vauva ja koira

toiset koirat ottavat reviirinsä eri tavalla,mutta tosiasia on se, että kannattaa olla aluksi hyvin varovainen. Koira nimittäin on tarkka reviiristään. Seuraa tilannetta, mikäli koira rupeaa rähisemään, pitää sinun miettiä eri vaihtoehtoja.
Toivottavasti kuitenkin pärjäätte!

vauvanhoitoon mukaan. Eli vaihdatte vaipat yhdessä, syötte yhdessä ym. vauvanhoito jutut teette yhdessä. Koiralle tulee tunne, että vauva kuuluu perheeseen ja on tärkeä ja siitä pitää kaikkien pitää huolta yhdessä. Voit myös laittaa vauvan laittialle makaamaan ja antaa koiran tutustua rauhassa uuteen tulokkaaseen, valvonnan alaisuudessa tietysti. Näin teki kasvattini omistaja.
Kasvattini ei pidä vieraista ihmisistä ja on tosi tarkka tavaroistaan, mutta rakastaa perheen omia lapsia. Koira on ollut alusta alkaen mukana vauvahoidossa. Vaunuja se aikanaan vahti turhankin innokkaasti.

Muista kuitenkin, että koiraa ja pientä lasta ei saa koskaan jättää kahdestaan. Lapsi voi tahattomasti tehdä jotain, minkä koira ymmärtää väärin. Kyseessä on kuitenkin kaksi eri lajia ja ihmislapsella kestää aika kauan ennen kuin se oppii koiran kieltä.

eli pieni vauvahan yleensä nukkuu suurimman osan ajasta,jolloin vauva ei ole tutustumis/tottumis tarkoitukseen "saatavilla",olen tätä varten(n.1kk-2kk) asettanut vauvan oman pyykkikorin siten että koira on voinut haistella sitä vaikka ohimennen.

rotikka ja vauva pärjäsivät hyvin. Itse tietty pitää olla tarkkana ja kun oman koiran tuntee niin näkee miten reagoi. Tuo ehkä kuulostaa vähän huonolta, että "vahtii" vieraita nurkastaan?

Mutta kun muistaa, että ei koskaan jätä lasta ja koiraa keskenään, niin välttyy monelta ongelmalta. Meillä koira sai heti tulla haistelemaan vauvaa eikä koiraa häädetty vauvan läheltä. Itse asiassa ei juuri välittänyt, heilutti häntää kyllä nähdessään ja kun lapsi kasvoi niin leikkivätkin yhdessä.

Ihan vauvana ei ollut mitään vaikeaa, koira ei välittänyt vauvasta, kun vauva ei tehnyt mitään eikä liikkunut, pidettiin vauvaa paljon kyllä lattialla. Mutta kun vauva lähti ryömimään ja konttaamaan niin tuli koirakin valppaaksi. Kun lapsi oli tarpeeksi lähellä, koira vaihtoi paikkaa.

Meillä siis sujui hyvin, mutta kaikki koirat ja perheet on omanlaisiaan, ei voi verrata. Tarkkana saa olla aina.

jo joitakin tapauksia ensimmäisestä sakustamme ja esikoisemme syntymän jälkeisestä ajasta, joten ei niistä sen enempää. Mutta sen voin kyllä sanoa, ettei meillä ainakaan ollut minkäänlaisia vaikeuksia koiran ja lapsen välillä.
Päinvastoin. Kaaikista peloitteluista huolimatta me otimme koiran osaksi lastenhoitoa jo heti äidin ja pojan saavuttua synnytyslaitokselta. Tai äiti otti, minä siinä vähemmän mukana olin. Aluksi tietenkin mekin olimme varuillamme kaiken aikaa, mutta jo muutaman päivän jälkeen huomasimme, että koira kyllä ymmärsi tilanteen ja mukautui tulokkaaseen kuin omaan pentuunsa,
Se alkoi jopa käyttäytymäänkin, kuin olisi pojan emo. Vahti sen säkyä pojan nukkuessa ja katseli tarkkaavaisena vieressä äidin ruokkiessa lasta. Vieraiden aikana se ei poistunut mihinkään pojan sängyn vierestä. Joku joskus kysyikin, uskaltaako sitä mennä edes katsomaan? Uskalsi sitä, ei se koira vihainen ollut vaan vain erittäin huolehtivainen. Se oli myöskin narttu. Kyllä sillä äidin vaistot oli.
Omien kokemuksieni vuoksi voin siis sanoa sinulle, että kyllä kaikki järjestyy parhain päin. Älä ota riskejä mutta älä myöskään torju koiraa.

Moi!

Luin joskus Vauva-lehdestä, siinä oli artikkeli koirista kun vauva tulee taloon.
Hyvä vinkki ainakin omasta mielestä oli, että ota jokin pyyhe mukaan sairaalaan vauvan synnyttyä ja hiero vähän vauvaa siihen (=hajut jäävät siihen)
Kun tulet kotiin, laita pyyhe koiran ruokakupin alle, ruokahan on koiran mielestä hyvä asia, joten artikkelin mukaan koira yhdistää mielessään hajut hyväksi asiaksi!

Edellä oli tosi hyviä vinkkejä!