Olemme menossa elokuun puoli välissä naimisiin, eikä yhteistä sukunimeä ole vielä päätetty. Olemme molemmat oman sukunimenne kannalla eikä kumpikaan antaisi periksi, haluamme silti saman sukunimen. Miten olette asian ratkaisseet? Tuntuu että olen kokeillut jo kaikkea uhkaus, lahjonta ja kiristys...
Yhteinen sukunimi
Irmeli
6969
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei kai tuollaista kukaan muu voi ratkaista?! Vaihtoehtoja on kai tasan kolme: kumpikin pitää omansa, otetaan jomman kumman nimi tai vaimo ottaa yhdysnimen. Jos mikään niistä ei miellytä, niin eipä asialle sitten mitään ulkopuolinen voi...
Tiedän kyllä vaihtoehdot ja kysyin vain muiden ratkaisu perusteita.
Päätöksen teemme aivan pian ja ihan itse!
tyttärelläni on sama tilanne. Tosin miehen nimi on selvä, se ei muutu. Yhdistelmänimi ei tule kysymykseen, koska molemmat nimet kaksiosaisia. Päätös on kuulemma tehty, mutta sitä ei kerrota. Ainut neuvoni heillekin oli, että eivät kuuntele liikaa muita, vaan tekevät niinkuin parhaaksi näkevät. Tyttärelleni sanoin, ettei muuta nimeään, ellei ole asiasta aivan varma. On aika kurjaa, jos hetken kuluttua luopuu miehen nimestä, kun se ei tunnukaan omalta. Toisin päin mukavampi. Mahdolliset tulevat lapset nimetään kuitenkin isänsä mukaan.
Omasta mielestäni perheen yhteinen nimi ei ole välttämätön, vaikka kiva olisikin. Jos päädytte eri nimiin, sopikaa jo nyt mahdollisten tulevien lasten sukunimi.
Yksi vaihtoehto on keksiä molemmille uusi nimi vaikka molempien nykyisten pohjalta. Jonkinlaisen kompromissin paikka teillä nyt on. Paljon onnea teille!
En olisi millään halunnut luopua sukunimestäni. Mutta minä olin se, joka taivuin meidän perheessä. Tiesin, että mieheni ei tule antamaan ikinä periksi. Ja naimisiin me ei mentäisi jos sopuun ei oltaisi päästy. Menin yhtenä päivänä mieheni luokse ja sanoin että ottaisin mielelläni hänen sukunimensä ja kannan sitä kuolemaani asti, koska eroamaan en rupea. Ja, että olisi ylpeä kantaessani sitä. Eikä mikään noista sanoista ollut valhe.
Meillä painaa vaakakupissa muitakin asioita, jonka vuoksi sukunimen tulee olla yksi ja sama. Olemme uusioperhe ja minulla on edellisestä suhteesta lapsi. Tyttärellä on minun sukunimeni, eikä adobtio ole mahdollinen hänen kohdallaan. Mieheni on oikea ja "todellinen" isä lapsillemme, joten sukunimestä tulee se yksi yhdistävä tekijä meille kaikille.
Loppujen lopuksi, vaikka tyttönimeni on minulle tärkeä ja on osa identiteettiäni, uusi nimi kertoo uudesta elämänvaiheesta. Aivan kuin uusi syntymä, muutos johon vanha nimeni ei enää kelpaa. Olen alkanut todella pitää uudesta tulevasta sukunimestä. :)
Teette kuten me, laaditte nykyisistä nimistä yhden yhteisen. Sitten nimenhaku paperit maistraattiin ja 3-9 kk käsittelyn kuluttua saatte nimen käyttöönne, eikä kellään muulla ole samaa nimeä. Hinta alle 200€. Me saamme nimen vielä varmuuden vuoksi myöhässä, joten naimisissa oloon tulee kevyt lasku;)
Nimi asia on ratkaistu! Minä taivuin miehen tahtoon ja otamme hänen sukunimensä. Tänään käytiin tilaamassa oveen uusi nimikyltti, jossa komeilee vain yksi nimi.