elinajanodotteestasi ?
Mikä on oma ajatuksesi
Anonyymi-ap
58483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Jatketaan vaan, eikös?
JOO jatketaan, haluan ulosmitata mahdollisimman paljon eläkeyhtiöltä.
Mietin sitten uudelleen kun askel hidastuu.
Koskaanhan sitä ei voi tietää, mutta näillä näppylöillä liian kauan. Suku'rasite'.
Tuonne lähes 90 vuoteen se menee. Muutama vuosi sitten oli netissä testi jossa kerrottiin elämäntavasta ja suvusta, saattoi testi kysyä jotain labra-arvojakin. Se poistettiin kun nykyiset elämäntavat poikkeavat toisistaan niin paljon, toinen elää terveellisesti ja toinen ei. Ennen aikaa ihmiset ovat sitten ilmeisesti eläneet suunnilleen samoin.
Jos 70 vuotiaaksi pääsee ihme, mutta se riittääkiin. Käymään tänne tullaan
eikä olemaan.
Onhan se pitkä aika ihmiselle 70 vuotta.
Kyllä se on ollut yksi hemmetin hujaus. Hyvä kun perässä pysyi.
Me emme ole virheettömiä. Meissä jokaisessa on joku heikko kohta,
joka voi pettää milloin vain. Esim. aneurysma.
Yöllä, aamulla tai ennen keskipäivää se kestää. On myönnettävä mielikuvituksen hieman häiritsevän vielä.
En tiedä juuri minun elinajanodotettani mutta suvun naiset on eläneet sinne about 84- vuotiaaksi. En kuitenkaan tuijota sitä. Sehän ei tarkoita sitä että juuri minä eläisin niin pitkään. Yksilöllisyys ja sattumakin säätelee. Elän tätä päivää.
Eipä sitä paljon muuta voi kuin elää tätä päivää. Niin me kaikki teemme.
Joo. Tätä päivää on elettävä kun eilinen meni jo ja huomisesta ei tiedä.
Yllättävän pitkä
Tavallaan jo nyt elänyt yllättävän vanhaksi. Elämän tavat olleet ja on mitä on. Sukulaisista osa kuollut nuorena ja osa sitten vanhoina. Kuolinsyyt vaihdelleet, lähes aina kuitenkin jokin syöpä. Itelläkin oli jo yks.
En erityisemmin fanita helkkarin suurta määrää elinvuosia, elon muuten ois hyvä olla elämän arvoista. Pahin skenaario on kitua pitkään taudeissa, vanhuudenhöperönä ja kivuissa.
Toistaiseksi tilanne suht ok, fysiikka kyllä ravistuu, mutta polttimo toimii vielä hyvin. Ehkä menee vielä puolenkymmentä vuotta mainiosti, pitemmälle ei uskalla haahuilla. Sen nyt ihan varmasti hokaa, kun delaa.
Lopuks pakko taas mainita. Eutanasia pitäis sallia suomessa. Jos joku haluaa kitua ja kärsiä pitkään ennen kuolemaansa, sitä ei oikeutta ei keneltäkään olla ottamassa pois. Itteä se ei kiinnosta pätkääkään.
Jep, oletan, muutamia vuosia vielä jäljellä. Jatko ja elon pituus ei mitenkään ennustettavissa. Vähän niinkuin päivä kerallaan mennään. Vaikkakin on haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia, niitä uskaltaa tehdä enää vain aika lyhyellä tähtäimellä.
Realismia.
=DW=
Eikös sitä pidä elää päivä kerrallaan, parhaana kaksi.
Ei periksi anneta.
Tähtään noin 110
mutta siis minulla on vuosien kokemus aminohappo-pohjaisista terveystuoteista
eikä mitään sairauksia jotka lyhentäisivät elämää
en aivan uskalla kertoa kuinka terve olen ettei lääkäri vie minulta atorvastatiini- ja
verenpainereseptejä, joita minulla on varalla ihan näitä tavallisia
Pyrin myös 100-vuotiaiden penkkipunnerruksen maailmanmestariksi
idea on se että oikeat nostajat - liian suuret lihakset - ovat kuolleet siinä vaiheessa
Eikös lääkäri näe ettei sinulla ole ostoja noista lääkkeistä. Viimeistään siinä vaiheessa kun pitäisi lääkkeet uusia?
No, jos vertaa lähisukulaisiin niin todennäköisesti olen pitkäikäistä sukua, emme ole ns. syöpäsuku eli tietääkseni kenelläkään ei ole ollut syöpää, ainakaan vanhemmilla, isovanhemmilla, tädeillä tai sedillä. Eikä sisaruksille.
Olettaisin eläväni lähes 9-kymppiseksi jos ei satu sen kummempaa.
En minäkään ole syöpäsukua mutta niinpä se ryötti minulle tuli.
Hesarissa oli syksyllä artikkeli, jossa lääkäri totesi: "Kun täyttää 70 voi elää
päivän tai vuoden."
Näinhän se on, mutta vähän oudosti sanottu, kun voi elää 20 vuottakin.
Kaikki ystäväni ovat kuolleet alle 74 vuotiaana. Yksi heistä kuoli
kuukausi eläkkeellejäämisen jälkeen sydämen aorta repeämiseen.
Hän oli ollut jokunen kuukausi aikaisemmin lääkärilä siitä
outojen tuntemusten takia.
Lääkäri oli kuunnellut sydäntä ja sanonut, ettei siinä mitään vikaa ole,
mutta pitäisi mennä kai sydänultraan jos jotain epäilee.
Lääkäri on se heppu, jonka puheita kannattaa kuunnella kritiikin kera.
Miten amatööri pystyy kritisoimaan 6-10 vuotta lääketiedettä opiskellutta
lääkäriä ?
Onhan se tilaston mukaan totta, et hoitovirheet on lisääntyneet, mut sekin on totta et lääkäri yleensä kyllä tietää paremmin sairauksista ja vaivoista, varsinkin ne vanhemmat, kokeneet.
Riittävän kauan vierestä hommaa seuraamalla. "Lääketiedettä" ! Siinäkö se vika onkin?
Hah.
Lähtö on "korkeemman käres". Ei ole minkäänlaista odotetta.
Moni voi luulla, että suomalaisten elinajanodote kutakuinkin
lähes 80 vuotiaaksi takaisi, että elää ainakin siihen asti,
mutta se on virheajattelua. Se on keskiarvo. Harva kuolee juuri niillä main
tai elää vanhemmaksi. Yli 85 vuotiaita ei ole Suomessa elossa kuin
pikkukaupungin asukasmäärän verran.
Jotkut kuolevat hyvinkin nuorena ja jotkut vanhana ja siitä on saatu keskiarvo.
15v lisää.......
Täyttäessäni 70 vuotta vietin aika tervettä elämää, ajattelin jos elän tervettä elämää 80 vuotiaaksi niin olen tyytyväinen, käyn mökillä, liikun luonnossa ja veneilen. Meni muutama vuosi olin monisairas, nyt 78-vuotiaana olen elossa. Välillä tuntuu kun tulen toimeen vaivojeni kanssa niin mikäpä tässä on elää rajoitettua elämää silti päivät ihan tyydyttäviä vaikka pääasiassa sisällä olemista. Olisi mielenkiintoista elää ja nähdä miltä tulevaisuus näyttää, sain tänään käsiini uudet labran tulokset, muutama tulos vähän huolestuttaa, vähän.
Olen 75 ja valmis lähtemään milloin vain. Ihmettelen, että olen näin
kauan elänyt.
Ikää tulee itse kullekin, kello käy eikä sitä voi pysäyttää. Sairaudetkaan eivät kysy lupaa, ne vain tulevat lupaa kysymättä ja niiden kanssa pitää pyrkiä olemaan väleissä. Terveydenhuollon kanssa yhteistyössä tekemään niiden kanssa itsekin parhaansa niiden hoidossa.
Minäkin toivoisin että pää pysyisi menossa mukana mahdollisimman pitkään. Voisi asua omassa kodissa ja olisi edes muutama ihminen joiden kanssa vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia.
Siten rajoitettukin elämä olisi ihan mielekästä.
Siis lisään vielä että olen 65+ ja parikin syöpää sairastanut ja siihen lisäksi muutama pitkä-aikainen kansantauti sairastettavana. Syöpien yhteydessä tietysti ajattelin diagnoosin tultua jotta tässäkö tämä nyt olli mutta täällä sitä vielä porskutellaan.
Aivan yltiöpositiivinen. Ennen kuin tässä ehtii edes eläkkeelle, valtio on verottanut puoli kuoliaaksi ja eläkkeestä riistämällä viedään lopullisesti hautaan. Ei siinä paljon lohduta ajatus siitä montako vuotta olisi ollut odotettavissa onnellista vanhuutta.
Hiukan masentaa, kun on saanut kohta eläkkeelle jäätyään ymmärtää,
että on rasite yhteiskunnalle. Loppuuko yhteiskunnassa ihmisarvo siihen päivään,
kun eläkkeelle jää ? En ole itse koskaan ajatellut, että eläkeläiset on taakka,
minulle he ovat pitkän työuran tehneitä arvokkaita ihmisiä,
jotka vuosikymmenten aikana rakensivat elämäänsä ja hyvinvointivaltiota,
jonka nuoremmat juipit ja kotkottajat (hallitus) nyt huolettomasti tuhoavat ymmärtämättä kokonaisuutta.
Pitäiskö pyytää: "Antakaa heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät".
Ahaa, siis että olet antanut itsesi ymmärtää mutta toisaalta et ole itse koskaan ajatellut....
Sanotaanko näin, että tässäkin asenne ratkaisee. En ole koskaan kokenut olevani rasite yhteiskunnassa enkä ole kokenut, että yhteiskuntakaan eli toiset ihmiset niin ajattelisivat, melkeimpä päinvastoin.
Jos joku kirjoittaa netisså et "eläkeläiset on taakka", ei todellakaan pidä ottaa vakavasti niin hullua ja perusteetonta väitettä.
Perskokkarehallitus antaan ymmärtää, että eläkeläiset on taakka:
Suomen talous ei kestä suurta eläkeläisten määrää.
Jos ei eläkeläisiä olisi ei olisi perskokkareilla tätä maatakaan tuhottavaksi.
Olet niitä valittajia onnellisessa Suomessa. Ymmärryksen puutteesi on suurta.
Krapulassa on joskus kuolemanpelkoa. Muuten en ajattele kuolemaa. Kun jaksaa vielä nauttia elämästä ja on kohtuullisen terve miettii aina talvella ja keväällä kesän rientoja ja matkoja. Se pitää iloa yllä. Olen sen ikäinen että katson aina lehdestä kuolinilmoitukset. Nuoriakin ja nuorempia lähtee paljon. Lähinnä syöpäsairaudet on vieneet tuttuja ja naapureita. Sain viikko sitten 100 euroa kenosta ja sekin pitää hyvää mieltä. Pitää olla elämässä kiinni ja katsoa eteenpäin. Työni hoitajana aikoinaan sisälsi kuolleiden huoltamista ja arkutusta sekä osallisuutta ruumiinavauksiin. Näin elämän surullista puolta. Eläkkeellä katson iloisempaa puolta.
Kattelin netistä Death Clockia.- Sen mukaan 1½ vuotta vielä ,sitten tulee noutaja ?
Gubbe 77
Joo, niinpä....höh.
En tiedä, kun olen ollut lähdössä pikkuhiljaa koko ajan. Lastentaudit lapsuudessa. Ensimmäinen luunmurtuma neljä vuotiaana. Siinä sitten murtumia pitkin matkaa, siellä sun täällä. Muutama aivokalvontulehdus. Aivoinfarkti. Syöpä.
Eikö se elämä ole muutenkin sattumien summa?
Mummoni sanoin; Elä reilusti ja kuole komeesti!
No jos elämäni on mahrollisimman vakaata niin silloin ok. Sydän on kunnossa kuten keuhkot mutta ylikuntoon ajan itseni turhan usein eli silloin alkaa sydänrytmihäiriöt joka ei tietöääkseni ole vaarallista koska ylikuntoon ei tietääkseni voi kuolla .
Ylikunto johtuu siitä jos teen liikaa liikuntaa. Esim pieni liikkuminen ylikuntotilassa voi viedä ihan hengästymiseen ettei tarvi kuin 10 -50 metriä liikkua niin on ihan puhki. Esim kun siivosin kämppää niin menin alkumetreillä ihan puhki ja sydän hakkasi aika lujaa.
Kovaan liikuntaan voi tosin kuolla jos ei ole tarpeeksi hyväkuntoinen ja tekkee omaan kuntoonsa nähden liian kovaa liikuntaa. Täällä päin jokunen vuosi sitten joku ei ottanu sitä asiaa huomioon ja kuoli lenkkipolulle.
Minulla siis voi käydä sama kohtalo jos en ota ihtiäni niskasta kiinni kun meinaa minulla mennä yli hilseen liikunta välillä. Se on sukuvika sanoisin.
Ole huoletta, kyllä sinä kuolet alikuntoon, jos "10 - 50 metriä" liikettä aiheuttaa "ihan puhki" -tilan.
On rankka ylikunto jos noin heikoksi menee.
Kuka tietää milloin kuolla ja milloin ei. Kommenttis on jotenki epäasiallinen ja lapsellinen.
Olen jo hiukan yli 70 ja tällä hetkellä ainoa mihin lääkitys on verenpaine. Omasta mielestäni olen jo elänyt riittävän pitkään enkä haluaisi enää yli kymmentä vuotta lisää. Lähisuvussa on ollut pitkäikäisiä ja vielä elossakin yli 90 vuotiaita. Elämäni on ollut ihan riittävän kirjavaa ja tapahtumarikasta, eikä mikään ole enää yllättänyt.
Kuolinsyitä on noin miljoona.
Näin on. Moni "ihan terve" kupsahti.
Odotellaan omaa vuoroa ihan rauhassa.
Oikeasti terve ei tietenkään kupsahda - kuin ehkä onnettomuudessa - mutta moni itseään terveeksi luuleva ja terveenä pitävä, voi kyllä yhtäkkisesti kupsahtaa. Jotta kannattaa olla tietoinen esim. kolesteroli- ja verensokeriarvoistaan ja verenpaineistaan yms.
Yritän pysyä hengissä, ei muuta.
Lähtö on "korkeemman käres". Ei ole minkäänlaista odotetta.
Moni voi luulla, että suomalaisten elinajanodote kutakuinkin
lähes 80 vuotiaaksi takaisi, että elää ainakin siihen asti,
mutta se on virheajattelua. Se on keskiarvo. Harva kuolee juuri niillä main
tai elää vanhemmaksi. Yli 85 vuotiaita ei ole Suomessa elossa kuin
pikkukaupungin asukasmäärän verran.
Jotkut kuolevat hyvinkin nuorena ja jotkut vanhana ja siitä on saatu keskiarvo.
Satavuotiaiden määrä kasvaa koko ajan, jatkuvasti.
Kymmenen vuoden välein ei kannata muuttaa ainakaan.
Miksi ei? Olen 40 vuoden aikana muuttanut 6 kertaa ilman ongelmia ja elämä mennyt jokaisessa muutossa parempaan suuntaan :) Viimeisestä muutosta hiukan yli 10 vuotta ja nykyinen asunto paras tähänastisista.
Tuhat vuotta ei olisi paha.
Mietihän uudestaan satavuotiaana.
tavoite on 110 mutta voi olla pian 120
ei mitään kuoemaatuottavaa suorasairautta
en ole käynyt vielä apteekissa tänä vuonna
paitsi ostamassa tarjouksesta vitamiineja vähän kokeeksi
vaihtelen erityisesti monivitamiiniksi määrrittelemääni osaa
sellaiset ovat vähän epämääräisiä aina
eli käytän antioksidatiivisia aminohappojonoja
seuraa löysästi sypätutkimusta, arvaus: kiinalaiset tekevät siitä läpimurron?
syöpä on siitä hankala kaveri, että se elää samasta ruoasta kuin ihminen
joten ei löydy vastalääkettä suoraan aminohapoista
Eletään siihen saakka, kunnes kuollaan.