Jouluvaimo

Jouluvaimon viimeisestä luvusta voi tietysti olla useampiakin tulkintoja, mutta yksi on varmaa: äiti ei istuutunut tyttärensä viereen eikä palannut hänen luokseen.
Raakelihan lopulta paitsi ymmärsi, miksi äiti oli lähtenyt, myös muisti mitä oli tapahtunut. Lentokentällä vuonna 0 Raakel oli ensimmäisen kerran saanut huomiota aikuiselta mieheltä (jonka äiti huomasi). Voi hyvinkin ajatella, että äiti oli tapauksesta myrkyllisen kateellinen (heidän puhumaton vihansa ja kilpailunhalunsa kuvataan hyvin: "nyt on minun vuoroni", "hapan riemu").Äiti joutui toteamaan, ettei hänen pikkutyttönsä ollut enää vain häntä (äitiä) varten vaan tyttärestäkin oli vääjäämättä tulossa nainen. Äiti oli siis vapaa(mpi) lähtemään.
Hieman ennen tätä kohtausta Raakel oli myös tajunnut, että hän itse (Raakel) oli se ainoa asia, joka äitiä oli pitänyt perheensä luona. Raakel oli tajunnut olleensa äidilleen taakka. Taakka siksi, että Raakel oli se jota äiti rakasti ja joka oli hänestä riippuvainen("Minä kahlitsin äidin sydämeni kokoisella munalukolla kaikkeen, mikä oli vastakohta seikkailulle ja romantiikalle ja seksille").
Viimeinen lause, jossa äiti tulee lentokoneessa on vertauskuvallinen: "Matkan puolivälissä äiti tuli viereeni istumaan". Kyseessä on Raakelin vapautuminen äidistään. Raakel menee omaan kotiinsa ja tulevan miehensä Pirkan luokse. Tarina ei jää kesken vaan arvoitus on ratkennut.

kirja oli minusta hieman epäselvä, koska kohtia jäi täyttämättä.. mutta nyt minun pitäisi tehä siitä kirjallisuustyö ja olen sen kanssa ongelmissa ;s mitä minun pitäisi tehdä ?