se on faktaa, jota tuskin kukaan kiistää vakavasti vuoden 2026 datan valossa. J.D. Powerin ALG Residual Value Awards kruunasi Toyotan jälleen kerran mainstream-merkkien ykköseksi, ja useat mallit (Tacoma, Tundra, Camry, GR86/Supra, Sequoia ym.) veivät segmenttivoittoja. Suomessa tilanne on pitkälti sama: RAV4, Land Cruiser, Corolla ja monet muut pitävät kiinni 70–75 %:n jäännösarvosta kolmen vuoden / ~100 tkm jälkeen, mikä on edelleen poikkeuksellisen kova luku.Samalla Toyota on maailman suurin automerkki volyymilla mitattuna, ja sen maine "luotettavuuden rautaisena linnakkeena" on ollut niin vahva ja pitkäkestoinen, että se on alkanut provosoida vastareaktioita – varsinkin netin keskustelupalstoilla ja somekuplissa.Kun joku kehuu Toyotaansa "ei koskaan rikki" -tyyliin, vasta-argumentti tuppaa tulemaan nopeasti muodossa:"Toyotan laatu on myytti, ne vaan hajoavat hiljaa ja kalliisti myöhemmin"
"Kaikki Toyotat on tylsiä, ylikalliita ja täynnä korroosiota pohjoismaissa"
"Nyky-Toyotat ei oo enää niitä vanhoja panssariajoneuvoja, hybridit räjähtää akut jne."
Tämä luo tyypillisen kuilun:Todellinen laatu (mitattuna vikamäärillä, pitkäikäisyydellä, residual-arvolla) on yhä erittäin korkealla tasolla. Toyota sijoittuu 2026 dependability-tutkimuksissa top 10:een (vaikka tipahtikin muutaman pykälän verrattuna huippuvuosiin), ja etenkin käytettyjen autojen luotettavuus on edelleen kärkikastia Consumer Reportsin ym. mukaan.
Keskustelun taso kärjistyy helposti ääripäihin: joko pyhitetty ikuinen rautainen laatumerkki tai sitten pelkkä markkinointimyytin uhri, joka maksaa premiumia tylsästä japanilaisesta laatikonperään.
Vastareaktion juurisyy on osin siinä, että Toyotan maine on niin dominoiva, että se ärsyttää kilpailijoiden faneja, "hauskojen autojen" harrastajia ja niitä, jotka kokee saavansa huonomman auton mutta maksavansa siitä enemmän jälkimarkkinoilla. Kun joku kehuu Corollaansa "rautaa 400 tkm ilman isoja korjauksia", moni kokee sen hyökkäyksenä omaa merkkiään kohtaan – ja silloin vastataan kärjistämällä vastakkaiseen suuntaan.Lopputulema on tuttu: todellisuudessa Toyotan autot ovat yhä erittäin hyviä rahalle (erityisesti kokonaiskustannuksilla mitattuna), mutta keskustelussa ne tuppaavat paisumaan joko pyhimyksiksi tai tylsiksi rahanpolttajiksi. Se kuilu vain kasvaa, kun residual-arvo pysyy korkealla ja antaa "todisteen" molemmille puolille – toinen näkee siinä laadun voiton, toinen pelkän hype-kuplan.Lyhyesti: arvo säilyy loistavasti siksi, että laatu on aidosti hyvällä tasolla → maine vahvistuu entisestään → vastareaktio kasvaa → keskustelu kärjistyy → todellinen laatu hukkuu välillä metakohinaan. Klassinen Toyota-ilmiö vuonna 2026.
"Kaikki Toyotat on tylsiä, ylikalliita ja täynnä korroosiota pohjoismaissa"
"Nyky-Toyotat ei oo enää niitä vanhoja panssariajoneuvoja, hybridit räjähtää akut jne."
Tämä luo tyypillisen kuilun:Todellinen laatu (mitattuna vikamäärillä, pitkäikäisyydellä, residual-arvolla) on yhä erittäin korkealla tasolla. Toyota sijoittuu 2026 dependability-tutkimuksissa top 10:een (vaikka tipahtikin muutaman pykälän verrattuna huippuvuosiin), ja etenkin käytettyjen autojen luotettavuus on edelleen kärkikastia Consumer Reportsin ym. mukaan.
Keskustelun taso kärjistyy helposti ääripäihin: joko pyhitetty ikuinen rautainen laatumerkki tai sitten pelkkä markkinointimyytin uhri, joka maksaa premiumia tylsästä japanilaisesta laatikonperään.
Vastareaktion juurisyy on osin siinä, että Toyotan maine on niin dominoiva, että se ärsyttää kilpailijoiden faneja, "hauskojen autojen" harrastajia ja niitä, jotka kokee saavansa huonomman auton mutta maksavansa siitä enemmän jälkimarkkinoilla. Kun joku kehuu Corollaansa "rautaa 400 tkm ilman isoja korjauksia", moni kokee sen hyökkäyksenä omaa merkkiään kohtaan – ja silloin vastataan kärjistämällä vastakkaiseen suuntaan.Lopputulema on tuttu: todellisuudessa Toyotan autot ovat yhä erittäin hyviä rahalle (erityisesti kokonaiskustannuksilla mitattuna), mutta keskustelussa ne tuppaavat paisumaan joko pyhimyksiksi tai tylsiksi rahanpolttajiksi. Se kuilu vain kasvaa, kun residual-arvo pysyy korkealla ja antaa "todisteen" molemmille puolille – toinen näkee siinä laadun voiton, toinen pelkän hype-kuplan.Lyhyesti: arvo säilyy loistavasti siksi, että laatu on aidosti hyvällä tasolla → maine vahvistuu entisestään → vastareaktio kasvaa → keskustelu kärjistyy → todellinen laatu hukkuu välillä metakohinaan. Klassinen Toyota-ilmiö vuonna 2026.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Samaan aikaan toisaalla:
https://www.iltalehti.fi/autouutiset/a/b1a8d897-b249-4f59-ab8c-057eabf10849
Fakta
Cippi
Taitaa Toyotan omapojalla olla taas ongelmia Auriksessaan ja kun meillä ei myyntikään oikein kulje, niin pitäähän sitä taas kirjoittaa hengenkohotus saagaa kun näitä ikäviä vikoja on taas raportoitu ja tännekin kerrottu.
"olkamme uskossamme lujina ja sulkekaamme korvamme ikäviltä uutisilta"
https://kaasujalka.fi/2018/04/22/toyotan-oljynkulutus-kuriin/
Volkkari ja öljynmenekki on taattu.
hih
Alottajalle oikaisuna, että vain Suomessa vanhan Toyotan hinta on kyllä korkea mutta todellinen arvo ei.
Hyvä raha
Juu kyllä, jos vaihtaa aina Toyotasta uuteen Toyotaan. Siinä on se erikoinen panttimaksu eli kun ostat ekan uuden Toyotan, maksat kilpailijoihin nähden törkeän ylihinnan ja se sitten "hyvitetään" samassa merkissä pysymällä jatkossa. Jos taas alat inhoamaan Toyotaasi ja haluat vaihtaa muuhun merkkiin, ei panttimaksu enää suojaa jälleenmyyntiarvoa vaan se on reippaasti heikompi. Tästä syystä suuri osa pysyy pakotettuna Toyotassa vaikka haluaisi vaihtaa parempaan.
En kyllä maksaisi vm 2019 ja 100 tkm ajetusta Corolla Hybrid TS Stylestä 25000 euroa.
Taas tuli katkerat öljypolttimen omistjat parveilemaan.
Kiitos faktasta