PEDOFILIA

Voi että miten kauheaa. Sitä tapahtuu paljon, ja jokainen kerta on suuri onnettomuus uhrille.

Mantatyttö kirjoitti:

Voi että miten kauheaa. Sitä tapahtuu paljon, ja jokainen kerta on suuri onnettomuus uhrille.

Minkäs teen kun on tapahtunut jo vuosia sitten. En voi auttaa itseäni muulla kuin unohtamalla kärsimäni pahan..

Sussi....... kirjoitti:

Minkäs teen kun on tapahtunut jo vuosia sitten. En voi auttaa itseäni muulla kuin unohtamalla kärsimäni pahan..

Mua on myös käytetty hyväks monta vuotta. Mut kysympä vaan miten sellasen voi unohtaa? Vaikka asioista on kulunu aikaa elän niitä monta kertaa viikossa fyysisesti uudestaan takaumina. Ja en kestä kosketusta edelleenkään. Vihaan myös seksuaallisuutta ja seksiä yli kaiken. Mikä aiheuttaa tosi paljon ongelmia tässä seksiä pursuavassa maailmassa. Oksennan pelkistä leffoista, mainoksista, naistenlehdistä yms. En pysty elämään ollenkaan normaalia elämää. Ja vaikka oon yrittäny unohtaa ei onnistu kaikki kietoutuu jotenki noihin traumoihin Mulla on myös miljoona mielenterveys diagnoosia mm.dissosiaatiohäiriö, vakava anoreksia ja vakava masennus. Oon ollu viimeset 3 vuotta jatkuvasti sairaalassa. (somaattisissa letkuissa ja psykiatrisissa).
Ja kyllä oon katkera, jos saisin haluisin samurai- miekan ja nirhaisin pedifiilien kaulavaltimot auki. Tuhota koska neki tekee viattomien ihmisten elämästä helvetin mikä on pahempi asia ku kuolema, ainakin musta
Kiitos ja ylistys.

Mä... kirjoitti:

Mua on myös käytetty hyväks monta vuotta. Mut kysympä vaan miten sellasen voi unohtaa? Vaikka asioista on kulunu aikaa elän niitä monta kertaa viikossa fyysisesti uudestaan takaumina. Ja en kestä kosketusta edelleenkään. Vihaan myös seksuaallisuutta ja seksiä yli kaiken. Mikä aiheuttaa tosi paljon ongelmia tässä seksiä pursuavassa maailmassa. Oksennan pelkistä leffoista, mainoksista, naistenlehdistä yms. En pysty elämään ollenkaan normaalia elämää. Ja vaikka oon yrittäny unohtaa ei onnistu kaikki kietoutuu jotenki noihin traumoihin Mulla on myös miljoona mielenterveys diagnoosia mm.dissosiaatiohäiriö, vakava anoreksia ja vakava masennus. Oon ollu viimeset 3 vuotta jatkuvasti sairaalassa. (somaattisissa letkuissa ja psykiatrisissa).
Ja kyllä oon katkera, jos saisin haluisin samurai- miekan ja nirhaisin pedifiilien kaulavaltimot auki. Tuhota koska neki tekee viattomien ihmisten elämästä helvetin mikä on pahempi asia ku kuolema, ainakin musta
Kiitos ja ylistys.

Lue lisää

Voi sinua.
Minunkin tyttöäni käytti lähiomainen hyväksi kun hän oli pieni. Ei maannut suoranaisesti hänen kanssaan, mutta riisui hänet ja kopeloi,tyydytti itseään lapsen nähden. Sitä kesti pari vuotta. Se riitti samanlaisiin oireisiin kuin sinulla: hän ei siedä nähdä elokuvia joissa on seksiä, ei siedä musiikkia jossa on seksiä, ei siedä kosketusta. Hänellä on tosi paha olo, kun muut seurustelevat ja jutttelevat poikakavereistaan ja hän inhoaa miehiä, poikia.
Miten ihmeessä joku voi tehdä tuollaista?

Marjuska... kirjoitti:

Voi sinua.
Minunkin tyttöäni käytti lähiomainen hyväksi kun hän oli pieni. Ei maannut suoranaisesti hänen kanssaan, mutta riisui hänet ja kopeloi,tyydytti itseään lapsen nähden. Sitä kesti pari vuotta. Se riitti samanlaisiin oireisiin kuin sinulla: hän ei siedä nähdä elokuvia joissa on seksiä, ei siedä musiikkia jossa on seksiä, ei siedä kosketusta. Hänellä on tosi paha olo, kun muut seurustelevat ja jutttelevat poikakavereistaan ja hän inhoaa miehiä, poikia.
Miten ihmeessä joku voi tehdä tuollaista?

Lue lisää

Ai en siis oo ainoo(ikävä kyllä). Koen aina olevani täysin epänormaali ja ainoo. Minkä ikänen sun tyttö muuten on? Ite oon 18v.
En myöskään voi sietää miehiä, poikia. Mut se johtuu myös siitä et joka puolel on aina kaikkii saatanan kourijoit(varsinki sairaalois), jotka vaan tuhoo lisää(lisää saastavuus fiilistä mikä johtaa viiltelyyn yms). Joskus tuntuu et ihmisten on mahdoton tajuta et lääppiminen on kielletty ja jos muhun koskee saa vaan turpaan.
En oo koskaan tajunnu kyseisiä ihmisiä enkä koskaan haluukkaan tajuta...se on jotain niin sairasta ja kuvottavaa.

Mä... kirjoitti:

Ai en siis oo ainoo(ikävä kyllä). Koen aina olevani täysin epänormaali ja ainoo. Minkä ikänen sun tyttö muuten on? Ite oon 18v.
En myöskään voi sietää miehiä, poikia. Mut se johtuu myös siitä et joka puolel on aina kaikkii saatanan kourijoit(varsinki sairaalois), jotka vaan tuhoo lisää(lisää saastavuus fiilistä mikä johtaa viiltelyyn yms). Joskus tuntuu et ihmisten on mahdoton tajuta et lääppiminen on kielletty ja jos muhun koskee saa vaan turpaan.
En oo koskaan tajunnu kyseisiä ihmisiä enkä koskaan haluukkaan tajuta...se on jotain niin sairasta ja kuvottavaa.

Lue lisää

Minun tyttöni on 22 v. Hänellä on niin samanlaiset oireet kuin sinulla, samanlaiset tunteet miehiä kohtaan. Yllätyin kun kirjoitit niin kuin hän olisi kirjoittanut. Oletko kertonut äidillesi mitä sinulle tapahtui? Onko hän osannut auttaa sinua?
Minulle oli niin kauheaa saada tietää, että tytölleni on tehty niin. Olin raivoissani, olin vihainen, syytin itseäni kun en ollut huomannut mitään...se oli todella kauheaa. Mutta olen yrittänyt auttaa häntä paljon. Hän käy terapiassa ja toivon että se auttaa.
Pahinta minusta on se, että pelkään hyväksikäytön vaikuttavan pysyvästi niin, ettei hän koskaan pysty solmimaan normaalia suhdetta mieheen, ei pysty rakastumaan. Mutta terapeutti sanoi, että usein kun vastaan tulee ymmärtäväinen mies, kun siis todella rakastuu, ne pahat asiat voittaa vähitellen ja pystyy luottamaan. Minä uskon, että Sinulle ja tyttärelleni käy niin. Ihan totta minä uskon...
Yritä pärjätä.

Marjuska kirjoitti:

Minun tyttöni on 22 v. Hänellä on niin samanlaiset oireet kuin sinulla, samanlaiset tunteet miehiä kohtaan. Yllätyin kun kirjoitit niin kuin hän olisi kirjoittanut. Oletko kertonut äidillesi mitä sinulle tapahtui? Onko hän osannut auttaa sinua?
Minulle oli niin kauheaa saada tietää, että tytölleni on tehty niin. Olin raivoissani, olin vihainen, syytin itseäni kun en ollut huomannut mitään...se oli todella kauheaa. Mutta olen yrittänyt auttaa häntä paljon. Hän käy terapiassa ja toivon että se auttaa.
Pahinta minusta on se, että pelkään hyväksikäytön vaikuttavan pysyvästi niin, ettei hän koskaan pysty solmimaan normaalia suhdetta mieheen, ei pysty rakastumaan. Mutta terapeutti sanoi, että usein kun vastaan tulee ymmärtäväinen mies, kun siis todella rakastuu, ne pahat asiat voittaa vähitellen ja pystyy luottamaan. Minä uskon, että Sinulle ja tyttärelleni käy niin. Ihan totta minä uskon...
Yritä pärjätä.

Lue lisää

No mulla on ollu vähän huonommat lähtökohdat alkujaan ku sun tyttärellä. Kuulostat hyvältä äidiltä. Mistä niit saa, tahtoo uuden elämän. Mulla on ollu aina tosi huonot välit mutsiin, en koskaan oo ajatellu et se (tai kukaan)välittäis musta. Ei sillä oo koskaan ollu aikaa mulle johtuen meiän perhehelvetistä. Mua on hakattu ja yritetty tappaa koko elämän ajan kotona. Tosin opin tappelemaan pikkuhiljaa ja lyömään takas.
Mut asiaan muistan ikuisesti ja täydellisesti kuinka yritin ala-asteella mainita ekasta kerrasta mutsille itkua niellen, mutta sillä ei ollu aikaa mulle. Tajusin vaan sen et mun pitää kestää kaikki asiat, kaikki on normaalii ja ainoastaan mussa on se vika et en kestä. Joten kestin monta vuotta paskaa. Enkä tajunnu et siin oli mitään epänormaalii.
Jotain on tapahtunu kyllä jo 4 vuotiaana koska pelkäsin jo sillon raisikaamisen tapasta. Mut siit en tiedä enempää.
Sit yritin ekaa itsaria ja jouduin suljetulle(ja siin kiertees oon edelleen). Sit mutsille soitettiin ja kerrottiin ja se tais jopa järkyttyy ja huomata mun olemassa olon.
17- vuotiaana tajusin vihdoin et perkele mua on käytetty hyväks ja sillon soitin ja itkin mutsille puhelimessa jotain sekavaa suljetulla ku olin. Mut en tiiä, must tuntuu et se ei usko mua. Mähän olin niin vahva ja terve ja normaali lapsi/nuori(siihen saakka kunnes löysin itteni sairaalasta teholta ja letkuist). Vaikka todellisuudes olin oireillu vuosia. Se kieltää sen et mun traumat olis aiheuttanu mun sairaudet. Sillä on jotain omia ihme keksintöjä mun oireilulle. Se kieltää asiat, ettei tarvis kokee syyllisyyttä.
Terapiaa en voi saada koska oon liian sairas, oon kuulemma jatkuvassa itsemurha vaarassa. Omaan tulevaisuuteen en usko. Vaikka parantuisin jonkun ihmeen kautta nyt, oon jo tuhonnu mun sisäelimet anoreksialla. Tutkittu ja todettu.
Muuten tiedän mun yhen kaverin joka on hyväksikäytetty ja kokenu asiat niinku minä ja tadaa elää tällä hetkellä parisuhteessa. Mahdollista se on terapian avulla. Kannattaa uskoa. Toivottavasti sun tyttö saa käsiteltyä asiat kunnolla

Mä... kirjoitti:

No mulla on ollu vähän huonommat lähtökohdat alkujaan ku sun tyttärellä. Kuulostat hyvältä äidiltä. Mistä niit saa, tahtoo uuden elämän. Mulla on ollu aina tosi huonot välit mutsiin, en koskaan oo ajatellu et se (tai kukaan)välittäis musta. Ei sillä oo koskaan ollu aikaa mulle johtuen meiän perhehelvetistä. Mua on hakattu ja yritetty tappaa koko elämän ajan kotona. Tosin opin tappelemaan pikkuhiljaa ja lyömään takas.
Mut asiaan muistan ikuisesti ja täydellisesti kuinka yritin ala-asteella mainita ekasta kerrasta mutsille itkua niellen, mutta sillä ei ollu aikaa mulle. Tajusin vaan sen et mun pitää kestää kaikki asiat, kaikki on normaalii ja ainoastaan mussa on se vika et en kestä. Joten kestin monta vuotta paskaa. Enkä tajunnu et siin oli mitään epänormaalii.
Jotain on tapahtunu kyllä jo 4 vuotiaana koska pelkäsin jo sillon raisikaamisen tapasta. Mut siit en tiedä enempää.
Sit yritin ekaa itsaria ja jouduin suljetulle(ja siin kiertees oon edelleen). Sit mutsille soitettiin ja kerrottiin ja se tais jopa järkyttyy ja huomata mun olemassa olon.
17- vuotiaana tajusin vihdoin et perkele mua on käytetty hyväks ja sillon soitin ja itkin mutsille puhelimessa jotain sekavaa suljetulla ku olin. Mut en tiiä, must tuntuu et se ei usko mua. Mähän olin niin vahva ja terve ja normaali lapsi/nuori(siihen saakka kunnes löysin itteni sairaalasta teholta ja letkuist). Vaikka todellisuudes olin oireillu vuosia. Se kieltää sen et mun traumat olis aiheuttanu mun sairaudet. Sillä on jotain omia ihme keksintöjä mun oireilulle. Se kieltää asiat, ettei tarvis kokee syyllisyyttä.
Terapiaa en voi saada koska oon liian sairas, oon kuulemma jatkuvassa itsemurha vaarassa. Omaan tulevaisuuteen en usko. Vaikka parantuisin jonkun ihmeen kautta nyt, oon jo tuhonnu mun sisäelimet anoreksialla. Tutkittu ja todettu.
Muuten tiedän mun yhen kaverin joka on hyväksikäytetty ja kokenu asiat niinku minä ja tadaa elää tällä hetkellä parisuhteessa. Mahdollista se on terapian avulla. Kannattaa uskoa. Toivottavasti sun tyttö saa käsiteltyä asiat kunnolla

Lue lisää

pahoillani,koska lapsuutesi on tuhottu.

Lisäksi muutenkin on elämäsi ollut todella vaikeaa ja taatusti juuri kokemustesi vuoksi.

Silti uskon,että myös sinulle on "varattuna" parempaa ja ihmisarvoista elämää tulevaisuudessa.

Omaat selvästi empaattisuutta ja muutoinkin olet erittäin fiksusti asioita ymmärtävä nuori.
Toivottavasti saat ympärillesi aidon ja turvallisen tukiryhmän,esim,vertaistukihenkilöt olisivat sinun jälkeesi tunteittesi parhaita "asiantuntijoita".

Itse olen ns.ulkopuolinen ja "maallikko",mutta kolmen lapsen isänä tiedän mitä vihaa ja katkeruutta tuntisin,jos lapseni tai tulevaisuudessa heidän lapsensa tällaisen kohtalon joutuisivat kokemaan.

Toivon sinulle paranemista ja toipumista sekä fyysisitä että henkistä sairauksista,jotka sinua piinaa.

Sen kyllä voin vannoa,että sinulla on täällä koneiden takana ystäviä,jotka ovat ajatuksissaan sinua tukemassa aivan vilpittömin mielin,joten aivan yksin sinun ei tarvitse kaikkea kuormaasi kantaa.
Vaikea vain on vain olla avuksi oikealla tavalla,ettei avuksi ja kannustukseksi tarkoitetut sanat tahattomastikaan aiheuta lisämielipahaa ja kärsimystä.

Lisäksi aina joskus joku katkera tyyppi saattaa sabotoida ketjuja jossa asiaa käsitellään.

emw34 kirjoitti:

pahoillani,koska lapsuutesi on tuhottu.

Lisäksi muutenkin on elämäsi ollut todella vaikeaa ja taatusti juuri kokemustesi vuoksi.

Silti uskon,että myös sinulle on "varattuna" parempaa ja ihmisarvoista elämää tulevaisuudessa.

Omaat selvästi empaattisuutta ja muutoinkin olet erittäin fiksusti asioita ymmärtävä nuori.
Toivottavasti saat ympärillesi aidon ja turvallisen tukiryhmän,esim,vertaistukihenkilöt olisivat sinun jälkeesi tunteittesi parhaita "asiantuntijoita".

Itse olen ns.ulkopuolinen ja "maallikko",mutta kolmen lapsen isänä tiedän mitä vihaa ja katkeruutta tuntisin,jos lapseni tai tulevaisuudessa heidän lapsensa tällaisen kohtalon joutuisivat kokemaan.

Toivon sinulle paranemista ja toipumista sekä fyysisitä että henkistä sairauksista,jotka sinua piinaa.

Sen kyllä voin vannoa,että sinulla on täällä koneiden takana ystäviä,jotka ovat ajatuksissaan sinua tukemassa aivan vilpittömin mielin,joten aivan yksin sinun ei tarvitse kaikkea kuormaasi kantaa.
Vaikea vain on vain olla avuksi oikealla tavalla,ettei avuksi ja kannustukseksi tarkoitetut sanat tahattomastikaan aiheuta lisämielipahaa ja kärsimystä.

Lisäksi aina joskus joku katkera tyyppi saattaa sabotoida ketjuja jossa asiaa käsitellään.

Lue lisää

pedokokokemuksistaan kirjoittelevat ovat useimmiten provoilijoita,senverran kipeitä kokemuksia ettei niistä noin vain tuntemattomille kerrota edes nimettömänä!

nämä netissä kirjoitti:

pedokokokemuksistaan kirjoittelevat ovat useimmiten provoilijoita,senverran kipeitä kokemuksia ettei niistä noin vain tuntemattomille kerrota edes nimettömänä!

... noin? Tällä kertaa minusta vaikuttaa vahvasti siltä, että sekä tämän että tuon alemman ketjun aloitukset on tehty vakavassa mielessä. Niissä on sellaista rosoisuutta ja koskettavuutta, jota on erittäin vaikea jäljitellä. Me ihmiset käytämme monenlaisia puolustusmekanismeja, kun haluamme suojella omaa sisintämme. Kieltäminen on yksi yleisimmistä.

Angiina kirjoitti:

... noin? Tällä kertaa minusta vaikuttaa vahvasti siltä, että sekä tämän että tuon alemman ketjun aloitukset on tehty vakavassa mielessä. Niissä on sellaista rosoisuutta ja koskettavuutta, jota on erittäin vaikea jäljitellä. Me ihmiset käytämme monenlaisia puolustusmekanismeja, kun haluamme suojella omaa sisintämme. Kieltäminen on yksi yleisimmistä.

Lue lisää

silloin tällöin,ei tosipedofiilin uhri siitä jaksa kirjoitella netissä,usko pois!
Älä muuten usko kaikkea muutakaan täällä kirjoitettua,neti on sosiopaattien taivas!

toistuvat kirjoitti:

silloin tällöin,ei tosipedofiilin uhri siitä jaksa kirjoitella netissä,usko pois!
Älä muuten usko kaikkea muutakaan täällä kirjoitettua,neti on sosiopaattien taivas!

Sinun ei tarvitse ainakaan minusta huolta kantaa. Omaan riittävän arvostelukyvyn. Vaikka tällä kertaa taitaakin olla tosi kyseessä, niin useinhan se, onko joku palstoilla kerrottu objektiivisesti totta vai ei, on sivuseikka. Siitä huolimatta voidaan esimerkiksi käsitellä tosia tunteita.

Angiina kirjoitti:

Sinun ei tarvitse ainakaan minusta huolta kantaa. Omaan riittävän arvostelukyvyn. Vaikka tällä kertaa taitaakin olla tosi kyseessä, niin useinhan se, onko joku palstoilla kerrottu objektiivisesti totta vai ei, on sivuseikka. Siitä huolimatta voidaan esimerkiksi käsitellä tosia tunteita.

Lue lisää

on heti jokaisella muka kokemuksia tai ainakin tädin kummin kaimalla,sairas kiinnostus pervoaiheisiin näillä palstoilla!

ilmestyy kirjoitti:

on heti jokaisella muka kokemuksia tai ainakin tädin kummin kaimalla,sairas kiinnostus pervoaiheisiin näillä palstoilla!

tällä kirjoituksellasi oikein ajat takaa.

Onko sillä väliä,jos kaikki kirjoittelu täällä ei ole aivan yksyhteen tapahtumien tai kokemusten suhteen.

Ainakin minulle minkä tahansa asian esiinotto keskusteluun on aloittajan/osaaottavien keskustelijoiden sisäisen "pakon"tai"-minän" purkautumiskeino vaikka tapaus sinällään ei kaikin osin olisikaan yksyhteen todellisen kokemuksen kanssa.


Mitään en menetä itsestäni vaikka otan osaa kerrottuihin asioihin 'tosissäni' ja myötäelämällä kirjoittajan tuntemusten kanssa.

Eikä kai sinunkaan"tehtäväsi"täällä palstalla ole vain kapuloiden heittäminen ja keskustelun kaataminen pelkkään tämäntyyppiseen turhanpäiväiseen selittelyyn(tyyliin kana vai muna,kala vai lintu)asian vierestä.

Saattaahan olla,että on lisäksi useita sellaisia hiljaisia sivustaseuraajia tämän tyyppisien aioiden kyseenollessa,että jo heidänkin vuokseen toivoisi,että ei toimita saati tuomita kenenkään kirjoituksia "mustatuntuu" perustein asiattomiksi provoiksi.

Sinun suhtautumisesi on verrannollinen erään kirjoittajan oman äidin suhtautumiseen lapsensa hyväksikäytön kieltämisessä ja siten syylistäen ja lisäten tuskaa,joka jo inhimillisesti katsottuna on liian raskas kenen tahansa kantaa,saati sitten syyttömän lapsen/nuoren tai vaikka aikuisen,joka on tullut raiskatuksi tai johon muuten kohdistuu seksuaalista ahdistelua ja hyväksikäyttöä missä muodossa tahansa.

Sanot esim.tämän aiheen (aloituksen)olevan pervoilua.Vaikka olen ilman akateemista koulutusta,niin sen tiedän varmasti että tämä ketju ei ole pervoilua vähäisimmässäkään määrin,olet kyllä todella hukassa käsitteitesi kanssa.

emw34 kirjoitti:

tällä kirjoituksellasi oikein ajat takaa.

Onko sillä väliä,jos kaikki kirjoittelu täällä ei ole aivan yksyhteen tapahtumien tai kokemusten suhteen.

Ainakin minulle minkä tahansa asian esiinotto keskusteluun on aloittajan/osaaottavien keskustelijoiden sisäisen "pakon"tai"-minän" purkautumiskeino vaikka tapaus sinällään ei kaikin osin olisikaan yksyhteen todellisen kokemuksen kanssa.


Mitään en menetä itsestäni vaikka otan osaa kerrottuihin asioihin 'tosissäni' ja myötäelämällä kirjoittajan tuntemusten kanssa.

Eikä kai sinunkaan"tehtäväsi"täällä palstalla ole vain kapuloiden heittäminen ja keskustelun kaataminen pelkkään tämäntyyppiseen turhanpäiväiseen selittelyyn(tyyliin kana vai muna,kala vai lintu)asian vierestä.

Saattaahan olla,että on lisäksi useita sellaisia hiljaisia sivustaseuraajia tämän tyyppisien aioiden kyseenollessa,että jo heidänkin vuokseen toivoisi,että ei toimita saati tuomita kenenkään kirjoituksia "mustatuntuu" perustein asiattomiksi provoiksi.

Sinun suhtautumisesi on verrannollinen erään kirjoittajan oman äidin suhtautumiseen lapsensa hyväksikäytön kieltämisessä ja siten syylistäen ja lisäten tuskaa,joka jo inhimillisesti katsottuna on liian raskas kenen tahansa kantaa,saati sitten syyttömän lapsen/nuoren tai vaikka aikuisen,joka on tullut raiskatuksi tai johon muuten kohdistuu seksuaalista ahdistelua ja hyväksikäyttöä missä muodossa tahansa.

Sanot esim.tämän aiheen (aloituksen)olevan pervoilua.Vaikka olen ilman akateemista koulutusta,niin sen tiedän varmasti että tämä ketju ei ole pervoilua vähäisimmässäkään määrin,olet kyllä todella hukassa käsitteitesi kanssa.

Lue lisää

olen kyllä kanssasi noissa asioissa. Pedofilia, insesti ja raiskaukset ovat niin järkyttäviä asioita, että provoksi ja pervoiluksi niiden käsittelemisen vääntäminen saa minulla niskakarvat pystyyn.
Olkoonkin että joku saattaa ottaa osaa keskusteluun leikillään, mutta he joilla on omakohtaisia kokemuksia tai lähipiirissä ovat joutuneet seuraamaan tällaisa murhenäytelmiä, ansaitsevat kyllä kaiken mahdollisen tuen mitä vain mistään ikinä voi saada.

Kyllä täällä netissäkin voi puhua omista kokemuksistaan ja tuntemuksistaan, en usko että kaikki kirjoittajat olisivat kyynisiä sadunsepittäjiä, joskin he jotka noita kitkeriä arvostelujaan heittelevät, saattavat niitä ollakin.

taikis kirjoitti:

olen kyllä kanssasi noissa asioissa. Pedofilia, insesti ja raiskaukset ovat niin järkyttäviä asioita, että provoksi ja pervoiluksi niiden käsittelemisen vääntäminen saa minulla niskakarvat pystyyn.
Olkoonkin että joku saattaa ottaa osaa keskusteluun leikillään, mutta he joilla on omakohtaisia kokemuksia tai lähipiirissä ovat joutuneet seuraamaan tällaisa murhenäytelmiä, ansaitsevat kyllä kaiken mahdollisen tuen mitä vain mistään ikinä voi saada.

Kyllä täällä netissäkin voi puhua omista kokemuksistaan ja tuntemuksistaan, en usko että kaikki kirjoittajat olisivat kyynisiä sadunsepittäjiä, joskin he jotka noita kitkeriä arvostelujaan heittelevät, saattavat niitä ollakin.

Lue lisää

joutuisi kyseisten rikosten uhreiksi.Kaikki apu mikä saatavissa on,olisi heille annettava.Pedofilia kammottava rikos ihmisyyttä vastaan.

Mä... kirjoitti:

No mulla on ollu vähän huonommat lähtökohdat alkujaan ku sun tyttärellä. Kuulostat hyvältä äidiltä. Mistä niit saa, tahtoo uuden elämän. Mulla on ollu aina tosi huonot välit mutsiin, en koskaan oo ajatellu et se (tai kukaan)välittäis musta. Ei sillä oo koskaan ollu aikaa mulle johtuen meiän perhehelvetistä. Mua on hakattu ja yritetty tappaa koko elämän ajan kotona. Tosin opin tappelemaan pikkuhiljaa ja lyömään takas.
Mut asiaan muistan ikuisesti ja täydellisesti kuinka yritin ala-asteella mainita ekasta kerrasta mutsille itkua niellen, mutta sillä ei ollu aikaa mulle. Tajusin vaan sen et mun pitää kestää kaikki asiat, kaikki on normaalii ja ainoastaan mussa on se vika et en kestä. Joten kestin monta vuotta paskaa. Enkä tajunnu et siin oli mitään epänormaalii.
Jotain on tapahtunu kyllä jo 4 vuotiaana koska pelkäsin jo sillon raisikaamisen tapasta. Mut siit en tiedä enempää.
Sit yritin ekaa itsaria ja jouduin suljetulle(ja siin kiertees oon edelleen). Sit mutsille soitettiin ja kerrottiin ja se tais jopa järkyttyy ja huomata mun olemassa olon.
17- vuotiaana tajusin vihdoin et perkele mua on käytetty hyväks ja sillon soitin ja itkin mutsille puhelimessa jotain sekavaa suljetulla ku olin. Mut en tiiä, must tuntuu et se ei usko mua. Mähän olin niin vahva ja terve ja normaali lapsi/nuori(siihen saakka kunnes löysin itteni sairaalasta teholta ja letkuist). Vaikka todellisuudes olin oireillu vuosia. Se kieltää sen et mun traumat olis aiheuttanu mun sairaudet. Sillä on jotain omia ihme keksintöjä mun oireilulle. Se kieltää asiat, ettei tarvis kokee syyllisyyttä.
Terapiaa en voi saada koska oon liian sairas, oon kuulemma jatkuvassa itsemurha vaarassa. Omaan tulevaisuuteen en usko. Vaikka parantuisin jonkun ihmeen kautta nyt, oon jo tuhonnu mun sisäelimet anoreksialla. Tutkittu ja todettu.
Muuten tiedän mun yhen kaverin joka on hyväksikäytetty ja kokenu asiat niinku minä ja tadaa elää tällä hetkellä parisuhteessa. Mahdollista se on terapian avulla. Kannattaa uskoa. Toivottavasti sun tyttö saa käsiteltyä asiat kunnolla

Lue lisää

Kuule..
Sinun elämä on ollut kovaa. Sinä olet selviytyjä kuitenkin. Olet selvinnyt monista vastoinkäymisistä. Niin kuin minun tyttöni sanoo, loppujen lopuksi se selviäminen kaikesta lähtee itsestä. Vaikka ympärillä olisi sata auttajaa ja välittävä mutsi, niin sinä itse olet itsesi voima. Kyllä tuon asian kuuleminen on varmasti äitiäsi järkyttänyt tosi paljon. Joskus vaan aikuisilla on niin paljo omia ongelmia, ettei jaksa enää hoitaa lasta. Se on lasta kohtaan niin väärin, mutta niin vain on, voimat loppuu. Onneksi minulla on ollut paljon voimaa, onnellinen oma lapsuus ja aviomies, joka välittää, vaikka ei nyt taida ihan rakastaa enää.
Mutta koska olen itse vahva, olen jaksanut tukea lastani ja ymmärtää. Mutta en tunne että olisin siinä niin hyvin onnistunut, vaikka olenkin yrittänyt kaikkeni.
Joskus näin vaikeissa asioissa eniten voi auttaa ihminen, joka ei ole niin "lähellä", joka on vaikkapa joku hyvä ystävä tai ammattiauttaja.
Kyllä minä uskon että selviät. Ihmisen elämä on välillä kovaa, tosi KOVAA, mutta välillä se on ihanaa, välillä erittäin ihanaa. Niin se on ollut minullakin. Ihmisen onni lähtee pienistä asioista, pienen pienistä asioista. Niitä pitää kerätä, niistä se kertyy.
Kyllä sinä selviät, ihan varmasti.

nämä netissä kirjoitti:

pedokokokemuksistaan kirjoittelevat ovat useimmiten provoilijoita,senverran kipeitä kokemuksia ettei niistä noin vain tuntemattomille kerrota edes nimettömänä!

Voi kun ei olisikaan totta tuo mitä olen kirjoittanut. Mutta valitettavasti se on.

nämä netissä kirjoitti:

pedokokokemuksistaan kirjoittelevat ovat useimmiten provoilijoita,senverran kipeitä kokemuksia ettei niistä noin vain tuntemattomille kerrota edes nimettömänä!

En ole provoilija. Ja seuraappa muitakin palstoja missä keskustellaan pedofiliasta. Väitätkö että kaikki uhrit on oikeesti provoja.
Väitätkö että tavallinen ihminen pystyis ees kuvittelemaan saati kirjottamaan niitä vääriä käsityksiä ja inhoja jotka liittyy esim. seksuaalisuuteen, jos ei oo kokenu samaa. Mä en usko koska oon huomannu et ihmiset jotka ei oo kokenu samaa ei todellakaan ymmärrä vaikka haluisivat

Marjuska kirjoitti:

Kuule..
Sinun elämä on ollut kovaa. Sinä olet selviytyjä kuitenkin. Olet selvinnyt monista vastoinkäymisistä. Niin kuin minun tyttöni sanoo, loppujen lopuksi se selviäminen kaikesta lähtee itsestä. Vaikka ympärillä olisi sata auttajaa ja välittävä mutsi, niin sinä itse olet itsesi voima. Kyllä tuon asian kuuleminen on varmasti äitiäsi järkyttänyt tosi paljon. Joskus vaan aikuisilla on niin paljo omia ongelmia, ettei jaksa enää hoitaa lasta. Se on lasta kohtaan niin väärin, mutta niin vain on, voimat loppuu. Onneksi minulla on ollut paljon voimaa, onnellinen oma lapsuus ja aviomies, joka välittää, vaikka ei nyt taida ihan rakastaa enää.
Mutta koska olen itse vahva, olen jaksanut tukea lastani ja ymmärtää. Mutta en tunne että olisin siinä niin hyvin onnistunut, vaikka olenkin yrittänyt kaikkeni.
Joskus näin vaikeissa asioissa eniten voi auttaa ihminen, joka ei ole niin "lähellä", joka on vaikkapa joku hyvä ystävä tai ammattiauttaja.
Kyllä minä uskon että selviät. Ihmisen elämä on välillä kovaa, tosi KOVAA, mutta välillä se on ihanaa, välillä erittäin ihanaa. Niin se on ollut minullakin. Ihmisen onni lähtee pienistä asioista, pienen pienistä asioista. Niitä pitää kerätä, niistä se kertyy.
Kyllä sinä selviät, ihan varmasti.

Lue lisää

Tiedän, et se on itsestä kiinni. Sitä mulle tolkutettiin aina suljetulla ku olin lepareissa nenä-mahaletkuissa: "Me voidaan pitää sua siinä vaikka koko sun elämän ajan, mut sä et parane enne ku parannat ite ittes. Me voidaan ainoastaan auttaa siinä."
Mä oonki yrittäny ihan sikana aina ku oon päässy pois sairaalast ja välil oon jopa ajatellu et voisin elää. Pahimmat oireet on jopa vähentyny. Ei tosin koskaan kestäny kovinkaan monta viikkoo, koska sit tulee aina joku tollo joka tuhoo kaiken tai sit vaan muistan jotain uutta, jokatapauksessa romahdan taas ja herään jostain hiton päikkäristä hiili letkut nenästä ja saan alottaa kaiken alusta. Ku ei kanna niin ei kanna.
Ja nyt oon taas siin pistees yhen tanan kusipään takii. Hajosin ja vedin laskimot auki ranteist.
Kavereit on paljon. 4 tosi läheistä ja loput etäsempiä. Kahta on käytetty hyväks ja ne ymmärtää melkeempä kaiken. Mut pelkään et vedän neki takas alas, joten suojelen niitä pahimmilta asioilta. Ei ne oo mun terapeutteja.
Tarvisin terapeutin tai paremmat aivorakenteet.
Mut kiitti rohkasust. Saa nähä mitä tapahtuu

emw34 kirjoitti:

pahoillani,koska lapsuutesi on tuhottu.

Lisäksi muutenkin on elämäsi ollut todella vaikeaa ja taatusti juuri kokemustesi vuoksi.

Silti uskon,että myös sinulle on "varattuna" parempaa ja ihmisarvoista elämää tulevaisuudessa.

Omaat selvästi empaattisuutta ja muutoinkin olet erittäin fiksusti asioita ymmärtävä nuori.
Toivottavasti saat ympärillesi aidon ja turvallisen tukiryhmän,esim,vertaistukihenkilöt olisivat sinun jälkeesi tunteittesi parhaita "asiantuntijoita".

Itse olen ns.ulkopuolinen ja "maallikko",mutta kolmen lapsen isänä tiedän mitä vihaa ja katkeruutta tuntisin,jos lapseni tai tulevaisuudessa heidän lapsensa tällaisen kohtalon joutuisivat kokemaan.

Toivon sinulle paranemista ja toipumista sekä fyysisitä että henkistä sairauksista,jotka sinua piinaa.

Sen kyllä voin vannoa,että sinulla on täällä koneiden takana ystäviä,jotka ovat ajatuksissaan sinua tukemassa aivan vilpittömin mielin,joten aivan yksin sinun ei tarvitse kaikkea kuormaasi kantaa.
Vaikea vain on vain olla avuksi oikealla tavalla,ettei avuksi ja kannustukseksi tarkoitetut sanat tahattomastikaan aiheuta lisämielipahaa ja kärsimystä.

Lisäksi aina joskus joku katkera tyyppi saattaa sabotoida ketjuja jossa asiaa käsitellään.

Lue lisää

Kiitos ja kumarrus.
Kyl jotenki kirjottaminen auttaa, saa selkiytettyä pään sisältöä. Ku asiat pyörii liikaa päässä ympyrää.
Ja kiva kuulla et jotkut uskoo muhun.

Mä... kirjoitti:

Kiitos ja kumarrus.
Kyl jotenki kirjottaminen auttaa, saa selkiytettyä pään sisältöä. Ku asiat pyörii liikaa päässä ympyrää.
Ja kiva kuulla et jotkut uskoo muhun.

Lue lisää

sinne päin,ole hyvä.

Toivottavasti asiat loksahtavat kohdalleen ja tulet terveeksi.

Sinä ansaitset ja saavutatkin vielä taspainoisen elämän.

Kirjoittaminen on hyvää terapiaa ja pahaa oloa kannattaakin kanavoida sen kautta.

ps.Yritä "kestää"meitä ns.terveitä,jotka kuitenkin olemme niin s..tanan taukkeja hyvin usein.Eli meistä itsekukin olisi terapian tarpeessa kuka enemmän,kuka vielä enemmän.

Mä... kirjoitti:

Tiedän, et se on itsestä kiinni. Sitä mulle tolkutettiin aina suljetulla ku olin lepareissa nenä-mahaletkuissa: "Me voidaan pitää sua siinä vaikka koko sun elämän ajan, mut sä et parane enne ku parannat ite ittes. Me voidaan ainoastaan auttaa siinä."
Mä oonki yrittäny ihan sikana aina ku oon päässy pois sairaalast ja välil oon jopa ajatellu et voisin elää. Pahimmat oireet on jopa vähentyny. Ei tosin koskaan kestäny kovinkaan monta viikkoo, koska sit tulee aina joku tollo joka tuhoo kaiken tai sit vaan muistan jotain uutta, jokatapauksessa romahdan taas ja herään jostain hiton päikkäristä hiili letkut nenästä ja saan alottaa kaiken alusta. Ku ei kanna niin ei kanna.
Ja nyt oon taas siin pistees yhen tanan kusipään takii. Hajosin ja vedin laskimot auki ranteist.
Kavereit on paljon. 4 tosi läheistä ja loput etäsempiä. Kahta on käytetty hyväks ja ne ymmärtää melkeempä kaiken. Mut pelkään et vedän neki takas alas, joten suojelen niitä pahimmilta asioilta. Ei ne oo mun terapeutteja.
Tarvisin terapeutin tai paremmat aivorakenteet.
Mut kiitti rohkasust. Saa nähä mitä tapahtuu

Lue lisää

päässyt näkemään läheltä nuorten psykiatrisesta sairaalasta itsenäiseen elämään sopeutujien sairaskertomuksia ja melkein poikkeuksetta niissä on maininta seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja tätä taustaa vasten tarkesteltuna tulevaisuuttasi uskoisin sinullakin olevan mahdollisuus vielä pystyä elämään, jos ei nyt ihan itsenäistä ja ns. normaalia elämää, niin ainakin tuetusti itsenäistä elämää jossakin sinua ymmärtävässä perhekodissa esimerkiksi..

Olet kokenut hirveitä asioita, mutta toivottavasti saat kokemustesi peitoksi kokea vielä jotain hyvääkin elämässäsi ja saat kasattua elämäsi ja sisimpäsi rippeet ehjäksi kokonaisuudeksi, vaikka parsittunakin...yritä uskoa vielä jotenkin parempaan huomiseen..kirjoittele tänne aina mitä sinulle kuulluu ..joohan.

Sinulle Pirre*

Seksikäs... silti setä huomasi minut ja vei namupussi neneäni eessä minut vieraan rapun vintille. Loput varmaan arvaatte..

Sussi....... kirjoitti:

Seksikäs... silti setä huomasi minut ja vei namupussi neneäni eessä minut vieraan rapun vintille. Loput varmaan arvaatte..

Mulle sattui oiva tilaisuus puhua namusedistä. Lapseni oli pieni ja sievä. Kauppareissulla kerran eräs pappa-ihan hyvää hyvyyttään-antoi lapselleni paperipäällysteisen karkin. Pysähdyin ja menimme sivummalle. Kyykistyin lapseni eteen, otin karkin pois ja siinä paikassa kerroin nämä namusetäjutut.
Yhdessä veimme sitten karkin roskiin. Oli jotenkin vakava olo sen päivän kun ajattelin näitä viattomia, ja kuinka kukaan voi olla niin julma.

käyttöön.Kuohimista kannatan.Paranisi kertalaakista,muuten eivät parane koskaan,ja moni uhri joutuu kärsimään lopun elämäänsä.