Pimeä oli elämä ennen sinua
synkkää oli ilman rakasta ystävää elää
Toit auringon elämääni
valon jota kaipasin
nyt ei edes sadepilvet uhkaa
elämäni kulkua
kun tiedän sinun olevan
siellä jossain
synkkää oli ilman rakasta ystävää elää
Toit auringon elämääni
valon jota kaipasin
nyt ei edes sadepilvet uhkaa
elämäni kulkua
kun tiedän sinun olevan
siellä jossain
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hetken pitää näitä juttuja miettimänsä, mutta kauankos tuommoseen hujahtaa, se on yks rujaus vaan ja se on siinä! :D
---------------------------------------------------
En minä Aurinkoa ole luonut,
se on aina ollut siinä.
Ystäväni.
Eivät sadepilvet uhkana ole, ole kiitollinen niistä.
Tiedätkö.
Ilman myrskyisiä pilviä, ilman pimeyttä ja yötä.
Niitä ilman et olisi minua huomannut.
Et aurinkoa, et ystävyyttä. Et sellaisena kuin ne ovat.
Puhtaana ja täydellisinä, vaikka kuljemme jossain.
Kaukana.
------------------------------------------------
Tää oli paha, mutta sieltähän sekin tulla rupsahti kun hetken yritti! :D
Terve!!
Ajattelin kyllä aurinkoa vain symboolina
rakkaan ihmisen olemassaololle elämässäni
En minä kyseenalaistanut tarkoitustasi, rakkautta,
rakkaan olemassaoloa.
Ajattelin samoin.
Se ei ollut kritiikki. Yksi runouden laji, vastaus, konsensus.
Auringon ohella. Vasta vastoinkäymiset,
pilvet, myrskytkin.
Antavat rakkaalle merkityksen.
Ystävyydellekin.
-------------------------------------------------
Kas näin Lio, hyvä :)
mielessäni aina Lio :)
Luin runosi "Noutaja" ja toivon todellakin ettei
elämäsi malja täyty vielä moneen vuosikymmeneen
Runosi oli hyvä mutta synkkämielinen ja samalla
toiveikas
olin niin matalapaineessa ja tiedäthän että tämmöistä jälkeä sitten syntyy.
On se ihanaa että on sellaisia ystäviä lähellä jotka kirkastavat päiväni.
Kiitos palautteestasi :)
syntyy usein hyviä ja syviä runoja, olen muuten lukenut myös runosi "Polku umpeutuu" (olikohan sen nimi noin) ja pidin siitä kovasti
ja sen runon nimi on "polku umpeutui" ja se on minunkin lempparini :)
Sen runon nimi on "Polku on umpeutunut", ja se kuuluu näin.
Sinulle tämän kirjoitin.
- Minun rakkaani ikkunalla
tuiki ei kynttilä lämpöinen
vain pystyssä verannalla
lumilapio käyttämtön
- Nyt kahdet jäljet vievät
pois mökistä muistojen
niitä hiljaa vaieten katson
läpi kyynelten, kuumien
- Vain tiuku suuren rakkauden
soi hiljaa tuulessa verannan
.............
Tämä oli kaunein kirjoittamasi mutta surumielinen
Kiitos Fasaani!
kaunis runo,lio!!
Kiva jos tykkäsit