Oletteko lukeneet kirjoja joita Eddings on vaimoineen väsännyt? Esimerkiksi Reginan laulu? Itse en pidä ollenkaan heidän yhteistyöstään, sillä varsinkin Reginan laulu on suoranainen loukkaus lukijan älykkyyttä kohtaan ja ajan haaskausta ensimmäiseltä sivulta loppuun asti. Tai sitten kääntäjä on ollut vain tuskastuttavan huono..
Eddings vaimoineen
Rubine
191599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
kääntäjän vika, kirja on tuskastuttavan huono.
Tahtoisin vain huomauttaa, että Leigh Eddings on auttanut kaikkien kirjojen kirjoittamisessa Belgarionista lähtien. Sitä ei vain lue muuta kuin niissä uusimmissa kirjoissa.
tuota en tiennytkään.
Eli kyllähän Eddingsissä olisi alkupään tarinoiden valossa ainesta parempaankin. Olen lukenut elämäni aikana ties mitä diibadaabaa, joten ei E. vielä aivan pohjalla ole, mutta kunnianhimonsa hän on menetytänyt.
Okei, voin olla vähemmistössä mielipiteineni, mutta minusta Reginan Laulu oli melko viihdyttävä kokemus... Syystä, että kyseinen kirja oli melko häiritsevä, etten sanoisi...
Salli mun nauraa! Kerro yksikin hyvä, viihdyttävä ja looginen kohta siitä kirjasta. Tarina ontui pahemmin kuin Quasimodo.
... yksi tykkää äidistä, toinen tytärestä ja kolmas...
En tainnut mainita, että kyseisen tarinan olisi pitänyt olla looginen... Sanoin, että se oli viihdyttävä/häiritsevä
kyllähän tuota da vinci koodiakin ylistetään, vaikka se on loppujen lopuksi aika schaissea. viihdyttävä kylläkin, tykkään varmaan silti leffasta enemmän. ;P
kirjoittanut pelkästään ihan hirveää sontaa Belgarionin tarun jälkeen.
En nyt sanoisi aivan niinkään. Belgarion ja Mallorean oli todella hyvät sarjat, mutta henk. koht. pidin kaikki eniten Polgaran sekä Belgarathin tarinoista. Tamulia yritin lukea, mutta se jäi ensimmäisen kirjan puoleen väliin. Aikakirjat olivat hirveää rahastusta, joka olisi pitänyt kirjoittaa ennen mitään noista kirjoista. Kuitenkin se oli kohtalaisen yhteennivova kokemus.
Eddingsillä on vain sama ongelma kuin Salvatorella, hän ei vain pysty tappamaan yhtään hahmoaan. Ehkä sitä sitten vain kiintyy heihin aivan yhtä paljon kuin ystäviinsä.. (kuulostaa säälittävältä?)
Pitäisi varmaan lukasta kirjat uudelleen läpi. Viimeksi luin 5 vuotta sitten kaikki.
Mielestäni kirja oli tietyllä tavalla viihdyttävä (eli ihan luettavissa) mutta siinä oli paljon aineksia kaikista aikaisemmista teoksista! Samanlaiset henkilöt, eikä mitään sykähdyttävää, mutta eihän se oikeastaan ollut fantasiaa vaan jotain ihan muuta.
Sama oli havaittavissa jo Athaluksessa (anteeksi jos kirjoitin nimen väärin). Henkilöt! Kopioita! Tuntui kuin olisin tavannut heidät jo aikaisemmissa kirjoissa!
Parhaimpia olivat Belgarioinin taru, Mallorean taru ja Eleniumin ja Tamulin taru. Niissä oli sentään se jokin! Tuntuu, että Eddings kirjoittaa nykyään vain rahan takia. Eikä Belgarionin Tarun menetä hohtoaan edes toisella lukukerralla, vaikkakin oli viisi vuotta nuorempi lukiessani sen viimeksi!!
Ehkä häneltä ei synnykään enää uusia sykähdyttäviä tarinoita vaan hän tyytyy väsäämään keskenkertaisia teoksia!
Saatan olla universumin kiihkein Eddings-fani, mutta täytyy mainita. ett' luettuani Belgarionin/Mallorean n. 15 kertaa ja Eleniumin/Tamulin n. 10 kertaa (Althaluksen ehkä 7 kertaa) en jaksa välittää, jos hän kirjoittaa jotain samanlaista lisää =)
myös polgaran ja Belbarionin tarinat... Ja Althanas...(loppu ehkä vähän turhan paritus)
ja täytyy sanoa, että huonompaa fantasiaa saa hakea. Eddings kirjoittaa kuin kuusivuotiaille. Tökeröä ja kömpelöä tekstiä. Sitä paitsi ei voi välttää hirvittävää rahastuksen makua, koko ajan lykkäämässä uutta kirjaa, joiden veikkaan olevan koko lailla samanlaisia. Harmittaa tuollainen, vetävät lokaan koko kirjallisuudenlajia.
Minusta oli niin kiva huomata, että fantasia kirjallisuuden ystävät osaavat olla yhtä suvaitsemattomia kuten ne ihmisolennot, joita kirjoissa yleensä seikkailee.
Henkilökohtaisesti olen pitänyt Eddigs`n tuotannosta, niin Belgarionista, Althaluksesta kuin Reginan laulustakin (joka ei siis ole fantasia-kirja).
Jokainen saa pitää mielipiteensä ja niitä pitääkin olla, mutta ei pidä kiihkoilla. Jokainen kirjailija kirjoittaa vain yhtä tarinaa. Omaansa!!
Markku
Niin mutta yritä myös sinä muistaa se, että makuasioista on kaikkein paras kiistellä! :)Sinun mielipiteesi on ihan yhtä arvokas kuin kenen tahansa muunkin, vaikka se olisikin negatiivinen.
Hahaa! Kerrankin joku on samaa mieltä!
David Eddingsin Belgarionin taru vielä kiinnosti kun en ollut silloin vielä viattomana 5.-luokkalaisen nykyfantasiaa nähnyt, mutta vähitellen alkoi taso laskea. Althalus oli jo varsinainen pettymys, mutta Reginan laulu kyllä niittasi ällikällä!
Murhaaja selviää melkein heti,henkilöhahmot ovat pirun ärsyttäviä (ja liian tyypillisiä Eddingseille) ja juoni raiskureita murhaavasta tytöstä on suoranainen klisee. Koko dekkari/kauhuromaani -kyhäelmästä jäi niin paska maku suuhun, että lopetin täysin Davidin ja Leighin tekeleiden lukemisen ja sijoitin Reginan laulun surkeiden kirjojen kaanonissani ensimmäiselle sijalle.
Siis musta Eddingsin kirjottamat kirjat on kaikkein parhaita kirjoja mitä oon lukenu. Etenkin kirja sarjat Belgarionin taru ,Mallorean taru siis paremmpaa kirja sarjaa saa hakee.