"Puupellot" pois

Voithan sinä metsää ostaa ja tehdä sillä mitä haluat?

Puun elinkaari taimesta hakkuukypsäksi puuksi on niin pitkä, että mielipiteet, suosotukset ja ohjeet ehtii matkalla muuttua monta kertaa. Sadan vuoden sisäön Suomessakin on ensin kaskettu maita, jolloin maasta on noussut luontainen taimikko. Sitten tuli sodan jälkeinen rakennusvaihe, jolloin puuta otettiin paljon sekä rakennuksiin että polttopuuksi. Sitä kesti aikansa, kunnes risukot ja huonot metsät alkoi loppua, ja olisi pitänyt alkaa polttaa laatupuuta. Siinävaiheessa oli kuitenkin puunjalostusteollisuus kehittynyt, niin että lastupuu myytiin sahoille, vaneriteollisuuteen ja selluksi, ja siirrettiin lämmitysjärjestelmiä öljyyn. Öljyn kallistuessa ja huoltovarmuudenkin vuoksi välillä puu-ja hakelämmitys alkoi taas yleistyä, kunnes nykyaikana on keksitty, että puunpoltto saastuttaa ja metsiä ei saa hakata. Ja siellä se muinainen kaskitaimi vasta tavoittelee täysikasvuisena taivasta, ei ole vielä ollenkaan mikään ikihonka. Elä 'elä ja keittele näitten kanssa sitten'. Kaikki muuttuu.

Suomen luonto on ihan luontaisesti mitä on. Ns. mäntykankailla kasvaa lähinnä mäntyä, koska ne on liian kuivia ja köyhiä muille puulajeille. Kuusikot ovat tietyssä vaiheessa elinkiertoa varsin puhdaslajisia, kun lyhytikäiset lehtipuut kuolevat pois ja kuusen varjostus estää muiden lajien kasvua.

Yhden puulajin metsäkään ei ole yhden kasvilajin metsä. Puiden alla kasvaa - tietysti kasvupaikan laadusta riippuen - hyvinkin monimuotoinen kasvilajisto.

Lajiköyhimpiä taitaa kasvien osalta olla vanhat ylitiheät kuusikot, joissa aluskasvillisuus ei saa valoa. Toisaalta näistä paikoista löytyy erikoistunutta hyönteispopulaatiota, josta tutkimus löytää vieläkin uusia hyönteislajeja.