on tämäkin..illan myöhäisinä tunteina .mies nukkuu yläkerrassa ja koira tuhisee säännöllisesti viereisessä huoneessa.mitä minä teen,väsyneenä silmät ristissä luen vauvajuttuja ja oloni vaan pahenee.tiesin että se pahenee,mitä enemmän luen,sitä hitaammin tulen saamaan unen päästä kiinni..ajatukseni vaan harhailevat. ajatukseni harhailevat masuissa,vauvanvaatteissa,pikkuruisissa varpaissa-kaikessa mahdollisessa.
olo on vähän haikea.yritystä on meillä avomiehen kanssa ollut,mutta pahinta on ehkä epätietoisuus..tulenko raskaaksi kuukauden sisällä,vuoden sisällä vai viiden vuoden sisällä,voisin odottaa,mutta tämä epätietoisuus!
sitten vielä,saan pidellä joka päivä kuukauden ikäistä tuhisevaa nyyttiä,se ei kuitenkaan ole minun,se on siskoni. ihanaa että se on hänelle suotu,mutta se on minulle myös haikeaa ja vaikeaa..ei katkeruuden vuoksi,vaan ajan ja kaiken muun.. sukulaiset kyselevät nähdessään meidät puolitosissaan,että koskas se on teidän vuoro? eivät he sitä tarkoita,ja helkutti soikoon enhän minä tiedä.en myöskään tiedä kuinka minuun suhtauduttaisiin,mikäli saisin lapsen pian siskoni
lapsen syntymän jälkeen..tai siis pian ja pian,mutta vuoden päästä? riistäisinkö häneltä jotain? todella ristiriitaisia tunteita..
voi apua!
ja meitä yrittäjiä on niin paljon,toisaalta "vertaistuki" helpottaa,mutta toisaalta se tuo asian vaan lähemmäksi ja asiaa tulee mietittyä enemmän ja odotuksen tuska lisääntyy..äh,herää todellisuuteen,enhän ole edes raskaana.
odottavan aika on pitkä
jos joku tahtoo jakaa jotain,mikäli kukaan edes on saanut mitään selvää tästä ryöpystä,niin ilmoitelkaa sähköpostiosoitteiden kera.
kiitos kaunis kirsikka/20v/vantaa
Yö tulla saa
olo on vähän haikea.yritystä on meillä avomiehen kanssa ollut,mutta pahinta on ehkä epätietoisuus..tulenko raskaaksi kuukauden sisällä,vuoden sisällä vai viiden vuoden sisällä,voisin odottaa,mutta tämä epätietoisuus!
sitten vielä,saan pidellä joka päivä kuukauden ikäistä tuhisevaa nyyttiä,se ei kuitenkaan ole minun,se on siskoni. ihanaa että se on hänelle suotu,mutta se on minulle myös haikeaa ja vaikeaa..ei katkeruuden vuoksi,vaan ajan ja kaiken muun.. sukulaiset kyselevät nähdessään meidät puolitosissaan,että koskas se on teidän vuoro? eivät he sitä tarkoita,ja helkutti soikoon enhän minä tiedä.en myöskään tiedä kuinka minuun suhtauduttaisiin,mikäli saisin lapsen pian siskoni
lapsen syntymän jälkeen..tai siis pian ja pian,mutta vuoden päästä? riistäisinkö häneltä jotain? todella ristiriitaisia tunteita..
voi apua!
ja meitä yrittäjiä on niin paljon,toisaalta "vertaistuki" helpottaa,mutta toisaalta se tuo asian vaan lähemmäksi ja asiaa tulee mietittyä enemmän ja odotuksen tuska lisääntyy..äh,herää todellisuuteen,enhän ole edes raskaana.
odottavan aika on pitkä
jos joku tahtoo jakaa jotain,mikäli kukaan edes on saanut mitään selvää tästä ryöpystä,niin ilmoitelkaa sähköpostiosoitteiden kera.
kiitos kaunis kirsikka/20v/vantaa
Yö tulla saa
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tulipas haikea olo luettuani tekstin. Toivottavasti sinulla on parempi mieli nukutun yön jälkeen, vaikutit niin surulliselta.
Itse olen vasta yrittämässä lasta, joten en tiedä, miltä pitkä odotus tuntuu. Olet kuitenkin nuori vielä, varmasti sinulla tärppää ennemmin tai myöhemmin. Etkä suinkaan mielestäni vie siskoltasi onnea tulemalla itse raskaaksi, päinvastoin. Yritystä vaan!!
p.s minullakin tuhisee kaksi ihanaa koiraa lattialla, niistä saa voimaa! Anna niille halit aina kun tulee surullinen mieli, se auttaa :)
Kirjoituksesi oli kuin minun kirjoittama! Siis koiraa ja siskon vauvaa myöten!
Epätietoisuus ja kohta epätoivo vaivaa myös minua pahasti, jatkuvasti mietin, että koska meille suodaan se pikkuinen käärö, yritystä kun on takana jo jonkun aikaa. Kuitenkin joka kukausi joudun harmikseni pettymään. Jatkuvasti mietin, että onko minussa jotain vialla, kun en raskaaksi tule sitten millään..No, nyt olen vakavasti harkinnut yksityiselle gynelle menemistä, saa luvan katsoa, että alapäässä kaikki olisi ok (toivottavasti!). Nyt toista kiertoa käytän netistä tilaamia ovistestejä, jos ne vaikka auttaisi raskaaksi tuloa..ja tänään testiviiva oli saman värinen kuin kontrolliviiva!!!!!:) (ja myös paksumpi kuin kontrolliviiva!) Nyt pitää sitten viikonloppuna pupuilla oikein urakalla! Kunhan vain miehelle ei tulisi työkeikkaa, silloin taas pettymys olisi hirmuinen...
Itseäni kanssa suututtaa, ärsyttää, vihastuttaa, kun näkee lapsia joista näkee, ettei vanhemmat välitä/huolehdi. Ja suorastaan VI****AA kun näkee ja kuulee että sellaiset ihmiset ovat raskaana, joista tietää, ettei heistä ole äidiksi, esim. alkoholi-, lääke-, huumeriippuvaiset, tai sellaiset joilta on jo aikaisemmat lapset otettu huostaan! Kyllä ne sitten sikiää, mutta ei me????!!!! Tuubit tukkoon tuollaisilta minun mielestäni pitäisi laittaa!
En kuitenkaan vielä ole luopunut toivosta, ettenkö raskaaksi voisi tulla, on jatkettava yritystä ja toivottava parasta!
Toivon parasta ja plussaa myös muille kohtalotovereille!
minulla ei kyllä auta asiaa yhtään,että on kesäloma..jos olen yksin niin haaveilen vaan ja haahuilen ympäri taloa.
koira kyllä vähän auttaa haikeuteen,kun on aina kaverina,mutta eipä se ole mikään lapsi,eikä sitä niin voi kohdella.
siskon vauva on tietysti ihana,mutta välillä se tekee oloni vaan lohduttomammaksi,kun ei itse tiedä tulevasta. ja voi ne kaikki sukulaiset ja vanhempamme.. mikäli nyytti on sylissäni,täytyy minun melkein varoa,etten lirkuttele ja hypistele vauvaa liikaa..muuten tulee kysymyksiä että etkai sinäkin ole jo vauvakuumeessa. ja kun niitä kysymyksiä tulee,en oikein viitsi sanoa,että: "joo koko ajan yritetään,kyllä tahdon lapsen,entäs sitten? "
..sitten on tätä,että jos en juo alkoholia,niin kaikki luulee minun olevan raskaana,siis ystävät (joista harva edes ymmärtäisi,jos kertoisin meidän lopettaneen ehkäisyn..kaikki elävät vielä niin baarielämää,että heidän elämässään ei tulisi moinen kysymykseenkään)
olen vielä niin nuorikin,että minun vauvakuumetta ei varmaan ymmärrettäisi.. ainut joka ymmärtää on avomieheni.
minä en ole mitään ovistestejä tehnyt, mieluumminkin toivon että tekisin kohta raskaustestin..mutta voi höh,kierto vasta alussa ja pettymys taas takana. vaikka ei minulla iän puolesta mikään kiire ole,silti mietin joka kuukausi,että jos nyt tulisin raskaaksi,vauva syntyisi silloin ja silloin. vähällä etten ole vielä alkanut ostamaan vauvanvaatteita (joita käyn aina siskoni kanssa hyvällä tekosyyllä hypistelemässä=)
voi tätä elämää,kai sitä pitäisi elää hetkessä,eikä tulevassa
Voi miten tutulta tuo kuullostaakaan!
Toissa yönä juuri pyörin unettomana sängyssäni miettien näitä samoja asioita. Suodaanko meille koskaa lasta? Mitä jos hartain toiveeni ei koskaan toteudukkaan? Mitä minussa on vikana kun ei tärppää vaikka oikeaan aikaa kuusta ollaan ahkerasti oltu liikkeellä? Ajattelevatko kaikki muut jo että meissä on jotain vikaa, kun lasta ei kuulu, vaikka naimisissa ovat ja ikääkin jo on?
Pahinta kaikesta, sukulainen pyysi meitä lapsensa kummeiksi - eikä siitä oikein voinut kieltäytyä vaikka mieli tekikin. Nyt joudun koko suvun eteen, toisen lasta sylissäni kannattelemaan ja vihjailuja kuuntelemaan. "Koskas teille? Teillekö seuraavaksi? Eikös teidänkin olisi jo aika, kun tuota ikääkin on ..." Mahtaako mulla pokka pitää vai sanonko mitä ajattelen ja miltä tuntuu kun vauvaa ei vain kuulu?
Pikkupiru olkapäälläni nostaa päätään:
Mietin, että säälistäkö meitä kummeiksi pyydettiin vai ajateltiinko että mallin näyttämisellä pyrittäisiin saamaan meidätkin kuumeilemaan. Ei pyyntö ainakaan läheisistä ja lämpimistä suhteista taikka tiiviistä yhteyden pidosta johdu. Järjen ääni vastaa: Ehkä vain pyysivät koska satumme olemaan sukua, eivätkä ketään muutakaan keksineet. Luulivat varmaan meidän ilahtuvan moisesta kunnian osoituksesta.
Tämä turhauduttava odottaminen saa lapselliset, naurettavat ja negatiiviset ajatukset liikkeelle oikein urakalla varsinkin näin öisin, kun mies nukkuu ja itse olen valveilla. Toisinaan ymmärrän ajatusteni järjettömyyden. Ei koko maailma voi olla minua vastaan ja todennäköisesti unelmani vielä joskus täyttyvät.
Nyt vain pitäisi malttaa kiltisti odottaa...
..niinpä,ei se maailma vastassa ole. aika-ajoin täältä "vauvakuumeilijoista" siirtyy porukkaa "odottajiin", mutta ei vain itse malta odottaa milloin oma vuoro tulee.
Voisin vähän rauhoittua kun joku edes voisi minulle kertoa,että ei tarvitse stressata, lapsesi syntyy vasta kahden vuoden päästä..mutta kun en tiedä milloin minulle koittaa se onni!
Ehkä pitäisi keksiä joku uusi harrastus ja tutustua uusiin ihmisiin ja sillä tavalla saada ajatukset pois näistä asioista,koska se vaan on tosi,että eipä tämä tästä huolehtimalla parane.
Ja olenko ihan säälittävä,minä täällä pohdin jo nimivaihtoehtoja,kai minä olen.
On jotenkin tosi mieltä rauhoittavaa, että huomaa, miten joku toinenkin ihminen on täysin samanlaisessa elämäntilanteessa kuin itse. Meillä oli myös tuo kyseinen ristiäishomma pari kuukautta sitten. Ajattelin, että pyysivät meitä kummiksi pelkästään säälistä, kun tämän vauvan äiti tietää hieman, miten hitaasti meidän vauvaprojekti etenee, tai siis ei etene. Pyörittelin pitkään silloin mielessäni, että suostunko tehtävään, mutta eipä siitä voi oikein kieltäytyäkään. Ja pahinta ja raastavinta oli se, että juuri näissä ristiäisissä kaiken maailman mummot sun muut julistivat ei niin hiljaisella äänellä: "Seuraavaksi tullaan sitten teidän vauvan ristiäisiin" ja "Kyllähän teillekin varmaan kohta tulee perheenlisäystä" Ei noille jutuille oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa... Itse tyydyin vain sanomaan, että nuo asiat ei oo kaikille niin yksinkertaisia.
Ärsyttää kahlata taas täällä synkissä vesissä, mutta välillä vaan tuntuu, ettei elämässä ole mitään järkeä.
Aurinkoista kesää silti kaikille :)
on lyhyt aika ihimsen elämässä, ja lukiessani sinun murheen täyttämää kirjoitustasi, mieleeni tulee, muistatko rakas ystävä elää sitä nuoruutta ollenkaan? Kerran täällä vaan eletään ja nauti siitä ajasta kun voit vielä elää ainoastaan itsellesi ja miehellesi, kun sinulla on lapsia niin ajat muuttuvat. Itselläkin on elämä siinä vaiheessa että lapsi olisi tervetullut, olen 24v ja tunnen todella olevani valmis äitiyteen. Mutta niitä vauvantekopuuhia tehdessä täytyy muistaa myös ELÄÄ. Kerran täällä vaan ollaan, etkä varmasti haluaisi sinäkään vanhempana muistella että stressasit nuoruuden piloille miettimällä milloin tulet raskaaksi. Älä siis stressaa, Luoja suo kyllä sitten kun sen aika on.Itsellä on samanlaisia ajatuksia ja pelkoja että voinko tulla raskaaksi ja miten kauan siihen menee ym, mutta liika ajatteleminen tekisi minut hulluksi. Ja samalla lailla ajattelen että jos saisimme oman pienokaisen niin "riistäisimmekö" siskon lapsilta mummin ja ukin ja heidä huomionsa....loppujen lopuksi todella hölmöä ajatella niin, koska ihan varmasti jokainen lapsi on sukuun yhtä lailla tervetullut. Rakkautta riittää kaikille. Onnea yritykselle ja nauttikaa tästä ainoasta elämästä!
juu ei sitä niiiin paljon tule stressattua..välillä vaan kun on suvantohetkiä elämässä,ei ole mitään erityistä,niin yksinäisyydessä sitä sitten miettii päänsä puhki.ja nyt juuri sattuu olemaan niin pitkä kesäloma,ettei jokaiselle päivälle löydy kaikkea puuhaa..sitten tulen nettiin ja voih,taas se alkaa,kaikki keskustelut tulee luettua läpi ja haikea olo tulee..
onneksi olen elänyt jo tosi monta vuotta elämäntäyteistä ja tapahtumarikasta nuoruutta,niin ei ole enää mikään hirmuinen bilehile olo. välillä tulee enemmänkin sellainen olo,että olenko oikeasti tämän ikäinen,kun kaikilla kavereilla meno on ihan erillaista.
Sinänsä sinulla on jo hyvä tilanne kun olette jo yrityksen päässeet aloittamaan. Minun pitäisi vielä melkein vuosi oottaa ennenkö päästään edes yrittämään. Itsellä halut olisivat jo kovat ja välillä tuntuu että olo vain pahenee näillä sivuilla roikkuessa, mutta minkäs teet. Sain sentään mieheni vihdoin alkukesästä innostumaan ajatuksesta mutta haluaa kuitenkin odottaa ensikesään ennenkö lapsenteko yritys alkaa.
Voimia ja onnea yritykseen. Toivottavasti teidän ei tarvitse enää kauan ootella.