Minulla on yksi vuotias poika joka on reipas koheltaja. Leikkii paljon ja on alkanut pari viikkoa sitten kävelemään. Nyt on ilmentynyt ongelmia ruokailussa!!! Aluksi menee pari lusikallista ruokaa hyvin suussta alas, mutta sitten hän ottaa ruuan pois suustaan kädellä ja puristelee ruokaa. Ei laita suuhunsa takaisin. Leikkii vain. Komennan tiukasti poikaa, mutta hän vain virnistelee. Isälleen poika tekee samoin. En usko että poikamme ei tykkää ruuasta. Se on joka ruokailun yhteydessä. Annan yleensä itse tehtyjä ruokia ja välillä purkista. Kertokaa niksejä miten saisin poikamme lopettamaan tämän ärsyttävän tavan????
raivostuttava
1 vuotiaan äiti
8853
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
syö viimeistään silloin kun hänellä on nälkä!
Minullakin on 1-vuotias. Hän syö itse, koska määrätietoisesti ilmaisi halunsa tarttua lusikkaan. Jälki ei aina ole kovinkaan herttaista.. Meillä ei keittiössä pidetä pöytäliinaa eikä 1-vuotiaan tuolin lähettyvillä mattoa. Ruuan päätteeksi lapsen saa usein nostaa suihkuun (kesällä helppoa) ja jäljet saa pöydältä & lattialta äkkiä siivottua rätillä.
ETTÄ ei sen syömisen tarvii aina olla niin vakava juttu! Meillä innostui valtavasti sekä lapsi, sisarus että me vanhemmat kun 1-vuotiaamme osoitti intoa itsenäistä syömistä kohtaan! Toki aluksi (ei kovinkaan kauaa kuitenkaan) halusi myös käsin koittaa ruokaa, yksivuotias kun on kovin utelias. Asennoiduin hommaan niin, että hienoa kun on niin omatoiminen ja tiedonhaluinen, että haluaa kokeilla. Leikkimistä hän ei ole harrastanut ruokaillessa, vaan kaikki lähtee puhtaasta uteliaisuudesta uutta asiaa kohtaan.
Suosittelen siis antamaan pojalle vaan lusikan käteen jos kiinnostaa ja rauhassa tutustumaan uudenlaiseen syömätapaan. Kun annat rauhassa tutkia, niin eipä ole myöhemmin siihen tarvetta ja ruokahalukin säilyy kun ruokatunnelma on myönteinen.
:o)
Hyvinkin yksinkertaista (toimi ainakin meillä):
1. kiellä
2. jos ei tehoa, sano "jos ei ruoka pysy suussa niin ruokailu on tältä erää ohi. Seuraava ruokahetki tunnin päästä" (älä laita liian pitkälle, koska kestosta on pidettävä kiinni).
3. Jos vielä jatkuu, kerää ruoka ja astiat pois ja nosta poika leikkimään. Jos kaikki menee hyvin, niin kiitä ruoasta ja anna pojan kantaa astiat tiskikoneeseen/pesualtaalle.
4. Jos ei mennyt hyvin, niin seuraava ateria tunnin päästä
- Tässä sitten tarkkana - jos pojalla on kova nälkä hän huutaa ja ärtyilee tuon tunnin. Mutta pitää olla sanansa mittainen ja odottaa se tunti ilman välipaloja.
Joku tähänkin kommentoi, että ei noin pieneltä voi vaatia. Mielestäni voi hyvinkin vaatia. Ja mitä nuorempana vaaditaan niin sitä helpommalla pääset jatkossa. Rakkautta voi sitten jakaa kun poika on kiltisti. Mutta vanhempien uhmaamista ei pidä palkita pitkällä pinnalla ja halauksin. Jokainen kuitenkin kasvattakoon omansa :-)
Vanhempien uhmaamista??? Oletko tosiaan sitä mieltä, että 1-vuotias koskettelee ruokaa uhmatakseen äitiään..? Ei hyvää päivää! Kyllä se sen ihan varmasti tekee, koska se on uusi juttu ja haluaa sitä tutkia! Niin kuin 1-vuotias haluaa tutkia kaikkea! Kun lähdet ulos kävelylle 1-vuotiaan kanssa, 200 metrin matka voi kestää ½ tuntia kun pikkuinen tutkii jokaisen kiven ja roskan matkalla. Eikä se oli mitään periksi antoa jos antaa lapsen tyydyttää TERVETTÄ uteliaisuuttaan.. Jämpi vanhempi osaa kyllä huolehtia rajoista ja säännöistä ilman tuon uteliaisuuden alistustakin.
Jos minä laittaisin oman 1-vuotiaani viemään lautasensa tiskipöydälle (ei kyllä fysiologiankaan turvin onnistu alle 80 senttisellä ruumiillaan nostamaan lautasta tiskipöydälle), niin aika monta lautasta olisi säpäleinä.
Vanhemmat lapseni ovat kyllä aikoinaan (n. 3-vuotiaana) oppineet viemään lautasensa pois pöydästä ja muutkin käytöstavat vaikken vielä 1-vuotiaana olekaan vaatinut sitä..
Meillä 1-vuotias saa olla ihan rauhassa lapsi, pikku hiljaa ja oma-alotteisesti opetellaan "tavoille". Eikä muuten tarkoita, että elettäisiin pellossa..
Kuka on väittänyt, että lapsi uhmaa kosketellessaan ruokaa?
Alkuperäisessä viestissä oli, että vanhemmat ovat häntä kieltäneet mutta ei mennyt perille. Minusta se on vanhempien asia, saako ruokaa pyöritellä kerrasta toiseen käsissään vai ei. Mutta jos on kielletty niin on kielletty. Ei siinä tarvitse enää neuvotella ja olla kädet levällään jos lapsi ei tottele.
"vanhempien uhmaamista ei pidä palkita pitkällä pinnalla ja halauksin."
Näin kirjoitit, joten on kai päivän selvää tulkita se siten, että aihe josta alunperin kirjoitettiin (ruuan sylkeminen ja koskettelu) on mielestäsi vanhempien uhmaamista?
Meidän perheessäkään ei PALKITA uhmaikäistä (mitä yksi-vuotias muuten EI ole) pitkällä pinnalla ja halauksin. MUTTA sen sijaan kyllä AUTETAAN lasta pitkällä pinnalla ja halauksin! Se ei edelleenkään tarkoita, että lapsi saisi periksi. ESIM. kun lapsi saa kiukkukohtauksen kun ei saa viedä lelua veljeltään, ilmaistaan selkeästi että se EI sovi, mutta samalla ilmaistaan päättäväisen RAUHALLISESTI itkuun ja raivoon myös näin: "tiedän, että sinua harmittaa kun et saa haluamaasi lelua, mutta se on nyt veljellä ja joudut odottamaan". Syliinkin otetaan kiukkuava lapsi. Eli meillä kyllä annetaan myös negatiivisten tunteiden tulla esiin ja ne hyväksytään ILMAN, että lapsi kuitenkaan saisi periksi. Tämä ei myöskään tarkoita käsien levittelyä tai neuvottelua siis.
Saat 1-vuotiaan ruuan koskettelun kuulostamaan pahemmaltakin jästipäisyydeltä. Toki jokainen vanhempi tekee miten lystää, mutta ideaalitilanteessa on säännöt sovellettu lapsen ikää vastaaviksi. Meillä ei ole tavoitteena vanhempien ylivalta ja herruus, pätemisen tarpeemme puramme muualla. Neuvoja en ala jakelemaan, kerron vain kuinka me asiat ajattelemme ja teemme.
Siis yksivuotias joka on kaksi viikkoa sitten oppinut kävelemään, pitäisi käskystä viedä vielä haparoivin askelin astiansa, koska ei suostunut syömään mallikelpoisesti??? Hmm.. toimii ehkä meidän nelivuotiaalla, mutta enpä olisi kokeillut kolme vuotta sitten =/
Ilmeisesti lapsi ei kuitenkaan vielä "itse" syö? Anna lusikka käteen sillä aikaa kun syötät. Tai kaksi lusikkaa, niin pysyvät kädet kiireisinä.
Entäs jos siirrät ruokailua tunnilla, ehkä lapsella ei ole nälkä? Kesällä kuumuus vie ruokahalun aikuiseltakin. Lapsilla on myös välillä aikoja, jolloin ruokahalu katoaa kuin tuhka tuuleen.