ET-lehdessä on allaoleva juttu:
Otsikko: Ystävyyssuhteiden uuvuttama 80-vuotias: ”Tarvitsen ympärilleni ihmisiä, joista saan energiaa”
Viihdyn yksin enkä jaksa aina kuunnella muita, sanoo 80-vuotias ET:n lukija. Ystävyyssuhteet ovat silti tärkeitä ja arvokkaita.
”Olen kerännyt ympärilleni monenlaisia ihmisiä, järjestänyt juhlia ja tutustuttanut ystäviäni toisiinsa. Muistan heitä kortein ja kirjein, pikku lahjoin ja yllätyksin. Olen nauttinut siitä.
Nyt vanhemmiten olen välillä kokenut rasitteena monien ystävyyssuhteiden ylläpitämisen. Jokaisella niistä on silti oma paikkansa elämässäni.
Olen halunnut muistaa myös niitä ystäviä, joilla on sairauksia ja jotka eivät jaksa itse olla kovin aktiivisia.
Olen välillä kokenut monien ystävyyssuhteiden ylläpitämisen rasitteena.
Sellainen ystävyys ei kuitenkaan aina ole kovin hedelmällistä. Vaatii energiaa, että jaksan kohdata henkilön ja kuunnella kertomuksia sairaudesta, avioerosta tai elämän kurjuudesta.
Tarvitsen ympärilleni ihmisiä, joista saan energiaa. Arjen jakaminen on antoisaa sellaisten kanssa, jotka jakavat kanssani samat voimanlähteet: kulttuurin, musiikin ja luonnon.
Minun on ollut tosi vaikeaa kertoa elämäni vaikeista asioista edes läheisille ystävilleni. Ajattelen, että pilaan kivan yhdessäolon.
Onneksi olen oppinut, että kyllä ystävät jaksavat vastaanottaa minut myös heikkona ja rikkinäisenä. He eivät silti ole terapeutteja, vaan olen hakenut apua ammattilaiselta.
Tarvitsen ympärilleni ihmisiä, joista saan energiaa.
On ollut pakko hyväksyä, että jotkut suhteet hiipuvat. Olen ottanut etäisyyttä ihmisiin, joiden seurassa olen tuntenut, että en saa yhdessäolosta mitään.
Pari ystävää, jotka olisivat halunneet kaivella avioeroani, saivat jäädä. En jaksa pohtia asioita, joihin ei voi vaikuttaa.
Kiitän Luojaani rakkaista ystävistä. Niin moni on jo sairastunut fyysisesti tai dementoitunut, kuollut tai on hoivakodissa, että ne joiden kanssa voin vielä tehdä kivoja asioita, jutella mukavia ja syödä yhdessä, ovat minulle tärkeitä ja arvokkaita. Heitä on onneksi vielä.”
Nainen, 80"
https://www.etlehti.fi/artikkeli/ihmiset/ystavyyssuhteiden-uuvuttama-80-vuotias-tarvitsen-ymparilleni-ihmisia-joista-saan
***********************************************************************************
Jutun henkilöllä itsellään on varaa ammattiauttajaan jos hänellä on tarve.
Harvalla on varaa.
Jollekin kyseinen ihminen voi olla ainoa ystävä.
Yleensä jokainen meistä tarvitsee joskus kuuntelijaa ja tukea.
Ikää myöten voi tulla lisää ongelmia, esimerkiksi surua tai terveysongelmia,
joista haluaa puhua, mutta ystävyys ei sitten kestäkään niitä.
Onko oikein ottaa ystävyydestä vain "rusinat pullasta" ?
Imeä muista energiaa itselleen.
Otsikko: Ystävyyssuhteiden uuvuttama 80-vuotias: ”Tarvitsen ympärilleni ihmisiä, joista saan energiaa”
Viihdyn yksin enkä jaksa aina kuunnella muita, sanoo 80-vuotias ET:n lukija. Ystävyyssuhteet ovat silti tärkeitä ja arvokkaita.
”Olen kerännyt ympärilleni monenlaisia ihmisiä, järjestänyt juhlia ja tutustuttanut ystäviäni toisiinsa. Muistan heitä kortein ja kirjein, pikku lahjoin ja yllätyksin. Olen nauttinut siitä.
Nyt vanhemmiten olen välillä kokenut rasitteena monien ystävyyssuhteiden ylläpitämisen. Jokaisella niistä on silti oma paikkansa elämässäni.
Olen halunnut muistaa myös niitä ystäviä, joilla on sairauksia ja jotka eivät jaksa itse olla kovin aktiivisia.
Olen välillä kokenut monien ystävyyssuhteiden ylläpitämisen rasitteena.
Sellainen ystävyys ei kuitenkaan aina ole kovin hedelmällistä. Vaatii energiaa, että jaksan kohdata henkilön ja kuunnella kertomuksia sairaudesta, avioerosta tai elämän kurjuudesta.
Tarvitsen ympärilleni ihmisiä, joista saan energiaa. Arjen jakaminen on antoisaa sellaisten kanssa, jotka jakavat kanssani samat voimanlähteet: kulttuurin, musiikin ja luonnon.
Minun on ollut tosi vaikeaa kertoa elämäni vaikeista asioista edes läheisille ystävilleni. Ajattelen, että pilaan kivan yhdessäolon.
Onneksi olen oppinut, että kyllä ystävät jaksavat vastaanottaa minut myös heikkona ja rikkinäisenä. He eivät silti ole terapeutteja, vaan olen hakenut apua ammattilaiselta.
Tarvitsen ympärilleni ihmisiä, joista saan energiaa.
On ollut pakko hyväksyä, että jotkut suhteet hiipuvat. Olen ottanut etäisyyttä ihmisiin, joiden seurassa olen tuntenut, että en saa yhdessäolosta mitään.
Pari ystävää, jotka olisivat halunneet kaivella avioeroani, saivat jäädä. En jaksa pohtia asioita, joihin ei voi vaikuttaa.
Kiitän Luojaani rakkaista ystävistä. Niin moni on jo sairastunut fyysisesti tai dementoitunut, kuollut tai on hoivakodissa, että ne joiden kanssa voin vielä tehdä kivoja asioita, jutella mukavia ja syödä yhdessä, ovat minulle tärkeitä ja arvokkaita. Heitä on onneksi vielä.”
Nainen, 80"
https://www.etlehti.fi/artikkeli/ihmiset/ystavyyssuhteiden-uuvuttama-80-vuotias-tarvitsen-ymparilleni-ihmisia-joista-saan
***********************************************************************************
Jutun henkilöllä itsellään on varaa ammattiauttajaan jos hänellä on tarve.
Harvalla on varaa.
Jollekin kyseinen ihminen voi olla ainoa ystävä.
Yleensä jokainen meistä tarvitsee joskus kuuntelijaa ja tukea.
Ikää myöten voi tulla lisää ongelmia, esimerkiksi surua tai terveysongelmia,
joista haluaa puhua, mutta ystävyys ei sitten kestäkään niitä.
Onko oikein ottaa ystävyydestä vain "rusinat pullasta" ?
Imeä muista energiaa itselleen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kohtuus tuossakin olisi parasta.
Ehkä vähän pinnallisen kuvan kertomus antaa kyseisestä ihmisestä.
Elämä on muutakin kuin kulttuuririentoja ja ystävyys muuta kuin
"kerman kuorimista", mutta mikäs siinä, jos ystävyyssuhteet
syvällisempänä ovat rasite, kyllä ystävistä eroon pääsee.
On paljon yksinäisiä, joilla ei ole ketään, että tasan ei mene "onnenlahjat".
Onhan se niinikin.
Jotkut meistä ei tarvitse toisia lähelleen jatkuvasti. En halua puhua henkilökohtaisia asioita koska sekin on uuvuttavaa. Toisen kuunteleminen uuvuttaa. Tarvitsisin apua jouhinkin käytännön asioiden tekemisiin.
Jossain vaiheessa ikä ja terveys uuvuttaa, se on ymmärrettävää,
mutta aloituksen henkilö liihoittelee vielä kulttuuriharrastuksissa
eikä jaksa ystäviään kuunnella.
Onneksi ei hänen tarvitse. On hänellä oikeus lempata ystävänsä yli laidan,
mutta entäs jos tulee aika, että itse tarvitsisi ystävä eikä kukaan kuuntele,
kun ei ole enää ketään.
Mahtaako asenne muuttua ? Liian myöhään ....
Olen itse pitänyt vähistä ystävistäni kiinni viimeiseen asti,
vain yksi on enää elossa. Kiitän Jumalaa siitä.
En pärjäisi ilman ystävää.
En ole itseriittoinen ihminen.
Tarvitsen muita jo mielenterveytenikin takia.
Yksinäisyys tappaa.
Yksinäisyys ei tapa.
Sulla on ilmeisesti lukihäiriö vaiko joku muu ymmärtämisen vaje. Lue aloitus tarkemmin äläkä käytä lukemiseen itseriittoisuuttasi.
Mikä pahan tappais ?
Työssäolon jälkeen jyvät on valikoituneet akanoista. Tällä iällä enää harvemmin tulee uusia ystäviä. Ainakaan minä en kaipaakaan kuin heidät muutamat. Työelämä oli ihmisten parissa joten nyt nautin rauhasta ja enemmän myös itselleni itseni seurassa :).
Meeppä seurakunnan vetämään ukko kerhoon tai naisten jumppaan kyllä ystäviä tulee pääasiassa leskistä.
On hyvä että tuollaisia ryhmiä on heille jotka kokevat yksinäisyyttä ja seuraa kaipaavat.
Ei kai nuo aloittajan lauseet saman ihmisen kirjoittamia ole. Ymmärtäisin että usea on laittanut oman lauseen.
Minuun sopii tämä:
"Tarvitsen ympärilleni ihmisiä, joista saan energiaa. Arjen jakaminen on antoisaa sellaisten kanssa, jotka jakavat kanssani samat voimanlähteet: kulttuurin, musiikin ja luonnon."
En ota tuota lausetta niin että vain itse saisin. Kokemuksia nimenomaan jaetaan ja myös minä luovutan siinä energiaani kuuntelemalla. En koskaan neuvo ketään, mutta jos henkilö kysyy, sanon että itse tekisin hänen tilanteessaan näin ja näin...
En avannut linkkiä, joten kiva kun aloittaja oli avannut tekstiä.
Kyllä vaan sairaudet vaikuttavat ystävyyssuhteisiinkin. En jaksa enää pitkiä matkoja kävellä ja kaupungilla pyöriä. Ei minusta ole matkakumppaniksi. Ei enää avuksi ihmisille. Tarvitsen päinvastoin muiden ihmisten apuja milloin mihinkin.
Se aika, kun ystävyyssuhteet olivat vuorovaikutteisia on mennyttä.
Onhan se kiva, kun on omaisia, ystäviä ja naapureita jotka auttavat. Mutta, kun itsestä ei ole enää mihinkään, niin se on rasittavaa. Näin täytyy kuitenkin jatkaa ja nauttia siitä, mitä vielä on jäljellä.
On sääli jos ystävyyssuhteet loppuvat siihen, että toisen osapuolen kunto laskee.
Silloinhan vasta ystävää tarvitaan, kun ei kaikesta selviä yksin.
En pidä enää yhteyksiä entisiin työkavereihin, siitä on kulunut jo 20 v. Alkuaikoina tuli soiteltua, joskus jopa tavattiin ja turistiin, vaan on jäänyt .
On omat ympyrät vaivoineen ja sunmuut.