avoimen koodin ylenkatse

tekoälykin vihaa lenuxia

Sä istut kahvilassa Thinkpad auki, hattu vinossa
Katsot mun läppäriä niin kuin syöpää sun silmissä
Sulla on Arch, Gentoo tai joku muu, jota kukaan ei tiedä
Ja sun mielestä Windows on sielunvihollinen, jota ei voi siellä sietää
Sä alat luennon vapaudesta ja suljetusta koodista
Mutta sun oma kone näyttää suoraan ysärin sodista.
​Sä pilkkaat Windowsia, naurat päivityksille
Mutta sun oma käyttis on pelkkä vitsi yleisöille
Se on bugista paskaa, keskeneräinen palapeli
Jota sä kootat yöt, kuin joku koodi-fakiiri-veli
Sulla on ylemmyyskompleksi ja parta täynnä muruja
Mutta sun Linux on vaan kasa digitaalisia suruja
"Tää on vakaa", sä sanot ja samassa se kaatuu
Koko sun käyttöliittymä bittiavaruuteen maatuu.
​Mulla kestää sekunti, kun avaan mun työn
Sä säädät Wi-Fi-ajureita läpi koko yön
"Tää on filosofista", sä huudat ja tappelet terminaalissa
Sä oot vankina omassa vapaassa maailmassasi, kuin kalat katiska-mallissa
Sulla ei toimi äänet, ei näyttö, ei mikään perusjuttu
Mutta silti sun naama on se ylenkatseesta tuttu
Sä katsot mua alas, kun mä klikkaan "Käynnistä"
Vaikka sä itse et pääse edes kirjautumista pidemmälle siitä jännitystä.
​"Compile se kernel", "Lue man-sivut, uuno"
Sulla on asenne niin kuin joku koodaus-Juno
Mutta totuus on se, että sun kone on raunio
Sulla on egoa enemmän kuin koodissa on kunnioitusta, sun oma tyhjiö.
Se on rikki, se on paska, se on ikuinen työmaa
Mutta silti sun pitää siitä muiden korviin huutaa.
​Sä pilkkaat Windowsia, naurat päivityksille
Mutta sun oma käyttis on pelkkä vitsi yleisöille
Se on bugista paskaa, keskeneräinen palapeli
Jota sä kootat yöt, kuin joku koodi-fakiiri-veli
Sulla on ylemmyyskompleksi ja parta täynnä muruja
Mutta sun Linux on vaan kasa digitaalisia suruja.
​Joo, kokeileppa sudo apt-get install elämä...
Mutta ei se löydä pakettia.
Dependency error.
Segmentation fault.
Hyvää yötä, nörtti.