terveydys vaan kaikille.
Onkohan liikkeellä ketään kohtalotoveria...
Vuonna 2000 tammikuussa jätetty pillerit pois ja tämän jälkeen ei ehkäisyä ole käytetty.
Kuukausi kuukauden jälkeen pää pystyyn ja toivomaan. Toivo alkaa jo hiipua. Kohta 5 vuotta takana.
Pillereiden lopettamisen jälkeen kuukautiset aluksi normaalit / säännölliset.
Nyt viim. kaksi vuotta tulleet noin 2-4 kk:n välein.
Vuoto saattaa olla tihkuvaa monta päivää (välillä jopa 2 vkoa, tämän jälkeen tuntuu että poksahtaa ja lähtee tulemaan kunnolla. Välillä vessaan kävellessä lammikko verta lattialla.
Eli siis todella hankalat kuukauset.
Raskaustestit eivät kertaakaan näyttäneet plussaa.
Olen reilusti ylipainoinen 115 kg ja 165 pitkä.
Jo tämä ylipaino syynä luultavasti lapsettomuuteen. Olen lopettanut tupakoinnin ja alkoholia käytän todella harvoin.
Liikuntaa (pyöräilyä ja kävelyä n 2-4 krtaa viikossa) mielestäni normaalisti.
Nyt mietitte miksi en hakeudu hoitoon?
Laihdutusta yritetty vaikka miten. Tällähetkelläki pudotuskuuri päällä.
Mietin aina miten suhtaudutaan minuun. Suodaanko hoitoja ylipainoisille.?.
Tarvisi vain sitä uskallusta että ottaisi sen ensimäisen vaiheen ja askeleen.
Mitä jos kaikki hoituisi sillä että laihdutan.
Mitä jos ei ikinä onnistu. Tuntuu välillä että tekisi mieli lapsen mielisesti kiukustua koko maailmalle epäreiluuden vuoksi sekä siitä että juuri meitä on tämä kohdannut.
Parisuhde on parantunut vuosien myötä. Ollaan sitouduttu toisiimme ja puhuttu asiasta.
Tuntuu vain niin vaikealta ottaa se ensimäinen askel. Mitä jos se askele päättyy seinään eli ei onnistu mitenkään.?
Miten teillä riittää uskallusta ja toivoa raskaalla tiellänne? uskoa kuukaudesta toiseen. Pieni toivon pilkahdus hetken. Avatessasi silmäsi heräät taas todellisuuteen.
Tuntuu että meille ei ole tarkoitettukaan omaa pienokaista.
Asiaan on jo niin tottunut ja silti se toivo välillä heilahtaa.
Asian kääntää vain taka-alalle ja jatkaa normaalia elämää. Silti jotain puuttuu. vai puuttuuko?
Toivotan kaikille jaksamista yrityksissä.
Uskon että jokaiselle on tarkoitus käydä niin kuin käy.
Terveisin :)
Onkohan liikkeellä ketään kohtalotoveria...
Vuonna 2000 tammikuussa jätetty pillerit pois ja tämän jälkeen ei ehkäisyä ole käytetty.
Kuukausi kuukauden jälkeen pää pystyyn ja toivomaan. Toivo alkaa jo hiipua. Kohta 5 vuotta takana.
Pillereiden lopettamisen jälkeen kuukautiset aluksi normaalit / säännölliset.
Nyt viim. kaksi vuotta tulleet noin 2-4 kk:n välein.
Vuoto saattaa olla tihkuvaa monta päivää (välillä jopa 2 vkoa, tämän jälkeen tuntuu että poksahtaa ja lähtee tulemaan kunnolla. Välillä vessaan kävellessä lammikko verta lattialla.
Eli siis todella hankalat kuukauset.
Raskaustestit eivät kertaakaan näyttäneet plussaa.
Olen reilusti ylipainoinen 115 kg ja 165 pitkä.
Jo tämä ylipaino syynä luultavasti lapsettomuuteen. Olen lopettanut tupakoinnin ja alkoholia käytän todella harvoin.
Liikuntaa (pyöräilyä ja kävelyä n 2-4 krtaa viikossa) mielestäni normaalisti.
Nyt mietitte miksi en hakeudu hoitoon?
Laihdutusta yritetty vaikka miten. Tällähetkelläki pudotuskuuri päällä.
Mietin aina miten suhtaudutaan minuun. Suodaanko hoitoja ylipainoisille.?.
Tarvisi vain sitä uskallusta että ottaisi sen ensimäisen vaiheen ja askeleen.
Mitä jos kaikki hoituisi sillä että laihdutan.
Mitä jos ei ikinä onnistu. Tuntuu välillä että tekisi mieli lapsen mielisesti kiukustua koko maailmalle epäreiluuden vuoksi sekä siitä että juuri meitä on tämä kohdannut.
Parisuhde on parantunut vuosien myötä. Ollaan sitouduttu toisiimme ja puhuttu asiasta.
Tuntuu vain niin vaikealta ottaa se ensimäinen askel. Mitä jos se askele päättyy seinään eli ei onnistu mitenkään.?
Miten teillä riittää uskallusta ja toivoa raskaalla tiellänne? uskoa kuukaudesta toiseen. Pieni toivon pilkahdus hetken. Avatessasi silmäsi heräät taas todellisuuteen.
Tuntuu että meille ei ole tarkoitettukaan omaa pienokaista.
Asiaan on jo niin tottunut ja silti se toivo välillä heilahtaa.
Asian kääntää vain taka-alalle ja jatkaa normaalia elämää. Silti jotain puuttuu. vai puuttuuko?
Toivotan kaikille jaksamista yrityksissä.
Uskon että jokaiselle on tarkoitus käydä niin kuin käy.
Terveisin :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen taas tässä tämän illan itkeskellyt sitä, miten epäreilua elämä voikaan olla. Joka helvetin kuukausi sitä varovasti toivoo, että jospa sittenkin, mutta kuten tänäänkin, joutuu aina toteamaan, ettei kannattaisi toivoa yhtään mitään. Vähemmästäkin alkaa miettiä, että mitä on tehnyt elämässä niin väärin, ettei meille voida suoda sitä maailman suurinta ihmettä?! Sitten vielä, kun näkee niitä lapsia, jotka kulkevat likaisissa vaatteissa ja likaisina itsekin vain sen takia, että vanhempia ei kiinnosta, ei voi muuta kuin ihmetellä!
Pitäisi ehkä antaa vain periksi ja hyväksyä tämä kohtalo, mutta en yksinkertaisesti pysty siihen. Ja sen takia sitä putoaakin joka kuukausi korkealta ja kovaa...
Hei vaan kohtalotoverini.
Toivottavasti jaksat uskoa että vielä joskus.
Mitä sitä sitten toivoisi ja odottaisi jos ei sitä yhtä pientä asiaa. :)
Oletko itse tutkimukseen mennyt /hoitoja aloittanut?
Miehelleni on tehty sperma-analyysi, jonka tulos oli erittäin hyvä. Minulla sen sijaan on pco sekä kohdussa myooma, jotka molemmat osaltaan saattavat hankaloittaa raskaaksi tulemista. Minun kohdalla se on tietenkin itsestään selvyys! Olen syönyt clomifeneja neljässä kierrossa, jotta kadoksissa ollut ovulaatio saataisiin aikaan. Kyseiset lääkkeet ovat ovistestien perusteella toimineet, mutta eipä ole vatsa alkanut silti kasvaa... Tämän kesän olen periaatteessa pitänyt "lomaa" kaikista noista jutuista ja loppukesästä siirrymme varmaan piikityshoitoihin.
...tietää, että annetaanko reilusti ylipainoisille lapsettomuushoitoja vai patistetaanko vain laihduttamaan ensin??? (kova yritys on kuitenkin koko ajan laihduttaa, mutta ei ole helppoa) Mekin yritetty lasta toista vuotta ilman mitään tuloksia. Minulla on ollut monen vuoden ajan jo todella epäsäännölliset kuukautiset, ainoastaan pillereiden aikaan tuli säännöllisesti. Ei ole mukavaa aina vaan toivoa ja jatkuvasti pettyä menkkojen alettua:( Jos jollakulla on enemmän tietoa asiasta, niin kertokaa, kiitos! :)
ylipainoa n 30kg...pituutta 168cm...mulle ei ole sanottu laihduttamisesta sanaakaan lapsettomuushoidoissa...ite kuitenkin lääkärille totesin, että olen yrittänyt laihduttaa mutta aina ne kilot tulee takaisin vaikken syömisiäni muuta ja kun kysyin voisiko siihen olla jotakin syytä tai lääökettä, totesi hän mulle että pitää vaan kattoa mitä syö ja liikkua enemmän...
toivotan teille onnea raskautumiseen, itellä hoidot auttoivat =)..
miksi ylipainoinen ei saisi hoitoja? saahan alipainoisetkin ja niiden kyky kestää raskaus on paljon huonompi.
ihan tuosta tilanteesta; ainainen laihdutus jo syy olla tulematta raskaaksi kuin myös stressi koko jutusta. mutta tuo kuukautisten harveneminen ja vuodon säännöttömyys viittaa selvään hormoonihäiriöön joten mars lääkäriin tutkimuksiin!
Hei vaan kaikille
Sydämmellinen kiitos vastauksistanne. Ensiksi varaan ajan gynegologille perustutkimuksiin ja katsotaan mitä jatkossa. :) positiivinen puoli, että kuulin tänään työssä että työnantaja kustantaa yksityisellä puolella perus gynemaksut. eli perustutkimukset ym. hih. kohtalon ivaa? ;)
Painoa pikkuhiljaa alaspäin tai pysyä edes tässä painossa olisi tavoitteena.
Jokaisesta rohkaisusta jaksaa taas päivän ja pari.
Jaksamisia myös teille kaikille kohtalotovereille ja kovaa yritystä. :)