Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä, huumorin-tajuinen nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies. Myös hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu eivät hallitse elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata sinut keväässä? Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."
Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja nehän tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat kirjeetkin vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen sitä Kejosta homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on tietokone.
Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten tulossa käymään. Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää päälle: pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria: Ellun Piriste.
Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se mikä haju. Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa, kesärenkaat pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa.
Myöhästyin asemalta melkein tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin väärin. Vaan paskaakos tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin reippaastihan tuo kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä lottokupongin.
Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun minun koira istuu aina edessä.
Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos toimitettu tavara tuoretta. Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli sopimus. Nainen odotteli koiran kanssa autossa.
Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki mausteet, extra sipuli ja maitoa.
Söin itse, annoin osan koiralle, ja kyselin, että ottaako se takapenkkiläinen kanssa.
Se sanoi junassa syöneensä. Otin siinä ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi.
Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien ruuat. Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa, enkä meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan koukata, että sain sen pyörän alle. Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun taas matkaan.
Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan kertaa ennen kuin oltiin kotipihassa.
Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt tunnelma, että piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin semmosta estottoman kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä täältä, tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi nyrkkipyykkiä.
Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa saataviaan. Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan. Täällä ei turhaan hienostella!
Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että näkevät viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä.
Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari soitti porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan ennen kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii.
Barbaralle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä tosiaankaan mitään pyhäkoulutekstiä.
Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin. Barbara nukkui matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat! Mukava oli silti tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy.
Minun piti se Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota takapenkin, kun minä en millään jaksanut.
Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan, että meidän poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja kaupunkilaisvosujakin.
Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki. No, oli miten oli. Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen naisella olla kohallaan.
Ja ulukonäkö tietenki.
ps. voisko joku neuvoa minua mikä meni pieleen, kun Arska palkkas ne homot sinne Lappiin.
Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja nehän tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat kirjeetkin vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen sitä Kejosta homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on tietokone.
Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten tulossa käymään. Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää päälle: pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria: Ellun Piriste.
Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama se mikä haju. Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa, kesärenkaat pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa.
Myöhästyin asemalta melkein tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin väärin. Vaan paskaakos tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin reippaastihan tuo kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä lottokupongin.
Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun minun koira istuu aina edessä.
Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos toimitettu tavara tuoretta. Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli sopimus. Nainen odotteli koiran kanssa autossa.
Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki mausteet, extra sipuli ja maitoa.
Söin itse, annoin osan koiralle, ja kyselin, että ottaako se takapenkkiläinen kanssa.
Se sanoi junassa syöneensä. Otin siinä ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi.
Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien ruuat. Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa, enkä meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan koukata, että sain sen pyörän alle. Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun taas matkaan.
Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan kertaa ennen kuin oltiin kotipihassa.
Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt tunnelma, että piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin semmosta estottoman kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä täältä, tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi nyrkkipyykkiä.
Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa saataviaan. Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan. Täällä ei turhaan hienostella!
Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että näkevät viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä.
Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari soitti porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan ennen kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii.
Barbaralle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä tosiaankaan mitään pyhäkoulutekstiä.
Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin. Barbara nukkui matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat! Mukava oli silti tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy.
Minun piti se Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota takapenkin, kun minä en millään jaksanut.
Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan, että meidän poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja kaupunkilaisvosujakin.
Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki. No, oli miten oli. Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen naisella olla kohallaan.
Ja ulukonäkö tietenki.
ps. voisko joku neuvoa minua mikä meni pieleen, kun Arska palkkas ne homot sinne Lappiin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mutta extra-sipuli lihiksessä on aivan liikaa kenelle tahansa!
Hei Kalle!
Kyllä minä tuon jutun pariin kertaan luettuani ja pitkään mietittyäni tulin siihen tulokseen että se on varmaan tuo naisihmisten herkkä luonne.
Muuten kaikki tuntui menneen ihan asiallisesti, mutta se anoppiehdokas tuli hiukan liian nopsaan visiitille, ja heti ensitöikseen kävi mahdollista tulevaa miniäänsä arvostelemaan.
Olisi edes itsensä esitellyt ensin ja olisitte pullakahvit vetäneet porukalla ennenkuin menee tuollaisia laukomaan.
Ehkä ensi kerralla parempi tuuri. Me pidetään peukkuja.
Mulla on ollut täällä kotosalla laajakaista vähän yli 1,5 vuotta ja joka ilta olen lukenut keskusteluja.
Tämä taisi olla kolmas kerta, kun vastaava teksti avautui ruutuuni.
Se on kyllä jännä, miten juttu toistuu aina uudestaa.
tietää, että olemme hiukan dementoituneita. Myös
Kalle. Eihän hän muista aiempia tarinoita. ;)
ole ollut niin kauaa. Ja on aikoja etten lue näitä ollenkaan. Kyllähän täällä samat asiat toistuu muissakin keskusteluissa. Kysellään miten jaksat yms. mutta sehän lienee tämä palstan elämää...
ps. mulla on muutakin elämää kuin tää netti ;D
Näinhän se on nähtävä.
Onpa palstalla käynyt henkilöitä, joille on suora-
nainen tarve vahtia toisten kirjoituksia ja il-
maista "närkästynyt" kritiikkinsä irtopinnojen
toivossa.
Katson niitä kuin elokuvia. Jos elokuva on hyvä,
se kestää toisenkin katsomisen ;D
Hauskan jutun voi lukea,
useamminkin tai ohittaa
vähin äänin.. ;))))
KIRJE ITÄ-HELSINKILÄISELTÄ LÄHIÖNUORELTA JOKA MENI RANNIKKOJÄÄKÄREIHIN
Moi mutsi (ja faijakin, linnassa)!
Mä oon ihan jees täällä. Otthan säkin. Kerro
broideille et kyl tää inttielämä aina vitun
Mäkkärin duunin voittaa. Sano niille, että
kannattaa liittyy nopeesti enneku kaikki hyvät
mestat on viety.
Mä olin aluks vähän uunona ku aamulla piti herää
jo kuudelta. Siis siihen aikaahan mennäänä vasta
goisiin, yleensä. Kai siihen tottuu.
Aamut on muuten tosi iisejä: ei hörhöjä sohvilla,
ruokaa saa tarpeex, ei hirveetä hengarii ja
suihkussa on lämmintä vodaa.
Ruoka on muute vähä outoo: ei tosiaankaan mitään
Big Macei ja kunno ranskalaisii ja sheikkii ja
suklaata ja batteryy. Ranskalaisetkin on jotenki
oudossa ruskeessa kuoressa joka pitää ottaa vex.
Maistu ihan skeidalle jos ei kuori.
Sit me käydään jossain marsseilla joiden pitäis
olla tosi kovii. Vittu nää oo ikinä juossu kytät
perässä talvella steissiltä itikseen aamulla
hirveessä liimassa ku bussikuski vittuili ja piti
vetää näköö.
Kessu on vähä niinku ope: vittuilee ja nalkuttaa
koko vitun ajan.
Kapteeni on vähän niinku opo, yhtä ääliö. Sit o
joitai majurei ja everstei jotka on kai niinku
reksejä. Ei niitäkään paljo näy.
Tää kerro broideille, ne kuolee: mä saan mita-
leita ampumisesta. Emmä tiiä mix. Maalitaulut on
ihan äijän nenän kokosii eikä ne ees liiku. Eikä
ammu takasi niinku Mogadishun somalit Vuosaa-
ressa. Makaat vaan relana ja ammut vaan. Ei ees
tartte pöllii rautaa ja ammuksii, ne ihan
oikeesti antaa ne sulle. Voiksä uskoo?
Sitt meillä on jotain lähitaisteluharjotteluu.
Saa vähä painii landepaukkujen kaa. Mun pitää
kyllä olla tosi varovainen ku ne menee rikki
jos mä vähä innostun. Tosi paljo iisimpää ku
Itiksen kyttien kaa. Mä oon komppanian toiseks
paras. Paras o se Sergei Mellunkylästä. Mut
mä oonki vaa 155 pitkä ja painan 50 kiloo. Sergei
o 190 ja painaa 120 kiloo ilman liimoja.
Kerro broideille ett jos ne haluu ottaa vähä
aikaa iisisti ni tää o se mesta. Sano et pitää
kiirettä enne ku muut keksii.
Tyttäresi, Janina
sinne peräkamariin muuta nyt sitten kuulunutkaan, kun tuota jokapäiväistä arkista aherrusta?
Sille neitokaiselle oli liikaa se matkalaukkujen päällä nukkuminen, koitappa itse nukkua selvinpäin yö sellaisella petillä? Varmaan lähdet itsekkii....