Kirjoja missä paha voittaa?

Gemini sanoi
Kyllä vain, ja ne ovat usein niitä kaikkein mieleenpainuvimpia teoksia. Vaikka olemme tottuneet sankarin voittoon, pahan voitto – tai vähintäänkin oikeudenmukaisuuden täydellinen puuttuminen – jättää lukijaan usein syvemmän jäljen.

Tässä on muutama merkittävä teos, joissa pimeys vetää pidemmän korren:

Klassikot ja dystopiat

George Orwell: 1984
Tämä on se perimmäinen esimerkki. Tarina ei pääty sankarin voittoon tai vallankumoukseen, vaan täydelliseen murtumiseen. Isoveli ei vain voita fyysisesti, vaan hän valloittaa myös päähenkilön mielen. Loppu on yksi kirjallisuushistorian lohduttomimmista.

Cormac McCarthy: Veren ääriin (Blood Meridian)
Tämä kirja on brutaali kuvaus ihmisluonnon pimeydestä. Sen "antagonisti", Tuomari Holden, tuntuu olevan lähes yliluonnollinen pahuuden ruumiillistuma, joka ei kohtaa loppuaan, vaan jatkaa tanssiaan ikuisesti. Se on filosofinen ja verinen matka moralismin ulkopuolelle.

Jännitys ja psykologinen pahuus

Gillian Flynn: Kiltti tyttö (Gone Girl)
Tässä trillerissä "pahan" voittaminen on monimutkaisempaa, mutta tarinan päätteeksi huomataan, että manipulaatio ja moraalittomuus ovat palkinneet itsensä. Oikeus ei toteudu, ja lukijalle jää epämiellyttävä tunne siitä, kuka loppujen lopuksi jäi niskan päälle.

Bret Easton Ellis: Amerikan Psyko
Patrick Bateman on hirviö, joka tekee hirvittäviä tekoja, mutta kirjan satiirinen kärki on siinä, että ketään ei oikeastaan kiinnosta – tai kukaan ei usko häntä. Pahuus sulautuu pintaliitoyhteiskuntaan ilman rangaistusta.

Fantasia ja kauhu

R. Scott Bakker: The Prince of Nothing -sarja
Jos kaipaat fantasiaa, jossa perinteinen "hyvä" on kaukana, tämä sarja on sinulle. Se on synkkää, filosofista ja lopulta hyvinkin lohdutonta.

Stephen King: Petosemateria
Vaikka kauhussa pahan voitto on yleisempää, tämä teos on erityisen musertava. Se ei ole vain pelottava, vaan se kuvaa surun aiheuttamaa täydellistä tuhoa, jossa kukaan ei selviä voittajana