Olen pitänyt vähän taukoa tietokoneesta, nyt taas jatkoi kirjoittelua ja pelailua. Risut ja Ruusut jälleen tervetulleita! :)
Ensimmäinen osa Ruth La Francosta löytyy täältä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000009374568#22000000009374568
Toinen osa täältä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000009392649#22000000009392649
Ja tästä alkaa tarinan kolmas osa...
- " Noniin pikkuinen, avaahan suusi " Ruth leperteli Judithille. Judith hymyili kaunista hampaatonta hymyään ja Ruth tuikkasi tuttipullon vauvan suuhun.
Jaques rakasti työtään, eikä suostunut olemaan yhtäkään päivää -lukuun ottamatta vapaapäiviä- poissa töistä. Judithin hoitaminen jäi suurelta osin Ruthin harteille. Hän ei kuitenkaan valittanut. Hän itsehän oli lasta halunnut ja lupautunut siitä huolehtimaan.
Judith tuhisi Ruthin sylissä ja Ruth kantoi pikkuisen vauvan yläkertaan ja kehtoon.
Nyt hänellä olisi muutaman tunnin lepohetki, ennen kuin Judith kaipaisi taas maitoa. Hän vei täyttyneen roskapussin pihalle, nappasi päivän lehden ja syventyi lukemaan sitä terassin puisella tuolilla.
Puhelin pirisi. Jos se on äiti lyön luurin korvaan Ruth ajatteli tarttuessaan luuriin.
- " Ruth La Franco "
Heleä naisääni toivotti hyvää huomenta ja Ruthin kasvot kääntyivät hymyyn. Hänen ystävätterensä Emmi soitti ja tiedusteli kuulumisia. Ruth kertoi olleensa kovin kiireinen viime päivinä, sillä Judith kasvoi vinhaa vauhtia ja tarvitsi maitopulloa muutaman tunnin välein.
Jaques palasi töistä ja hänen hymynsä ylsi korviin asti.
- " Mikäs sinulla on " Ruth kysäisi vitsikkäästi miehensä astuessa ovesta sisään.
- " Ei mikään, ei niin mikään " Jaques vastasi ja hymyili edelleen.
- " Sain bonuksen " Hän lopulta sanoi.
- " Paljo.. paljon.. paljonko? " Ruth sopersi.
- " 10 000 simoleonia "
Ruth kiljaisi.
- " Sehän on kamalan paljon "
Jaques nyökkäsi ja he hymyilivät toisilleen.
- " Missä nuppu on? " Jaques kysyi ja vaistomaisesti katsoi portaisiin.
- " Nukkumassa " Ruth vastasi ja kietoi kätensä miehen harteille.
Jaques ja Ruth päättivät yhteistuumin hankkia bonusrahoilla porealtaan takapihalleen.
- " Sopii kauniisti " Ruth tuumasi kummankin ihastellessa puutarhaansa.
Judithin itku kantautui heidän korviinsa ja Ruth oli kääntymässä ympäri.
- " Lepää sinä, minä hoidan " Jaques sanoi ja juoksi ovesta sisälle.
Ruth seisoi hetken hölmistyneenä paikoillaan ja astui sitten varovasti porealtaan lämpöiseen veteen.
Vesi huuhtoi hänen kipeytyneitä jalkojaan ja Ruth haukkoi henkeä nautinnon vallatessa mielen. Hän ummisti silmänsä eikä huomannut ajan kulua.
- " Ahhmnn prrsst " Ruth äännähti ja pärskäisi vedet suustaan.
Jaques naurahti ja heitti toisen lastin vettä Ruthin päälle. He nauroivat ja läiskivät vettä toistensa päälle kuin pahaiset kakarat.
Illan tummuessa he kulkivat kohti keittiötä vierivieressä ja onnellisina.
Ruth aloitti illallisen valmistuksen, kunnes Judithin itku keskeytti hänet.
- " Minä haen " Ruth kiiruhti sanomaan, ennen kuin Jaques ehti suutaan avata.
Jaques jatkoi juustopastan keittoa ja pian jo Ruth kantoi pikkuisen Judithin alakertaan.
- " Hei pikkuinen " Jaques leperteli Judithille.
Judith hymyili, hänen pienet hennot jalat venyivät ja kädet kasvoivat. Hän kohosi ilmaan suunnattoman valkoisen valon sädehtiessä ympärillään ja kasvoi taaperoksi vanhempiensa huudahduksien saattelemana.
- " Oi! " Ruth henkäisi kun Judith laskeutui hänen syliinsä ja puristi kätensä tämän ympärille.
Judith oli kaikeksi onneksi suhteellisen helppohoitoinen taapero. Hän ei pahemmin yöllä herätellyt vaan antoi vanhempiensa kerätä voimia seuraavaa päivää varten.
Aamulla Ruth heräsi jonkin karjuessa sängyn päädyssä.
- " Aivan niin Judith, aamiaista " Ruth sanoi, nousi satiinimekossaan ja kaappasi Judithin kainaloonsa.
Jaques oli onneksi jättänyt muroja pöydälle, joten Ruthin ei tarvinnut valmistaa itselleen ruokaa. Hän tuikkasi tuttipullon kiljuvaan suuhun, istuutui itse pöydän ääreen, siirsi murokupin lähemmäksi ja ajatteli millaista elämä oli ennen Judithia.
- " Nal-le " Ruth tavasi.
- " Nlalle " Judith tuumasi ja sekä Jaques että Ruth nauroivat.
Judith oli oppinut nopeasti käymään potalla, eikä puhumisessakaan mitään suurempia vaikeuksia ollut.
Ruthin aika kului kuin siivillä. Itselleen hänellä ei pahemmin aikaa riittänyt mutta eipä hän siitä pahemmin piitannut. Nyt hänellä vihdoinkin oli lapsi, joka täytti hänen kaikki toiveensa.
Ruth oli niin keskittynyt pieneen taaperoonsa, ettei ollut huomannut väsymystään ja ajoittain toistuvaa huonovointisuutta.
Kesken Judithin kylvetyksen Ruth parahti. Hänen oli aivan mahdoton jatkaa Judithin kylvetystä, niin kovasti hänen mahaansa kivisti. Hän laski Judithin maahan ja tämä katseli kummissaan äitinsä vaikerointia ja konttasi hänen jalkoihin. Kyyneleet valuivat Ruthin poskille ja hän huomasi heiluttavansa hysteerisesti käsiään. Hänen mahansa kasvoi ja kasvoi. Ruth sulki silmänsä ja laski kätensä suuren, pyöreän mahan päälle. Hän huokaisi syvään ja kaappasi Judithin syliinsä.
- " Noniin Judith pikkuinen, nousehan ylös "
Jaques talutti pientä Judithia ympäri lastenhuonetta.
Potalla käynti ja puhuminen sujuivat jo mainiosti, mutta kävelemään ei Judith millään ollut suostunut.
Jaques oli pyytänyt töistä muutaman vapaapäivän, jotta Ruth voisi hieman levätä mahansa kanssa. Ruth makasi olohuoneen nojatuolissa, katseli saippuasarjaa ja hieroskeli mahaansa. Hän hymyili itsekseen ja tunsi olonsa onnelliseksi. Jaques puolestaan yritti kärsivällisesti saada Judithia pysymään omilla jaloillaan. Vaikeata se oli, mutta pitkän aikaa jatkunut ahkera kävely tuotti lopulta tulosta ja Jaques huokasi helpotuksesta.
- " Ruth, tulehan katsomaan " Hän hihkaisi yläkerrasta.
Ruth nousi vastahakoisesti. Olisinpa saanut levätä vielä hetken, hän mietti kipittäessään yläkertaan. Lastenhuoneen ovi oli levällään ja Ruth kurkisti sisään.
- " Voi Judith " Ruth hymähti kun hän näki taaperonsa ottavan ensimmäiset askeleensa – ilman avustusta.
Jaques siirtyi ovelle ja hieroi Ruthin mahaa.
- " Komea poika siitä tulee " Jaques jatkoi hieroen yhä Ruthin pyöreätä mahaa.
- " Mitä jos se onkin tyttö? " Ruth kysäisi pelästyneenä.
- " Ei " Jaques vastasi
- " Poika se on " Hän hymyili vaitonaiselle vaimolleen ja kääntyi katsomaan Judithia.
Ruth oli hiljainen. Hän tiesi miehensä toivovan kovasti poikaa, mutta mitä jos lapsi olisikin tyttö. Hylkäisikö Jaques hänet, jäisikö hän oman onnensa nojaan kahden pienen lapsen kanssa.
Nämä ajatukset mukanaan Ruth vaipui levottomaan uneen.
Ensimmäinen osa Ruth La Francosta löytyy täältä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000009374568#22000000009374568
Toinen osa täältä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=105&conference=1000000000000019&posting=22000000009392649#22000000009392649
Ja tästä alkaa tarinan kolmas osa...
- " Noniin pikkuinen, avaahan suusi " Ruth leperteli Judithille. Judith hymyili kaunista hampaatonta hymyään ja Ruth tuikkasi tuttipullon vauvan suuhun.
Jaques rakasti työtään, eikä suostunut olemaan yhtäkään päivää -lukuun ottamatta vapaapäiviä- poissa töistä. Judithin hoitaminen jäi suurelta osin Ruthin harteille. Hän ei kuitenkaan valittanut. Hän itsehän oli lasta halunnut ja lupautunut siitä huolehtimaan.
Judith tuhisi Ruthin sylissä ja Ruth kantoi pikkuisen vauvan yläkertaan ja kehtoon.
Nyt hänellä olisi muutaman tunnin lepohetki, ennen kuin Judith kaipaisi taas maitoa. Hän vei täyttyneen roskapussin pihalle, nappasi päivän lehden ja syventyi lukemaan sitä terassin puisella tuolilla.
Puhelin pirisi. Jos se on äiti lyön luurin korvaan Ruth ajatteli tarttuessaan luuriin.
- " Ruth La Franco "
Heleä naisääni toivotti hyvää huomenta ja Ruthin kasvot kääntyivät hymyyn. Hänen ystävätterensä Emmi soitti ja tiedusteli kuulumisia. Ruth kertoi olleensa kovin kiireinen viime päivinä, sillä Judith kasvoi vinhaa vauhtia ja tarvitsi maitopulloa muutaman tunnin välein.
Jaques palasi töistä ja hänen hymynsä ylsi korviin asti.
- " Mikäs sinulla on " Ruth kysäisi vitsikkäästi miehensä astuessa ovesta sisään.
- " Ei mikään, ei niin mikään " Jaques vastasi ja hymyili edelleen.
- " Sain bonuksen " Hän lopulta sanoi.
- " Paljo.. paljon.. paljonko? " Ruth sopersi.
- " 10 000 simoleonia "
Ruth kiljaisi.
- " Sehän on kamalan paljon "
Jaques nyökkäsi ja he hymyilivät toisilleen.
- " Missä nuppu on? " Jaques kysyi ja vaistomaisesti katsoi portaisiin.
- " Nukkumassa " Ruth vastasi ja kietoi kätensä miehen harteille.
Jaques ja Ruth päättivät yhteistuumin hankkia bonusrahoilla porealtaan takapihalleen.
- " Sopii kauniisti " Ruth tuumasi kummankin ihastellessa puutarhaansa.
Judithin itku kantautui heidän korviinsa ja Ruth oli kääntymässä ympäri.
- " Lepää sinä, minä hoidan " Jaques sanoi ja juoksi ovesta sisälle.
Ruth seisoi hetken hölmistyneenä paikoillaan ja astui sitten varovasti porealtaan lämpöiseen veteen.
Vesi huuhtoi hänen kipeytyneitä jalkojaan ja Ruth haukkoi henkeä nautinnon vallatessa mielen. Hän ummisti silmänsä eikä huomannut ajan kulua.
- " Ahhmnn prrsst " Ruth äännähti ja pärskäisi vedet suustaan.
Jaques naurahti ja heitti toisen lastin vettä Ruthin päälle. He nauroivat ja läiskivät vettä toistensa päälle kuin pahaiset kakarat.
Illan tummuessa he kulkivat kohti keittiötä vierivieressä ja onnellisina.
Ruth aloitti illallisen valmistuksen, kunnes Judithin itku keskeytti hänet.
- " Minä haen " Ruth kiiruhti sanomaan, ennen kuin Jaques ehti suutaan avata.
Jaques jatkoi juustopastan keittoa ja pian jo Ruth kantoi pikkuisen Judithin alakertaan.
- " Hei pikkuinen " Jaques leperteli Judithille.
Judith hymyili, hänen pienet hennot jalat venyivät ja kädet kasvoivat. Hän kohosi ilmaan suunnattoman valkoisen valon sädehtiessä ympärillään ja kasvoi taaperoksi vanhempiensa huudahduksien saattelemana.
- " Oi! " Ruth henkäisi kun Judith laskeutui hänen syliinsä ja puristi kätensä tämän ympärille.
Judith oli kaikeksi onneksi suhteellisen helppohoitoinen taapero. Hän ei pahemmin yöllä herätellyt vaan antoi vanhempiensa kerätä voimia seuraavaa päivää varten.
Aamulla Ruth heräsi jonkin karjuessa sängyn päädyssä.
- " Aivan niin Judith, aamiaista " Ruth sanoi, nousi satiinimekossaan ja kaappasi Judithin kainaloonsa.
Jaques oli onneksi jättänyt muroja pöydälle, joten Ruthin ei tarvinnut valmistaa itselleen ruokaa. Hän tuikkasi tuttipullon kiljuvaan suuhun, istuutui itse pöydän ääreen, siirsi murokupin lähemmäksi ja ajatteli millaista elämä oli ennen Judithia.
- " Nal-le " Ruth tavasi.
- " Nlalle " Judith tuumasi ja sekä Jaques että Ruth nauroivat.
Judith oli oppinut nopeasti käymään potalla, eikä puhumisessakaan mitään suurempia vaikeuksia ollut.
Ruthin aika kului kuin siivillä. Itselleen hänellä ei pahemmin aikaa riittänyt mutta eipä hän siitä pahemmin piitannut. Nyt hänellä vihdoinkin oli lapsi, joka täytti hänen kaikki toiveensa.
Ruth oli niin keskittynyt pieneen taaperoonsa, ettei ollut huomannut väsymystään ja ajoittain toistuvaa huonovointisuutta.
Kesken Judithin kylvetyksen Ruth parahti. Hänen oli aivan mahdoton jatkaa Judithin kylvetystä, niin kovasti hänen mahaansa kivisti. Hän laski Judithin maahan ja tämä katseli kummissaan äitinsä vaikerointia ja konttasi hänen jalkoihin. Kyyneleet valuivat Ruthin poskille ja hän huomasi heiluttavansa hysteerisesti käsiään. Hänen mahansa kasvoi ja kasvoi. Ruth sulki silmänsä ja laski kätensä suuren, pyöreän mahan päälle. Hän huokaisi syvään ja kaappasi Judithin syliinsä.
- " Noniin Judith pikkuinen, nousehan ylös "
Jaques talutti pientä Judithia ympäri lastenhuonetta.
Potalla käynti ja puhuminen sujuivat jo mainiosti, mutta kävelemään ei Judith millään ollut suostunut.
Jaques oli pyytänyt töistä muutaman vapaapäivän, jotta Ruth voisi hieman levätä mahansa kanssa. Ruth makasi olohuoneen nojatuolissa, katseli saippuasarjaa ja hieroskeli mahaansa. Hän hymyili itsekseen ja tunsi olonsa onnelliseksi. Jaques puolestaan yritti kärsivällisesti saada Judithia pysymään omilla jaloillaan. Vaikeata se oli, mutta pitkän aikaa jatkunut ahkera kävely tuotti lopulta tulosta ja Jaques huokasi helpotuksesta.
- " Ruth, tulehan katsomaan " Hän hihkaisi yläkerrasta.
Ruth nousi vastahakoisesti. Olisinpa saanut levätä vielä hetken, hän mietti kipittäessään yläkertaan. Lastenhuoneen ovi oli levällään ja Ruth kurkisti sisään.
- " Voi Judith " Ruth hymähti kun hän näki taaperonsa ottavan ensimmäiset askeleensa – ilman avustusta.
Jaques siirtyi ovelle ja hieroi Ruthin mahaa.
- " Komea poika siitä tulee " Jaques jatkoi hieroen yhä Ruthin pyöreätä mahaa.
- " Mitä jos se onkin tyttö? " Ruth kysäisi pelästyneenä.
- " Ei " Jaques vastasi
- " Poika se on " Hän hymyili vaitonaiselle vaimolleen ja kääntyi katsomaan Judithia.
Ruth oli hiljainen. Hän tiesi miehensä toivovan kovasti poikaa, mutta mitä jos lapsi olisikin tyttö. Hylkäisikö Jaques hänet, jäisikö hän oman onnensa nojaan kahden pienen lapsen kanssa.
Nämä ajatukset mukanaan Ruth vaipui levottomaan uneen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ihanaaaa
No,siinähän se olikin :)
JATKOA ÄKKIÄ !!!!!!!!!!!! PLEASE !?!?!?!?
Sisi sun on ihan pakko jaktaa tota tarinaa! Se on mahottoman hyvä! Luin sen tänään kokonaan, eikä mikään jäänyt siinä epäselväksi! Parhain koko palstalla.