Minulla on 11 viikon ikäinen paimenkoiran pentu ja tuntuu, ettei huomaa minua ollenkaan eikä halua olla kanssani. Tulee kyllä luokseni häntä heiluen, kun häntä kutsun, mutta muuten ei paljon kiinnitä huomiota minuun, ei yleensä anna edes rapsuttaa. Aina kun tulee luokse yritän silitellä, kehun pentua ja usein annan myös makupalan.
Kun tulen kotiin, ei ole vastassa häntä heiluen vaan saatta maata jossain ja vain katsahtaa, että tulit sitten. Kun joskus yritän silittää, niin lähtee kauemmas nukkumaan, tosin joskus myös hakeutuu varta vasten vaikka jalkojeni juureen.
Olenkohan minä tehnyt nyt jotain väärin, kun tuntuu, ettei pentuni luota minuun ollenkaan, tai ei pidä minusta? Pitäisikö minun osoittaa pennulle enemmän huomiota, olen nimittäin kaiket päivät pennun kanssa? Koskaan en ole pentua lyönyt, komentaessa käytän vain käskyä 'ei', mutta jos se ei toistuvana mene perille, niin saatan vetää pennun niskavilloista pois pahan teosta. Poskikarvoista kiinniottamisen ja silmiin tuijottelunkin on voinut jo jättää pois. Kehun kun lopettaa esim. puremisen tai saatan antaa sille lelun suuhun ja vähän leikkiä, että pahan teko unohtuu. Onko kellään samanlaisia kokemusia ja oletteko saaneet niihin ratkaisuja? Kaikki apu on nyt tarpeen.
Kun tulen kotiin, ei ole vastassa häntä heiluen vaan saatta maata jossain ja vain katsahtaa, että tulit sitten. Kun joskus yritän silittää, niin lähtee kauemmas nukkumaan, tosin joskus myös hakeutuu varta vasten vaikka jalkojeni juureen.
Olenkohan minä tehnyt nyt jotain väärin, kun tuntuu, ettei pentuni luota minuun ollenkaan, tai ei pidä minusta? Pitäisikö minun osoittaa pennulle enemmän huomiota, olen nimittäin kaiket päivät pennun kanssa? Koskaan en ole pentua lyönyt, komentaessa käytän vain käskyä 'ei', mutta jos se ei toistuvana mene perille, niin saatan vetää pennun niskavilloista pois pahan teosta. Poskikarvoista kiinniottamisen ja silmiin tuijottelunkin on voinut jo jättää pois. Kehun kun lopettaa esim. puremisen tai saatan antaa sille lelun suuhun ja vähän leikkiä, että pahan teko unohtuu. Onko kellään samanlaisia kokemusia ja oletteko saaneet niihin ratkaisuja? Kaikki apu on nyt tarpeen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
pulman ydin onkin siinä että haet vähän turhan kovasti huomiota koiralta vaikka pitäis olla päinvastoin.
Vähennä noita ylenpalttisia kehuja ja älä tuputa seuraasi sille niin huomaat että alkaa hakeutumaan luoksessi innokkaammin.
Koiralaumassa tuo alempi anelee aina sitä että pomo huomaisi.
Touhua omis juttujasi äläkä kokoajan huomioi koiraa,kun tekee jotain mitä käsket niin ei mitään kehumisen alennusmyyntiä tai tukkukauppaa vaan pieni silitys ja kiitos.
Kun huomaa ettet yritä sitä mielistellä niin kyllä se siitä alkaa kiinnostumaan.Kun tulee hakemaan silityksen niin pieni rapsutus ja se siitä.
En nyt tarkoita että pennun helliminen pitäis kokonaan lopettaa vaan sitä että jos se saa yliannostuksen,niin ei se hae sitä itse aktiivisesti.
Olen lukenut Jan Fennellin kirjoittamaa Koulutan koirani (30 päivän teho-ohjelma) -kirjaa ja siellä juuri sanotaan, että aika paljon pitäisi jättää koira huomiotta esim. kun tulee kotiin, niin antaa koiran ensin pitää erossaoloshownsa loppuun, jättää siis kaikenlaiset huomionkiinnittämisyritykset huomiotta ja vasta kun koira on rauhoittunut niin kutsua luokse ja pitää hyvänä. Tuntuu vain niin julmalta jättää pentu nyt huomiotta. Tuntuu vain, että suuttuu vain minulle tai luulee, että olen hylännyt sen.
Annanko huomiota kun pentu tulee luokseni vai saako johtaja valita, milloin jakaa haleja? Luin myös, että johtaja tekee aloitteen mm. leikin aloitamisessa ja säätelee milloin leikitään (?)
Itse asiassa olen yrittänytkin tuota huomiotta jättämistä pari päivää, mutta tilanne ei ole siitä kummentunut. Olenko liian hätäinen?
Huomasin eron käyttäymisessä siinä vaiheessa, kun mieheni tulee kotiin ja tämä otus juokseen päätä pahkaa ja häntää heiluttaen mieheni luo ja silloin saa rapsutella, mutta minua kohtaan ei sitten käyttäydykään noin. Kyllästyyköhän pentu tavallaan minuun ja läsnäolooni päivän aikana? Käyttäytyykö minua kohtaan sen takia eritavalla koska uskoo että olen pomo ja määrään (ilkeä täti joka määrää ja kieltää), mutta miehessäni näkee leikkikaverin (joka ei saa pentua kuriin)?
tuota sun pentuasi,se pyyhältää isännän luo ainakin ihan mielistelläkseen.Hakee siis huomiota pomolta.
Se tuntuu musta kuitenkin siltä että se ei oikein pidä sua johtajana vaan vertaisenaan.Siksi se ei tunne tarvetta mielistellä.
Mun koiralaumani on sellaista että pyörivät innokkaasti mun ympärillä varmaan sen takia kun en niin hirvittävästi niitä hyysää.
Nuo mun poikani hyvittelevät koiria enemmän ja koirat eivät niin innokkaasti esimerkiksi tottele käskyjä nuorison antamina,vitkuttelua esiintyy.
Ihan käytännön syistäkin kun tuun kaupasta esim. ja purkaan autosta tavaroita,koirat tukkivat tervehtimään.Kannan kassit ensin sisään ja vasta sitten silityksiä.Toki juttelen niille kuitenkin.
Ei sun tarvitse sitä kokonaan jättää huomiotta mutta anna sen odottaa silityksiä.Jos kuitenkin tulee silitettäväksi niin muutama rapsutus vain ja siirryt muihin puuhiin.
Kyllä se aikaa myöden alkaa sun huomion hakemiseen.Odota nyt viikko-kaksi niin saattaa jo eroa olla huomattavana.
Kiitos neuvoistasi :) Kyllä sen huomaa, ettei minua pomonaan pidä, kun yrittää esim. ängetä ovista ensimmäisenä, mutta toisaalta myös jallitta tuota ukkelia ihan kunnolla joskus. Itse asiassa on niin, että minua tottelee, mutta miestäni ei. Toisaalta olen huomannut, että häntä heiluu kaikille vieraille ihmisille. Ehkä pitää siis miestänikin (päivät töissä) vielä sen verran vieraana, mielenkiintoisena ja tutustumisen arvoisena, että vastaanotto on niin innokas (?) Tämän arvoasetelman järjestymiseen menee varmaan vielä aikaa.
Pentusi on ollut teillä vasta muutaman viikon, eikä ole vielä ehtinyt kiintyä teihin kunnolla. Oman koirani kanssa kesti myös jonkin aikaa, että se oivalsi kuuluvansa nyt meidän laumaamme. Sitä ennen kaikkia vieraita tervehdittiin samalla innolla.
Se, että pentu tottelee toista tuon ikäisenä paremmin saatta johtua ihan siitäkin että toinen on lausunut käskyn selvemmin tai oikealla äänenpainolla. Noin nuorella pennulla käskyt eivät ole vielä niin hyvin hakusessa että se välttämättä aina muistaisi niitä kenenkään sanomana.
Ja johtajuudesta - se syntyy jostain ihan muusta kuin ovista ensimmäisenä kulkemisesta. Johdonmukaisuus ja jopa viilipyttymäinen rauhallisuus on hyväksi. Johtajuus ansaitaan, ei sitä saa opettamalla koira tulemaan ovista vasta itsensä jälkeen.
Hyviä vastauksia onkin jo tullut. Mutta itselläni on kanssa yksi ajatus ihan vain lisäyksenä.
Ei ehkä kannata noin pientä pentua vielä kovastikaan "kovilla otteilla" torua (silmiin tuijottelu, poskiote, niskan ravistelu). Yleensä napakka ei tehoaa eikä suhden koiraan kärsi. Voipi olla, että olet liian kovasti koiraa torunut ja siksi hieman karttaa sua. Ilmeisesti isäntä ei toru koiraa noin vaan pelkästään napakalla torumisella? Ehkä sunkin kannattaa opetella napakka toruminen äänellä. Kun joudut hieman käyttämään ääntä, mataloita ääntäsi niin se kuulostaa " nyt on pakko totella"- ääneltä.
Pentuni oli tuon puremisen suhteen aivan mahdoton alkuviikkoina ja soittelin kasvattajat ja kaikki läpi, että mitä teen, mitä uskallan tehdä ja sanottiin, että toru ja jos ei lopeta niin sitten niskasta siirrä syrjemmälle, kehu kun lopettaa tai ottaa lelun suuhun. Niin tein (ei tarvinnut kuin pari kertaa ottaa niskasta) ja nykyisin lopettaa puremisen, kun sanon 'ei', mutta miestä jyrsii ja uhmaa hänen kielloistaan huolimatta. Koira ei oikeastaan karta minua, sillä asettuu usein nukkumaan jalkojeni juureen ja yölläkin kerjää viereen, mutta suhtautuminen minua kohtaan on kuitenkin erilaista kuin miestäni kohtaan. Kai tässä ajan kanssa on vain tutustuttava toisiimme. En tiedä muuttuuko tilanne, kun itse aloitan taas syksyllä koulun ja koira jää yksin päiviksi.
Toivottavasti en nyt ole tehnyt jotain peruuttamattomasti väärin. Jos tämä tilanne ei tästä muutu, niin varmaan täytyy myöntää, ettei minusta ole ihan hirveän hyväksi koiran kasvattajaksi, mutta parhaani yritän ja toivottavasti tuosta hauvasta saan vielä ystävän.
Aniliini, en tiedä tuosta käskyhommasta, sillä meidän perheessä koiran kanssa touhuan (koulutan, leikin, käytän lenkillä, annan ruuan jne.) lähinnä vain minä. Ihmettelen käytöstä, sillä esim. kun olemme ulkona ja koira on irti, niin mieheni ei saa sitä tulemaan luokseen, mutta kun minä huudan 'tänne' niin tulee häntä heiluen. Ehkä tuo otus on vielä niin pieni, unohdan sen usein :)
Kokemuksesta voin sanoa, että pelkkä EI ei useinkaan tehoa villeimpien tapausten kanssa... lisäksi liika EIn toistelu saa sanan menettämään tehoa. Mielestäni niskavilloista pois vetäminen tai alistaminen jos todella pahanteossa on ok, kyllähän koiratkin toisiaan samalla tavalla rankaisevat (mm emot pentujaan). Ei niskavilloista kiinni ottaminen pentua satu, meillä ainakaan ei ole kertaakaan vingahtanutkaan.