Hei!
Haluaisin kuulla parsonrusselinterrierin omistavien kuvauksia ko. rodusta. Esim. sopiiko parsonrusselinterrieri pelkäksi seurakoiraksi jos perheessämme ei harrasteta metsästystä? kuinka oppivainen? vilkas? tuholainen? ihmisläheinen?
Kiitos jo etukäteen
Haluaisin kuulla parsonrusselinterrierin omistavien kuvauksia ko. rodusta. Esim. sopiiko parsonrusselinterrieri pelkäksi seurakoiraksi jos perheessämme ei harrasteta metsästystä? kuinka oppivainen? vilkas? tuholainen? ihmisläheinen?
Kiitos jo etukäteen
Vastaukset 8
Vanhimmat
sivusta seuranneena voin kertoa muutamia havaintoja:
-tarvitsee paljon liikuntaa/aktiviteettia
-viisas
-itsepäinen
-temppukoira
-VILKAS (!)
-kiintyy omistajiinsa
-tuholainen pentuna
-vaatii omistajalta pitkää pinnaa/kärsivällisyyttä/määrätietoista otetta kasvatuksessa
-seuraa joka paikkaan
-haukkuu (ilmoittaa kyllä jos vieraita tulossa)
-ihana rotu, mutta vaatii paljon!
Käy tutustumassa www.parsonrussellinterrierit.net -- sivuilta löytyy keskustelupalsta, josta saat varmasti vastauksia jo pelkästään viestejä lukemalla.
Lisäksi voin vain sanoa, että hyvään rotuun olet ihastunut ;o) Ei parson välttämättä ole metsästyskoira, vaikka tietenkin on siinä(kin) elementissään. Muuten aktiivinen elämänmeno riittää monelle -- sohvaperunaksi parsonista ei ole eli vauhtia riittää seurakoirallakin.
Tutun parson ei tuhonnut mitään pentuja... poikkeuksiakin siis löytyy ;o).
Tarkoitin tietysti siis pentuNA ;o)!
Muuten on oikea energiapakkaus ja todella tarvitsee liikuntaa ja aktiviteettia ja kunnon kasvatuksen. Hyvätapainen ja kiva koira oikein koulutettuna.
Moikka,
jos haette ehkä hieman rauhallisempaa mutta samantyylistä rotua niin miten olisi borderterrieri? soveltuu hienosti lapsiperheeseen ja osaa olla myös rauhallisesti kotona, kunhan liikunnantarpeesta ja muista aktiviteeteistä huolehditaan. meillä harrastetaan agilityä ja raunioita borterin kanssa, liikuntaa 1,5-2 h päivässä ja kotona on täysin huomaamaton koira :) ellei sitten itse halua leikkiä tms.
eikä ole tuhonnut juuri mitään edes pentuna.
...osaa kyllä olla rauhallinen kotosalla. Meillä ainakin koiruus yleensä nukkuu ja välillä sitten tuo jotakin leluja iltasella kiskottavaksi. Pentuna hajotti vain yhden puhelinlaskun. Toki olen kuullut myös niitä kauhutarinoita, mutta paljon on parsoneissakin rauhallisia kotikoiria.
Minulla on nyt 10kk vanha parsoni. Jokainen koirahan on erilainen, mutta tässä kuvaukseni minun koiruudestani. Ei hauku (todella harvoin), välillä pitää hauskalta kuulostavaa murinan kuuloista ääntä. Tulee kaikkien kanssa toimeen, niin koirien, kuin ihmistenkin. Pitää erityisesti lapsista. Seuraa kaipaava koira. Jos ei löydy leikkikaveria, niin leikkii itsekseen. Pentuna järsi puista kenkätelinettä. Muuta ei tuhonnutkaan. Todella vekkuli kaveri.
Vaikka parsonista on niin moneen muuhunkin, on muistettava että parson ON ALUNPERIN METSÄSTYTKOIRA ja vietit ovat edelleen olemassa! Se asettaa omat vaatimuksensa parsonin kasvatukseen. Eikä parson todellakaan ole kaikille sopiva rotu vaan tarvitsee itselleen ehdottomasti määrätietoisen johtajan. Parsonista ei ole myöskään sohvakoiraksi, vaan se vaatii suhteellisen paljon aktiviteettiä - ei se silti mahdoton tai mikään hyperaktiivinen ole, vaan osaa rauhoittuakkin. Yksilöissäkin voi olla kovasti eroja ja yhden tutun koiran perusteella ei voi sanoa että ne kaikki tuhoavat tai haukkuvat. Ja paljon on kiinni myös kasvatuksesta ja siitä oikeanlaisen toiminnan määrästä.
Kannattaa siis miettiä kerran jos toisenkin että onko parson juuri sinulle sopiva rotu! Ehdottomasti kannattaa myös tutustua livenä parsoneihin ja jututtaa omistajia - me kerromme hyvin mielellämme omista kullannupuistamme! ;) Ja jos olet edelleen sitä mieltä että kyllä, parson on sinulle luotu, onnea hyvästä rotuvalinnastasi! :)
Minun eläämääni sulostuttaa kaksi hyvin erilaista parsontyttöstä ja kumpaakaan en pois antaisi. Enkä osaa parsonitonta elämää kuvitellakkaan. Kolme vuotta siinä menikin harkitessa ja hyvä niin - en siltikään ollut osannut ennustaa mihin joudun: parson on tullut meille jäädäkseen. ;)