Kuvallinen todiste

Onko näillä palstoilla pelkästään kuusikymppisiä, joku kysyi. Mikä meissä on vikana, onhan meillä jotain mitä muistella ja maistella ja ehkä hieman hävetäkin? Jos ei kelpaa, sivua voi kääntää.

Me tapasimme vaimon kanssa kolmekymppisinä. Molemmilla oli ollut hidas ja hieman estoinenkin lähtö. Minäkin vasta armeijasta päästyäni olin ensi kertaa naisen kanssa, eikä siitäkään olisi mitään tullut, ellei kumppani olisi ollut aloitteellinen.

Niinpä vaimon kanssa tuumattiin ottaa kanssaveljien ja sisarten kokemuksia kiinni.

Kerrankin kesäloman aluksi varattiin naapurikaupungin rantahotellista huone pientä kesämatkaa varten. Otettiin huone vastaan ja lähdettiin satamakahvilaan tunnelmoimaan.

Oli lauantain iltapäivä ja ihmisiä vapaalla. Vaimolla oli yllään kevein kesämekko, pikku pikku pikkuriikkiset valkoiset pikkupöksyt sen alla, ei muuta. Vaimolla oli siihen aikaan sähäkkä tumma kihara tukka, melkein kuin afrokampaus. Sen päällä keikkui harsoinen lierihattu.

Siinä maisemia ihaillessamme huomio kiinnittyi nuoreen mieheen, sanoisinko poikaan, joka oli istahtanut omaan pöytäänsä kaiteen viereen. Tukka oli siistiksi leikattu, asu pikemminkin juhlava kuin arkinen. Ehkä hän siinä odotti tanssien alkamista.

Katsoin vaimoa silmiin, ja hän nyökkäsi. Niin nousin pöydästä ja kohteliaasti anteeksi pyytäen kysyin voisiko poika ottaa valokuvan minusta ja vaimostani. Tottaha se sopi, ja neuvoin kameran käytön. Olin juuri hankkinut ensimmäisen digikamerani.

Poika otti muutaman kuvan, ja sanoin, että palkkioksi hakisin hänelle kahvin ja jäätelöannoksen.

Niin siinä sitten juteltiin. Kerroimme loman juuri alkaneen, ja lomalle poikakin oli, opiskeli meidän kotikaupungissamme. Siitäkin sai jutunjuurta.

Haluaisitko ottaa vielä muutaman kuvan, kysyin pojalta. Vaimostani, tarkensin. Meillä on hotellihuone tuossa kulman takana. Siellä voisi kuvata.

Jos sinulla ei ole kiire, kysyin. Ei ollut kiirettä.

Annan sinulle kameran, ohjeistin, ja menette vaimon kanssa hotellille kuvaamaan.

Poika katseli meitä silmät ymmyrkäisinä, huvittuneena ja uteliaana. Vaimo nousi seisomaan, kysyi mennäänkö, ja niin he menivät.

Minä jäin pöytään. Kävelin välillä satamassa ja vanhassa kaupungissa, tulin uudestaan kahvilaan haukkaamaan pientä suolapalaa.

Tunti meni, ja kävin jo kuumana, kun puhelin soi. Se oli vaimolta. Missä tavataan, hän kysyi, ja sanoin tulevani hotellille.

Poika oli lähtenyt, vaimo loikoili sängyssä peiton alla, mekko oli ripustettu tuolin karmille. Laittauduin vaimon seuraksi.

Kuvia on otettu ja palkkio kuitattu, kysyin, ja vaimo vastasi, että joo.

Siihen aikaan oli vielä tuoreessa muistissa Eeva Kilven kohuromaani Tamara. Se oli meidänkin kotihyllyssämme, oikeastaan inspiraatiomme oli siitä peräisin. Olimme lukeneet sitä iltaisin ääneen toisillemme, eräänlaisena esileikkinä.

”Mies oli sormeillut sukkanauhoja kummastellen, venytellyt niitä ja nauranut matalalla äänellä. Hän oli ollut Tamaraa nuorempi eikä ollut nähnyt sukkia ja sukkanauhoja muuta kuin äidillään.”

Kirjassa Tamara tapailee miehiä ja kuvailee tapaamiset sitten yksityiskohtaisesti aviomiehelleen.

Siinä oltiin vaimon nyt kanssa, toisiimme katsoen. Kaikkea ei tarvinnut kertoa. Vaimolla oli ehkäisylaastari. Rumahan se oli vaimon mielestä, mutta ainakin meillä se toimi. Sen tehoa saattoi lisätä ehkäisypuikolla. Sellainen oli nytkin sulanut vaimon pimpsassa, ja oli siellä sulanut muutakin.

Poika oli ihanan kiihkeä, vaimo sanoi suutaan suikistaen. Ja utelias, vaimo jatkoi. Oli kysellyt kaikenlaista, tutkinut tarkkaan häpyä, venytellyt suullaan häpyhuulia ja ottanut vaimon kahdesti, toisella kerralla takaapäin.

Ei auttanut kuin mennä mukaan, vaimo tunnusti, silmät kainosti alas luotuina. Hän oli itse asettanut itselleen siveyssäännön. Se oli napattu jostain naisten romaanista, jossa kertoja neuvoo ystävättärelleen kuinka ollaan nuoren rakastajan kanssa. Nainen ei siinä varsinaisesti antaudu, vaan auttaa poikaa tyydyttymään.

Hyväilin vaimon häpyä. Siinä viipyili vielä tuoreena pojan muisto, kullin naiselle tuottama lihallinen nautinto. Klitoris nöpötti, häpyhuulien välistä norui pojan siemenlimaa.

Mitäs muuta poika sanoi, kysyin. No, vaimo nauraa helähti. Hän sanoi ettei ole ennen nainut niin karvaista tussua.

Siinä muistin, että kamerasta taitaisi löytyä siihen kuvallinen todiste.