: lunastus seuraajilleen (teologinen tulkinta Gaudiya-näkökulmasta)

Vāsudeva Datta: valmis kärsimään kaikkien elävien olentojen puolesta, riippumatta uskosta

Tämä nähdään rajattomana universaalina myötätuntona (mahā-vadānyatā).


Kärsimyksen teologia

Gaudiya-vaiṣṇavismissa:

Kukaan ei voi todella vapauttaa toista ilman Kṛṣṇan tahtoa.

Bhaktan halu kärsiä toisten puolesta miellyttää Jumalaa.

Jumala itse vapauttaa sielut nähdessään tällaisen rakkauden.

Eli Vāsudeva Dattan tarjous on ennen kaikkea rakkauden huipentuma, ei mekaaninen syntien siirto.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Bhakta korkeammalla kuin Jumala?

Gaudiya-ajattelussa on paradoksi:

Jumala on korkein, mutta Hänen puhdas palvojansa voi näyttää vielä "suuremmalta", koska Jumala itse haluaa korottaa bhaktaansa.

Tämä ei tarkoita, että bhakta olisi ontologisesti Jumalaa korkeampi, vaan että rakkauden ilmentymä voi olla hämmästyttävän ylevä.



Universaali vs. rajattu lunastus

Kommentaarissa esitetty vertailu perustuu tähän eroon:

Jeesus: lunastus seuraajilleen (teologinen tulkinta Gaudiya-näkökulmasta)

Vāsudeva Datta: valmis kärsimään kaikkien elävien olentojen puolesta, riippumatta uskosta

Tämä nähdään rajattomana universaalina myötätuntona (mahā-vadānyatā).


Kärsimyksen teologia

Gaudiya-vaiṣṇavismissa:

Kukaan ei voi todella vapauttaa toista ilman Kṛṣṇan tahtoa.

Bhaktan halu kärsiä toisten puolesta miellyttää Jumalaa.

Jumala itse vapauttaa sielut nähdessään tällaisen rakkauden.

Eli Vāsudeva Dattan tarjous on ennen kaikkea rakkauden huipentuma, ei mekaaninen syntien siirto.

Lue lisää

Onko kyse Jeesuksen vähättelystä?

Historiallisesti Gaudiya-ācāryat eivät nähneet Jeesusta tavallisena ihmisenä, vaan:

suurena pyhänä

Jumalan edustajana

śaktyāveśa-avatāran kaltaisena voimaantuneena lähettiläänä (joidenkin tulkintojen mukaan)

Vertailu on siis sisäistä teologista retoriikkaa, ei poleeminen hyökkäys.


Syvempi periaate: Karuṇā (myötätunto)

Gaudiya-traditiossa korkein hengellinen tila ei ole vain vapautus (mokṣa), vaan:

halu kärsiä itse, jotta yksikin sielu pääsisi takaisin Jumalan luo.

Tämä tekee Vāsudeva Dattan rukouksesta poikkeuksellisen.



Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta:

Jeesus nähdään suurena hengellisenä opettajana.

Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Onko kyse Jeesuksen vähättelystä?

Historiallisesti Gaudiya-ācāryat eivät nähneet Jeesusta tavallisena ihmisenä, vaan:

suurena pyhänä

Jumalan edustajana

śaktyāveśa-avatāran kaltaisena voimaantuneena lähettiläänä (joidenkin tulkintojen mukaan)

Vertailu on siis sisäistä teologista retoriikkaa, ei poleeminen hyökkäys.


Syvempi periaate: Karuṇā (myötätunto)

Gaudiya-traditiossa korkein hengellinen tila ei ole vain vapautus (mokṣa), vaan:

halu kärsiä itse, jotta yksikin sielu pääsisi takaisin Jumalan luo.

Tämä tekee Vāsudeva Dattan rukouksesta poikkeuksellisen.



Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta:

Jeesus nähdään suurena hengellisenä opettajana.

Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.

Lue lisää

Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta:

Jeesus nähdään suurena hengellisenä opettajana.

Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.

Gaudiya-vaiṣṇava -tradition näkökulmasta kyseinen kohta ei ensisijaisesti pyri asettamaan Jeesusta ja Vāsudeva Dattāa kilpailuasetelmaan, vaan havainnollistamaan puhtaan bhaktan myötätunnon teologista syvyyttä. Kun Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura kommentoi tätä säettä, hän tekee sen Gaudiya-metafysiikan kehyksessä, jossa Jumala on Kṛṣṇa, korkein persoonallinen todellisuus, ja Hänen puhtaat palvelijansa voivat heijastaa Hänen rajatonta armoaan poikkeuksellisella tavalla.

Kristillisessä teologiassa Jeesus nähdään lunastajana, joka ottaa seuraajiensa synnit kantaakseen. Gaudiya-kommentaarissa tämä ymmärretään rajattuna pelastustehtävänä: Jeesus vapauttaa ne, jotka turvautuvat häneen. Sen sijaan Vasudeva Datta ilmaisee rukouksessaan halunsa kärsiä kaikkien universumin elävien olentojen puolesta, riippumatta heidän uskonnostaan, asemastaan tai hengellisestä tietoisuudestaan. Tämä universaalius on se teologinen kohta, jota kommentaari korostaa.


Gaudiya-ajattelussa on keskeinen paradoksi: ontologisesti Jumala on aina korkein, eikä kukaan voi ylittää Häntä. Silti rakkaudessa Jumala mielellään antaa palvelijansa loistaa tavalla, joka näyttää jopa Häntäkin ylevämmältä.

Bhakta ei ole metafyysisesti Jumalaa korkeampi, mutta hänen rakkautensa voi ilmetä äärimmäisenä itsensä uhraamisena.

Sen sijaan hänen pyyntönsä on rakkauden huipentuma – valmis kärsimään ikuisesti, jos se toisi muille vapautuksen.

Tässä valossa vertailu Jeesukseen ei ole tarkoitettu historialliseksi tai poleemiseksi arvostelmaksi, vaan retoriseksi keinoksi korostaa myötätunnon mittaamattomuutta. Gaudiya-traditiossa korkein hengellinen ihanne ei ole pelkkä oma vapautus (mokṣa), vaan halu pelastaa kaikki muut, vaikka itse joutuisi kärsimään. Tällainen asenne heijastaa sitä, mitä traditio pitää Kṛṣṇan sydämenä: rajatonta karuṇāa, myötätuntoa.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta:

Jeesus nähdään suurena hengellisenä opettajana.

Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.

Gaudiya-vaiṣṇava -tradition näkökulmasta kyseinen kohta ei ensisijaisesti pyri asettamaan Jeesusta ja Vāsudeva Dattāa kilpailuasetelmaan, vaan havainnollistamaan puhtaan bhaktan myötätunnon teologista syvyyttä. Kun Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura kommentoi tätä säettä, hän tekee sen Gaudiya-metafysiikan kehyksessä, jossa Jumala on Kṛṣṇa, korkein persoonallinen todellisuus, ja Hänen puhtaat palvelijansa voivat heijastaa Hänen rajatonta armoaan poikkeuksellisella tavalla.

Kristillisessä teologiassa Jeesus nähdään lunastajana, joka ottaa seuraajiensa synnit kantaakseen. Gaudiya-kommentaarissa tämä ymmärretään rajattuna pelastustehtävänä: Jeesus vapauttaa ne, jotka turvautuvat häneen. Sen sijaan Vasudeva Datta ilmaisee rukouksessaan halunsa kärsiä kaikkien universumin elävien olentojen puolesta, riippumatta heidän uskonnostaan, asemastaan tai hengellisestä tietoisuudestaan. Tämä universaalius on se teologinen kohta, jota kommentaari korostaa.


Gaudiya-ajattelussa on keskeinen paradoksi: ontologisesti Jumala on aina korkein, eikä kukaan voi ylittää Häntä. Silti rakkaudessa Jumala mielellään antaa palvelijansa loistaa tavalla, joka näyttää jopa Häntäkin ylevämmältä.

Bhakta ei ole metafyysisesti Jumalaa korkeampi, mutta hänen rakkautensa voi ilmetä äärimmäisenä itsensä uhraamisena.

Sen sijaan hänen pyyntönsä on rakkauden huipentuma – valmis kärsimään ikuisesti, jos se toisi muille vapautuksen.

Tässä valossa vertailu Jeesukseen ei ole tarkoitettu historialliseksi tai poleemiseksi arvostelmaksi, vaan retoriseksi keinoksi korostaa myötätunnon mittaamattomuutta. Gaudiya-traditiossa korkein hengellinen ihanne ei ole pelkkä oma vapautus (mokṣa), vaan halu pelastaa kaikki muut, vaikka itse joutuisi kärsimään. Tällainen asenne heijastaa sitä, mitä traditio pitää Kṛṣṇan sydämenä: rajatonta karuṇāa, myötätuntoa.

Lue lisää

Näin ollen kyse ei ole siitä, että Jeesusta halveksittaisiin. Päinvastoin, monet Gaudiya-ācāryat ovat pitäneet häntä Jumalan voimaannuttamana lähettiläänä. Kommentaarin ydinviesti on, että puhtaan bhaktan rakkaus voi olla niin universaalia ja ehdotonta, että se ylittää tavanomaiset käsitykset lunastuksesta. Vertailu palvelee tämän teologisen ihanteen korostamista: mitä suurempi myötätunto, sitä korkeampi hengellinen asema rakkauden näkökulmasta.


Gaudiya-vaiṣṇava-tradition sisällä tämä kohta Caitanya-caritāmṛta-teoksessa ei ole vain hurskas ylistys yhdelle pyhälle henkilölle, vaan se avaa koko tradition ydinteologian: mitä on rakkaus Jumalaa kohtaan, mitä on myötätunto, ja mikä on puhtaan bhaktan asema suhteessa itse Jumalaan.

Kun Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura vertailee Jesus ja Vasudeva Datta, hän ei tee historiallista analyysia kristinuskosta, vaan käyttää teologista kontrastia. Kristillisessä ymmärryksessä Jeesus ottaa seuraajiensa synnit kantaakseen ja avaa heille pelastuksen tien. Gaudiya-lukutavassa tämä nähdään suunnattuna tiettyyn suhteeseen: usko ja antautuminen Kristukselle tuovat armon.

Vāsudeva Dattan rukous sen sijaan on ontologisesti radikaalimpi. Hän ei rajoita armoaan seuraajiin, uskovaisiin tai edes ihmiskuntaan. Hän rukoilee, että kaikkien universumien kaikkien jīvojen – myös eläinten, kasvien ja näkymättömien olentojen – karma siirrettäisiin hänen kannettavakseen, jotta he vapautuisivat ja voisivat palata Jumalan luo. Tämä ei ole symbolinen liioittelu, vaan Gaudiya-teologian mukaan puhtaan bhaktan todellinen sydämen tila.

Tässä kohdin tulee esiin Gaudiya-metafysiikan syvempi kerros. Jumala (Kṛṣṇa) on ainoa, jolla on itsenäinen valta vapauttaa. Yksikään jīva, edes korkein pyhä, ei voi omin voimin kumota toisten karmallista velkaa. Miksi siis Vāsudeva Dattan rukous on niin ylistetty? Koska Gaudiya-ajattelussa Jumala on bhakta-vātsala – Hän on erityisen kiintynyt palvelijoihinsa. Kun puhdas bhakta ilmaisee rajattoman myötätunnon, Jumalan sydän “liikuttuu”, ja Hän itse toimii. Näin bhaktan rakkaus toimii syynä Jumalan armolle.

Tämä liittyy vielä syvempään periaatteeseen: Gaudiya-traditiossa rakkaus (prema) on ontologisesti korkeampi kuin vapautus (mokṣa). Mokṣa merkitsee kärsimyksestä vapautumista, mutta prema merkitsee aktiivista, uhrautuvaa suhdetta Jumalaan. Vāsudeva Dattan rukous ei tavoittele omaa vapautta; hän on valmis luopumaan siitä ikuisesti, jos toiset voisivat pelastua. Tämä on korkeinta mahdollista itseuhrautuvuutta, koska se ei sisällä mitään omaa hengellistä hyötyä.


Vertailu Jeesukseen toimii siis retorisena suurennuslasina. Gaudiya-näkökulmasta Jeesus voidaan nähdä Jumalan voimaannuttamana lähettiläänä, jopa śaktyāveśa-avatāran kaltaisena hahmona, mutta hänen tehtävänsä tulkitaan kohdistuvan tiettyyn historialliseen ja hengelliseen kontekstiin. Vāsudeva Dattan rukous taas kuvataan kosmisena ja rajattomana. Se ei riipu uskonnollisesta identiteetistä eikä ajallisesta tilanteesta.

Silti on tärkeää ymmärtää, ettei Gaudiya-teologia väitä bhaktan olevan Jumalaa korkeampi olemuksellisesti. Ontologinen hierarkia säilyy: Jumala on aina ylin. Mutta rakkauden dynamiikassa Jumala nauttii siitä, että Hänen palvelijansa loistavat Hänen ominaisuuksillaan. Kun bhaktan myötätunto näyttää “suuremmalta” kuin minkään muun, se on itse asiassa Jumalan armon heijastusta puhtaimmassa muodossa.