Raaseporin valtiattaret - Anette, Osa 2

Raaseporin valtiattaret - Anette, Osa 2
Kirjoittanut A.Supikoira

- Näytä Karon merkki, Anette otti raipan kainalosta oikeaan käteensä.
Avasin takkini vetoketjun ja näpräsin ylimmän napin tärisevin käsin auki. Kumarruin näyttämään kaulapannastani roikkuvaa K -kirjaimella varustettua lätkää naisen kasvojen tasalle.
Värähdin, kun Anette musta nahkakäsine kosketti kaulani ihoa, kun hän tarkasteli lätkää.
- Hyvä juttu, seiso vain suorassa, Anette hymyili. - Karo ei liioitellut, kun kehui sinua söpöksi.
- Kiitos... Kuinka puhuttelen teitä?
- Sinäpä et aikaile, Anetta naurahti ja taputti raipan nahkalätkällä saappansa vartta ja vastasi sitten:
- Rouvaksi. Puhuttelet minua tänään ”Rouvaksi”. Sinä et ole vielä orjani, joten sinulle ei ole oikeutta kutsua minua ”Valtiatterksi”. Ymmärrätkö?
- Kyllä Rouva.
- Oikein hyvä, Anette taputti raipalla rintaani. - Turvallisuusasioista: onhan liikennevalo -malli tuttu?
- Kyllä Rouva. Vihreä on kaikki hyvin, keltainen kevennettävä ja punaisella toiminta päättyy.
- Juuri näin. Minä en tänään sido sinua emmekä me tee tänään mitään invansiivista puolin emmekä toisin. Sopiiko sinulle riisuutua?
- Ilman muuta Rouva.
- Sitten yleisestä turvallisuudesta. Olemme päärakennuksen alakerrassa kahden, mutta liikekumppanini on yläkerrassa. Hän kuulee jos huudan ja Reea käy välissä vilkaisemassa meitä – sopiiko tämä sinulle?
Mieleeni välähti kuva arkisesta Venuksesta villatakissaan jättämässä kuoppia saappaan korollaan soraan. Mietin itseäni alasti Anette- ja Reea rouvien arvioivan katseen alla.
- Ilman muuta, vastasin.
- Hyvä juttu, Anette sanoi. - No niin! Tervehdippäs minua kunnolla, Anette sanoi ja työnsi toisen mustan saappaan hieman toisen edelle.
Lankesin heti polvilleni tallin betonilattialle ja suukotin kiiltävää saappaan kärkeä.
- Älä tärise kuin joku kiimainen elukka, Anette komensi ja työnsi toisenkin saappaan naamani alle.
Yritin tasata hengitystä ja käyttäytyä arvo-orjan tavoin, mutta tämä kaikki oli minulle hyvin paljon. Mielihyvähormonit saivat aivoni säkenöimään ja veri pakkautui jalkoväliini. Suukotin toistakin saapasta varovasti ja jäin maahan odottamaan. Tunsin raipan hivelevän niskaani.
- No niin, seuraa!
Anette lähti määrätietoisin askelin palaamaan pihan suuntaan. En aikonut tehdä aloittelija virhettä vaan yritin konttaamalla pysyä Anetten perässä.
- Jaloillesi! Anette odotti minua liukuovella.
Nousin ylös, mutta pidin katseeni Anetten saappaissa. Se tuntui hymyilyttävän Anettea.
- Karo oli oikeassa. Sinulla todella on kutsumus.
- Kyllä Rouva.
Anette hymähti ja lepuutti raippaa olkaansa vasten niin, että nahkalätkä riippui ilmassa hänen selkäpuolellaan.
- Laita kädet selkäsi taakse niin kuin ne olisi sidottu, kuului Anetten ensimmäinen ohje. - Sitten ota raipan lätkä hampaidesi väliin ja pysy perässä.
- Kyllä Rouva, kiitos Rouva!
Kipitin kumarassa Anetten takana nahkalätkä hampaiden välissä. Koko kehoani kihelmöi. Nännit ja kassit säkenöivät kiimassa. Tunsin esinesteiden valuvan puolikovasta kullista kalsareihin.
Seurasin Anettea sivuovesta kuraeteiseen, joka oli samalla kodinhoitohuone. Pitkän mallisen huoneen toisella seinällä oli oma vaatenaulakko takeille sekä toinen varattu pelkästään erinlaisille raipoille ja piiskoille.
- Nyt voit päästää lätkän suustasi ja käy pesemässä kädet, Anette viittasi oveen toisella seinällä.
- Kyllä Rouva, kumarsin.
Oven takaa löytyi suuri kokonaan laatoitettu kylpyhuone. Pesin kädet ja palasin kuraeteiseen.
Anette istui keskellä käytävää matalalla jakkaralla paitahihasillaan. Hän oli riisunut hiuspantansa ja nyt näin kunnolla kuinka vaaleat hiukset oli nuoltu päätä pitkin tiukaksi ponnariksi.
- Polvilleen ja konttaa auttamaan saappaat jalastani, Anette sanoi.
Laskeuduin lattialle ja lähestyin Rouvaa nelinkontin. Anette istui jakkaralla ryhdikkäästi ja jalat haarallaan.
- Katse saappaisiin, Anette sanoi lempeästi. - Sinun on turha edes haaveilla herkustani.
- Anteeksi Valtia- Rouva! kiirehdin korjaamaan.