Edelleen elämän sujumisesta, iloista ja suruista.

Huomenet kauniiseen kevät tuoksuiseen säähän, ainakin uskon tuoksua jo ilmassa olevan;)
Kovin pitkäksi ja hieman sekaiseksikin meni edellinen ketju,
Väärinkäsityksiä muillekin kuin minulle, joskus tuo ymmärrys erimatkaa kulkee ja näin sitten hölmöilee tavallista enemmän.
Yritän lukea huolella viestit, silti tulkinta joskus virheellinen, no näitä sattuu, puhumalla asiat korjaantuu.

Nuo tanssiajat ja muut samankaltaiset nuoruuden muistelot mieltä ilahduttaa, harvalla niistä ikäviä muistoja on jäänyt.
Muutekin tähän aikaan ja ikään sopii mainiosti nuoruutta muistella, sen verran ankeaa on nuo maailman tapahtumat, että hyvä niitä olisi vähemmäksi mielestä heittää, totuus kyllä vahvasti esiin tulee, siitä ei mihinkään pääse.
Olihan niitä murheita nuorenakin varmaan kaikilla, mutta ne oli helpompi sivuuttaa, kun into elämisen nauttimiseen oli suuri.
Uutta jaksettiin odottaa ja aina toivorikkaana kohteetkin valittiin, ja kyllä se rakkauskin sitten löytyi, joskin aina ei kohde mieleinen ollut, mutta uutta oli lupa etsiä ja usko palkittiin, mieleinenkin löytyi.
Pettymyksiä koettiin, mutta ne kestettiin ja elämää se on pettymyskin, nuorena olemiseen sekin kuului.
Nyt vanhana ehtii katua jotakin, mutta eiköhän ne nuoruuden pettymykset ajan kanssa unohtuneet ja elämä sujui vaikeuksista huolimatta, näitä nyt sitten muistellaan.

Nyt tähän päivään, viides päivä jo maaliskuusta kulumassa ja lunta tuli eilen lisää, nyt nekin on jo putsattu ja elämä siltäkin osin sujuu, voi vaikka lenkille lähteä.
Kälylleni soittelin eilen ja hän tyytyväisyyttään julisti, viihtyy hyvin, vaikka ei mitään teekään, muistelee kai hänkin omia muistojaan, miten sitten minkin asian muistaa.
Kaikkea ei muista, mutta onko tarpeenkaan, kun huolenpito on kohdillaan, kotisairaanhoitajat lääkkeet käyvät antamassa ja tytär muut asiat hoitaa, naapurikin päivittäin käy voinnin tarkastamassa.

Poikani pistäytyi pitkästä aikaa ja hänen elämän muutokset hieman mietintää aiheuttaa, on kai outoa olla työntekijä, kun vuosia oli pääasiassa vastuunkantaja.
Lohduttelin, että pianhan pääset oloneuvokseksi, siitäkin huoli tuntui olevan, mitä hän sitten tekeekään.
Kai sitä jokainen jotakin keksii elämänsä kulun jatkuvuuteen, olipa mikä tilanne kysymyksessä tahansa.
Jos terveyttä riittää, tekemiset ja viihdykkeet tulee ihan itsestään tekevälle mieleen, yritin luoda ilon tunnetta myös tuleviin aikoihin.

Tuli mieleen, joku ano kauniisti mainitsi, että olihan pientä ja kevyttä mukava tanssitella, no niin, olinhan todella kevytkin, nyt sitten jäisi jo tanssiminenkin vaikeaksi, sekin muisto mieltä ilahdutti.
Vasenkätisyydestä oli myös puhetta, äitini oli vasen kätinen ja miten kaunis hänen käsialansa olikaan, tytär nyt myös vasemmalla kirjoittaa, hyppääkö vasenkätisyys sukupolven väliin jättäen.

Nyt sitten tämän päivän puuhiin, vielä en tiedä mitä tekisin, mutta kyllä se päivä iltaan joutuu.
Iloa ja hyvää mieltä teille kaikille.