toteaa Riitta Uosukainen. Riitan aviomies Topi eli Toivo Uosukainen kuoli neljä vuotta sitten, mutta Riitta puhuu hänelle yhä.
Usein kun jotain arkistakin tapahtuu, Riitta kertoo siitä. Joka päivä hän juttelee Topille mielessään, toisinaan muotoilee asiat ääneenkin. Silloin hän aloittaa sanomalla ”voi rakkaani”.
Sitten Riitta kuvittelee, mitä Topi vastaisi. Hän uskoo tietävänsä”mitä hää suunnilleen sanoiski”.
https://www.etlehti.fi/artikkeli/ihmiset/riitta-uosukaisen-topi-puoliso-menehtyi-alzheimeriin-koko-ajan-se-tuntui-kipealta
Usein kun jotain arkistakin tapahtuu, Riitta kertoo siitä. Joka päivä hän juttelee Topille mielessään, toisinaan muotoilee asiat ääneenkin. Silloin hän aloittaa sanomalla ”voi rakkaani”.
Sitten Riitta kuvittelee, mitä Topi vastaisi. Hän uskoo tietävänsä”mitä hää suunnilleen sanoiski”.
https://www.etlehti.fi/artikkeli/ihmiset/riitta-uosukaisen-topi-puoliso-menehtyi-alzheimeriin-koko-ajan-se-tuntui-kipealta
Vastaukset 13
Vanhimmat
Otsikossa on itselleni tuttu juttu. Alkuun ei jotenkin "huomannut",
että kuuluu vanhusten ryhmään. Kun luki jotain vanhuksia koskevaa juttua
luki sitä "ulkopuolisena", kunnes äkkäsi, että ai piru tuohan koskee minuakin !
Minutkin luokitellaan ikäni perusteella vanhukseksi, mikä tietysti olenkin.
Jollain nimellä meitä isoa iäkkäitten ryhmää pitää kutsua, vaikka kaikki eivät
itseään pitäisikään vanhuksena. Minulle sama miksi minua kutsutaan,
minähän olen vanha horisko. Horisko tarkoittaa jo hiukan höppänää
vanhaa ihmistä.
Onhan kumma tunne, äsken oltiin teinejä ja nyt eläkkeellä....
Riitta Uosukainen on nyt 83 vuotias ja on vuosien mittaan puhunut monissa Vanhusten viikon tapahtumissa.
Hänestä on vaikea ajatella, että puhe vanhuksista koskee nyt häntä itseäänkin. Oudolta tuntuu sekin, että jo 75-vuotiaista puhutaan julkisuudessa vain kulueränä.
Entisellä poliitikolla on muutama huomio yleiseen sote-keskusteluun. Ensinnäkään vanhuus ei ole pelkkää surua ja hoivan tarvetta.
–On hyvin paljon meitä, jotka olemme täynnä elämäniloa, vaikka joudumme tekemään ja maksamaan kaikki itse. Totta vieköön sen mielellään teenkin, kun kerran pystyn.
Toisekseen julkisetkin terveyspalvelut voivat myös toimia. Riitan mukaan niin on ainakin Etelä-Karjalan hyvinvointialueella, vaikka siellä ollaan erittäin tiukoilla.
Hyvin on asiat kun on huumoria jäljellä, eikä elä mökötellen naama lintassa.
Mihin elämä hurahti mennä ?
Olet siinä juuri nytkin, herää!
Hauska kommentti!
Niinhän se on, että ei aina huomaa elävänsä. Itselläni on taipumusta suorittamiseen. Sitä pidetään pahana vaikka toisaalta sanotaan rutiinien olevan hyvästä. Mitä ne rutiinit sitten ovat ellei suorittamista.
Rutiinit on hyvä asia, pitää olon turvallisena, tietysti jos on hyvä terveys jne. on hyväksi myös rikkoa rutiineja, se rikastuttaa elämää.
Sinä sen sanoit, rutiinit luovat turvallisuutta.
Kyllä tietyt päivärutiinit on hyvä olla. Totta sekin, että rutiinien rikkominen rikastuttaa elämää. Hyvä niin pienimuotoisesti. Näin iäkkäämpänä se palautuminen kestää kauemmin, esim. lyhyenkin matkan jälkeen.
Ei tämä ole enää elämää.
Miksei ole, mitä puuttuu?
Kaikki. Vain oma henkiriepu kivuliaassa ruhossa on enää jäljellä.
Omaiset, läheiset ja ystävät on tuonpuoleisessa.
Onko tämä elämää ? Ei ole.
Totta puhut. Tästä on elämä kaukana. Kuolema on hyvin lähellä.