Asun kerrostalossa. Yläkerrassani asuu nuori pariskunta, jolla oli kaksi vauvaa. Vauvojen vanhemmat eivät muuta tee kuin ryyppää, tappele, oksentele/virtsaa rappukäytävään ja huudattavat musiikkia täysillä joka yö ja päivä. Tuollainen on erittäin häiritsevää, eikä seuraavana aamuna ole helppo päästä sängystä ylös, kun on neljään asti kuunnellut kauheaa meteliä, ryskäämistä ja huutoa. Poliisit siellä käyvät noin kerran viikossa, joskus useamminkin.
Nyt pariskunnan vauvat otettiin huostaan, ja häirikkönaapurimme syyttävät siitä minua. "Kun menee niin huonosti, kun lapsetkin vietiin". Saan osakseni vihaisia ja murhaavia katseita, vaikka minulla ei ole mitään tekemistä huostaanoton kanssa. (Kerran soitin poliisit ja sen takia on kuulemma minun vikani, että lapset vietiin). Lapsen paikka ei ole tuollaisessa perheessä. Eikä ole ihme, että lapset viedään, kun vain ryypätään ja käyttäydytään muutenkin tuolla tavalla. (Eipä ollut täällä harvinainen näky, että äiti horjui kännissä pitkin katuja vauva sylissä ja perässä noin 10 muuta humalaista)
Minusta on loukkaavaa, että minua syytetään lasten huostaanotosta. Lapsen menetys on varmasti äidille ja isälle kauheinta mitä voi olla, mutta voisi sitä vähän miettiä omaa elämäntyyliään, ennen kuin menee syyttämään naapureita ja vihaamaan heitä sen takia.
Ja lapsen kannalta on tärkeintä, ettei joudu elämään tuollaisen "perhe-elämän" keskellä.
Nyt pariskunnan vauvat otettiin huostaan, ja häirikkönaapurimme syyttävät siitä minua. "Kun menee niin huonosti, kun lapsetkin vietiin". Saan osakseni vihaisia ja murhaavia katseita, vaikka minulla ei ole mitään tekemistä huostaanoton kanssa. (Kerran soitin poliisit ja sen takia on kuulemma minun vikani, että lapset vietiin). Lapsen paikka ei ole tuollaisessa perheessä. Eikä ole ihme, että lapset viedään, kun vain ryypätään ja käyttäydytään muutenkin tuolla tavalla. (Eipä ollut täällä harvinainen näky, että äiti horjui kännissä pitkin katuja vauva sylissä ja perässä noin 10 muuta humalaista)
Minusta on loukkaavaa, että minua syytetään lasten huostaanotosta. Lapsen menetys on varmasti äidille ja isälle kauheinta mitä voi olla, mutta voisi sitä vähän miettiä omaa elämäntyyliään, ennen kuin menee syyttämään naapureita ja vihaamaan heitä sen takia.
Ja lapsen kannalta on tärkeintä, ettei joudu elämään tuollaisen "perhe-elämän" keskellä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinä olet toiminut ihan oikein. Ei lapsen paikka ole tuollaisessa kodissa. Eikä lopputulos ole sinun syytäsi; itsehän rällästävät. Miksi heitä ei häädetä? Eikö kukaan tee valituksia isännöitsijälle?
Samoin. Olet toiminut oikein etkä todellakaan ole syyllinen huostaanottoon.
Ei kai vaan huono omatunto kaivele vaan mikä on kun piti tänne kirjoittaa ja puolustella itseään?
Menikö kaikki todella niin kuin kuvailit?
Oliko tilanne hirveä vai sinä niuho?
Onko lapsilla parempi olla lastenkodissa vai kotona?
Loppuiko vanhempien juominen?
Onko kenelläkään muulla enään asuntoa kuin sinulla?
Ei kai vaan huono omatunto kaivele vaan mikä on kun piti tänne kirjoittaa ja puolustella itseään?
- Ei ole huono omatunto. Miksi pitäisi olla? Olenko tenhyt jotain, msitä pitäisi tulla huono omatunto?
Menikö kaikki todella niin kuin kuvailit?
- Meni, eikä siinä edes ollut kaikki. Talomme on parikerroksinen muutaman perheen talo, enkä ole ainoa, joka on kauhistunut vanhempien juomisesta ja lasten tilanteesta. Kerran sellainen ihan pieni (olisikohan ikää ollut 1-2v.) taapersi yksin tuolla tiellä. Luojan kiitos tämä on suhteellisen rauhallista seutua ja lapsi selvisi hengissä.
Oliko tilanne hirveä vai sinä niuho?
- Tilanne oli hirveä. En mielestäni ole niuho. Katso esimerkiksi edellisestä vastauksesta, kun kirjoitin pienestä lapsesta, joka taapersi yksin kadulla. Viime yönä automme ikkunat oli hakattu rikki naapureiden toimesta.
Onko lapsilla parempi olla lastenkodissa vai kotona?
- Tietenkin kotona, jos kotona on hyvät oltavat. Onko sinusta sitten lapselle parempi paikka elää ja kasvaa kodissa, jossa vanhemmat jättävät lapsen heitteille, käyttävät väkivaltaa, juovat? Yläkerrassa on jatkuvasti "bileet". (Tälläkin hetkellä on, ja sitä on jatkunut kolme päivää yhteen putkeen). Hyvä puoli on se, että itse säästää sähköä, kun ei tarvitse kuunnella omia stereoita. Naapurista kuuluu aivan tarpeeksi kovaa.
Koti on lapselle AINA parempi paikka, mutta oletko tosiaan sitä mieltä, että antaisit omien lastesi elää tuollaisen keskellä?
Kerran lapset oltiin jätetty parvekkeelle. Siis parvekkeelle. Oli yömyöhä ja kylmäkin. PArvekkeelta kuului kahden lapsen itkua, sisältä kauhea ryske, meteli, vanhempien juhlinta. Mieheni meni sitten yläkertaan koputtelemaan ja sanomaan, että lapset ovat tainneet unohtua parvekkeelle. JA arvatkaas, mitä tapahtui? Mieheni sai nyrkin naamaan.
Loppuiko vanhempien juominen?
- Ei ole loppunut. Meno sen kuin yltyy.
Onko kenelläkään muulla enään asuntoa kuin sinulla?
- Kaikilla perheillä, jotka tässä ovat asuneet, on vielä asunto.
Eikä niitä lapsia ole minun takiani viety. Kerran olen soittanut poliiseille viiden aikaan aamuyöllä. Enkä minä tosiaankaan ole ainoa, joka on valittanut naapureistani.
En siis ole mikään niuho, enkä kauhea ämmä, joka valittaa jokaisesta pienestäkin rasahduksesta.
Lapsien helvetti on kuvaamasi koti. Vaimoni työskentelee alalla ja olen kuullut karmeita lapsikohtaloita kun vanhemmat ryyppäävät ja rällästävät. Lapsille varmaan löytyy sijaiskoti jossa voivat varttua pelotta.
Kiitos sinulle.
Lähettämäsi viesti kertoi siitä, että olet järkevä ja vastuuntuntoinen ihminen. Kaiken tämän välinpitämättömyyden keskellä on rohkaisevaa huomata, että on vielä välittäviä ihmisiä. Uskonpa, että suurin osa ihmisistä, jotka ovat naapurisi tilanteisiin kutsuneet poliisin, ovat tehneet sen sen vuoksi, että heille koituu naapurien menosta häiriötä. Eikä niinkään sen vuoksi, että he ajattelisivat viattomien ja puolustuskyvyttömien lasten tilannetta, jossa he tahtomattaan elävät vailla turvaa ja tervettä huolenpitoa. Älä missään nimessä koe syyllisyyttä, olet toiminut oikein.