Vanhempien asenne seksuaalisuuteen

minun porukat kyllä vaan puhuvat minulle seksistä....!!! hän aina selittää muista ehkäisy/taudit.... ja jos jotain jälki seuruksia tulee yhdynnän jälkeen siitä pitää ottaa itse vastuu....

Pyysit myös vanempien mielipiteitä, tässä tulee. Lapseni ovat jo 30-hujakoilla, tytär ja poika.Aloimme puhua seksuaalisuudesta normaalina asiana kun he olivat n.13-14, heillä on vuosi ikäeroa. He aristelivat aihetta ensin, mutta tajusivat sitten, että olin tosissani ja alkoivat kyselemään. Puhuttiin ehkäisyn tärkeydestä myös, siis että jokaikisessä yhdynnässä tarvitaan kortsu ja mielellään myös pillerit tytöllä. Se olikin asia mikä ei muuten olis menny perille, koska heidän ystävänsä harrastivat n. 15-v suojaamatonta seksiä, eikä heille ollut käynyt kuinkaan. Joten lapseni luulivat ettei joka kerta tarvita ehkäisyä. Kun heidän ensimmäiset seurustelusuhteet alkoi, ottivat he asian esiin mun kans, kyselivät miten pitkälle voi mennä ja millon. Kehoitin heitä käyttämään tunteiden ja järjen yhteistyötä. Jotkin suhteet loppuivat siihen, jotkin eivät, joten ilmeisesti se osasivat käyttää tunneälyään. Ensimmäiset kortsut ostin heille itse, molemmille. Seuraavat ostivat kun tarttivat. Korostin tyttärelle, että myös hänella pitää olla kortsuja koska monet pojat eivät viitsi/kehtaa ostaa niitä ja ilman EI sekstailla, vaikka poika vaatisi.
Nyt kun ovat naimisissa, me puhumme vieläkin joskus seksistä. Esim. poika kysyi, miksi vaimoa ei aina kiinnosta ja joskus on aivan seksihullu, kerroin meidän naisten hormoonijylläyksistä ym. ja hän ymmärsi, eikä heillä mitään ongelmia kuulemma ollutkaan, poika vaan pohdiskeli asiaa. Samoin tyttären kanssa on mielenkiintoisia ja rohkeita keskusteluita useinkin. Joskus hän jopa pyytää mua kertomaan omia kokemuksiani jostain tietystä jutusta, joskus vertailemme kokemuksia noin niinkun yleisellä tasolla. Emme puhu kuka teki mitäkin, vaan tyyliin, sellaistakin on sattunut, tai voiskohan sitä kokeilla. Minä jopa ostin molemmille lapsilleni kerran joululahjaksi seksikaupan hierontaöljyä ja puolisot olivat hyvillään, joskin ihmeissään, heidän vanhempansa eivät puhu näistä asioista. Niinkuin ei moni muukaan, ikävä kyllä. Musta on hieno tietää, että lapsillani menee hyvin myös sillä saralla, sillä sehän on fakta, että huono seksi vaikuttaa 90% ja hyvä seksi 10% avioelämään.
Kyselkää vanhemmiltanne asioita, jos ei omilta voi, vaikka luotettavilta sukulaisilta. Kaverit kertoo yleensä sen mitä he haluaisivat, ei sitä mitä todellisuudessa on tapahtunut.

äiti kirjoitti:

Pyysit myös vanempien mielipiteitä, tässä tulee. Lapseni ovat jo 30-hujakoilla, tytär ja poika.Aloimme puhua seksuaalisuudesta normaalina asiana kun he olivat n.13-14, heillä on vuosi ikäeroa. He aristelivat aihetta ensin, mutta tajusivat sitten, että olin tosissani ja alkoivat kyselemään. Puhuttiin ehkäisyn tärkeydestä myös, siis että jokaikisessä yhdynnässä tarvitaan kortsu ja mielellään myös pillerit tytöllä. Se olikin asia mikä ei muuten olis menny perille, koska heidän ystävänsä harrastivat n. 15-v suojaamatonta seksiä, eikä heille ollut käynyt kuinkaan. Joten lapseni luulivat ettei joka kerta tarvita ehkäisyä. Kun heidän ensimmäiset seurustelusuhteet alkoi, ottivat he asian esiin mun kans, kyselivät miten pitkälle voi mennä ja millon. Kehoitin heitä käyttämään tunteiden ja järjen yhteistyötä. Jotkin suhteet loppuivat siihen, jotkin eivät, joten ilmeisesti se osasivat käyttää tunneälyään. Ensimmäiset kortsut ostin heille itse, molemmille. Seuraavat ostivat kun tarttivat. Korostin tyttärelle, että myös hänella pitää olla kortsuja koska monet pojat eivät viitsi/kehtaa ostaa niitä ja ilman EI sekstailla, vaikka poika vaatisi.
Nyt kun ovat naimisissa, me puhumme vieläkin joskus seksistä. Esim. poika kysyi, miksi vaimoa ei aina kiinnosta ja joskus on aivan seksihullu, kerroin meidän naisten hormoonijylläyksistä ym. ja hän ymmärsi, eikä heillä mitään ongelmia kuulemma ollutkaan, poika vaan pohdiskeli asiaa. Samoin tyttären kanssa on mielenkiintoisia ja rohkeita keskusteluita useinkin. Joskus hän jopa pyytää mua kertomaan omia kokemuksiani jostain tietystä jutusta, joskus vertailemme kokemuksia noin niinkun yleisellä tasolla. Emme puhu kuka teki mitäkin, vaan tyyliin, sellaistakin on sattunut, tai voiskohan sitä kokeilla. Minä jopa ostin molemmille lapsilleni kerran joululahjaksi seksikaupan hierontaöljyä ja puolisot olivat hyvillään, joskin ihmeissään, heidän vanhempansa eivät puhu näistä asioista. Niinkuin ei moni muukaan, ikävä kyllä. Musta on hieno tietää, että lapsillani menee hyvin myös sillä saralla, sillä sehän on fakta, että huono seksi vaikuttaa 90% ja hyvä seksi 10% avioelämään.
Kyselkää vanhemmiltanne asioita, jos ei omilta voi, vaikka luotettavilta sukulaisilta. Kaverit kertoo yleensä sen mitä he haluaisivat, ei sitä mitä todellisuudessa on tapahtunut.

Lue lisää

että olisin kortsuja ostanut, mutta niihin ei ollut tarvetta, kun tyttären ensimmäinen suhde kesti monta vuotta. Minä tilasin ajan gynelle ja pillerit tulivat sitten hankittua. Puhutin aikanaan molempia: tytärtä ja poikaystävää näistä seksiasioista. Poikaystävä oli punainen kuin pioni, kun ei ollut tottunut puhumaan avoimesti asioistaan, tyttärelleni se oli aivan normaalia - kyllä hän äitinsä tuntee. Seuraava lapsi - poika - lähestyy murrosikää ja hänen kanssaan olen jo vuosia sitten puhunut mm. yöllisistä siemensyöksyistä. Poika oli helpottunut, kun hän luuli olevansa sairas. Asia ja päivä kerrallaan edetään.
Mitään seksipainotteista elämää tai keskusteluja meillä ei eletä, ne tulevat kohdalle, kun on luontevaa niistä puhua.
Lisäksi minä olen tällä hetkellä eronnut ja yksineläjä eli ei parisuhdetta, mutta ei myöskään yhden illanjuttuja. Esimerkki on myös yksi, mikä kannattaa huomioida. Vaikka nuoriso muuta väittäisi niin se, mitä vanhemmat itse tekevät on tärkeää.

äiti kirjoitti:

Pyysit myös vanempien mielipiteitä, tässä tulee. Lapseni ovat jo 30-hujakoilla, tytär ja poika.Aloimme puhua seksuaalisuudesta normaalina asiana kun he olivat n.13-14, heillä on vuosi ikäeroa. He aristelivat aihetta ensin, mutta tajusivat sitten, että olin tosissani ja alkoivat kyselemään. Puhuttiin ehkäisyn tärkeydestä myös, siis että jokaikisessä yhdynnässä tarvitaan kortsu ja mielellään myös pillerit tytöllä. Se olikin asia mikä ei muuten olis menny perille, koska heidän ystävänsä harrastivat n. 15-v suojaamatonta seksiä, eikä heille ollut käynyt kuinkaan. Joten lapseni luulivat ettei joka kerta tarvita ehkäisyä. Kun heidän ensimmäiset seurustelusuhteet alkoi, ottivat he asian esiin mun kans, kyselivät miten pitkälle voi mennä ja millon. Kehoitin heitä käyttämään tunteiden ja järjen yhteistyötä. Jotkin suhteet loppuivat siihen, jotkin eivät, joten ilmeisesti se osasivat käyttää tunneälyään. Ensimmäiset kortsut ostin heille itse, molemmille. Seuraavat ostivat kun tarttivat. Korostin tyttärelle, että myös hänella pitää olla kortsuja koska monet pojat eivät viitsi/kehtaa ostaa niitä ja ilman EI sekstailla, vaikka poika vaatisi.
Nyt kun ovat naimisissa, me puhumme vieläkin joskus seksistä. Esim. poika kysyi, miksi vaimoa ei aina kiinnosta ja joskus on aivan seksihullu, kerroin meidän naisten hormoonijylläyksistä ym. ja hän ymmärsi, eikä heillä mitään ongelmia kuulemma ollutkaan, poika vaan pohdiskeli asiaa. Samoin tyttären kanssa on mielenkiintoisia ja rohkeita keskusteluita useinkin. Joskus hän jopa pyytää mua kertomaan omia kokemuksiani jostain tietystä jutusta, joskus vertailemme kokemuksia noin niinkun yleisellä tasolla. Emme puhu kuka teki mitäkin, vaan tyyliin, sellaistakin on sattunut, tai voiskohan sitä kokeilla. Minä jopa ostin molemmille lapsilleni kerran joululahjaksi seksikaupan hierontaöljyä ja puolisot olivat hyvillään, joskin ihmeissään, heidän vanhempansa eivät puhu näistä asioista. Niinkuin ei moni muukaan, ikävä kyllä. Musta on hieno tietää, että lapsillani menee hyvin myös sillä saralla, sillä sehän on fakta, että huono seksi vaikuttaa 90% ja hyvä seksi 10% avioelämään.
Kyselkää vanhemmiltanne asioita, jos ei omilta voi, vaikka luotettavilta sukulaisilta. Kaverit kertoo yleensä sen mitä he haluaisivat, ei sitä mitä todellisuudessa on tapahtunut.

Lue lisää

Noin kolmekymppinen olen minäkin, kotona ei ole koskaan puhuttu seksielämistämme, eikä tulla puhumaan. Se on, Luojan kiitos, meillä parisuhteeseen kuuluva asia, ei kenellekään muulle. Tappaisin mieheni sen häpeän takia, minkä aiheuttaisi jos menisi vanhemiilleen seksielämästämme puhumaan.

Olen nuoriso-ohjaaja, tiedän seksistä, mutten puhu siitä ikinä henkilökohtaisella tasolla, kuin mieheni kanssa. Ystäväpiirissä joskus yrittävät viritellä keskustelua henkilökohtaisesta seksielämästä, se kuitataan meillä molempien suusta, ei meillä ennen avioliittoa, nolottaa lähinnä kuunnella toisten tarinoita.

Nuorten kanssa juttelen seksistä sujuvasti, harvat voivat kysellä kotoaan vaivaavia asioita. Äitini kanssa seksuaalisuudesta puhutaan myös ammatillisessa mielessä.

Mielestäni ei ole normaali lapsen ja aikuisen välinen suhde, sellainen, jossa äiti tietää lapsiensa henkilökohtaisista kokemuksista seksissä. On karmivaa ajatella, että niinkin voi ilmeisesti olla. Jos vaimon kanssa tökkii, niin kysytään neuvoa äidiltä...? Hienoa (?), että jollakin voi olla noin läheiset suhteet. Kieltämättä mieleeni tulee kuitenkin kysymys; oletko parisuhteessa lapsesi kanssa? Puolisoa loukkaavaa, että asioita kerrotaan ulkopuolisille (sitähän vanhemmatkin ovat tälläisissä asioissa). Olen aina pitänyt tärkeänä ja yrittänyt omalla asenteellani pitää yllä käsitystä, että seksi on kaunista, mutta se on vain kahden ihmisen välistä. En missään nimessä lähtisi rohkaisemaan kertomaan kenellekään omista seksikokemuksista, sillä se loukkaa myös sen partnerin yksityisyyttä. Tämä täytyisi nuoret saada ymmärtämään, liian usein seksiä käytetään aseena, kun syystä tai toisesta toista halutaan loukata...

1977 kirjoitti:

Noin kolmekymppinen olen minäkin, kotona ei ole koskaan puhuttu seksielämistämme, eikä tulla puhumaan. Se on, Luojan kiitos, meillä parisuhteeseen kuuluva asia, ei kenellekään muulle. Tappaisin mieheni sen häpeän takia, minkä aiheuttaisi jos menisi vanhemiilleen seksielämästämme puhumaan.

Olen nuoriso-ohjaaja, tiedän seksistä, mutten puhu siitä ikinä henkilökohtaisella tasolla, kuin mieheni kanssa. Ystäväpiirissä joskus yrittävät viritellä keskustelua henkilökohtaisesta seksielämästä, se kuitataan meillä molempien suusta, ei meillä ennen avioliittoa, nolottaa lähinnä kuunnella toisten tarinoita.

Nuorten kanssa juttelen seksistä sujuvasti, harvat voivat kysellä kotoaan vaivaavia asioita. Äitini kanssa seksuaalisuudesta puhutaan myös ammatillisessa mielessä.

Mielestäni ei ole normaali lapsen ja aikuisen välinen suhde, sellainen, jossa äiti tietää lapsiensa henkilökohtaisista kokemuksista seksissä. On karmivaa ajatella, että niinkin voi ilmeisesti olla. Jos vaimon kanssa tökkii, niin kysytään neuvoa äidiltä...? Hienoa (?), että jollakin voi olla noin läheiset suhteet. Kieltämättä mieleeni tulee kuitenkin kysymys; oletko parisuhteessa lapsesi kanssa? Puolisoa loukkaavaa, että asioita kerrotaan ulkopuolisille (sitähän vanhemmatkin ovat tälläisissä asioissa). Olen aina pitänyt tärkeänä ja yrittänyt omalla asenteellani pitää yllä käsitystä, että seksi on kaunista, mutta se on vain kahden ihmisen välistä. En missään nimessä lähtisi rohkaisemaan kertomaan kenellekään omista seksikokemuksista, sillä se loukkaa myös sen partnerin yksityisyyttä. Tämä täytyisi nuoret saada ymmärtämään, liian usein seksiä käytetään aseena, kun syystä tai toisesta toista halutaan loukata...

Lue lisää

Olen samaa mieltä kanssasi. Vanhempien ja lasten ei tule tietää toistensa seksielämästä. Jos kumpikin siitä haluaa puhua, niin miksikäs siinä.

Ihmettelen miksi keskustelu kääntyy aina seksiin. Seksuaalisuus ei ole seksin synonyymi. Aloitin keskustelun, koska halusin kuulla millaista mallia vanhemmat antavat naisena ja miehenä olemisesta, hellyydestä, läheisyydestä, miten vaikeista seksuaalisuuteen liittyvistä asioista keskustellaan perheissä. Puhutaanko romantiikasta ollenkaan vai kääntyy asia heti ehkäisyyn?

Neuvoton kirjoitti:

Olen samaa mieltä kanssasi. Vanhempien ja lasten ei tule tietää toistensa seksielämästä. Jos kumpikin siitä haluaa puhua, niin miksikäs siinä.

Ihmettelen miksi keskustelu kääntyy aina seksiin. Seksuaalisuus ei ole seksin synonyymi. Aloitin keskustelun, koska halusin kuulla millaista mallia vanhemmat antavat naisena ja miehenä olemisesta, hellyydestä, läheisyydestä, miten vaikeista seksuaalisuuteen liittyvistä asioista keskustellaan perheissä. Puhutaanko romantiikasta ollenkaan vai kääntyy asia heti ehkäisyyn?

Lue lisää

Niin, seksuaalisuuteen kuuluu paljon muutakin kuin itse akti. Harvemmin kyllä tulee tuolleen mietittyä ja suoraan sanottuna, kun on puhetta asiasta ollut jonkun kanssa on se ollut juuri siitä seksistä, ehkä seksuaalisuus on muuten niin itsestään selvyys. Malli sukupuolirooleihin saadaan lapsuudessa, ei keskustelemalla vaan pienistä eleistä, asenteista, musiikki kanavilta jne. Harvemmin varmasti lapsi kysyy vanhemmiltaan; kuinka osoitan kunnioittavani toista sukupuolta tai vastaavaa, vaan kysymykset ovat vähän ruumillisempia...

Toisaalta puhutaan paljonkin näistä asioista; vanhemmilla ja lapsilla saattaa olla eroavat mielipiteet siitä minkälainen vaatetus on asiallista. Kaikki tälläinen antaa nuorelle sitä mallia minkälaista on seksuaalisuus. Vanhempien asenteesta se lähtee mikä kehittyy lapselle tabuksi ja mikä normaaliksi osaksi elämää.

Ehkä siis varsinaisesta aiheesta ei tarvita puhetta, vaan se kehittyy itsekseen, näin minun kokemukseni mukaan. Kun taas seksistä tarvitaan puhetta sillä, sitä kukaan ei toivottavasti koe kotonaan, niin että se on normaali osa lapsuutta. Ehkäisy ja muut asiat ovat tärkeitä puhua, sillä niiden olemassa olo ei perheissä näy.

kyl niiten on jossain vaiheessa huomattava et sulle on pakko puhuu seksistä...ym ehkäisyistä ja taudeista ja aina ennen kun aloitaa seksin harrastamisen on hyvä muistaa mitä jälki seurauksia siitä voi tulla....!!! kylllä ne sinulle vielä siitä puhuvat...

Kyse on sitten todennäköisesti sinun ja äitisi välisestä luottamuksesta, tai siis ehkä sen puuttumisesta. Osoita hänelle, että olet ansainnut hänen luottamuksensa. Jos äitisi ei avaa keskustelua, tee Sinä se. Kerro äidillesi mielipiteesi seksistä ja kerro, ettet todellakaan ole tekemässä mitään typerää ja että sinuun voi luottaa. Kuuntele äitiäsi ja kunnioita hänen mielipiteitään, niin hänkin tekee varmasti samalla tavalla.
Ymmärrän sinua ja äitiäsi aivan täysin, ja mielestäni avain ongelmaasi on juuri tuo avoin keskustelu aiheesta :)